Käytiin taas Jalin (Yonster's Monster Master) kanssa vähän esintymässä näyttelykehässä Lahdessa 26.10. Vähän jännitti, että miten yhteistyö suuren koiramäärän keskellä hallissa toimisi, mutta ihan turhaan jännäsin. Jali oli taas iloinen ja riehakas oma itsensä, jota oli niin mukava esittää :) Tällä kertaa ei vaan koira ollut kyllä yhtään tuomarin mieleen. Kuulin samat sanat kuin muutaman kerran olen Janen kanssa kuullut, eli tämän tuomarin mielestä Jali muistutti liikaa parsonia, eli oli tyypiltään väärä. Onhan Jali kyllä kevyempirakenteinen ja pidempijalkainen kuin moni muu kehässä ollut uros. Mutta näin siis tällä kertaa. Tuloksena H.
Tässä vielä Jalmarin arvostelu ja muutama Sini Lyhelä-Mäkiseltä saatu kuva:
"High on legs in body out of balance. Correct head expression. Enough angulations in front & rear. Correct mover. Good temperament. But needs more balance & typiness." (tuomari: Nikola Smolic)
AVO H
Aikaahan on jo vierähtänyt, mutta käytiin Jalin (Yonster's Monster Master) kanssa näyttäytymässä Nastolan ryhmänäyttelyssä heinäkuussa. Vietettiin suorastaan ihan luksus kivaa päivää kaksistaan :D Ja Jalihan lähti reissuun mukaan oikein reippain mielin. Heti jo näyttelypaikalle tultaessa huomasin, että nyt on ihan eri ääni kellossa, kuin silloin kun olen Jalia ensimmäisen kerran esittänyt. Eli noin kaksi vuotta sitten, kun tyyppi oli vielä ihan juniori. Silloin sitä vaan kiinnosti KAIKKI ympärillä olevat koirat. Olisi vaan halunnut leikkiä kaikkien kanssa. Nyt se oli toki sama avoin itsensä, mutta kun sille vähän vinkulelua vilautti, niin johan löytyi meidän yhteinen sävel :D Jali esiintyi todella iloisen innokkaasti, liikkui lennokkaasti ja oli yhtä vinkuleluhullu kuin äitinsä. Muut koirat eivät kiinnostaneet pätkääkään, kun minulla oli se IHANA VINKULELU!
Tuomarikin (Pirjo Hjelm) piti kovasti Jalista ja ennen kaikkea sen terrierimäisestä temperamentista. Ilokseni hän antoi ERI:n ja valitsi vielä avoimen luokan kakkoseksi! SA:ta ei tullut tällä kertaa. Arvostelu oli oikein kiva: "Mittasuhteiltaan oikea, hyvän terrieritemperamentin omaava uros. Urosmainen pää. Hyvä purenta ja silmät. Hieman epävarmat korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvin kulmautunut selkä edestä että takaa, sopiva raajojen luusto. Hyvä takaosa. Liikkuu hyvin. Turkki voisi olla vähän tiiviimpi." Turkki oli tosiaan aika ylipitkä ja ohut, kun sitä joutui niin rajusti harventamaan. Mutta ehkä vielä joku kaunis päivä onnistumme Jalin trimmauksen ajoituksen kanssa ;) Karvaahan sillä on isänsä tavoin aika reilusti.
Jalia oli todellakin ilo esittää ja meillä oli kaiken kaikkiaan älyttömän mukava päivä. Jali nimittäin hengaili meidän kanssa vielä iltapäivälläkin maastopyöräkisoissa. Se oli todella rento tyyppi, ei hätkähtänyt mistään, eikä rähjännyt kenellekään. Vähän yritin opettaa sille tokon perusasentoakin, mutta siinä vaiheessa taisi päivän rasitukset ja uudet jutut alkaa painaa päälle, kun keskittyminen riitti ehkä kahdeksi minuutiksi. Alku kyllä näytti jo lupaavalta ja Jali selvästi tajusi jo homman idean. Kun palautimme Jalin kotiin, pääsin näkemään vielä Nalaa (Malina), Jalin pentuakin. Nala on todella pienikokoinen tyttö. Se on aika itsenäinen, mutta älyttömän kiltti ja helppo koira. Muistuttaa ulkonäöltä hyvin paljon Janen pentua Ilonaa, mutta lyhemmillä jaloilla ja pienemmässä koossa :D
Jalin olen nyt ilmoittanut toiseenkin näyttelyyn tälle syksylle, niin kivasti meillä meni Nastolassa :) Jali on kyllä oikein mukava ja reipas kaveri. Aktiivisuuttahan siinä riittää vaikka muillekin jakaa, terhakan agilitykoiran siitä kyllä saisi, kun vaan omistajansa innostuisi harrastamaan ;) Pitää tuonne Jalin omallekin sivulle päivittää tietoja, kun ehdin, mutta Jali on käytettävissä jalostukseen muutamalle sopivalle nartulle. Jalilla on yksi pentue Jipun (virallisestikin Jippu) kanssa. Jalista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä minuun.
Tässä vielä muutama kuva Nastolan näyttelyreissulta. Karva oli kyllä kehässä kauniimmin, mutta ehti tietenkin kastua ennen kuvan ottoa. Viimeisessä kuvassa hölkkäilee Jalin pentu Nala. Oli niin vauhdikas tapaus, että eihän siitä saanut paikallaan mitään kuvaa ;)
Tällä kertaa jäimmekin sitten ilman pentuja :( Milan treffit toukokuussa eivät kovasta yrityksestä huolimatta tuottaneetkaan tulosta. Tosi harmi homma, niin kovasti olisin tästä yhdistelmästä pentuja toivonut. Mutta ei auta muu kuin kääntää katseet taas tulevaisuuteen. Vähän pitää nyt miettiä kuvioita uudelleen. Toivottavasti Milan astutus jossain vaiheessa onnistuisi.
Viikonloppuna oli kauan odotettu ja jännitetty tapahtuma, nimittäin agilityn SM-kisat. Nämä olivat Jasun ekat (mutta toivottavasti ei vielä vikat) yksilökisat. Tällä kertaa emme olleet joukkuekisassa ollenkaan mukana, tai seuramme varakoirakko kyllä. Mutta se etuoikeus esti sitten kisaamiseni toisessa joukkueessa - edes Janen kanssa. Mutta sinänsä se ei haitannut, koska Jasu ei olisi varmaan jaksanut kahta kisapäivää peräkkäin. Ilmoitin Jasun kuitenkin perjantain "harjoituskisoihin" agilityradalle. Sunnuntaina oli sitten ohjelmassa yksilökisa, joka alkoi aamulla hyppyradalla.
Perjantain kisa ei olisi meidän osalta oikeastaan paremmin voinut mennä. Jasu kulki yllättävänkin kovaa vauhtia ja meno tuntui todella mukavalta. Ohjaukseni onnistuivat aika lailla juuri niin kuin olin suunnitellutkin. Tuloksena hieno nolla ajalla -5,41 ja sijoitus peräti 19/116! Etenemä oli Jasulle aika uskomattoman hyvä 4,14m/s :) Kylläpä tuosta kisasta jäi tosi hyvä fiilis sunnutaita ajatellen.
Sunnuntaina sitten starttasimme jo heti aamulla puolen kymmenen jälkeen. Kaikista suunnitelmistani huolimatta radalle meno meni vähän pieleen. Olimme rataantutustumisryhmässämme heti neljänsinä, joten minulle ei jäänyt aikaa kuin hakea Jasu suoraan häkistä radalle. Kiirehän siinä kaikista valmisteluista huolimatta tuli, joten en ehtinyt yhtään virittää koiraa. Omasta mielestäni tehtiin kuitenkin hieno nollarata, vaikka ihmettelin kyllä hiljaista yleisöä, joten en uskaltanut oikein tuuletella radan jälkeen ;) Niinpä se sitten taululta ja lopulta videolta selvisi, että hylkyhän me kuitenkin tehtiin. Jasu oli ehtinyt huomaamattani pyyhältää kahdestakin esteestä ohi: heti ekan riman ali ja myös renkaan ohi :( Eka rima johtui varmaankin siitä, että se lähdössä vilkuili vähän muualle ja komensin sitä siitä. Sen seurauksena Jasu niiasi vähän lähdössä ja taisi olla aika lähellä rimaa, joten lähti matalana liikkeelle, josta seurauksena oli riman alitus. Renkaan ohjauksen voin pistää ihan omaan piikkiin. Se ei tullut ihan suoraan koiran linjalle, joten oma törkkäys olisi pitänyt olla selkeämpi. Aika olisi ollut 37 sekunnin luokkaa, jolla oltaisiin oltu kyllä vasta 50 sijan huonommalla puolen. Niin paljon nopeita nollia radalla tuli. Mutta kuitenkin etenemä olisi ollut taas Jasulle hieno, reilusti yli 4 sekkaa. Vau!
Mutta kaikinpuolin hieno fiilis näistä kisoista, vaikka finaaliin asti ei päästykään. Tein nyt sen päätöksen, kun Jasu näin hyvin kuitenkin kulkee, että vielä kisailemme ainakin tässä syksyllä ja katsomme, jos niitä tuloksia tulisi lisää. Nythän meillä on jo ensimmäinen SM-nolla ensi vuoden kisoihin :D Yritän pitää Jasun kisakunnon yllä, niin eiköhän se vielä pötki aika pitkälle. Seniori on ihan elämänsä vireessä 8-vuotiaana :)
Päätin nyt helmikuussa kokeilla parit kisat Janen kanssa, että miten homma lähtisi toimimaan. Treeneissä on kyllä ollut ihan mukavaa menoa paikoin. Tuntuu, että se on reipastunut kovasti viime aikoina (ihmeellistä miten kauan steriloinnista palautuminen henkisesti on kestänyt!). Molemmat kisat oli meidän omassa hallissa. Ajattelin aloittaa tutusta paikasta, ettei tulisi mitään haisteluylläreitä niin kuin Hyvinkäällä. Ekat kisat oli BATin kisat kuun alussa. Janella ei ollut kovinkaan intoa radalle. Lelu kun meni taskuun, niin into hävisi. Jane alkoi lähdössä rapsuttelemaan korviaan, joten taas oli sijaistoimintoja nähtävissä. Ekalta radalta kuitenkin nolla, mutta lopussa Jane lipsahti ison kurvin, joka vei sitten yliajan puolelle. Mutta hitaastihan tuo meni, koska kyllä Janen ihanneaikaan pitäisi fysiikkansa puolesta päästä. Toinen rata meni sitten hylyksi.
Seuraavat kisat olivatkin sitten meidän seuran omat. Jane oli mielestäni jo reippaampi ja lähti innokkaammin radalle. Edelleen kyllä vauhtia saisi olla enemmän. Ekalta radalta harmillisesti vitonen, muut meni sitten hylyiksi. Mutta ihan positiivista menoa kuitenkin. Nyt kun pääsin ratoja videolta analysoimaan, niin huomaan, että meidän suurimmat ongelmat ovat huitovat kädet ja rytmitys. Käteni selvästi hidastavat Janenkin menoa. Pitäisi olla luottavaisempi siihen, että se kyllä osaa, eikä pitää sitä niin tiukasti hanskassa koko ajan! Ehkä kun saamme nämä asiat kuntoon, niin tuloksiakin alkaa tulla. Pitää nyt vaan ottaa rennosti ja jatkaa kisailua :)
Nyt on treeniblogin päivittäminen niin jäänyt, kun ei meinaa päivässä tunnit riittää. Mutta pakko pistää vähän ajatuksia ylös syksyn ja alkaneen kevään Jasun treenailuista Tehis-ryhmässä. Tulostasohan on siis kovastikin kohentunut Tehiksen kautta. Nyt ollaan päästy aina kevyesti ihanneaikaan joka kerta, kun ollaan saatu tulos. Aiemmin tämä oli harvinaista herkkua. Nolliakin on tullut ihan erilaiseen tahtiin ja hylyt vähentyneet huomattavasti. Ihan sillä oleellisella muutoksella, että olen keskittynyt siihen miten saada koira kääntymään mahdollisimman tiukasti ja panostamaan omaan nopeampaan liikkumiseen. Kouluttajina meillä on ollut Tehiksessä Sari Vähäniittyä, Taneli Ikäheimoa, Jenna Caloanderia, Nina Franzia, Sami Oksaa.. En nyt ala erittelemään kouluttajien ohjeita, mutta tässä niitä, mitkä ovat kyllä minuun "osuneet ja uponneet":
- SYLIKÄÄNNÖS: Kohdissa joissa ohjaajan pitäisi päästä liikkumaan seuraavalle esteelle todella nopeasti. Koira jätetään suorittamaan sylkkärillä hyppy ja edetään reippaasti itse toiseen suuntaan. Toimii todella hyvin Jasulla. Sylikääntö tehdään "rannetta pyöräyttämällä", käden huitomista ei tarvita ;)
- KÄDET: Minun tulisi keskittyä paljon siihen, miten käytän käsiäni. Mieluusti niitä en käyttäisi juuri ollenkaan. Usein kädet nousevat liian ylös. Teimme ilman käsiä -treeniä. Huitovat kädet ja liian rajut haltuunotot hidastavat Jasua paljon. Rintamasuunta ohjaa, ei kädet.
- RYTMITYS: Tämä on oikeastaan se juttu, mistä meidän koko ratasuoritus koostuu. Käytännössä olen huomannut, että rytmi pysyy paremmin, kun muistan vain juosta kurvit koiran kanssa yhdessä, enkä lähde lyhentämään omaa matkaa. Myös kontakteilla pieni rytmin muutos on aika oleellinen Jasun kanssa.
- HUOMIOSANA: Jasu suorittaa aina esteen, joka on sille loogisin. Ihan sama mitä estekäskyä käytän. Kaikki käskyt on sille käytännössä: "Suorita seuraava este". Huomiosanalla saan kuitenkin sen huomion, tiukoissa kohdissa, joissa se voisi valita väärän esteen. Huomiosanana meillä on "Jasu".
- "TÄHÄN"-KÄSKY: Tarkoittaa sitä, että koira tulee "käteen kiinni", eikä siis suorita estettä ennen sitä. Tätä käskyä tulisi käyttää kisaradalla vain kerran-pari. Muuten se menettää merkityksensä. Eli etukäteen tulisi katsoa ne tiukat kohdat, missä käyttää käskyä eikä sitten muissa kohdissa.
- ENNAKOIVA VALSSI: Olen nyt (vihdoin) oppinut, mikä on ennakoiva valssi ja huomaan, että niitä suosimalla Jasun suuret kurvit ovat vähentyneet huomattavasti.
- OMA LIIKKUMINEN: En saisi pelätä Jasun ohi juoksemista. Oma etumatka kannattaa käyttää hyödyksi seuraavaa ohjausta ajatellen. Liikun kuulemma hyvin, joten sitä kannattaa käyttää avuksi Jasun vauhdittamisessa.
Pääasiassa ollaan saatu tosi paljon positiivista palautetta kouluttajilta. Monen mielestä Jasulla on mahtava draivi ja luonne agilityyn. Ohjaajana etuni on ehdottomasti liikkuminen. Sitä vaan tulisi toki parantaa vielä :D Jasulla kyllä ikä jo alkaa jonkin verran painaa ja huomaan, ettei se ihan jaksa samalla draivilla loppuun asti. Myöskään sinänsä uusien juttujen (kuten nopeamman pujottelutekniikan tai kontaktien hiomisen) opettaminen sille on enää turhaa. Pitää siis keskittyä oman liikkeen ja mahdollisimman optimaalisten käännösten treenaamiseen.
Näillä eväillä siis kohti Jasun ekoja yksilöarvokisoja :) Tässä vielä vähän videopätkiä yhdestä Jasun tehistreenistä:
Jalin (Yonster's Monster Master) ja Jipun (Jippu) pentuset ovat nyt lähes kaikki muuttaneet omiin koteihinsa. Kaikille on siis jo ihanat kodit löytyneet. Olen saanut ihastella pentusten kuvia, en enää päässyt niitä katsomaan, mutta toivottavasti näen pieniä (tai ei enää silloin niin pieniä ;), mutta kumminkin..) vielä. Nala (Malina) muutti Jali-isänsä kaveriksi, joten sitä ainakin tulen varmasti näkemään. Tytössä on selvästi Jane mummon luonnetta ja ulkonäköäkin, mutta selvästi kyllä lyhemmät jalat :D Pentujen virallisiksi nimiksi tuli nyt sitten: Malina, Esmeralda, Amalie ja Hessu. Minulle ei niistä nyt sitten *snif* jäänytkään yhtään, koska sitä oikeaa sijoituskotia ei löytynyt. Mutta tärkeintä, että hyvät kodit löytyi!
Nyt alkaa kyllä jo Milan astutukset kovasti jännittämään, kun tyttö selvästi tekee juoksuja. Että ei nämä pentupäivitykset tähän jää :D
Mutta tässä vielä muutama pentukuvafiilistely (kuvat Marja ja Tiia Manninen). Viimeisessä kuvassa Hessu ja Tytti-mummo.
