Jasun uusi harrastus

Jasu pääsi eilen harrastamaan ekaa kertaa hakua. Annika on Aati-colliensa kanssa houkutellut Hennan ja Arttu-parsonin mukaan harrastukseen. Nyt mekin sitten päästiin kokeilemaan. Ihan täysin en vielä ehkä itse päässyt kiinni lajin syvimpään olemukseen, mutta oli kyllä tosi kivaa leikkiä vähän "kuurupiiloa" Jasun kanssa. En kyllä yhtään epäillytkään etteikö Jasu hommasta tykkäisi. Mikäs sen mukavampaa kuin etsiä vinkuorava (ja ehkä siinä sivussa myös vinkuoravaa kädessään pitävä tyyppi) metsästä! :D Jasu oli ihan liekeissä taas. Huvittavaa vaan oli katsoa, kun se jäi pienen kokonsa takia kiinni lähes jokaiseen mättääseen ja eteni pupumaisesti loikkien :D Aati vaan juoksi mättäiden yli :D

Tässä vielä kuva Jasusta autossa. Kieli oli ihan tajuttoman pitkä ja takaisin vinkuoravan etsintään olisi pitänyt päästä :D Seuraavana haasteena olisi opettaa Jasu haukkumaan sille vinkuoravalle. Haukkua kyllä tuli autossa lähes taukoamatta :D



Varmasti menemme toistekin hakuilemaan Jasun kanssa. Kun agility on jäänyt vähemmälle huomaan, että Jasu selvästi kaipaa jotain mukavaa tekemistä. Metsässä liikkuminen tuntuu tekevän Jasulle tosi hyvää. Viikonlopun metsäilyn jäljiltä Jasu onkin nyt taas liikkunut paremmin. Paikat aukeaa siellä mättäiden yli pomppiessa :)

Kurainen viikonloppu

Viikonloppuna tuli oleiltua metsässä melkoisen paljon. Kyllä koirien turkitkin oli sen mukaisessa kunnossa. Pesin molemmat shampoolla peräti kolmeen kertaan viikonlopun aikana :D Lauantaina kävimme tekemässä jäljet metsään. Mukana oli Johanna koirineen sekä Lilja ja Olavi-vauva. Johannan kanssa kävimme sitten jälkien teon jälkeen kiertämässä perinteisen Keljon lenkin. Illalla vielä tuli Henna ja Ismo käymään. Katsoimme elokuvaa ja päätimme sitten vielä lähteä yöllä koirapuistoon. Jasu & Ulpu oli toisessa aitauksessa ja Arttu & Jane oli toisessa. Taas muistin miksi vihaan koirapuistoja. Koirat vaan lähinnä pönöttivät paikoillaan. Jasu räksytti muille ja Jane kaivoi hirmuisia kuoppia. Eikä yhtään leikkinyt Artun kanssa. Yöllä toteutettiin sitten lauantain toinen shampoopesu. Tosin sunnuntain puolellehan se taisi jo mennä ;)

Sunnuntaina sitten oli vuorossa pienimuotoinen russeliretki samaisessa Keljon maastossa. Mukana oli jopa 7 russelia: parsonit Minja, Malla ja Maisa sekä jackit Jane, Jasu, Ilona ja Onni. Kylläpä riittikin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Janea potutti ihan kamalasti, kun mukaan lähti iso määrä narttuja, jotka oli vielä kaiken lisäksi ihan kersoja. Mun lenkki meni lähinnä siihen, että kyttäsin Janen toimia. Alkumatkasta se ei sietänyt edes sitä, että joku vähän tönäisi sitä ohi mennessään. Mutta loppua kohti onneksi pinna piteni. Pari pientä russelimaista rähinää porukka sai aikaan, onneksi Jane ei ollut päällepäsmärinä niistä kuin ensimmäisessä. Kersojen pinna taas ei ollut niin pitkä kuin Janella, joten loppumatkasta tilanteet vähän pääsivät muutamaan otteeseen kiihtymään :D Hassuja otuksia. Mutta kylläpä oli pitkästä aikaa mukavaa oikein kunnolla russelilenkkeillä ja saada vähän sydämentykytystä :D

Lenkin jälkeen kävimme sitten jäljestämässä lauantaina tehdyt jäljet. Jasun ja Janen jäljet oli vähän pidemmät kuin muilla ja niissä oli yksi kulma. Kaikki muut koirat oli ensikertalaisia, joten teimme niille ehkä arviolta 50m mittaiset suorat jäljet, missä oli yksi makaus keskellä. Kaikki koirat jäljestivät todella hienosti! Jasulla ja Janella oli molemmilla ehkä hieman ongelmia kulman kanssa, mutta syynä saattoi olla vastakkaisesta suunnasta aika kovasti puhaltava tuuli. Siinä oli tosi vaikea ottaa ilmavainua. Liljan koira Valo (iso sekarotuinen noutajansukuinen) löysi jäljellä selvästi noutajaolemuksensa ja teki aivan tosi tyylikkään suoritksen. Onni ja Ilonakin tekivät molemmat tosi tarkkaaa työtä ja löysivät hienosti makauksetkin :) Ilonaa vaan vähän jäljen päässä kaatona ollut hirvenkorva hirvitti. Ilona kun oli nähnyt ihan oikean hirven metsässä muutama viikko sitten. Olisi pitänyt laittaa sille jotain muuta kaadoksi. No, täytyy toivoa, että iän myötä Iltsi rohkaistuisi saaliille. Muuten kyllä Ilona oli tosi reipas ja kyllä sitä kaatokin kiinnosti kamalasti, mutta jännitti niin, että piti nostaa kaikki selkäkarvat pystyyn ja murista :D

Kyllä oli väsynyttä sakkia, kun kotiin lopulta päästiin.

Tässä vielä muutama kuva russelilenkiltä:


Jane ja Minja-parson


Iltsi vauhdissa


Gradient-Jasu


Minja, Iltsi ja Jasu


Ilona 8kk

Laitoin myös kuvia kesä 09 ja syksy -gallerioihin kotisivuilla.

Lauantaipäivä

Lauantaina ehti tapahtua vähän kaikenlaista. Aamupäivästä käytiin kisailemassa Janen kanssa Pieksämäellä. Kyytikavereina meillä oli Hanne ja auspai-Buddy sekä Tiina ja sakemanni-Pikkis. Vähän jännitin, että mitä Jane tuumii vieraasta autosta ja isoista kyytikavereistaan, mutta matka meni oikein hyvin. Kaikilla meillä on luokkanousumahdollisuus, joten oletimme että ainakin yksi nolla jollekin meistä napsahtaa, mutta ei. 1-luokan radat olivatkin tällä kertaa yllättävän hankalia. Janen kanssa päivän saldo oli 2 hylkyä. Kokemattomuus näkyi vielä paikoin Janen suorituksissa ja itsekin olin aika tumpelo. Mutta ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampia :) Tulokset on taas päivitetty Janen tulossivuille sekä treeniblogista löytyy juttua ja videoita myös.

Illemmalla meille tuli kylään Sampsa, Lilja ja Olavi-vauva. Janehan rakastaa vauvoja yli kaiken, ehkä vähän liikaakin, joten se kävi taas ihan kierroksilla. Nyt Olavi alkaa jo olemaan vähän isompi, joten uskalsimme päästää Janen jo lähemmäksi tervehtimään. Rakkaus taisikin olla molemminpuolista, sillä Olavin mielestä Jane oli ihan älyttömän hauska. Olavi vaan nauroi, kun Jane nuoli sen sormia, varpaita, naamaa.. :D Onhan Olavi kyllä tottunut koiran läsnäoloon kotonaankin. Valo-koira on vielä ainakin 10 kertaa isompi kuin Jane :D Yllättävän nätisti Jane kyllä osasi olla, kun pääsi ihan vapaasti tervehtimään vauvaa. Olavi kiskoi sen naamakarvoistakin aika kovaa, mutta Jane ei välittänyt ollenkaan. Hyvä homma :)


Olavi nauraa, kun Jane pussaa sormia

Jasu ei paljoa vauvoista välitä, mutta suhtautuu niihin oikein ystävällisesti. Oikein asiallinen tapaus siis. Janekin näytti käyttäytyvän Jasua kohtaan ihan ystävällisesti lapsen läsnäollessa, vaikka kävikin aika kierroksilla. Kunnes Sampsa lähti hakemaan vauvan vaippakassia autosta ja soitti ovikelloa sisälle tullessaan. Siitä Jane kilahti. Olin jo oikein ylpeä Janen käytöksestä, kunnes se sai pitkästä aikaa riidan aikaiseksi. Höh. Jasu sai vähän osumaa nenäänsä ja siitä tuli oikein verta. Onneksi verenvuoto kuitenkin lakkasi nopeasti ja haava näyttää nyt jo parantuneen hyvin. Tilanteen jälkeen koirat olivat taas ihan normaaleita ja Jane viihdytti vauvaa entiseen malliin. Että näin meillä. Uudet tilanteet ovat Janelle aina vähän vaikeita ja se purkaa epävarmuutensa sitten Jasuun. Se on todellakin koira, jolle pitää antaa selkeät käytöstavat ja ohjeet, sitten se osaa kyllä käyttäytyä. Aina ei vaan itse ehdi olemaan nopeampi ja reagoimaan ajoissa..

Illalla käytiin vielä yhdessä pitkällä lenkillä Samulinniemessä. Olipa hienoja veneitä iltavalaistuksessa Päijänteellä ja upeita isoja taloja. Janekin oli vielä oikein reipas, vaikka sillä oli pitkä ja rankka päivä takana. Meidän rakas äksyilevä otus ;)

Jane kertoo mitä haluaa iltapalaksi

Osaisko joku tulkata? :D

Eetu ROP-pentu!

Saatiin kuulla lauantaina mukavia uutisia. Janen pentu Eetu (Achanthus Wild Bill) oli Porvoon näyttelyn ROP-pentu :) Poitsu hurmasi jälleen yhden tiukan tuomarin ja jaksoi seistä kuulemma ihan nätisti. Kävelemistä pitää vain vielä harjoitella, hajut kun kuulemma kiinnostaa pikku hurmuria kovasti ;) Myös Donna (Achanthus Lady Gogo) oli samoissa skaboissa mukana. Donna sijoittui narttupentujen kolmanneksi.

Jonna lähetti minulle Eetun hienon arvostelun:
Kookas, tasapainoisesti kehittynyt urospentu. Oikeat mittasuhteet päässä ja rungossa. Hyvä-asentoiset korvat. Raajat voisisvat olla hieman kulmautuneemmat. Hyvä-asentoinen häntä, oikeanlaatuinen turkki. Hyvä väritys. Terveet liikkeet. Kaipaa kehätottumusta.

Onnea vielä Eetun perheelle ja myös terkut Donnan kotiin :) Mukavaa, että pennut pääsevät touhuamaan kaikenlaista. Donna on kuulemma menossa myös pentuagilitykurssille :)

Jane alkaa olla taas oma itsensä

Janen valeraskausoireet alkaa olla poissa ja tyttö tuntuu olevan taas oma iloinen itsensä :) Kovasti se haluaisi koko ajan peuhata Jasun kanssa joka välissä. Jasu on vaan välillä vähän eri mieltä asiasta ;) Mutta kyllä perinteiset ilta- ja päiväpainit ovat taas palanneet. Yksi ilta koirilla oli kongitalkoot. Jane käytti taas omaa hyväksi havaitsemaansa tekniikkaa ja viskoi kongia ympäriinsä :D Jasu taas keskittyi enemmänkin tarkkaan työskentelyyn. Otin videota koirien touhuista:



Viime viikonloppuna meillä olikin menoa, kun oli kahdet eri kisat. Lauantaina kisasin Janen kanssa omissa kisoissamme tuossa lähikoulun kentällä. Sunnuntaina oli sitten vuorossa piirinmestaruuskisat Jasun kanssa Laukaassa pitkän kisa- ja treenitauon jälkeen. Lauantain tulossaldo näytti lähes samalta kuin Janen ekoissa kisoissakin. Ekalta radalta tuli puhdas nolla sekä voitto! :) Toisella radalla Janella oli kova kiire A:lle ja se unohti hypätä renkaan siinä välissä, joten siitä tuli 5 virhepistettä. 2-luokka siintää siis nyt enää yhden nollatuloksen päässä. Huimasti on kyllä Janen kisaura alkanut. Neljä rataa joista kaksi nollatuloksia! Kai pitää olla tyytyväinen, vaikka vielä pientä piristysruisketta Janen meno kaipaisi. Se ei mene vielä ihan täydellä vauhdilla ja innolla.

Jasulla taas ei ollut innostuksesta puutetta sunnuntaina :D En muista milloin viimeksi olisin kaverin nähnyt noin intopiukeana. Muuten radat oli tosi onnistuneita, mutta pujotella Jasu ei malttanut. Mutta kummaltakin radalta tuli kuitenkin tulos ja meillä oli tosi hauskaa! Kyllä olisi kamala into kisailemaan Jasunkin kanssa, mutta pitää vielä malttaa vähän, ettei kaveri taas jumahda. Mutta nyt 3-luokan radat alkaa tuntua jo hauskoilta :)

Videoita radoista löytyy treeniblogista ja tulokset kotisivuilta. Tässä vielä pari Tuijan ottamaa (pyllistys)kuvaa kisoista:


Janen voittonollarata


Jasu piirinmestaruuksissa

Eilen käytiin tokotreenien jälkeen vähän metsälenkillä vesikoira Ronjan ja omistajansa Annin kanssa. Ronja oli tosi mukava kaveri russeleille. Se antoi ihan nätisti Jasun ryöstää kaikki kepit ja jätti Janen omaan rauhaansa. Siispä Jane jopa innostui ottamaan ihan itse kontaktia ja haastoi Ronjaa leikkiin :) Täytyy lähteä lenkkeilemään toistekin. Olen aina ihaillut Ronjan innokkuutta tokossa ja agilityssä, kunpa Janeenkin saisi samanlaisen tekemisen palon. Mutta eiköhän se siitä vielä tule, kunhan positiivisella tavalla saan vahvistettua sen uskaltamista.