Topi melkein 12vko

Käytiin Haminassa moikkaamassa Topia (Yonster's Monster Chaos) ja toki myös äitiään Milaa lauantaina. Kyllä siinä on hurmaava poika kerrakseen! Mun silmään oli ainakin kehittynyt tosi mukavaan suuntaan. Mikä komistus! Ja älyn kivalta luonnekin vaikuttaa. Reipas ja vauhdikas pakkaus. Äitinsä kanssa juoksivat hulluna ympäri pihaa. Mahtavaa, että Milallakin on nyt oma painimis- ja rälläyskaveri. Kuvat kertokoot kaiken :)

Sulo ja Topi

Kolmisen viikkoa on jo vierähtänyt pentusilla omissa kodeissaan. Tai no, poikahan ei mihinkään lähtenytkään, kun jäi syntymäkotiinsa. Pelkkää hyvää on vaan kuulunut kodeista, että hyvin niillä menee :) Kutsumanimetkin alkavat muotoutua pikku hiljaa. Tytöstä tulikin yllättäen lasten nimeämänä Sulo. Vaikka onhan se pojan nimi, mutta enemmänhän merkitys on kuitenkin naisellinen, eikö vaan? Tai Sulotar se taisi virallisemmin olla :D Poika taitaa olla nyt sitten yhtä lyhyesti ja ytimekkäästi Topi.

Sulo on jatkanut maailmanvalloitustaan ollen tosi reipas ja rohkea pentu. Ison kaverinsa Jalon se on ottanut myös rohkeasti vastaan ja taitaa jo olla vähän pieni tassu niskan päällä ;) Topi on hyvin sulautunut russeleiden laumaan ja kuuntelee kyllä tarpeen tullen äippää ja vanhempaa kaveria Onnia. Tässä alla muutama Sirun laittama kuva Sulosta. Pääsen näkemään tässä viikon sisään molempia pentuja, että lisää kuvia on tulossa, kuhan joululomasta selvitään.

Iloista joulun aikaa kaikille!

8-viikkoiset maailmanvalloittajat

Nyt vasta ehdin istahtaa koneelle rustaamaan pentusten kuulumisia. Viime viikon maanantaina söpöläiset pääsivät jo 8-viikon ikään, tiistaina kävivät pentutarkastuksessa eläinlääkärissä ja tyttönen muutti perjantaina omaan kotiinsa. Tarkastuksessa oli molemmilla kaikki hyvin, jippii! Pojalta löytyi pallit ja purennat oli kunnossa. Perjantaina sitten ajelin taas kerran Haminaan. Tyttösen uusi emäntä tuli lapsensa kanssa hakemaan pentua omaan kotiin. Portilla ulkona minua vastaan tuli kaksi isoa russelia: Mila ja Onni. Tyttöpentu säesti haukkuen mukana. Hurjan rohkea tyttönen! Poika oli vastaanottokomiteassa vähän syrjemmällä, mutta vierailun aikana se roikkui suurimman osan ajasta jalassani kiinni ;) Tyttö taas puuhaili sitten vähän enemmän omiaan. Poika oli kasvattanut selvästi jalkojaan enemmän, mutta kyllä ihan russeliksi oli ulkomuodoltaan tunnistettavissa ;) Tyttö on kyllä niin kopio äidistään, että jännä nähdä minkälainen klooni siitä vielä kehittyy. Poika edelleen muistuttaa niin kaikin puolin isäänsä.

Tyttöselle löytyi aivan ihana koti Hollolasta Sirun, Jounin, lasten ja Jalo-irskin luota. Asuvat vielä ihan läheltä meidän mummolaa, joten tulemme siis näkemään tyttöä varmasti usein! Juuri tuollainen agilityä harrastava ja muista russelimaisista harrastuksista kiinnostunut koti oli minulla unelmissa ja semmoinenhan tytölle löytyi. Perheen aiemmat russelit olivat molemmat siirtyneet vasta autuaammille metsästysmaille, joten pitihän tuommoinen russelin puutteesta kärsivä koti pelastaa ;) Vaikka olin hairahduksissani jo ehtinyt pennusta itsekin haaveilla, mutta ei sen aika siis ollut vielä. Parempi näin. Ei tähän kiireiseen elämäntilanteeseen vaan tässä vaiheessa kyllä olisi pentua mahtunut. Ehtiihän sitä myöhemminkin.

Poika jäi kuin jäikin nyt sitten Mila-emonsa helmoihin. Mikähän mammanpoika siitä tuleekaan. Ei vaiskaan. Hieno poika se on ja olen älyn iloinen, että Linda lopulta teki päätöksen pitää poika kotona. Toivotaan nyt vain yhteistä sopua Onnille, Milalle ja uudelle perheenjäsenelle. Hyvin on kolmikko ainakin jo toisiinsa sopeutunut, eikä mitään kärhämiä ole ilmennyt.

Vähän sekavaa tekstiä tässä lasten aiheuttamassa härdellissä, mutta lisätään tähän loppuun vielä muutama kuva viimeiseltä Haminan reissultani, kun on näitä vaan niin ihana katsella. Kerron kuulumisia pentujen kodeista sitten seuraavassa postauksessa. Vielä odottelen, mitkä pentusten kutsumanimet tulevat olemaan. Saa nähdä jääkö poika Russeliksi ;)