Russelimestaruudet

Eilen lähdettiin vielä illalla pienelle autoajelulle Tampereen suuntaan.. minnekäs muualle kuin agilitykisoihin. Tamskin kisoissa oli samalla myös russelimestaruudet. Kisapaikka osoittautuikin ennakko-odotuksista poiketen ihan mukavaksi ja siellä oli jopa ihan jonkin verran tilaa oleilla ja seurata kisoja. Janekin oli turistina mukana vähän ihmettelemässä tunnelmia. Pianhan senkin pitäisi jo startata taas kisoissa, kuhan nyt saadaan vähän treenattua ja kynsivaiva kuntoon.

Jasu oli oikein innokkaana menossa radalle ja hyvinhän se kulkikin. Molemmissa lähdöissä se vaan ehti taas bongata jotain ja oli vähän työ saada sen mielenkiinto pysymään taas yllä. Mutta onneksi haahuilut eivät oikeastaan juurikaan vauhtiin vaikuttaneet, vähän vaan tuli isoja kaarroksia. Paitsi tietysti omat ohjausvirheet oli niihin suurin syy. Tuloksena kaksi hylkyä, joten vähän kehno fiilis radoilta jäi, mutta videolta katsottuna oli niissä paljon positiivistakin. Kisarutiini on nyt taas aika kadoksissa, mutta eiköhän se sieltä taas löydy.

B-rata oli ensin. Se oli hyppäri. Ihan suht mukavasti meni melkein loppuun asti. Alussa vähän turhan iso kaarre ja ennen pussia myös. Muuten ihan mukavaa menoa. Kepeillä olisi pitäny irtaantua enemmän. Jäin sitten renkaalla jälkeen ja Jasu hyppäsi seuraavan hypyn väärään suuntaan. Siitä hylkäys.

A-rata lähti myös ihan hyvin liikkeelle, mutta keppivirhepaholainen iski taas. Olisi pitänyt vähän vekata ennen keppejä. Muuten kyllä Jasun pujottelu on mennyt nyt minusta parempaan suuntaan. Se on paljon sujuvampaa ja sivuttaisliikettä tulee vähemmän. Vedätystekniikka, mitä ollaan harjoiteltu treeneissä, on auttanut. Pitäisi vaan muistaa se kisoissakin.. Lopussa sitten mitä tyhmin virhe putkella ja Jasu meni väärään päähän! Olisi pitänyt ohjata putki kokonaan toiselta puolen tai sitten tehdä pakkovalssi puomilta. Mutta ei auta. Nämä pitäisi osata, mutta hankala kulma yllätti. Hitsi!

Tässä video radoista:

Eka viikko omissa kodeissa takana

Olen tässä viikon aikana saanut paljon kuulla pentusten kuulumisia omista kodeistaan. Osalla on mennyt oikein hienosti, osalla taas on ollut pieniä ongelmia. Mutta onneksi ei mitään suurempaa kuitenkaan!

Jermu ja sen uusi ystävä Jaska ovat tulleet tosi hyvin juttuun heti alusta lähtien. Kaverukset ovat painineet joka päivä aamusta iltaan :D Jermu on ollut ehkä vähän liiankin innokkaana leikkimässä, kun ekoina öinä se ei malttanut oikein nukkuakaan. Se taisi siihen samaan syssyyn unohtaa kokonaan syömisenkin kaikesta uudesta ja jännittävästä johtuen. Vähän on siis ollut ongelmia syömisen kanssa, mutta loppuviikosta, kun öisin unikin jo tuli paremmin, niin ruokakin alkoi maistumaan. Kaiken lisäksi Jermu satutti varpaansakin, joten sitäkin yritetään nyt parannella kovasti. Eiköhän se uusi elämä pian ala sujumaan pienellä. Terveisiä ja paranemisia pienelle :)


Jermu ja Jaska. Pienellä taitaa olla vähän väsy ;)
(Kuva: Tiina Mäkinen)


Jermun ja Jaskan painia (Kuva: Tiina Mäkinen)

Jalilla on mennyt oikein mukavasti. Vähän se on riiviöinyt kuulemma hampaineen, mutta valloittanut tietysti söpöydellään monta ihmistä. Jali on käynyt usein leikkimässä Tytin ja Jipun kanssa. Kaikkien hämmästykseksi Jipunkin sydän suli pienen pentusen nähdessään ja siitä Jali onkin saanut kivan leikkikaverin. Tytti sen sijaan pysyttelee ennemmin jossain korkealla, mihin riiviöhampaat eivät ylety. Kissaankin Jali on kuulemma päässyt tutustumaan ja käymään hevostallilla, missä se tietenkin oli tosi utelijas.


Jalilla on tosi miehekäs lelu ;) (Kuva: Tiia Manninen)

Nyt on Tirppa-tyttönenkin saanut jo oman nimen. Kyllä sitä mietittiinkin pitkään :D Mila siitä lopulta sitten tuli. Oikein kaunis ja sopiva nimi minusta tyllerölle. Viikon verran siinä melkein meni, ennen kuin Onni hyväksyi Milan kaverikseen. Eilen illalla sitten tuli viesti: "Jee läpimurto! Onni leikki Milan kanssa!" :D Onni antaa Milan varastaa kaikki luut suustaan, vaikka sitten kyllä isoille uroskoirille esittää niin kovaa jätkää. Ei liene vaikea arvata kenestä tulee pomo ;) Mila on ihan mukavasti myös sopeutunut perheen elämään. Sillä meni aluksi jostain vähän maha sekaisin uudessa kodissa, mutta onneksi ruoka alkoi maistumaan pian.

Maxilla on ollut mukava syyslomaviikko uudessa kodissa. Ensi viikolla se joutuukin jo sitten totuttelemaan arkeen. Syyslomalla Max on päässyt kuulemma haravointihommiin. Portaat se osaa mennä jo ylös ja alas. Aika etevä penneli! Maxille on maistunut ruoka hyvin ja se on nukkunut öisinkin. Kaikki siis hyvin Kouvolan suunnalla :) Ja kaikki se on tietenkin hurmannut.

Raunioita ja kynsiongelmia

Viikko sitten Jane pääsi aloittamaan ihan kunnolla rauniohommat, kun otin senkin treeneihin mukaan. Tutustuttiin maalimiehiin vähän "sattumalta", nimittäin käveltiin vain kasoilla ja ihan "vahingossa" löydettiin pari maalimiestä siinä matkalla. Siis ihan suunniteltu juttu, eikä mitään sattumaa oikeasti. Viimeisen se tuntui jo selvästi vähän haistavan, kun oikein juoksi häntä viuhuen moikkaamaan :) Otettiin Janelle käyttöön lelupalkka, koska uskon sen olevan sille se maailman paras juttu.

En vaan tiedä repeytyikö Janen kannuskynsi raunioilla vai metsälenkillä. Semmoinen ikävä vaiva nyt nimittäin tuli heti pentujen jäljiltä. Kynsi on suorastaan kuoriutunut kuin sipuli ja alkaa vuotaa verta tosi helposti. Kävin sitä eilen näyttämässä eläinlääkärillekin ja saatiin siihen parin viikon antibioottikuuri, vaikka ei se tulehtuneelta vaikuta. Jos se tulehtuu, niin sitten pitää varmaan leikata koko kannus irti. Täytyy nyt vaan olla tarkkana, ettei se pääsisi uudelleen repeytymään. Onneksi Jane antaa teipin olla, ettei tarvitse tötteröä pistää päähän. Eli ikävä kyllä agility on nyt vähän aikaa meillä kiellettyjen lajien listalla. Mutta raunioilla käytiin maanantaina kynsi teipattuna.

Kouluttajalla taisi vähän mennä mun koirat sekaisin, kun teki Janelle vähän turhan vaikeat piilot. Janen kanssa kun on tokoiltu niin paljon, että se mielellään pyörii mun jaloissa. Seuraavalla kerralla pitää tehdä sille "haamuja", että lähtisi innokkaammin irtoamaan maalimiesten luo. Kyllä se ihan selvästi maanantaina innokkaasti etsi, mutta tuli aina kertomaan mulle, että "tuu nyt mun kanssa kattomaan, kun tuolla on joku tyyppi piilossa" ;) Jasun etsinnät sujuu edelleen ihan super hienosti. Nyt vaan ollaan tehty umpipiiloja niin monta kertaa, ettei se meinannut enää muistaa ollenkaan, että piilon sisäänkin voi yrittää mennä :D

Eetulle kaksi Eestin sertiä!

Eetu (Achanthus Wild Bill) Janen ekasta pentueesta oli viikonloppuna taas ulkomaanmatkalla. Tällä kertaa Virossa, missä ohjelmassa oli kaksi näyttelyä. Molempina päivinä Eetu oli PU2 ja sai myös kaksi sertiä! Voi miten hienoa! Paljon onnea Jonna-kaimalle ja komealle Eetulle! Eestin muotovalion arvo on enää sitten yhdestä sertistä kiinni :) ..ja käsittääkseni myös käyttötuloksesta? Asiantuntijat varmaan tietää paremmin, miten säännöt nykyään menee. Mä kun en oikein ole ekspertti noissa näyttelyhommissa. Mutta onneksi Eetu tuntuu olevan :D

Sinne lähti viimeinenkin

Ah, ihana hiljaisuus! Sinne lähti nimittäin Tirpsu-tyttönenkin. Tai saa nyt nähdä, mikä sen oikeaksi nimeksi tulee. Tirppa muutti Lindan, Samin ja heidän 1-vuotiaan Jade-tyttönsä luo Haminaan. Heillä asustelee myös pentujen isän Japin velipuoli Onni (Kinapak Tin Gulara). Tirppa jäi mulle sijoitukseen, eli sillä olisi tarkoitus teettää pennut joskus muutaman vuoden päästä, mikäli tyttö kehittyy jalostuskelpoiseksi. Tirpsusta olisi tarkoitus tehdä myös agilitykoira. Onnin kanssa Linda onkin aloittanut kisauran jo oikein kivasti. Tirppa aikoo varmaan tuoda ihanat "sulosointunsa" perheen elämään :D Toivottavasti se osaisi pistää Onnin ojennukseen sopivan jämäkästi ja narttumaisesti. Ainakin taustalta löytyy sen verran täpäköitä narttuja, että uskon Tirpsunkin osaavan näyttää miehille kaapin paikan.

Tirpsu on kyllä semmoinen pieni hassun näköinen otus, jonka kehittymistä seuraan mielenkiinnolla. Tällä hetkellä siinä tuntuu kyllä olevan kaikki, mitä tämän yhdistelmän toivoin jättävänkin. Tirpsulla on vahva ja ilmeikäs pää, mutta se on muuten (ainakin toistaiseksi) pieni ja lyhytjalkainen. Luonteeltaan se on hyvin "janemainen", toiminnallinen ja kontaktinhaluinen. Ei ehkä mikään helppo tapaus, mutta potentiaalia löytyy varmasti harrastuspuolelle oikein mukavasti :) Jos Tirpsusta tulisi minulle nyt se pieni lyhytjalkainen Jane, mistä olen haaveillut. Aika näyttää.


Viimeisenä iltana nypin kaikki kamalat karvat pois ja näin kaunis tyttö sieltä alta paljastui!

Jali ja Jermu

Tänään lähti loput pojat. Ei ole oikeastaan yhtään haikeaa, kun on niin ihania koteja pentusilla.

Jali



Jutsun nimeksi tuli Jali. Mutta kyllä meidän ninjapentua kuulemma vielä saatetaan välillä Jutsuksikin kutsua :D Jali muutti Hollolaan Tiian luo ja jäi osittain mun omistukseen. Jaliin on myös ostanut jalostusoikeuden yksi kolmas osapuoli, joten siitä tuli meille semmoinen pieni "projektikoira". Toivottavasti siitä siis kasvaisi jalostuskelpoinen yksilö. Jalin "emännän" Tiian äiti Marja on meidän Jasun kasvattaja. Hänen luonaan asustelee Jasun emä Tytti ja Jasun siskopuoli Jippu, joten leikkikavereita Jalilla kyllä riittää. Jos "akat" vaan tuommoisen riiviön kanssa jaksaa leikkiä ;)

Jali pääsee varmaan harrastelemaan jotain kivaa Tiian kanssa. Kenties agilityä tai keinoluolailua. Katsotaan nyt, mikä harrastus vie mennessään. Hevostalleilla Jali pääsee ainakin pyörimään paljon. Varmasti siitä tulee semmoinen Tiian oma rakas kainaloinen.

Jermu



Jermun nimeksi jäi Jermu. Mikäpä sitä sopisikaan paremmin Jaska-nimisen russelin kaverin nimeksi :D Jermu muutti Seinäjoelle asti Tiinan ja Tonin perheeseen. Heillä asustelee jo siis russeliuros Jaska. Saapa nähdä miten kemiat menee kaveruksilla yksiin. Uskon kyllä, ja niin pentutestikin osoitti, että Jermu on näistä parhaiten toisen uroksen kaveriksi sopiva. Kyllä se oma lauma vaan jotenkin aina muotoutuu.

Jermusta olisi tarkoitus tehdä harrastuskoira. Tiinalla on jo paljon suunnitelmia Jermun varalle: tokoa, agilityä, viehejuoksua, raunioita.. Saapa nähdä mistä tuleekaan vielä se ykkösharrastus! Ihana päästä seurailemaan Jermun edistymistä :)

Tiina ilmoitti minulle jo varmaan ensimmäiset pentujen kuvat nähdessään, että he haluavat Jermun. Kovin tyytyväisiltä vaikuttivat, kun äsken saivat viedä sen mukanaan :D

Mad-Max

Sinne se nyt meni. Venkulapentu. Ensimmäinen on nyt siis lentänyt pois pesästä. Venkusta tuli nimeltään Max. Mad-Max -elokuvan mukaan. Kun onhan se Monster Madness :D Aika osuva nimi minusta Venkulle.

Max muutti Kouvolaan Leean ja Matin luokse. He ovat molemmat poliiseja, joten varmasti kuria ja järjestystä ainakin pyritään perheessä noudattamaan ;) Maxista tulee lähinnä lenkkikaveri ja perhekoira. Isäntä kyllä harrastaa metsästystä. Ehkäpä Max pääsee vielä kokeilemaan MEJÄä tai pääsee metsästysretkille mukaan. Oikein ihana ja rakastava koti, jonne koiraa on jo kauan odotettu. Olen tosi iloinen, vaikka toisaalta olo on vähän haikea ja talo tuntuu heti jo paljon tyhjemmältä.

Kaikkea hyvää pikku-Maxille uuteen kotiin! Kuullaan varmasti paljon kuulumisia ja nähdään taas! :)

Seisomakuvat 8 viikkoisista

Ennen kuin pennut lähtee, niin pitihän sitä ottaa vielä hirmuisesti kuvia. Tässä rakennekuvat, mitkä saatiin Tytin avustuksella otettua:


Yonster's Monster Mascot


Yonster's Monster Master


Yonster's Monster Madness


Yonster's Monster Magic


Venkula muuttaa tänään ensimmäisenä omaan kotiin

Pentutestausta viikonloppureissun lomassa

Jermua kiinnosti kovasti Onnin touhut

Vietettiin viimeistä yhteistä viikonloppua pentusten kanssa Muuramessa vanhempieni luona. Siellä päästiin harjoittelemaan paljon sisäsiistinä olemista ja tapasivatpa pennelit vähän muitakin koirakavereita. Lauantaina moikkaamaan tulivat siskopuoli-Ilona, Onni ja Aikku ihmisineen. Kaikki russelit huolehtivaista äitiä lukuunottamatta temmelsivät pihamaalla ja pentuset tietty olivat tohinassa mukana. Aikuisia koiria ei oikein vaan piikkihampaiset riiviöt kiinnostaneet. Iltsi olisi varmaan leikkinyt, mutta se oli jotenkin ihan surkeana juoksujensa takia. Pentusten ihailun jälkeen käytiin vielä lenkillä Riihivuoressa koko jengin kanssa. Janekin pääsi nyt mukaan ja osasi olla oikein nätisti. Kyllä oli upea ruska ja mahtavat maisemat!


Ihailijoita riitti taas


Jasu tuli pilaamaan Ilonan hienon seisomakuvan ;)

Pennelit oli kyllä hurjan virkeinä koko lauantaipäivän, mutta kyllä se uni lopulta tuli. Muuramessa ne saivat asustella keittiössä. Jasukin pääsi siihen tilaan ja siitäkös Jane ei ollut oikein mielissään. Yhden kerran se joutui rähinöimään, että Jasu tajusi pysyä poissa keittiöstä. Jane-masokisti välillä vielä jaksaa imettääkin pentusia. Korvahygieniasta se ainakin pitää hyvän huolen vielä :D



Sunnuntaina Heinosen Hanna tuli tekemään pentutestin. Se oli kyllä älyttömän mielenkiintoista! Oli kiva saada kuulla vähän asiantuntijan arvioita pentujen luonteista ja myös ulkonäöstä. Hanna kasvattaa itse "working russeleita". Aika paljon tuli esille semmoisia asioita, mitä olin itsekin huomannut, mutta toki myös ihan uusiakin juttuja. Jotenkin testitilanteessa jotkut reaktiot vaikuttivat yllättäviltä, mutta kuitenkin lopulliset tulokset oli suurimmaksi osaksi sellaisia kuin olin arvellutkin. Onhan se tietysti hyvin erilainen tilanne pennulle toimia, kun joutuu olemaan erillään muista sisaruksista.

Kaikki pennut saivat hyvin "russelimaiset" pisteet. Kaikki olivat rohkeita ja ystävällisiä ihmistä kohtaan. Kukaan ei osoittanut yhtään arkuutta. Pennut lähtivät kaikki innokkasti "saaliin" perään ja osasivat toimia sen kiinni saadessaan. Kaikilla muilla, paitsi Jermulla, taisteleminen vaan vielä oli vähän harjoitusvaiheessa. Sitä pitää opetella vahvistamaan oikealla tavalla. Jermu (Yonster's Monster Mascot) on luonteeltaan hyvin samanlainen kuin isänsä. Se on semmoinen rento itsevarma tyyppi, joka ei turhaan hötkyile. Jermu tulee varmasti olemaan sellainen, joka ei pienestä hermostu, mutta jos se hermostuu, niin siitä on sitten leikki kaukana. Oikein mukava ja monipuolisiin harrastuksiin soveltuva pentu. Nyt olen vakuuttunut, että se on vielä menossa ihan juuri oikeaan kotiin :)

Jutsu ja Venkula-Venkku saattavat olla vähän Jermua hankalampia tapauksia, mutta ei missään nimessä mahdottomia. Jutsu (Yonster's Monster Master) oli selvästi porukan itsenäisin ja tutki mieluummin ympäristöä, kuin jäi testaajan siliteltäväksi. Tämä oli ehkä minulle isoin yllätys testissä. Mutta hyvin ihmisystävällinen Jutsukin oli, tuli kyllä mielellään tervehtimään. Jutsun kanssa vaan pitää vahvistaa luoksetuloa ja opettaa se siihen, että ihmisen kanssa on mukava tehdä hommia.

Venkula (Yonster's Monster Madness) oli kyllä venkula, niin kuin testikin osoitti :D Hanna sanoi, että se on näistä dominoivin pentu. Suorastaan röyhkeä, joka tunkee syliin ja pian kiipeilee jo olkapäillä asti. Venkun kanssa tuleekin sitten harjoitella sitä, että ihminen määrää miten toimitaan. Sille pitää asettaa vaan selkeät rajat ja opettaa myös, että toimimalla oikein saa tilanteista hyödyn.

Pikku-Tirpasta (Yonster's Monster Magic) löytyi hyvin samanlaisia piirteitä kuin Janesta. Se oli kyllä pentusista varauksellisin. Tutki ensin paikat ja sitten tuli vasta tervehtimään testaajaa. Mutta tervehti kyllä oikein innolla ja viihtyi ihmisen seurassa. Tirpassa oli vähän myös drama-queen -elkeitä :D Kun varpaasta puristettiin, rimpuilu alkoi melkein heti, kun varpaasta puristaminen vaan ei ollut kivaa. Tirpsukan kanssa haasteena tuleekin varmasti olemaan se, ettei sen pidä antaa saada tahtoaan läpi sillä, että se kiljuu tai huutaa ja rimpuilee. Sitähän se on pienestä asti yrittänyt joka päivä aitauksesta uloskin päästäkseen. Sitä ollaankin nyt ahkerasti harjoiteltu, että pois ei pääse muuta kuin odottamalla nätisti istumassa. Joka aamu Tirppa pääsee viimeisenä pois, mutta kyllä se selvästi koko ajan oppii asiaa.

Laitan jossain vaiheessa kaikki testitulokset kotisivuille, kuhan saan tehtyä pentusille sinne omat sivut. Täältä löytyy taas kaikki kuvat Muuramen reissulta.


Heippa hei! Sanoo kaikki Tirpsukka-Tyypit ja niiden äippä

Agilitykentällä

Otin eilen pennut mukaan agilitytreeneihin. Treenikaverit tietysti halusivat päästä paijaamaan söpöläisiä. Päästettiin nelikko irti kentälle ja ryhmittäydyttiin ympärille ihmettelemään. Aluksi tietty uusi paikka kaikkia hieman jännitti. Olihan se kerrassaan ihan hirmu erilainen paikka, kuin missä ollaan aiemmin käyty. Paljon haukkuvia koiria ympärillä, pimeyttä ja hälinää. Tosi nopeasti kaverukset kuitenkin ottivat tilanteen haltuun ja pian ne juoksentelivat jo aika kaukana turvallisesta boksistaan. Jutsu erityisesti ihmetteli isoja haukkuvia koiria ja melkein sen teki mieli jo vähän ärhennellä takaisin :D Tirppa-tyttönen taisi ensimmäisenä uskaltautua putkeen ja lopulta se sujahti siitä läpi lähes kuin ammattilainen. Pojat seurasivat perässä.

Pentuset saivat paljon ihastelua osakseen ja kehuja reippaudestaan. Ovat ne kyllä tosi mukavia, vaikka alkavat olla aika rasittaviakin. Tänään käytiin vähän ihmettelemässä meidän alakerran varastoa ja ulkonakin peuhaamassa. Testasin vähän namimagneetin ja retuutuslelun toimivuutta pentusiin. Tirppa on oikein super perso erityisesti namien perään. Jutsu taas tykkäsi enemmän retuuttaa lelua. Venkku-Venkulalle kelpaa kaikki yhtä lailla ja Jermua en päässyt vielä testaamaan, kun se veteli sikeitä. Jermu oli saanut jostain vähän mahan sekaisin. Toivottavasti se olisi vaan joku ulkona syöty ja mahan sekoittanut juttu, eikä mikään pöpö.

Treenailuja ja fyssaria

Nyt alkoi ainakin muutaman viikon agilityn tehotreenailut. Joka toinen viikko on treenit sunnuntai-iltaisin Keravalla sisähallissa. Lisäksi siihen sitten edelleen keskiviikon iltatreenit niin kauan kuin ulkona pystyy olemaan. Ja kentällähän voi käydä myös omalla ajalla. Jasu on toistaiseksi edelleen ollut mun treenikaveri, mutta on Janekin käynyt tekemässä jo jotain pientä. Yksi ilta se änkesi mukaan treeneihin ja käytiin vähän kentän reunalla taas ihmettelemässä tunnelmia. Ihmetyksekseni mammakoira vänkäsikin radalle, joten tehtiin pikku harjoituksia sitten. Matalaa A:ta, puomia, keppejä ja niihin yhdistettynä vähän hyppyjäkin rimat alhaalla. Jane oli ihan intopiukeena ja suoritti ihan täysillä! :) Kylläpä tuntui taas kivalta mun vauhtipakkauksen kanssa, mutta pitää nyt malttaa vähän kuitenkin vielä. Toisten koirien haukkuminen vähän Janea vielä ihmetyttää, mutta nyt se oli jo huomattavasti reippaampi kuin muutama viikko sitten.

Jasu on kulkenut treeneissä ihan loistavasti! Nyt tuntuu, että ollaan löydetty sellainen yhteinen sävel. Onkohan se tulossa siihen maagiseen ikään, että se alkaa lukea mun ajatuksia? ;) Reilu viikko sitten vaan tein aika pahan mokan, kun vedätin sitä vähän liikaa puomilla. Jasu ei saanut jalkojaan hallintaan, vaan putosi alas täydestä vauhdista korkeimmalta kohdalta suoraan rinta edellä alas :/ Ei kyllä onneksi tainnut käydä kuinkaan. Nyt pitää muistaa olla vedättämättä. Turha yrittää tehdä sille nopeutta kontakteille, kun meno on tuollaista. Yritetään sitten vaikka tehdä tiukempia kurveja. Nyt onneksi keskiviikkona Jasu oli selvästi oppinut virheestään ja otti puomin vähän rauhallisemmin. Ei mikään tyhmä koira.

Sisätreeneissä ajattelin alkaa hiomaan kummankin koiran pujottelua. Jasulla on vähän väärä tekniikka ja Janelle pitäisi saada vauhtia lisää. Hallissa on verkot, joten niiden avulla voisin yrittää treenailla aina sunnuntaitreeneissä. Hallissa on aika tahmea mattopohja ja matala katto. Mutta pikkukoirille halli toimii kuitenkin ihan hyvin. Maton tahmeus ei tuntunut haittaavan kuin minua. Mutta siihenkin varmaan tottuu.

Eilen käytiin taas fyssarilla Riihimäellä. Janekin pääsi hoitoon tällä kertaa. Ajattelin nyt tsekata senkin pentusten jäljiltä. Jasulla hoidettiin nyt koko keskiselän aluetta mahankin osalta. Hyvinkin voi johtua Jasun mahavaivat (=närästys) siitä, että sen koko keskiosa on ihan tukossa, eikä suolistokaan pääse toimimaan kunnolla :/ Mutta nyt ollaan taas astetta lähempänä rennompaa koiraa. Ihmeellistä, miten Jasun selkä alkoi liikkua hoidon jälkeen! Janellakin oli vähän vinoutta takapäässä, joka korjattiin. Nyt pitäisi taas alkaa peräpään heilumaan hännän mukana :D Kuukauden päästä pitää kyllä taas mennä hoitoihin, Janenkin. Mutta kyllä tuntuu kivalta, kun näkee oikeasti, että tästä hoidosta on apua! Tämä viikko vaan lepäillään ja ensi viikolla sitten taas tositoimiin :) Ensi viikolla lähtee pentusetkin, joten sitten koittaa taas normaali elämä. Toisaalta hirmu kivaa.

Hirveesti kaikkea uutta

On ollut oikein tehoviikonloppu. Varsinkin lauantai, kun lähdettiin pentujen kanssa käymään Hollolassa Jeren vanhempien luona. Oli oikein kaunis syyspäivä, joten pentuset sai olla melkeinpä koko iltapäivän ulkona. Päikkärit ottivat tyytyväisinä boksissa pihalla auringon paisteessa :D Otettiin paljon kuvia, kun tyypit juoksenteli pihamaalla. Kuvista välittyy ihana aurinkoinen tunnelma ja kauniit syksyn värit, vaikka oikeasti tilanne tuntui minusta lähinnä kaoottiselta ;) Yksi juoksi tuonne ja toinen tänne.. Mutta ihania ovat pentuset ja jotenkin niin hirmu tasaisia kaikin puolin.

Hollolassa ehdittiin käydä pentusten kanssa tutustumassa myös vähän toisenlaisiin ihmisiin. Käytiin nimittäin moikkaamassa Jeren siskoa kehitysvammaisten hoitokodilla. Siellä pentuset tietysti valloitti monta pientä ja vähän suurempaakin ihmistä :) Kyllä oli monta rapsuttelijaa ja ihastelijaa! Pentuset taisivatkin olla vähän väsyneitä pitkän päivän jälkeen ja nukkuivat aika tyytyväisinä illalla. Mutta tänään meno on tietysti ollut taas ihan yhtä vauhdikasta kuin muinakin päivinä. Kunpa tuo väsymys kestäisi vähän pidempään! ;)

Latasin taas Flickriin kuvia Hollolan reissulta. Pitäisi kyllä keksiä joku järkevä paikka kuville, kun kotisivuille niiden lataaminen on niin hidasta.. Mutta nyt väliaikaisesti latailen nyt kuvia ainakin tuonne. Tässä kuitenkin vielä suosikkikuvat teksteineen tähän blogiin:


Tirppa-tyttönen


Jutsu ja äippä


Jumpe eli Venkula-Venkku


Jasu raukkaa vähän ahdistaa pentuset


Jutsu-lelukoira


Jermu löysi maasta varmaan jotain syötävää


Jermun juoksuharjoituksia


Riitapukarit


Saatiin yhteiskuva, kun laitettiin riitapukarit reunoille ;)