yonsterin monsterit

Kouvolassa treenailemassa

2012-02-04T08:50:00.000-08:00

Viime viikon lauantaina käytiin vähän Kouvolassa treenailemassa. Siellä oli Japi-iskän omistaja Tuula kouluttamassa. Linda tuli myös treenailemaan Milan ja Onnin kanssa. Olipa hienoa viimein nähdä Milan menoa agilityradalla! Hienosti pikku Tirppa siellä tykittikin. Se on kyllä ihanasti perinyt harrastusominaisuuksia molemmilta vanhemmiltaan. Mila on yhtä innokas paiskimaan hommia kuin isänsä ja kääntyy tosi näpsäkästi, ihan kuin äitinsä. Muutenkin luonteessa on paljon molempia vanhempiaan, niin kuin olen aiemminkin havainnut. Mila on itsevarma, ihan kuin Japi, mutta aika ärripurri, niin kuin Jane on. Melkoinen päsmäri siis :D Mutta niin hauska otus kerrassaan!

Treeni oli aika haastava meille kaikille, vaikka mukana oli hyvin eri tasoisia koiria. Janen kanssa meni aika taas vähän yhteisen sävelen löytämiseen juoksun jäljiltä. Mila meni todella upeasti, sillä riitti hyvin vauhtia ja intoa koko ajan. Hieman korkeat rimat lentelivät ja sen oli välillä vähän vaikea asettaa askeliaan hypyille, mutta eipä sen kanssa olla noin korkeilla (30-35cm) rimoilla vielä mitään tehtykään. Lindalla on kyllä välillä täysi työ pysyä Milan vauhdissa mukana :) Ihan estevarmahan se ei tietysti vielä ole, mutta tosi lupaavalta meno näyttää. Toivottavasti murtunut varvas (ja tyyppi muutenkin) pysyisi nyt kunnossa, niin kohta se varmaan alkaisi olemaan kisavalmis. Ihana kastella oman kasvatin hienoa menoa!

Treenivideonkin Milasta sain, mutta yritän vielä suostutella Lindaa, että saisin julkaisuluvan ;)

Ylinnä kuva Milasta talvikarvassaan ja yksi kuva myös radalta. Tässä sitten vielä Jasun, Milan ja Onnin peuhauskuva treenin jälkeen sekä kuvasarja keppikuningas Jasusta :D Oli niin hieno auringonpaiste, niin saatiin hyviä kuvia.

Hylkyputki jatkuu..

2012-01-23T23:25:00.000-08:00

Jasun hylkyputki jatkui sunnuntaina oman seuran uuden hallin avajaiskisoissa Ojangossa. Eli ei minkäänlaista tulosta tammikuulle. Eka rata ihan suht hyvää menoa, välillä jopa tuntui aika sujuvalta, vaikka alussa Jasu vähän himmaili. Hylyksihän se sitten vaan meni ennen keppejä, kun hätäpäissäni en ohjannut yhtä hyppyä ollenkaan. No, virheitä oli jo alla ennen sitä: kielto takaakierrossa (?) ja näköjään otettiin vitonen puomiltakin. Jasu on nyt alkanut kiihdyttää puomin alastulossa, joten pitänee palata varmaan palkkaamiseen treeneissä ja voi olla että se "odota"-käsky olisi Jasulle ihan hyvä, koska sillä se ainakin osasi ennen asettaa rytminsä paremmin.

Keskustelua lähdössä pysymisestä

Toinen rata oli taas sitten sitä perinteistä Jasua. Se keskittyi taas ihan epäolennaisiin juttuihin. Jo lähdössä tuntui, ettei se ollut ihan samalla planeetalla minun kanssa. Joku sitten vinguttin vinkulelua ja Jasun keskittyminen herpaantui. Meni taas toimitsijoiden tuijotteluksi, joten poistuttiin radalta. Äh, tämmöiseksi se taas menee, kun vähän tuloksia yrittää saada. Pitäisi varmaan lopettaa yrittäminen. No, lauantaina pääsee jo Jane treenaamaan ja Jasu saa taas pitää vähän taukoa. Katsoo sitten, jos ilmottaisi sen muutamiin startteihin vaan sillon tällön, niin ehkä sen mielenkiinto säilyisi.

Tässä Jasun radat:

Vuoden ekat kisat

2012-01-17T05:12:00.000-08:00

Jasun kanssa startattiin agilitykisavuosi Hyvinkäällä sunnuntaina. Tuntui kyllä tällä kertaa, ettei meidän kemiat oikein kohdanneet Jasun kanssa radoilla. Teidä sitten oliko ohjaajan olo vielä hieman heikko oksennustaudin jäljiltä ja koiran vireystila taas ihan jotain muuta kolmen lepopäivän jälkeen.. ;) Seliseli.. mutta kuitenkin vähän räveltämiseksi meni. Ekalla radalla tuli sitten taas tehtyä pujotteluvirhe. Jasu käy niin kierroksilla, ettei se meinaa malttaa pujotella loppuun asti. Huomasin radan jälkeen vasta harkkaesteillä, että en saa todellakaan ennakoida yhtään seuraavaa estettä hidastamalla omaa vauhtia, vaan pitää vädättää Jasua loppuun asti vähän sen edellä. No, tokalla radalla päästiin sitten tätä treenaamaan, mutta hylky tuli kyllä jo ennen pujottelua, kun Jasu sujahti putkeen väärässä kohtaa. Olisi pitänyt tehdä se niisto-persjättö.. Loppukin sitten vähän lässähti, joten jätettiin homma sitten kesken. Aika mälsät kisat. Jasukin taisi vähän liukastella, kun ei minusta ollut oikein semmoinen raivopäinen itsensä. Videolta bongasin ainakin yhdet turvat.

No, ensi sunnuntaina uusi yritys omassa hallissa.

Katsaus eteen ja taakse

2012-01-08T09:35:00.000-08:00

Taas on aika vuoden vaihteessa katsahtaa hetkeksi eteen ja taaksepäin. Mitä onkaan saatu aikaan ja mitä tuleva vuosi voisikaan tuoda tullessaan? Tämä vuosi on ollut perheessämme oikein mullistusten aikaa, kun ensimmäinen lapsemme syntyi elokuussa. Kuitenkin sain saavutettua ne tavoitteet koiraharrastusten suhteen, mitä olin tälle vuodelle asettanut. Jane nousi agilityssä 3-luokkaan helmikuussa ja muutaman nollatuloksenkin saimme keväällä kerättyä. Mutta sitten juoksukuntoni petti raskauden takia. Nyt on syksystä lähtien yritetty kerätä nollia lisää ensi kesän SM-kisat silmissä siintäen. Muutaman olemme saaneet kerättyä, mutta tuplanolla saattaa teettää kovastikin töitä. Joten saapa nähdä pääsemmekö tavoitteeseen Janen kanssa. Potentiaalia kyllä tuntuu tytöstä edelleen löytyvän, mutta Janen ohjaaminen ei aina ole helppoa, joten se vaatii minulta kovasti vieläkin opettelua.

Jasu sen sijaan on yllättänyt minut totaalisesti tekemällä agilityssä puhtaita, vauhdikkaita ratoja. Jasun selkä tuntuu olevan nyt aika hyvässä kunnossa. Tuplanolla meillä on jo takataskussa, joten minulla on aika hyvät fiilikset siitä, että voisimme tällä kertaa jopa onnistua. Mikä olisikaan hienompaa kuin kokea jälleen SM-kisat ja erityisesti vielä Jasun kanssa. Tässä meillä taitaa nyt olla elämämme tilaisuus päästä siihen tavoitteeseen, joten kovasti haluaisin yrittää.

Tulevan vuoden tavoitteet siis liittyy hyvin pitkälti agilityyn. Muita lajeja en ole erityisemmin miettinytkään. Vähän houkuttaisi vielä joku kaunis päivä osallistua ainakin toisen koiran kanssa rauniokokeeseen. Janen kanssa BH-koe olisi varmaan aika läpihuutojuttu, Jasun kanssa se tuottaisi huomattavasti enemmän töitä, koska se ei osaa ennestään oikeastaan mitään TOKO-liikkeitä. Molemmat alkavat olla raunioilla aika kisavalmiita (jos kouluttajaamme on uskominen). Jasu erityisesti, mutta ei Janekaan huono ole. Päinvastoin :D Kovasti ollaan siis Jeren kanssa molemmat hurahdettu raunioihin ja toivottavasti saisimme hyvää opastusta lajissa tulevanakin kesänä, että kehittyisin ohjaajanakin lisää.

MEJÄ:äkin kovasti haluaisin ainakin treenailla ja toivottavasti pääsisin osallistumaan johonkin kokeeseenkin. Janelle asettamani tavoite täyttyi viime kesänä, kun se sai MEJÄ-kokeesta tuloksen (AVO2), joten erityisiä tavoitteita ei enää oikeastaan ole. Jos Jane vielä kokeeseen menee, niin tavoitteena on tietysti 1-tulos. Ennemminkin kyllä toivoisin MEJÄ-tulosta Janen pennuille Ilonalle ja Eetulle, jotka molemmat ovat varmasti menossa kokeeseen ensi kesänä (jos vain paikan saavat). Hienoja jäljestäjiä kun löytyy Janen jälkikasvustakin :)

Myös omia kasvatteja toki myös haluaisin nähdä harrastusrintamalla. Kaikenlaista ajatusta onkin näyttelyistä ja muistakin harrasteista sekä luonnetesteistä. Toivottavasti saisimme mukavia tuloksia pentusille tulevana vuonna :) Mila tulee varmasti osallistumaan näyttelyihin ja kovasti toivoisin sen saavan sertejä. Niin kaunis tyttö minusta on. Myös agilityssä Mila alkaa kohta olemaan kisavalmis. Milan pennuttamista en ole vielä kyllä kovin pitkälle ajatellut, mutta varmaankin se on ohjelmassa sitten tulevana vuonna (2013), jos Mila terveet paperit saa. Tänä vuonna kyllä haaveilisin vähän Janen viemisestä johonkin luonnetestiin (luonne- tai MH-testi). Mukava olisi saada luonnetestituloksia pennuillekin. Kaikenlaista ajatusta sitä tietysti on, mutta aika on aina kortilla, joten saapa nähdä mitä kaikkea sitä ehtiikään :)

Kuvassa ollaan treenaamassa Janen kanssa meidän uudessa treenihallissa Ojangossa. Kyllä nyt kelpaa :)

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!

Joulu meni

2012-01-07T11:01:00.000-08:00

Siinähän se joulu ja uusi vuosikin taas meni ja töiden pariin on jo palailtu tässä. Välipäivät lomailtiin Keski-Suomessa ja Hollolassa. Koiratkin saivat viettää oikein lokoisaa lomaa. Ei sen ihmeempää. Jane aloitti eilen juoksunsa, joten sillä loma nyt jatkuu. Jasu pääsee tuurailemaan treeneissä ja parit kisatkin olen merkannut sille kalenteriin. Tässä muutama kuva joululoman tunnelmista:

Koirat saivat joululahjaksi Buff-huivit. Kun niitä tilailtiin joululahjoiksi ihmisille, niin pitihän koirienkin saada omat ;) Hienot joululahjaposeerauksetkin piti ottaa. Jasun Buff on musta..

..ja Janen Buff punainen. Ja siinä on tietenkin tähtiä ;)

Uutena Vuotena Jali pääsi karvoistaan. Oli aikamoinen taistelu, mutta onneksi Tiia oli tällä kertaa apuna. Olipa kiva nähdä taas turilasta, joka oli kyllä käyntini jälkeen taas ihan vaaleanpunainen ja kalju (ainakin päälaelta) ;) Jali pistää kyllä trimmatessa vastaan minkä pystyy, varsinkin takapuolta ja tassuja kyniessä. Mutta se unohtaa heti vihansa, kun lopetan karvan nyhtämisen ja alkaa nuolla naamaa ja heiluttaa häntää :D Jali on edelleen ulkonäöltään ihan kopio äidistään, mutta oli se ihan mukavasti kehittänyt lihaksia ja vahvistanut päätään. Niin hoikassa kunnossa kyllä on, ettei ihan tuolla massalla näyttelyyn olisi asiaa. Jali onkin harrastanut kovasti nyt talleilla juoksentelua ja mikään herkuttelija se ei ole. Kun sille kelpaa vaan halvimmat herkut - Lidl:in herkkuliuskat :D Hassu otus.

Max-söpöläinen lähetti vielä Uuden Vuoden tervehdyksen. Siellä on taidettu taas ottaa rennosti takkatulen ääressä :D

Vielä kolmaskin Janen ja Japin poika on ollut esillä tässä viime aikoina, nimittäin kansikuvapoika Jermu! Vaikka aika vanha kuvahan tuo oli, mutta pikku-Jermu esiintyi kuitenkin Russeli-joulunumeron kannessa. Ei ollut kuulemma isäntäkään tunnistanut :D

Piakkoin näänkin sitten Milan varmaankin agilitykoulutuksessa. En malta melkein odottaa!

Rauhallista joulunaikaa!

2011-12-21T23:38:00.000-08:00

Näiden kuvien myötä haluamme toivottaa kaikille russeleille ja russelinmielisille oikein rauhaisaa joulumieltä!

Jyväskylän kisat

2011-12-12T07:36:00.001-08:00

Lauantaina kisaltiin molempien koirien kanssa Jyväskylässä. Siellä oli kaksi agilityrataa. Oli aika jännä juosta radat kahteen otteeseen, mutta ihan hyvin selvisin. Tuloksena sentään yksi nolla kilpailukirjaan, tälläkin kertaa Jasulle :) Nollarata ei kyllä ollut mitenkään hieno, mutta päästiin ihanneaikaan juuri ja juuri, vaikka tuli tehtyä yksi aika massiivinen kurvi ja Jasu myös haisteli välillä vauhdissa. Janenkin meno oli ihan hyvää, mutta tuli taas itse mokailtua. Harmillisesti toisella radalla molemmat koirat teki pujotteluvirheen. Kepit oli aika hankalassa kulmassa. Jane meni hienosti sisään, mutta jäin sitten ihastelemaan sitä enkä muistanut käskyttää loppuun asti. Voi minua! Ja sitten Jasulla oli ihan liikaa vauhtia kepeille tullessa, olisi pitänyt tehdä jotain puolivalssia tms. ennen sitä. No, otetaan taas opiksi. Jasu teki kyllä taas jasut heti tokan radan alussa juoksemalla suoraan tuomarin luokse. Luuli varmaan namitädiksi. Hitsi kun olisin katsonut lähdössä missä tuomari oli, niin olisin ehkä osannut ennakoida. En kyllä huomannut, että Jasu olisi erityisemmin bongaillut mitään tällä kertaa lähdössä muuten.

Tässä oli sitten tämän vuoden kisat. Jane aloittaa varmaan pian juoksunsa, joten se jää ansaitulle tauolle. Jasun kanssa voisi kisata jonkun kisan tammikuussa.

Tässä Jasun radat:

Ja tässä Janen radat:

Terveystuloksia

2011-12-08T07:09:00.000-08:00

Eilen käytiin omien koirien kanssa terveystarkissa Espoossa. Ajattelin, että nyt katsotaan Jasunkin silmät, koska se alkaa olla siinä iässä, että perinnöllinen kaihi näkyisi, jos sellaista olisi. Lisäksi kuunneltiin molempien sydänäänet ja katsottiin Janen polvet nyt uudelleen vanhemmalla iällä. Kovin olen iloinen tuloksista:

Jasu "Chase" 6,5v silmät terveet eikä sydämessä sivuääniä.

Jane "Achanthus Calamity Jane" 5v silmät terveet (sama pieni PPM-rihma löytyi kuin edellisessä tarkastuksessa, mutta nykyään sitä ei edes merkitä mihinkään), sydämessä ei sivuääniä ja polvet myös todettiin edelleen olevan 0/0.

Jasun silmiä eläinlääkäri kehui erityisesti :D "Hienot, kirkkaat ja komeat isot silmät" kuulemma olivat. Jane taas oli niin sutjakka pöydällä, että polvista totesi olevan erityisen napakat ja meneväiset (kun meinasi pöydältä alas livetä reppana, kun luuli olevansa pahemmassakin tilanteessa) ;)

Samassa tarkastuksessa nähtiin myös Janen iskä Bandit, jolla oli myös kaikki kunnossa. Hieno homma!

Aika ikimuistoinen kisapäivä

2011-11-27T01:41:00.000-08:00

Eilen kisailtiin Purinalla Helsingissä. Siellä oli 3-luokille peräti neljä starttia, joten päädyin ilmoittamaan Janen kahteen starttiin ja Jasun kahteen. Siksi näin, koska ei ollut viime kertaisten näyttöjen perusteella takeita Janen vauhdista tuolla(kaan) hallissa. Mutta toisin kävi! Ekalla radalla Janen vauhti oli tosi hyvä :) En tiedä johtuiko siitä, kun startattiin ihan ekana, niin en ehtinyt yhtään jännittää ja muutenkaan riekuttaa Janea lelulla, niin sillä ei jäänyt minun toljottelu päälle. Pitääkin ottaa opiksi. Ikävä kyllä videota ei radasta saatu, kun Jeren piti lähteä hakemaan Sakun hoitolaukkua kotoa, mutta hienosti koira kulki ja vauhti riitti yllätykseksemme jopa kolmanteen sijaan! Tämä oli siis minun ja meidän ensimmäinen kerta palkintopallilla 3-luokassa! Aika hieno fiilis, kun kisaajia oli kuitenkin 37.

Sakukin pääsi mukaan palkintojen jakoon:

Sitten toisesta Janen radasta ei jäänyt paljon kerrottavaa jälkipolville. Toisin kuin ekalla radalla, nyt en malttanut odottaa olellisissa kohdissa ja hosuin hylyn heti alussa. Muutenkin vauhti vähän lässähti siihen alun töpeksimiseen ja Jane pääsi vasta keinun jälkeen vauhtiin. Loppusuoralla jäin armottomasti jälkeen.. Treeniä, treeniä.

Janen toka rata:

Mutta sitten oli Jasun vuoro kisata loput radat. Ja Jasu todellakin yllätti! ..tai no, on sen vauhti ollut kyllä treeneissä niin hyvää viime aikoina, että ei tämä nyt ihan puskista minulle tullut. Jasun kanssa nimittäin väännettiin molemmilta radoilta nollat, eli nyt olisi sitten tuplanolla ensi kesän SM-kisoihin takataskussa!! (Sijoitukset ei nyt ihan päätä sentään huimanneet: 12. ja 16.) Aika huisia kyllä Jasun taustat huomioonottaen. Jasun kanssahan ei olla kisattu kuin yksi virallinen startti yhdessä viime keväänä. Jennin kanssa se kisasi pari viikkoa sitten toisen startin. Jasulla ei ole 3-luokasta vielä yhtäkään ihanneaikaista nollatulosta. 3-luokkaan nousimme keväällä 2009. Että aika hienoa saada merkintöjä kisakirjaan reilun kahden vuoden tauon jälkeen :D Ilmeisesti kisatauko on tehnyt Jasulle hyvää. Itsekin olen tänä aikana mitä ilmeisimmin kehittynyt Janea ohjatessa, koska Jane on eri tyyppinen koira ja se vaatii todellakin tarkkaa ohjausta. Nyt ei mene aika Jasun kanssa turhaan tumpelointiin. Koska Jasuhan on hieno agilitykoira ja se osaa kaikki jutut ihan tuosta vaan, niin kuin muutkin asiat sen elämässä <3 Toivotaan, että paikat vaan pysyy nyt kunnossa. Kun kai meidän täytyy niitä SM-tuloksia enemmänkin yrittää kerätä, kun tupla on kerran jo haalittuna. Olisi se kyllä aika hienoa päästä vanhan kotiseuran skaboihin Jasun kanssa näyttäytymään. Onhan se jo SM-joukkuekisoissa huomattu, että Jasu on ilman muuta arvokisailija (koska SM-areenalla kun tuskin on mitään namipaloja maassa, mitä se voisi haistella) :D Nyt voin siis hyvin keskittyä Janen kanssa kisaamiseen ja kisailla silloin tällöin startin Jasunkin kanssa, niin eiköhän ne tulokset sieltä tule. Jee, ihanaa! Kerrankin onnistuttiin!

Tässä vielä Jasun hienot radat. Olisi se varmaan mennyt kovempaakin, mutta kun minun piti välillä miettiä, että mites tätä koiraa ohjattiinkaan :D

Eli ikimuistoiseksi tämän kisapäivän teki se, että Jane sijoittui ekan kerran 3-luokassa ja Jasu sai ekan nollatuloksensa.. ja vieläpä tuplana :D

Pentusten syksyä

2011-11-17T01:00:00.000-08:00

Vähän vaihteeksi pentusten kuulumisia. Milalla on ollut vähän epäonninen syksy. Se sai metsälenkillä jotenkin onnistuneesti murrettua varpaansa ja alkoi ontumaan. Onneksi kyseessä oli kannusvarvas, joten sen mahdollinen reistailu tulee luultavasti hyvin vähän haittaamaan Milan elämää. Ja jos tulee, niin sen voi suht helposti leikata kokonaan pois. Mutta varvas on kyllä parantunut hyvin, joten tuskin mitään ongelmaa sen kanssa tulee ilmenemään. Samalla kun syytä ontumiselle etsittiin, kuvattiin koko koiran etuosa ja oikein hyvältä se näytti kaikin puolin :) Ikäväähän tuossa varvasepisoodissa oli se, että Mila joutui olemaan kuukauden verran pois treeneistä ja hyvin pienellä lenkityksellä. Sekös pientä meneväistä tyttöä potutti! Jopa niin paljon, että popsi pari kertaa jalkakääreensäkin. Onneksi ne eivät sentään aiheuttaneet tukosta suoleen.

Milalla oli myös kummallinen toinen valeraskaus heti ensimmäisten perään. Tai ei nyt sen kummempaa oiretta, kuin että tissit sillä oli turvoksissa. Joko se oli valeraskaus tai sitten tyttö tekee jo toista juoksuaan. Pitää nyt vähän seurailla, että minkälaiseksi tyypin hormonitasapaino oikein asettuu. Aluksihan tuollaiset ailahtelut on varmaan ihan normaaleja. Jalillakin (ja varmaan muillakin pojilla) on ollut tytöt aika lailla mielessä. Että näyttää siltä, että hormoonit hyrrää vähän yhdellä jos toisellakin ;)

Yllä syksyinen kuva Jermusta. Jermu on kuulemma aloittanut uuden tokokurssin ja on siellä ollut oikein pätevänä poikana :) Hienoa! Toivottavasti Jermukin pääsee jossain vaiheessa aloittamaan agilityn harjoittelun. Jermu kävi myös rokotuksilla ja siellä katsottiin hammaspuutokset. Kolme pientä sivuhammasta näyttäisi nyt olevan lopullinen puutosmäärä. Harmillista kyllä, kun puutoksia tuli tähänkin pentueeseen niin paljon :( Mutta kaikin puolin muuten olen kyllä todella tyytyväinen pentueeseen.

Ailahtelevaa menoa

2011-11-07T06:26:00.000-08:00

Taas on käyty muutamat kisat juoksemassa. Ei oikein nyt onnistu meillä hommat taaskaan. Olen alkanut miettiä onko Jane jumissa vai mistä kiikastaa. Pitää käyttää se fyssarilla. Lauantaina oli kisat Hyvinkäällä. En tainnut tänne kirjoitellakaan viime Hyvinkään kisoista, joissa Jane teki kummallisen jutun, nimittäin HAISTELI! Yleensä se ei tee sellaista missään. Jasu on meillä se, joka saattaa sortua moiseen toimintaan. Mutta mitä Jane teki nyt.. haisteli TAAS! En tajua, mikä siellä Hyvinkään hallissa kisaradan oikeassa reunassa oikein haisee. Siellä Janen nenä menee välittömästi maahan, enkä saa siihen sen jälkeen enää mitään kontaktia. Raivostuttavaa! Jane lähti sitten kainalossa pois kahdelta radalta. Ekalta radalta sentään vähän kankea nolla, mutta nolla kumminkin. Kun radalle lähdettiin siitä "hajuttomasta reunasta" hallia. Sijoitus oli seitsemäs. Tässä video nollaradasta:

Sitten sunnuntaina oli vielä yksi startti oman seuran kisoissa. Jasukin kisasi Jennin kanssa saman radan, kun Jennin omalla koiralla oli juoksut. Jasu ja Jane joutuivat odottamaan koko päivän bokseissa kisapaikalla, kun olin myyntihommissa siellä samalla. Olo taisi olla vähän kankea yhdellä jos toisellakin, kun viimein radalle pääsimme. Mutta Jane ei taaskaan oikein ollut oma itsensä. Se selvästi jänskäili jotain jo ennen starttia. Otti vähän häiriötä keinun pamauksista, eikä oikein haukkunut innosta, niin kuin yleensä. Jäin miettimään, että säikähtikö se tosissaan, kun teki perjantaina treeneissä lentokeinun. Mutta radalle kumminkin mentiin. Ihan hyvin rata lähtikin käyntiin, mutta vauhti ei ollut ihan parasta Janea. Nolla siinä väännettiin, mutta lopussa jouduin korjaamaan, kun valssini valui (mitähän juuri oltiinn harjoiteltu treeneissä??) ja käskytin Janea kovempaa. Siitä se veti sitten lopulta herneet nenään ja into lässähti lopullisesti. Yliaikanollahan se sitten oli. Jane oli tosiaan herkkistuulella. Jäin miettimään oliko lauantainen radalta pois kantaminen sille liian kova juttu ja se luuli, että meinaan tehdä taas saman.. Ei voi tietää. Tai sitten se tosissaan on jumissa jostain. Treenikentällä kyllä kulki tosi lujaa ja teki kaiken mitä pyydettiinkin..

Tässä Janen sunnuntain rata:

Mutta Jasu oli superhieno! Sillä on nyt intoa vaikka muille jakaa. Pitää varmaan kisata jokunen rata tässä senkin kanssa. Jasu meni oikein hienosti Jennin kanssa. Pientä tarkkuutta vain ohjaukseen, niin hieno rata olisi tullut. Mutta tärkeintä, että parilla oli kivaa puolin ja toisin :)

Tässä vielä Jasun ja Jennin rata:

Nollatulos! Vihdoin!

2011-10-17T02:43:00.000-07:00

Viikonloppuna kisailtiin peräti neljä starttia Jyväskylässä. Itse kisaaminen tuntui kyllä jäävän välillä vähän sivuseikaksi, kun oli niin paljon kavereita hallilla moikattavana :D Kisat alkoi kuitenkin aika lupaavasti lauantaina heti nollatuloksella. Vähän tuli muutama pidempi käännös tehtyä ja kepeillä sähelsin, mutta puhdas nolla se kuitenkin oli ja päästiin hienosti ihanneaikaankin (-1,65). Sijoitus oli kuudes, Muilta radoilta ei kovasta yrityksestä huolimatta tulosta kertynyt. Pienestä se oli kuitenkin kiinni tällä kertaa. Jane kulki nyt aika lujaa, eikä tuijotellut minua liikaa. Itse tuli vaan kämmäiltyä ne oleelliset kohdat. Tosi iloinen olen kuitenkin vauhdista ja siitä, että suoriuduttiin radoilla monesta semmoisesta kohdasta kunnialla, missä Jane olisi helposti voinut luiskahtaa väärälle esteelle. Tätä lisää!

Eli nyt on sitten SM-nollatili avattu. Onhan tässä kyllä tekemistä, jos meinaa kaikki nollat kasaan saada tällä hylkyprosentilla :D Mutta ei voi muuta kuin yrittää. Videota nollaradasta ei saatu, mutta tässä ne hylyt sitten:

Koulutuspäivä Pieksämäellä

2011-10-09T01:11:00.000-07:00

Eilen meillä oli oikein action-päivä Pieksämäellä. Lähdimme sinne moikkaamaan Janen edellisen sulhon Japin omistajaa Tuulaa. Samalla oli tarkoitus tehdä koirille pienimuotoinen luonnetesti ja saada ohjeita lähinnä Janen kanssa ilmeneviin pieniin ongelmiin meidän ja koirien keskinäisessä suhteessa. Tuula kun on käynyt Vilanderin Pertsan oppeihin perustuvan ongelmakoirien koulutuskurssin. Vastapainoksi minä taas neuvoin Tuulalle vähän MEJÄ:n saloja. Samaan koulutukseen osallistui myös tätini ja serkkuni kettuterriereidensä Liekin ja Kerkon kanssa. Tosi mielenkiintoinen ja opettavainen päivä oli. Tässä vähän juttua ja kuvia koirien testistä.

Testi alkoi pienellä kävelylenkillä. Perheen molemmat koirat otettiin mukaan yhdessä ja ne päästettiin irti. Jasu ja Jane juoksentelivat ihan normaaliin tapaansa ihan kiltisti irrallaan lähelläni. Mutta sitten Tuula käski kutsumaan molempia vuorotellen luokse. Ekan kerran Jane tulikin ihan innokkaasti, mutta sitten kun tajusi, ettei minulla ollut mitään namia tarjolla, mielenkiinto vähän lopahti ja seuraavan kerran saikin jo kutsua enemmän. Jasu tuli vähän innokkaammin, mutta asenne oli vähän semmoinen, että "pissaanpa tässä ensin ja tulen sitten". Eli heti yksi ongelma meidän välisessä suhteessa havaittu: koirani kunnioittavat enemmän namipalaa kuin minua.

Sitten alkoi varsinainen testirataosuus, johon molemmat koirat menivät yksinään. Samaan tyyliin kuin luonnetestissä mentiin, eli hihna löysällä ja ottamatta minkäänlaista kontaktia koiraan. Jasu aloitti testin. Jasuhan on taannoin saanut luonnetestistä suorastaan huippupisteet. Hyvät hermorakennepisteet (2) nosti Jasun pisteet yli 200:n. Hyvin samanlainen suoritus oli Jasulla tässäkin testissä. Se meni intopiukeana radalle, ikäänkuin odottaen jotain jännittävämpääkin suoritusta. Räminätynnyriä se hätkähti hyvin vähän. Sitten käveltiin uudestaan kohdan ohi ja Jasu kävi pikkaisen katsomassa, että mikähän siinä vieressä oikein rämähti ja jatkoi innokkaasti matkaa.

Jasu vilkaisee tynnyriä toisella ohituskerralla

Seuraavaksi Jasun edessä nousi äkillisesti ylös haalari. Jasu tietenkin säpsähti vähän ja juoksi sivummalle, mutta nollasi tilanteen hyvin nopeasti. Kehotuksestani se tuli katsomaan haalaria ja jatkoi sitten taas omia puuhiaan. Ihan samanlainen reaktio kuin luonnetestissäkin. Viimeisenä Jasua kohti hinattiin kelkkaa, jonka kyydissä vaappui jännittävän näköinen ukkeli. Jasu ei aluksi huomannut koko ilmestystä, mutta sitten kiinnitti huomionsa kohteeseen. Kun ukko tuli lähemmäs, Jasu alkoi haukkumaan ja siirtyi hiukan sivummalle. Ukon tullessa ihan viereeni, Jasu lähinnä katseli ja ihmetteli. Sitten mentiin yhdessä katsomaan ukkoa. Jasu tuli ihan rohkeasti viereeni ja kävi vähän nuuhkaisemassa. Todettuaan ukon vaarattomaksi, Jasu alkoi taas puuhailla omia juttujaan. Reipas kaveri!

Jasu huomaa lähestyvän ukon, siirtyy vähän sivummalle ja lopuksi ukko ei enää edes kiinnosta.

Testin lopussa Jasu sai leikkiä Japin karvareuhkalla. Eli siis siinä testattiin, että pystyykö koira vielä leikkimään lelulla kaiken "järkytyksen" jälkeen. Jasu tuumasikin, että "onhan tätä tässä jo odotettukin" ja lelun vinkuvuuden tarkistuksen jälkeen, alkoi ravistella sitä voimakkaasti ja kieriskelemään sen kanssa :D Olipa mukavaa toimintaa, tuumi Jasu.

Jasu ja karvareuhka

Enemmän minua jännitti, että miten Jane tulisi selviytymään testistä. Jane ei ole käynyt missään luonnetestissä (vielä), joten ihan uutta oli tämä minulle. Aloitimme myös räminätynnyrin kohtaamisesta. Janen reaktiot oli kautta testin paljon selkeämmät kuin Jasun, eli siis Jane on selvästi toimintakykyisempi koira. Se ei tullut kyllä yhtään yllätyksenä. Kuviakin on Janesta enemmän, kun se tosiaan reagoi selkeämmin. Tynnyrillä Jane säpsähti, mutta yllätyin heti, miten vähän. Se kiersi selkäni taa, mutta palasi välittömästi häntä pystyssä tarkastamaan tilannetta. Seuraavalla ohituskerralla (kun tynnyri ei enää rämähtänyt), Jane teki ihan samalla lailla kuin Jasu, eli kävi pikkaisen tsekkaamassa paikkaa, mutta jatkoi sitten matkaa reippaasti.

Jane säikähtää ja ohituskerralla ohittaa reippaasti häntä pystyssä

Sitten oli haalarin vuoro. Jane säikähti aika melkoisesti, niin kuin alla olevasta kuvasta huomaa. Mutta kääntyi hyvin nopeasti taas tarkastamaan tilannetta. Karvat sillä nousi pystyyn, mutta myös häntä viuhui koko ajan pystyssä. Aluksi Jane päätteli selvästi, että ollaan rauniotreeneissä ja alkoi haukkumaan ukolle ilmaisuhaukkua! Hassu otus :D Mutta sitten se vähän ihmetteli, että ei tainnut olla siitä tässä asiassa kyse ja tuli katsomaan ukkoa pyynnöstäni. Oikein reipas oli Jane tässäkin osiossa.

Jane säikähtää, haukkuu ja tulee katsomaan maahan painettua haalaria.

Janen "rauniotreenit" jatkuivat seuraavallakin osuudella. Jane reagoi selkeämmin heti kohti tulevaan ukkoon. Se alkoi haukkumaan ensin huomiohaukkua. Sitten ukon pikku hiljaa lähestyessä, haukku muuttui huomiohaukun kautta ilmaisuhaukuksi ja sitten vihaisemmaksi haukuksi. Pikku hiljaa Jane myös perääntyi tilanteesta. Lopulta Jane oli jo niin kaukana minusta, että kuulin sen pikku hiljaa alkavan kuristua hihnaansa ;) Mutta Tuula ei keskeyttänyt hommaa, koska Janen häntä oli kuitenkin ylhäällä koko ajan. Hihnan mitta ei vaan meinannut riittää Janelle. Mutta heti kun kyykistyin ukon viereen ja aloimme tutkailemaan sitä, Jane tuli rohkeasti paikalle katsomaan. Ukko ei enää pelottanut ollenkaan, ihmetytti vain.

Ukko tulee kohti ja Jane haukkuu. Mutta ihan lähelle tullessa, Jane perääntyy kauas. Mutta lopuksi ukkoa tullaan katsomaan reippaasti häntä ylhäällä :)

Testin lopussa Janekin sai leikkiä karvareuhkalla. Sen toimintakyky taas kävi tässä ilmi. Kun heittelimme lelua ees taas ensin, Jane sai jo varastettua sen kädestäni. Ja tapporavistukset ja alkoivat välittömästi, kun Jane sai lelun suuhunsa. Jane oli super reipas!

Pöljä kuva, mutta kuvaa hyvin tilannetta ;)

Sitten Tuula analysoi vähän koirieni suorituksia. Jasun hermorakenne ei tosiaan tullut yllätyksenä, mutta ei Janekaan siitä paljon jää. Ihanaa oli huomata, että silläkin on niin hyvät hermot! Jane taas oli tosiaan Jasuun nähden toimintakykyisempi koira. Mutta alussa tehdyn lenkin perusteella meidän keskinäisiä suhteita pitää alkaa parantamaan. Jane on selvästi voimakkaampi tapaus ja pyrkii pienillä eleillä lauman pomoksi. Olen tämän kyllä toki jo tiedostanutkin. Tuula määräsi meille rankan ohjeen: koirille tulee pitää huomioimattomuuskausi. Tämä tulee meidän ohjelmaan sitten ensi viikon kisojen jälkeen. Se tarkoittaa myöskin sitä, ettei treeneissä eikä kisoissa käydä hetkeen. Toivon, että siitä olisi apua myös meidän agilityongelmiin. Jos Jane alkaisi kuuntelemaan minua, eikä vaan taskussani olevaa lelua.

Tätini koirat saivat myös samat ohjeet. Niillä oli enemmän havaittavissa luonne-eroa keskenään. Liekki (6 vuotias narttu) oli todella voimakasluonteinen koira. Se ei hätkähtänyt koko testin aikana oikeastaan ollenkaan. Kerkko taas (9kk uros) oli hyvinkin peloissaan, mutta selvästi koulutuksella koulittavissa oikein mukavaksi harrastuskoiraksi. Kyllä meillä nyt koittaa kovat ajat koirien koulutuksessa :D Lähinnähän tämä tulee olemaan itselle vaikeaa, koirat tuskin paljoa välittävät.

Teimme vielä lyhyen verijäljen metsään, koska Tuula haluaa oppia jäljestystä. Japi pääsi sitten jäljestämään jäljen. Oli tosi kiva nähdä meidän pentujen isän työskentelyä. Japihan ei ollut koskaan aiemmin tehnyt verijälkeä, mutta suoriutui kyllä hommasta kuin vanha tekijä :) Sanoinkin Tuulalle, että eikun kokeeseen vaan! Ja pitihän meidän käydä vähän testaamassa Tuulan agilitykenttääkin. Sain mennä pienen radanpätkän Japinkin kanssa. Kyllä siinä jässikässä on sitten poweria! Söi mun sormet ja teki juuri niin kuin sille näytti. Ihana otus :) Janenkin menoon sain taas muutamia hyviä vinkkejä. Jane meni tietysti Tuulan kanssa kuin vanha tekijä, kun ohjaaja ei hätäillyt ja tehnyt virheitä. Siinä taas minulle vähän pähkinää purtavaksi.

Jonna selittää ja Japi on menossa jo kovaa jäljelle :D

Iltsin pennut ja Jasun tassupipi

2011-09-29T01:21:00.000-07:00

Sunnuntaina ajeltiin mun porukoilta Muuramesta Ähtäriin Ilonan (Achanthus Doris Day) pentusia, eli siis meidän Janen lapsenlapsia, moikkaamaan. Pennut olivat noin 6 viikkoisia. Samaan aikaan Johanna ja Kimmo olivatkin hakemassa jo Iltsi-mammaa takaisin kotiin. Iltsi taas vallan riemastui meidän Jeren näkemisestä eikä meinannut millään antaa pentujen kuvausrauhaa ;) Söpöläisiä olivat pentuset, kuten arvata saattaa. Meinasi lähteä taskuun mukaan yksi Iltsi-kopio narttu tai sitten komea isänsä näköinen poika ;) Jere teki pennuille "ärhäkkyystestin" rapsuttamalla hännän tyvestä. Nuo kaksi edellä mainittua pistivät oikein kunnon ärinät pystyyn :D Kivat kodit on kuulemma kaikille pennuille tiedossa. Tässä vielä muutama kuva:

Tästä pojasta tulee vielä näyttelystara (Eximus Vis Easy Rider).

Tällä tytöllä on niin hauskat pilkut, että minä antaisin sille nimeksi Tiikeri (Eximus Vis Epic Beauty) :D

Mun suosikki "Iltsi-kakkonen" (Eximus Vis Exotic Romance) vasemmalla ja ilmeisesti sileäkarvaiseksi jäävä poika (Eximus Vis Eternal Flame) oikealla.

Ihanainen Iltsi-mamma leikkipuuhissa.

Maanantaina oltiin illalla taas koko perheen voimin rauniotreeneissä. Tosin Jane odotteli autossa ja Jasu treenasi tällä kertaa. Jasu meni hienosti koko radan jälleen ja löysi kolme piiloa ongelmitta. Intoa oli taas vaikka muille jakaa ;) Mutta takaisin autolle tullessa huomattiin, että anturasta vuosi aika hurjasti verta. Onneksi treenikaveri on eläinlääkäri ja saatiin heti apua paikan päällä. Ison anturan sisäpinnalta etutassusta löytyi aika syvä haava. Onneksi se on kuitenkin tosiaan sisäpinnalla, eikä varsinaisesti kulutuskohdassa. Että eiköhän me selvitä tästä tassuongelmasta varsin kivuttomasti. Jasu on vaan nyt joutunut olemaan tötterö päässä kotona, kun en vauvan takia ehdi koko ajan sitä vahtimaan. Mutta ei tötterö paljon Jasun menoa haittaa, eikä ihme kyllä töppönenkään, jota se joutuu pitämään pihalla.

Treenikaveri laittoi Jasulle pinkin töppösen :D

Surkeita suorituksia

2011-09-19T04:02:00.000-07:00

Viime viikolla oltiin ahkeria ja kisailtiin agilityssä kahteenkin otteeseen. Tuloksilla ei kyllä voi juhlia tällä kertaa. Jokaiselta viideltä radalta tuli sitten hylky.. Mutta ei auta muu kuin nostaa pää ylös ja kääntää rintamasuunta kohti seuraavia koitoksia. Tässä kootut selitykset ja videot radoista.

Keskiviikkona kisailtiin möllikisoissa. Janen ilmoitin kahteen starttiin (joista toinen oli uusintarata) ja Jasukin meni samaisen radan kertaalleen. Radan alku oli aikamoista A-esteen ympärillä pyörimistä, jonka jälkeen tuli vauhdikas pätkä. Ei oikein tuntunut meidän radalta, kun Janelle sopisi ennemmin semmoiset, joissa on kiva vauhtipätkä heti alkuun. Seliseli ;) Tiistaina oltiin treenattu kontakteja kosketusalustan kanssa, joten Jane haki nyt sitten vähän liian hanakasti kontakteille. Mutta eipä tuo ohjauskaan ollut tarpeeksi napakkaa. Hypyillä taas vauhti hyytyi ja Jane jäi toljottelemaan liikaa. Se kun odottaa koko ajan lelua taskusta. Huoh.. Jasu sitten päätti poistua radalta heti alkuun, kun eka hyppy hypättiin kohti makkarakojua.. No, muuten kyllä ihan ok rata Jasulta, vaikka kämmäsinkin takaakierron.

Lauantaina oli sitten Janen kanssa meidän ensimmäinen virallinen koitos sitten huhtikuun. Kisa oli vielä piirinmestaruuskisa, joten osallistujia oli huima määrä. Sama tahti jatkui, kuin möllikisoissakin. Jane tuijotteli taas ihan liikaa minua. Vauhti ja keskittyminen oli sitten sen mukaista. Tällä kertaa ei karattu kontakteille, vaan hypyille. Tuntuu, ettei koira ole yhtään hanskassa koko radan aikana. Itsekin kyllä hosun ohjauksessa. Jane on niiiin tarkka. Ei tässä auta muu kuin treenata haltuunottoa ja miettiä tehokkaampia palkkauskeinoja. Ehkä tästä vielä joskus jotain tulee :D

Erinomainen Porvoo

2011-09-10T13:36:00.000-07:00

Tänään huristelimme Porvooseen ihan vaan ihastelemaan kauniita russeleita ja moikkaamaan tuttuja näyttelykehän laidalle. Itse ei tarvinnut kehään raahautua, mutta pari Janen pentusta (Eetu ja Mila) oli kuitenkin esiintymässä. Russeleita oli ilmoitettu peräti 51 kappaletta. Johtui varmaan australialaisesta tuomarista. Kyllä täytyy sanoa, että vieläkin on pää pilvissä Janen lapsosten menestyksestä! Molemmat saivat ERI:t, SA:t ja Eetu sijoittui paras uros kehässä vieläpä neljänneksi! Aika huikeaa, kun tuomari oli tosiaan vielä rodun kehittäjämaasta. Eetu esiintyy nykyään tosi iloisesti. Häntä heilui lähes koko ajan. Milakin on mitä ihastuttavin pikku tyttö. En voisi olla tyytyväisempi siihen :) Janen täpäkkää luonnetta löytyy ja rakenne on semmoinen minun makuuni juuri sopiva: ei liian massiivinen, mutta ei liian kevytkään. Milan turkki ei ollut ihan ehtinyt kasvaa näyttelykuntoon, siitä tuomari antoikin vähän palautetta. Ensi kerralla yritetään olla vähän viisaampia turkin suhteen ;) Mutta kylläpä on mukavaa katsella Janen lapsosia ihanien omistajiensa kanssa puuhailemassa. Oli niin kiva taas nähdä.

Tässä vielä lyhyet arvostelut ja pari kuvaa.

Achanthus Wild Bill "Eetu" - AVO ERI AVK2 SA PU4

"Correct head. The eyes not too bad. Would like to see a little bit more length of shoulder. Topline is good. Would like to see better texture of coat."

Yonster's Monster Magic "Mila" - JUN ERI JUK2 SA

"Correct head with dark eye. Would like more length of neck. Would like more coat. Has nice black nails."

Eetu VSP Muuramessa

2011-09-07T02:33:00.000-07:00

Taas kuultiin upeita näyttelytuloksia Eetusta. Viikonloppuna se nyt sitten vihdoin tuli, eli serti täältä kotimaasta. Eetu oli näyttelyissä Muuramessa, ihan minun kotikonnuillani. Harmittaa vähän, kun en päässyt paikan päälle todistamaan tapahtunutta. Eetu oli hienosti vielä VSP! Paljon onnea jälleen kerran Jonnalle ja myös kasvattaja Vonnelle! Nyt Eetu on sitten yhtä käyttötulosta vaille neljän maan valio :)

Achanthus Wild Bill "Eetu" - AVO ERI AVK1 SA PU1 SERT VSP

"2,5v. vahva, maskuliininen uros. Hyvät rungon mittasuhteet ja ylälinja. Urosmainen pää ja ilme. Hyvät korvat ja silmät & purenta. Hyvä kaula. Iso tilava rintakehä, jossa hyvä pituus, mutta joka vain vaivoin spannattavissa. Hyvä luusto ja käpälät. Hieno häntä. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu tasapainoisesti sivusta, ahtaasti takaa, hyvin edestä. Liikkuu tänään laiskasti, mutta muuten oikea temperamentti. Seistessään tyypiltään erinomainen."

(tuomari: Maija Mäkinen, Suomi)

Kuvassa päivän ROP ja VSP:
Rapunzellin Hurricane Helen & Achanthus Wild Bill
(kuva: Heidi Kolunsarka)

Agilityä, vihdoin!

2011-09-03T04:27:00.001-07:00

Tällä viikolla päästiin aloittamaan pitkän tauon jälkeen taas agilityn treenaaminen. Tavoitteena olisi tässä päästä taas kisavireeseen ja saada ainakin Janen kanssa tulokset kasaan ensi kesän SM-kisoihin. Haaveilen myös, että kisaisin ainakin jokusen hyppyradan myös Jasun kanssa. Jere on ystävällisesti lupautunut meidän "personal traineriksi", kun jaksoin aika aktiivisesti kulkea kesän mukana hänen maastopyöräkisoissaan ;) Viime tiistaina oli koko kesän odotetut ekat kunnon treenit. Ne meni kyllä aika lailla penkin alle, kun alkoi tietysti sataa ja valeraskaana oleva Jane ei sen takia oikein kulkenut. Mietin sitten kovasti, että viitsinkö ilmoittaa sitä ollenkaan torstain epiksiin. Kuitenkin ajattelin, että aina vaan parempi keksiä sille jotain kivaa tekemistä, kun kotona se vaan vinkuu, tärisee ja kaivaa pesää. Meni sitten kisa ihan miten tahansa.

Mutta yllätyksekseni kisapaikalla Janesta kuoriutui melkeinpä se normaali Jane ja saatiin pari oikein hyvää harjoitusrataa aikaiseksi :) Itsekin jaksoin juosta yllättävän hyvin, eikä kropassa tuntunut kipuja, vaikka synnytyksestä oli vaan kolme viikkoa. Hirveästi en kuitenkaan viitsinyt revitellä, joten se ehkä näkyi vähän meidän ajoissa, mutta oikein tyytyväinen olen kyllä suorituksiin :) Eka rata oli ehkä kokonaisuutena parempi, vaikka tehtiin kielto heti radan alussa. Sinänsä harmi tuo kielto, kun Jane lähti kerrankin oikein haukkuen matkaan. Kontaktit kyllä oli aika hitaat, kun taisin sanoa taas Janelle "odota" liian aikaisin. Seuraavalla (joka oli uusintarata edellisestä) radalla sitten päätin olla sanomatta mitään. Vähän se himmaili kuitenkin lopussa, joten taisi valeraskaushautomiset tulla taas mieleen. Nolla saatiin kuitenkin väännettyä. Kokonaisuutena olen ratoihin oikein tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa syksyn koitoksiin :) ..ja toivotaan, että tuo valeraskaus hellittäisi. Ei hirveästi auta kyllä asiaa, kun kotona on tuommoinen pieni tuhiseva vauva, jota Jane yrittää myös imettää..

Video torstain radoista:

Iloisia perhetapahtumia

2011-08-16T06:30:00.000-07:00

Viimeisen viikon aikana onkin tapahtunut yhtä sun toista. Tapahtumaketju taisi saada alkunsa viime tiistaina, jolloin saimme Jermu-pentulaisen (Yonster's Monster Mascot) käymään yhdessä Tiinan, Tonin ja Jaskan kanssa. Tehtiin pitkä lenkki yhdessä. Kiivettiin oikein täyttömäen päälle asti. Hienosti tulivat russelit toimeen keskenään :) Jermu ja Jaska olivat oikein hyväkäytöksisiä herroja, joten Janen ei tarvinnut huomauttaa käytöstavoista. Irvistelihän se toki, jos pojat yrittivät liian lähelle tulla. Jaskalle se kyllä ihan heilutti häntääkin :D

Jermu on oikein komea ja tottelevainen iso poika. Kyllä olen niin tyytyväinen koko pentueeseen! Hampaita ikävä kyllä puuttuu vaan Jermultakin. Pitää tsekkailla siltäkin myöhemmin, että kuinka monta rakoa sieltä suusta nyt oikein lopulta sitten löytyykään.

Tässä muutama kuva Jermusta (ja Jaskastakin):

Illalla käytiin vielä agitreeneissä, joten aika tehokas oli päivä. Se taisi olla syynä sille, että synnytykseni käynnistyi keskiviikkona, 8 päivää etuajassa. Se olikin aikamoista menoa sitten. Homma eteni niin vauhdilla, että meille tuli oikein kiire sairaalaan. Klo 22:34 illalla saimmekin jo pidellä omaa ihmislastamme sylissä :) Eli tästä lähtien joukossamme seikkailee myös pieni "Saku"-poika. Koirat ottivat hyvin uuden perheenjäsenen vastaan. Jane on arvattavasti hieman yli-innokas, mutta alkaa jo tajuamaan kyllä sallitut rajat. Jasua ei hirveästi poika hetkauta, lähinnä sitä vaan kiinnostaa kaikki pienet lelut ja kakkavaipat sun muut ;)

Alla ensimmäisen illan tunnelmia, kun koirat tulivat takaisin kotiin. Janen mielestä lapsi on niin ihana, että sitä pitäisi nuolla koko ajan.

Tässä kun on uutta arkea opeteltu, saimme eilen tietää toisenkin iloisen uutisen. Ilona (Achanthus Doris Day) oli myös synnyttänyt pentusensa maailmaan! Kaikki oli kuulemma mennyt hyvin ja Ilona hoitaa pentuja innokkaasti. Meidän Jane on nyt siis mummo! Heidiltä sain kuvan pikku palleroista ja ihanasta Iltsistä hoitamassa niitä. Pakko kyllä päästä vielä noita ihanuuksia katselemaan! Niin, saldona siis kaksi urosta ja kaksi narttua. Aivan kuin Iltsin omassa pentueessakin :D

Vielä yksi näyttelykuuluminenkin viikon varrelta. Jermu kävi lauantaina pyörähtämässä kehässä Kauhavalla. Tuomari ei tällä kertaa kyllä oikein Jermua arvostanut, mutta EH:n se sai silti :) Tässäpä vielä arvostelu Tiinan lähettämän kuvan kera:

Yonster's Monster Mascot "Jermu" - JUN EH

"Hyväntyyppinen turhan kookas uros, jolla pitkä pää. Liian pitkä kuono osa, mikä antaa vieraan ilmeen. Hyvät silmät, oikea purenta. Pitkät korvat. Hyvä kaula ja runko. Varsin hyvä etuosa. Hyvä askelpituus. Hieman ahdas takaa ja löysä edestä. Turkki voisi olla karkeampi. Tarvitsee hieman itsevarmuutta." (tuomari: Jetta Tschokkinen, Suomi)

Iltsi saa kohta pentuja

2011-08-05T08:41:00.000-07:00

Pieni mainospala tänne meidänkin blogiin :) Janen ja Jätkän pentu Ilona (Achanthus Doris Day) on nimittäin astutettu ja sen maha pyöristyy kovaa vauhtia. Pentuja on odotettavissa kennel Eximus Vis:in nimiin tässä elokuun puolen välin tienoilla. Voi hurjaa! Voiko olla totta, että meidän Janesta tulee pian mummo!? Tulevien pentujen isä on nimeltään Amories Zorbas Jack, eli tuttavallisemmin Rasse. Pentujen sukutaulu näyttää tältä. Ilona on äitinsä tavoin aktiivinen ja monipuolinen harrastuskoira. Semmoinen aina iloinen ja vauhdikas pakkaus. Rasse on pärjännyt oikein mukavasti myös näyttelyrintamalla. Jos tuleva pentue kiinnostaa, kyselyjä voi laittaa Heidille: hentun_ruusu@hotmail.com tai 040 730 4654.

Kuvassa Iltsi "vauvauinnilla" :D (Kuva: Johanna Ikäheimonen)

Eetu PU3 Porvoossa

2011-08-05T08:27:00.000-07:00

Eetu kävi esiintymässä Porvoossa ryhmänäyttelyssä viime viikonloppuna. Upeasti esiintyminen sujuikin, sillä Eetu pääsi peräti paras uros -kehään asti! Siellä sijoitus hienosti kolmas, joten serti oli tosi lähellä :) Paljon onnea upeasta tuloksesta Eetulle ja Jonnalle! Tässä vielä komean pojan arvostelu:

Achanthus Wild Bill "Eetu" - AVO ERI AVK 1 SA PU3

"Maskuliininen uros, jolla hyvä ylälinja. Hyvä pää ja ilme joskin kuono voisi olla hieman lyhyempi. Kauniit korvat ja silmät. Oikea purenta. Hyvä kaula ja etuosa. Syvä, kyljistä hieman pyöristynyt rintakehä, joka vain vaivoin käsin mitattavissa. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä. Turkki ei aivan parhaimmillaan. Liikkuu tänään laiskasti. Selässä pehmeyttä. Hyvä pitkä askel. Toivoisin lisää temperamenttia esiintymiseen."

(tuomari: Maija Mäkinen, Suomi)

Videota raunioilta

2011-08-01T21:56:00.000-07:00

Eilen käytiin taas raunioilla treenailemassa. Muistin treeniajan väärin, joten porukka juuri lopetteli, kun me tultiin paikalle. Harmitti hirmuisesti, mutta onneksi Mari jäi vielä meidän kanssa treenaamaan. Eli pystyttiin tekemään vain pari yksittäistä "pistoa", kun oli vaan yksi maalimies. Jere kuvasi treenin videolle, joten tässä mun taitavien koirien työskentelyä nyt sitten nähtäväksi:

Kyllä mulla sitten on taitavat rauniorusselit! Samat piilot oli molemmilla. Jasu tietysti taas kokeneempana (ja myös innokkaampana hätähousuna ;)) suoriutui etsinnästä nopeammin. Jane sen sijaan tekee tarkempaa työtä, joka ilmenikin toisella piilolla hyvin. Janelle ei riittänyt se, että se paikansi maalimiehen muutaman metrin päästä, vaan sen piti päästä lähemmäs. Hienosti Jane löysi reitin kasan alle ja pääsi siten ihan maalimiehen viereen :) Ja huomatkaa, miten Janekin on nyt oppinut ilmaisemaan haukkumalla!

Maxia moikkaamassa

2011-08-01T03:26:00.001-07:00

Käytiin eilen aamulla pikaisesti Maxia (Yonster's Monster Madness) moikkaamassa Kouvolassa, kun Jerellä oli maastopyöräkisa siinä lähellä. Kyllä minua suorastaan jännitti Maxin näkeminen, kun en ole kuin kuullut vain (enimmäkseen) kehuja siitä puhelimessa ja nähnyt muutamia kuvia sen jälkeen kuin "venkulapentu" Max meiltä lähti. Voi mikä komistus sieltä meitä tuli tervehtimään! Jane pääsi aluksi moikkaamaan poikaansa. Mammahan tietysti luikahti heti taloon sisälle ja omi kaikki Maxin lelut itselleen. Max ei vahtinut lelujaan ja väisteli Janen äkäisiä murahduksia. Tietysti se oli hurjan kiinnostunut, kun saman rotuinen ihanan vaikeasti tavoiteltava nainen tuli käymään (ei kerrota Maxille, että se oli sen oma äiti ;)) ja Janeahan tietysti potutti nuoren pojan kosiskelut. Jasukin leikitti vähän Maxia. Tai harrasti oikeastaan ihan samaa kuin Janekin, eli omi itselleen kaikki Maxin kivat lelut eikä välittänyt pojasta oikeastaan pätkääkään. Tylsät kaverit, mutta kivaa Maxilla silti näytti olevan :D

Maxilla on aivan ihana valtakunta, missä se asustelee oikein onnellisena. Ihan oma sänkykin sillä oli portaiden alla ja valtava kasa leluja :D Naapuruston koirat ja lapset käy kuulemma leikkimässä Maxin pihamaalla, joten ohjelmaa riittää varmasti yllin kyllin. Ja voi tosiaan miten komea Max on! Tosi paljon muistuttaa kyllä Maxikin isäänsä Japia. Aika lailla saman korkuinenkin se on. Arvelisin, että noin 30cm korkea ja rakenteeltaan oikein sopusuhtainen ja sporttinen. Hampaita yritettiin katsoa, mutta ei niistä oikein päässyt vielä selvyyteen. Samoin kun en ole päässyt Jalinkaan hampaistosta. Ei uskalla sanoa mitään, ennen kuin on ihan varma, että kaikki maitohampaat ovat irronneet. Alaleuasta ei ainakaan toistaiseksi puuttunut hampaita. Ylhäältä saattaa puuttua yksi pieni sivuhammas.

Otettiin paljon kuvia ja niistä tulikin aika kivoja, joten tässä nyt oikein kuvapläjäys:

..ja pitihän sitä ottaa poseerauskuvakin komeasta melkein vuoden ikäisestä pojasta :)

Russelierkkari 2011

2011-07-17T11:18:00.000-07:00

Lauantaina suuntasimme Tampereelle russeliyhdistyksen perinteiseen erikoisnäyttelyyn. Mukaan lähti meidän koirat turisteiksi. Jali-poju lähti mukaan ihan esiintymään. Perjantai-iltana haettiin jo Jali meidän luo yökylään ja trimmailin sen turkkia vähän parempaan kuosiin. Yö nukuttiin melko huonosti, kun nuori kaveri keksi kaikenlaista puuhaa äitinsä kanssa. Heräsin mm. siihen, että Jali oli kantanut ruokakupin sänkyyn ja pureskeli sen reunaa. Hohhoijjaa ;)

Näyttelypaikalla ehdittiin treenailla hyvin vähän esiintymistä ennen kehää, koska myyntikojun kanssa meni myös aikaa. Jali tuntui olevan äärettömän kiinnostunut muista koirista ja minulla oli täysi työ saada sen huomio kiinnittymään minuun. Tosi ystävällisesti ja avoimesti se kyllä suhtautuu kaikkeen ja kaikkiin. Ei rähistele kenellekään :) Mutta esiintyminen meni sitten miten meni. Mutta ihan hyvinkin sain sen välillä kävelemään. Tuloksena EH, johon olen todella tyytyväinen! Alla Jalin kiva arvostelu ja muutama kuva.

Yonster's Monster Master "Jali" - JUN EH

"Hyvän tyyppinen junioriuros. Kuono-osa voisi olla hieman vahvempi. Oikea purenta, tummat silmät & hyvät korvat. Hyvä kaulalinja. Eturinta & runko saavat vielä kehittyä. Sopivat kulmaukset. Liikkuu melko hyvin. Hieman ohut nahka. Riittävän karkea karva. Hyvä käytös."

suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä (1)
(tuomari: Matti Luoso, Suomi)

--

Näyttelyyn osallistui toinenkin Janen pentu, nimittäin meidän "näyttelykonkarimme" Eetu kaimani Jonnan esittämänä. Taivas suorastaan repesi juuri silloin, kun Jonna ja Eetu menivät kehään. Oikein hienosti poika kyllä esiintyi kaatosateesta huolimatta. Eetullekin tulokseksi tällä kertaa EH. Hieno tulos sekin erkkarista :) Tässä vielä muutama uusi kuva Eetusta ja arvostelu myös.

Achanthus Wild Bill "Eetu" - AVO EH

"Erittäin hyvän tyyppinen sopivan kokoinen uros. Kuono-osa voisi olla hieman vahvempi. Oikea purenta. Hyvät silmät & korvat. Hyvä kaula, hyvä luusto & käpälät. Vahva runko. Sopivat kulmaukset. Liikkuu hyvin. Hyvä käytös."

suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä (1)
(tuomari: Matti Luoso, Suomi)

Pentujen puuhia ja Japi-iskää kannustamassa SM:ssä

2011-06-20T12:23:00.000-07:00

Sunnuntai oli puuhakas päivä. Lähdettiin kannustamaan Japia ja muita russeleita agilityn SM-kisoihin Nastolaan. Samaan aikaan Linda pyörähti Milan kanssa näyttelykehässä Kotkassa. Illalla trimmailin Jalia vielä Hollolassa.

Jos nyt näyttelykuulumiset ensin. Hienosti oli Mila jälleen esiintynyt, vaikkakin iso junnuluokka oli jo vähän alkanut tuntua nuoresta koirasta puuduttavalta. Tosi kivan arvostelun typy sai taas ja tuloksena jälleen JUN ERI. Hienoa! Linda lähetti arvostelun: "Sound in construction. Correct bite. Good head and expression. Bit too long in body. Good neck, topline and tailset. Sufficient reangulations. Good coat. Moves well." Kyllä kasvattajatäti on tyytyväinen!

Tuula ja Japi

Yksilö SM-kisoissa sitten nähtiin huikeita suorituksia. Olipa kiva tällä kertaa olla vaan katsomossa jännittämässä. Mutta jospa sitten ensi vuonna pääsisi taas kisaamaankin.. Japi ja Tuula tekivät tosi upean hyppyradan ja selvittivät tiensä finaaliin asti! Finaalissa sitten meno ei ollut ihan yhtä sujuvaa, mutta puhtaalla radalla mentiin melkein loppuun asti. Kunnes A:n kontaktilla tuli virhe ja siitä vitonen. Mutta loppusijoitus kuitenkin 29. Että ei ollenkaan huono! Hyvä Tuula ja ihana Japsukka!

Täältä löytyy video Japin finaaliradasta.

Iltapuhteena sitten pikainen Jalin trimmausoperaatio. Yritetään nyt saada se jonkinlaiseen näyttelykarvaan tässä. Ihan siistimisellä kuitenkin tällä kertaa selvittiin ja siistitään sitten muutaman viikon päästä lisää. Oikein nätti poika sieltä karvan alta taas paljastui :) Jali ja Jasu leikkivät aika riehakkaasti pihassa. Tässä muutamia kuvia, mitä otettiin:

Jali söpöilee

Kohta 10kk ikäinen Jali-poika

Aika mahtava tilannekuva Jasusta ja Jalista :D

Jasukin pääsi vähän poseeraamaan

Eetulle jälleen näyttelymenestystä!

2011-06-20T01:33:00.000-07:00

Viikonloppuna kantautui taas kivoja uutisia näyttelyrintamalta. Eetu (Achanthus Wild Bill) ja Jonna pyörähtivät kehässä tällä kertaa ihan koto-Suomessa, Riihimäellä. Russelikehään oli ilmoitettu peräti 45 koiraa, joiden joukosta Eetu valikoitui ihan kauneimpien joukkoon! Lopullinen tulos oli peräti AVO ERI, AVK1, SA, PU2, VARASERTI!! Kyllä Eetu on nyt vedossa. Upeasti se oli kuulemma esiintynytkin :) Tuomarina oli romanialainen Lokodi Csaba Zsolt. Pitipä ihan tarkistaa, että tuo samainen tuomari oli muuten myös Janen ekassa junnuluokan näyttelyssä, jossa Janekin sai ERI:n.

Kuvan Eetusta on ottanut Ällintällin kennelin Heidi Väkiparta. Kiitoksia kuvaajalle :)

Eetun menestyksekäs Viron reissu

2011-06-10T04:46:00.000-07:00

Komea sertipoika Eetu :)

Janen pentu Eetu (Achanthus Wild Bill) reissasi taas viime viikonloppuna ulkomailla näytelmissä. Tällä kertaa oli vuorossa Viron Voittaja-näyttely sekä terrierierkkari. Ja tulihan se sieltä, mitä lähdettiin hakemaankin! Eli Eetun kolmas serti Virosta :) Nyt puuttuu enää käyttötulos, niin Eetusta tulee Viron muotovalio (ja samalla myös parin muunkin maan :D). Paljon onnea vielä Jonnalle ja Eetu-pojalle! Pitää alkaa tässä Jonnalle kouluttaa MEJÄ:ilyn saloja. Ehkäpä Eetu tullaan näkemään vielä kokeessa joku päivä :)

Tässä Viron tulokset kootusti:

Viro, "Winner 2011", Tallinna 4.6.2011
Tuomari: Yolanda Nagler Magal, Israel

AVO ERI AVK2

"Balanced, g proportions between head and body, balanced head, cor. neck, almost level topline, cor. tail set, g ribs and chest, I would like little more angulation behind, cor. chest, missing angulation behind, moves little close, cor. coat and texture of coat."
--

Viro, Terrier Specialty Show, Tallinna 5.6.2011
Tuomari: Ferdinando Asnaghi, Italia

AVO ERI AVK1 PU2 SERT

"In type. With correct profile view. Lend neck solid topline. Good insertion of tail. Good chest. Moves well."

Muokkasin tekstiä 14.6. Lisäsin kuvan ja arvostelut :)

Janen ensimmäinen MEJÄ-koe

2011-06-07T22:10:00.000-07:00

Kyllä nyt on harrastettu metsässä tarpomista :D Heti MEJÄ-leirin perään meillä oli vuorossa virallinen MEJÄ-koe Uuraisilla, Keski-Suomessa. Kokeeseen osallistui peräti kolme russelia: Onni (Apollo), Marski (Miimoksen Catabrosa) sekä meidän Jane. Marski kilpailee voittajaluokassa, me muut vasta avoimessa. Johannan piti tulla alun perin Ilonan kanssa kokeeseen, mutta Ilona päättikin aloittaa juoksunsa juuri perjantaina, joten "varakoira" Onni pääsi sitten kokeeseen. Sää oli hirmuisen kuuma koko viikonlopun, joten vettä meni kyllä aikamoiset määrät. Janen koejälki oli onneksi aika varjossa, joten ei ollut vaaraa hyytymisestä.

Koeaamuna en saanut Janea millään kakkimaan. Se taisi tietää mitä oltiin menossa tekemään, eikä malttanut tehdä tarpeitaan. Jäljelle mentiin siis todella innokkaasti ja jäljestysvauhtikin oli minusta ripeämpi kuin möllikokeessa. Tosi hienosti Jane jäljesti aina toiselle kulmalle saakka, kunnes se sai selvästi jonkun muun hajun nenäänsä ja alkoi tehdä kieppiä. Lopulta ne tuoteet hirven hajut veivät sitten mennessään ja lenkki tuomittiin hukaksi. Tuomari käski palauttaa Janen jäljelle ja se lähti taas hyvin seuraamaan jälkeä. Kunnes sille iski kauhea kakkahätä ja poistui samaan suuntaan kuin aiemminkin :D Onneksi kuitenkin kyseessä oli vaan "paskarinki" ja tarpeet tehtyään Jane kävi iloisesti moikkaamassa sekä tuomarin että oppaan ja jatkoi jälkeä ihan kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan :D Kovaa vauhtia mentiin suoraan kaadolle, jota Jane haisteli ja oli selvästi tyytyväinen löydöksestään.

Jännitys säilyi kokeessa melkein iltaan asti, kun odottelimme tuloksia. Russelit näytti taas miten taitavia pikkukoirat voivatkaan olla. Onni oli hienosti avoimen luokan paras koira 1-tuloksella pistein 46/50! Kyllä Johanna oli iloinen ja me muut russelistit tietysti riemuittiin siinä mukana :) Jane oli Onnin perässä heti hyvänä kakkosena 2-tuloksella ja pistein 35/50. Marskin tulokseksi jäi tällä kertaa voittajaluokassa VOI3. Onnea vielä kovasti Johannalle ja Onskalle!

Tosi iloinen olen Janen suorituksesta kokeessa, vaikka ehdinkin kyllä jäljen keskivaiheilla jo toivoa vähän parempaakin tulosta. Perus työskentely oli todella mainiota, kulmatkin Jane näytti tällä kertaa tosi selkeästi! Harmi vaan, että hirven jäljet kiinnosti niin kovasti. Mutta tämä tulos riittää meille aivan hyvin. Tärkeintä, että koira kuitenkin tietää mistä hommassa on kyse ja sillä on potentiaalia vaikka mihin :) Jatketaan treenailuja ja kokeeseen voisi taas yrittää ensi kesänä uudelleen.

Tässä vielä Janen tulokset arvostelu:

Tulos AVO2, pisteet 35/50, 2.sija

Jäljestämishalukkuus 4/6
Jäljestämisvarmuus 8/12
Työskentelyn etenevyys 6/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen 11/14
Käyttäytyminen kaadolla 3/3
Yleisvaikutelma 3/5
Laukauksensieto Hyväksytty

Selostus: "Alkumakaus tutkitaan ja siitä reippaasti jäljelle. Ensimmäinen osuus melko tarkasti. Kulma tarkasti, osoittaa makauksen. Toisella osuudella pari lyhyttä tarkistusta ja yksi laaja lenkki jäljen sivulle. Osuuden puolivälissä hirvenjäljille aina hukkaan asti. Toinen kulma lenkillä, osoittaa makauksen. Kolmannella osuudella pitkä pisto sivulle, mutta palaa omatoimisesti. Muuten osuus tarkkaa jäljestystä. Jää nuuhkimaan kaatoa. Vain tuoreet hirvenjäljet sekoittivat tänään koiran hyvää suoritusta."

(Kuvat ei ole mejäilyhommista, vaan ihan vaan Viitaniemestä, kun käytiin katsomassa Sampsan ja Liljan uutta vauvaa. Aurinko paistoi niin kivasti, että piti ottaa Jasusta ja Janesta yhteispotretteja :))

Viikonlopun näyttelytulokset

2011-05-31T22:20:00.001-07:00

Kun itse leireilin MEJÄ-leirillä, Janen pojat esiintyivät näyttelyissä. Jermu (Yonster's Monster Mascot) osallistui ensimmäistä kertaa aikuisten karkeloihin Tuurin Miljoonakoirassa. Hienosti poika oli kuulemma esiintynyt ja osaa ottaa oikein rennosti näyttelypaikalla :) Tuloksena Maija Mäkiseltä EH, joten oikein kivasti alkoi Jermun näyttelyura! Arvostelu on tosi kivaa luettevaa:

"Isokokoinen mask. uros, jolla hyvät mittasuhteet, hyvä ylälinja, komea uroksen pää, hieman turhan pitkä kuono. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvin kehittynyt runko, hyvä eturinta, hyvät suorat eturaajat. Tasapainoiset kulmaukset, hyvä hännän kiinnitys. Tänään pohjavillassa."

Myös Eetu (Achanthus Wild Bill) pyörähti näyttelykehässä Viipurissa, Venäjällä. Tuloksena ERI, avoimen luokan voitto ja SERTI! Paljon onnea Jonnalle ja Eetu-pojalle. Ei taida mennä enää kauaa, että Eetusta tulee valio :) Eetun isästä Jätkästä tuli samalla reissulla nyt myös Venäjän valio.

MEJÄ-leiri 2011

2011-05-31T07:33:00.000-07:00

Viikonloppu vietettiin mukavasti jo perinteeksi muodostuneella russeliyhdistyksen MEJÄ-leirillä Kuopion Kurkimäessä. Reissuun lähdettiin jälleen "vanhalla kunnon porukalla", eli Johannan & Ilonan, Martan & Väinön ja Janen kanssa. Myös Onni oli matkassa mukana turistikoirana, Jasu jäi Muurameen vanhempieni luokse. Koska olimme viime vuonnakin leireilemässä, nyt osallistuimme sitten jatkoryhmään, johon kuului yhteensä kuusi koirakkoa. Jatkoryhmän ohjelmassa oli ihan oikeita kokeita muistuttavat möllikokeet, joten lauantai kului aika tiiviisti metsässä jälkiä tehden. Sunnuntaina vasta koirat pääsivät tositoimiin, eli jäljestyshommiin. Möllikokeen jäljet olivat noin 600m mittaisia (kun oikeassa kokeessa ne on n. 900-1100m). Lauantai oli aika sateinen päivä, joten melko rankkaa oli metsässä tarpoa (varsinkin ison mahani kanssa..). Mutta sunnuntai meni jo kevyemmin, kun ilmakin suosi ja tajusin ottaa enemmän eväitä mukaan.

Sunnuntaiaamun ohjelmassa oli ensin paukkutesti ja sitten lähdettiin metsään. Hienosti kaikki koirat kestivät pamaukset :) Ilonan ja Johannan jälki oli tosi haastava (tiesin sen, koska olin ollut tekemässä sitä Anitan kanssa). 2.suoralla oli mm. yhteensä viisi ojan ylitystä! Hienosti Ilona kuitenkin oli jäljen selvittänyt ja Johanna oli oikein tyytyväinen typykän työskentelyyn. Janen jälkikin oli alusta aika haastava, mentiin osittain metsäkoneen uraa ja hakattua metsää. Siinä Janen jäljestys vähän herpaantuikin ja se ajautui jostain syystä pois jäljeltä. Tuomari tuomitsi sen hukaksi ja koira palautettiin jäljelle. Loppujälki sujui kuitenkin ongelmitta ja aika rauhalliseen tahtiin. Kivasti on tullut Janen menoon iän myötä malttia ja keskittymistä! :) Ennen kotiin lähtöä tulokset ruodittiin yhdessä aivan kuten oikeassakin kokeessa. Parhaiten jälkensä selvitti Anitan koira Eppu (Kairojen Annastiina) AVO1-tuloksella. Seuraavaksi paras tulos oli Väinöllä (Riikolan Pelimies) ja Martalla, myöskin AVO1. Ilonakin sai hienosti 1-tuloksen ja sijoittui heti Väinön jälkeen kolmanneksi! Jane oli sitten sijalla 4. tuloksella AVO2. Olen oikein tyytyväinen Janen suoritukseen, mutta erityisesti ilahduttaa Ilonan upea työskentely :) Ensi sunnuntaina on sitten meillä virallinen koitos edessä. Myös Ilona osallistuu kokeeseen (jos ei aloita juoksujaan sitä ennen).

Tässä Janen ja Ilonan tulokset tuomari Jari Poikolaisen sanoin:

Johanna Ikäheimonen ja Ilona (Achanthus Doris Day)
AVO 1 43-45p. (tuomarin pistearvio)

Ilona lähti jäljelle intoa puhkuen. Alkuohjauksella voisi saada rauhoitettua koiran menoa. Melko lailla jälkitarkasti 1. kulmalle kävellen sen ohi. 2.osuudella iloisesti hypähdellen ojien yli. 2. kulman merkkasi pysähtyen ja haistellen, minkä jälkeen tarkistuslenkki n. 15 metrin kaarroksella, palasi takaisin makaukselle syöden sen. Tämän jälkeen lähti heti verijälkeä pitkin 3. osuudelle, jonka puolessavälissä piti sopivassa ojanpohjukassa juomatauon, minkä jälkeen jäljesti varmasti jälkeä pitkin kaadolle, jonka osoitti haistellen.

--

Jonna Keskiaho ja Jane (Achanthus Calamity Jane)
AVO 2 37-39p. (tuomarin pistearvio)

Hyvin ohjattu alku. Rauhallista hyvävauhtista jäljestämistä. 1. osuuden puolivälissä poistui jäljeltä sivuun tarkistamaan, mikä johti hukkaan. Palautettiin jäljelle, jota jäljesti rauhallisesti polveillen molemmin puolin 1. kulmalle makauksen merkaten sen. 2. ja 3. osuus jatkui samalla hyvällä rauhallisella vauhdilla polveillen hieman molemmin puolin jälkeä. 2. kulma hätäisesti merkaten. Tultiin kaadolle ja se kiinnosti.

Tässä koko mölliryhmän porukka vielä yhteispotretissa. Itse en jaksanut nyt roudata kameraa mukana, joten tämän kuvan on ottanut Ninni Juurinen. Aika edustusilmeitä ihmisillä, onneksi Jane ja Iltsi sentään edustaa (ja näyttää ihan klooneilta ;)).

BAT:in kisat

2011-05-30T11:20:00.000-07:00

Vähän jäi viime viikolla päivittämättä agilitykuulumisia, joten tehdäänpä se nyt. Jenni ja Jane kisasivat ensimmäisen kisastarttinsa tiistaina BAT:in iltakisoissa Ojangossa. Agiradan Jenni meni Janen kanssa ja hyppärin sitten oman koiransa Amelien kanssa. Ihan kivasti yhteistyö on Janen kanssa lähtenyt sujumaan. Vielä kun saadaan turhat tuijottelut pois molemmilta ja katseet suunnattua kohti esteitä :D Mutta meno on iloista, se lienee tärkeintä :) Alussa tuli harmillinen keppivirhe. Pujottelua pitää nyt treenata, koska Jane tuntuu nyt vähän luistavan hommista, eikä aina malta pujotella Jennin kanssa loppuun asti. Hylkäys tuli kyllä vasta radan lopussa, kun Jane päättikin yllättäen valita sen putken väärän pään. Mutta ihan hieno rata kuitenkin, vaikka vauhtia saisi toki olla enemmän. Mutta eiköhän se sieltä tule, kun saadaan varmuutta molemmille :)

Tässä video radasta:

..ja tässä Janen ja Jennin treenailuja edelliseltä viikolta:

Kuvia raunioilta

2011-05-23T21:41:00.000-07:00

Jere lähti eilen mukaan raunioille kameran kanssa, kun halusin koirista vihdoin treenikuvia. Muutenkin oli kiva, että Jere pääsi näkemään miten hienosti russelit siellä toimii. Taisin saada hyväksynnän harrastuksellemme ;) Viime kerralla kouluttaja kehui kovasti Janen tarkkaa nenää ja tälläkin kertaa saatiin samat kehut. Mutta erityisesti Jasusta kouluttaja sanoi, että se olisi jo ihan valmis rauniokokeen maasto-osuuteen! Uskomattoman nopeasti kaveri on kyllä homman hanskannut. Vielä kun saataisiin se tottispuolikin kuntoon.. ketteryys tuskin tulisi olemaan ongelma näille agilitykoirille :) Jane ei vielä ilmaise, mutta muuten toimii kyllä myös jo aivan loistavasti treeneissä sekin.

"Jostain se haju tulee, kun vaan keksisi, että mistä."

Jane kiipeilee kasan päällä.

Jasu haukkuu maalimiehelle.

Jasu löysi toisenkin hyvän makkaratarjoilun.

ERInomainen päivä

2011-05-22T09:36:00.000-07:00

Tänään oli kauan odotettu päivä, johon ollaankin valmistauduttu muutaman kuukauden ajan lähinnä yrittämällä kasvattaa Janelle kerrankin asiallista turkkia ;) Mentiin siis pitkästä aikaa näyttelyihin, Haminaan. Milan ilmoitin junnuihin ja Jane esiintyi avoimessa luokassa. Mila täytti juuri viikolla 9kk, joten aika pentunen se oli vielä kehässä muiden rinnalla. Hienosti tyttö kyllä esiintyi eikä näyttelypaikallakaan jännittänyt yhtään, vaikka handleria taisikin vähän jännittää ;) Linda nimittäin esitti Milan ja minä taas Janen. Mila on minusta niin kaunis tyttönen, että ei ihmekään, että punainen nauha sieltä napsahti. Neljän parhaan joukkoon ei kuitenkaan isossa junnuluokassa ollut tällä kertaa asiaa. Mila ylsi kuitenkin hienosti viidenneksi. Eli tosi upeasti alkoi Milan näyttelyura :) Tuomari huomautti, että se on vielä aika pentumainen. Mutta hyvinhän tässä on vielä aikaa kehittyä :D Eniten minua huvitti arvostelussa kohta: "Already very proud of herself." Selvästi isänsä tyttö. Japi kun on saanut vähän samantaipaisia lausuntoja kuulemma näyttelyissä ;)

Janen tulos kyllä oli minulle enemmän yllätys. Meidän kuningatar esiintyi oikein kauniisti ja tuomari tykkäsi erityisesti sen luonteesta. Janella vispasikin häntä lähes koko ajan :D Koosta ei tullut tällä kertaa mitään kommenttia. Tuomari tuntui tykkäävän monen kokoisista koirista. Jane sai ERI:n, sai tosi kivan arvostelun ja sijoittui peräti luokkansa kolmanneksi! Ainut huomautus tuli hieman pitkästä selästä. Kyllä olen tyytyväinen! Hienossa kunnossa typy kyllä olikin kehässä tällä kertaa, että ehkä kannatti vähän panostaa ja puunata ;)

Meidän ihanat ja hienot tytöt!

Tässä vielä arvostelut kuvien kera:

Yonster's Monster Magic "Mila" - JUN ERI

"Very feminine. 9 months old. Still very puppy-like looking. Pretty head. Scissors bite. Already very proud of herself. Strong bone. Could have a little more angulations. Moves OK, with proper tailset & carriage."

suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä (1)

--

Achanthus Calamity Jane "Jane" - AVO ERI, AVK 3

"4,5 years old. Proper breed type. Scissors bite. Good front. Slightly long in body. Proper tailset. Correct hindquarters. Nice temperament. Moves OK."

suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä (1)

(tuomari: Laurent Pichard, CH)

Näyttelyn jälkeen käytiin vähän kahvittelemassa Lindalla. Nähtiinpä Milan iskää Japiakin, kun Tuula tuli laumansa kanssa moikkaamaan meitä Kotkan agikisojen jälkeen. Kiva oli päästä vähän halimaan aina niin komeaa ja sympaattista Japi-herraa, vaikka se ei tainnut halimista niin arvostaakaan ;) Olipa mukava aurinkoinen päivä meillä Haminassa.

Japi-iskä jälleen komeana

Jasukin vietti mukavan päivän Haminassa

Mätsärikuningattaret ja treenailuja

2011-05-18T23:05:00.000-07:00

Tälle viikolle onkin kasaantunut aika paljon ohjelmaa. Maanantaina ajelin Haminaan moikkaamaan Milaa. Näin sen nyt ekaa kertaa sen jälkeen kun se meiltä lähti. Oli aika kamala sadesää, mutta päätettiin kuitenkin lähteä mätsäriin. Trimmailin Milan ensin vaan kuntoon ensi sunnuntain virallista näyttelyä varten. Täytyy kyllä sanoa, että olen erittäin tyytyväinen Milaan! Siitä on kasvanut todella kaunis tyttö :) Se ei ole mikään jättiläinen, noin 28cm korkea ja ihan oikeilla mittasuhteilla varustettu oikein topakka paketti. En oikein mitään moitteita ainakaan itse keksi koko koirassa. Yksi välihammas siltä puuttuu alaleuasta ja häntä saisi olla ehkä aavistuksen suorempi. Luonnekin on minusta oikein mukava ja terhakka. Topakasti kyllä vastasi äitinsä ärinöihin, eikä yhtään alistunut :D Että ei mikään nössö tyttö ollenkaan ;)

Ihanasti Linda on Milalle opettanut paljon kaikenlaisia asioita. Kehässä se käveli tosi nätisti, kun vaan sanoi sille "täällä" ja pönötti paikallaan "seiso"-käskyllä. Hyvin Mila lähti minunkin mukaan kehään, kun vaan oli nakkeja tarjolla. Linda osaisi sen kyllä itse esittää minua paremmin, mutta en tiedä saanko sen sunnuntaina houkuteltua esittämään ;) Pyörähti Linda kuitenkin jatkokehän sitten Milan kanssa ja hienosti se tuli punaisten nauhojen 4.parhaaksi pennuksi.

Jane taas loisti suorastaan kehässä ja jatkoimme aina BIS-kehään asti :D Mua niin naurattaa, kun se on semmoinen paikallaan tönöttäjä ja pyllyn pyörittäjä, että aina mätsärituomarit tykkää ;) Lopputulos oli sitten BIS5, että tulipa vesisateessa oikein otettua pitkän kaavan mukaan.

Tässä yksi kännykkäkuva kauniista Milasta (parempia kuvia tulossa sunnuntaina):

Muuten illat onkin menneet agilitykentän raunalla ja tokotreeneissä. Meillä on nyt semmoinen tilanne, että olemme saamassa ihmisperheenlisäystä elokuussa. Juokseminen alkaa tuntumaan jo aika kauhealta, joten olen hommannut Janelle lainaohjaajan, Jennin, joka ohjaa myös Amelie-nimistä russelia. Nyt ovatkin jo treenailleet pari kertaa ja tänään lähdetään taas kentälle. Hienosti Jane kulkee Jenninkin kanssa. Kisoihinkin ovat jo menossa ensi viikolla :) Kiva, että Jane pääsee kuitenkin touhuamaan, itse voin sitten säätää Jasun kanssa jotain pientä, missä ei tarvitse juosta. Janen vauhtia en nyt viitsisi pilata omalla hitaudellani.

Jasu 6 vuotta!

2011-05-09T22:10:00.000-07:00

Jasu viettää tänään rentoa 6-vuotis synttärijuhlaa :) Onnea meidän rakkaalle ja aina niin hassunkuriselle pienelle maskottikoiralle Sasu-Pyllerölle!

Ilonan MH-testi

2011-05-09T00:23:00.000-07:00

Ilona (Achanthus Doris Day) kävi sunnuntaina MH-testissä :) Olisipa ollut mielenkiintoista olla paikan päällä katsomassa. Kovasti kyllä heräsi kiinnostus viedä Janekin joskus testiin. Hirveästi en vielä itse testistä ymmärrä, mutta mitä tässä nyt vähän selvittelin, niin ihan russelimaisilta Ilonan pisteet minusta vaikuttavat. Kovin tyytyväiseltä vaikutti Johannakin :) Paukkutesti meni kuulemma vähän odotettua huonommin ja aaveet taas paremmin. Yleinen aktiivisuustaso oli myös vähän yllätys. Iltsi rauhottui kuulemma ihan nätisti odottamaan eikä sinkoillut suuna päänä ympäriinsä ;) Eikös se ole vain hyvä asia? Ja meidän mielestä sekin, ettei se reagoinut aaveisiin oikeastaan ihmeemmin. Kävi vaan tsekkaamassa, että "Ai tommoisia tuli vastaan". Leikkiminen ei ehkä ollut ihan russelille ominaisimmasta päästä. Ilona, kun ei oikein tartu mielellään kuin tiettyihin leluihin. Tuntuu olevan äipällään ja sen muillakin jälkeläisillä vähän samaa taipumusta. Mutta Janen kanssa asiaan ollaan ainakin saatu paljon parannusta harjoittelemalla.

Tässä Ilonan pisteet ja Johannan sepostuksia testistä, mitä laittoi mulle viestillä (sain luvan julkaista). Selvennykseksi pisteisiin: MH-testissä koiran ominaisuudet raportoidaan intensiteettiskaalalla, jossa 1 tarkoittaa matalinta reaktiota ja 5 taas korkeinta.

"Ensin käveltiin suoraa pätkää ja kierrettiin yleisön ympäri. Siinä Iltsi käveli aluksi vierellä, ja sitten pikkupätkän veti, kierti ihan nätisti sen yleisön ja sitten mentiin moikkaamaan tätä tätiä joka kertoi meille aina mitä tuleman piti. Iltsi ei järemmin kiinnostunut naisesta heti, vaan meni vieressä olevan mökin ovelle (portaille jököttämään, taisi tahtoa sisälle). Nainen sai tutkittua Iltsin (koski). Otti Ilonan minulta ja käytti pätkän kevelyllä, Iltsi lähti kyllä mukaan, mutta olisi mielellään tullut minun luokse. Mutta täti sai kuitenkin herätettyä mielenkiintoaan itseensä."

1a kontakti tervehtiminen 3
1b kontakti yhteistyö 3
1c kontakti käsittely 3

"Iltsi ei ole koskaan oikein ollut patukoista ja pötkylöistä hirvittävän kiinnostunut, joten kun se täti otti treeniliiveistään pötkylän esiin ajattelin että non niin, se tästä sitten... mutta Iltsi lähti mukaan leikkiin, tosin ei vaan tarttunut pötkylään. Sitä heiteltiin yhdessä ja Ilona oli siinä mukana, eli juoksi edes takaisin."

2a leikki 1 leikkihalu 3
2b leikki 1 tarttuminen 2
2c leikki 1 puruote ja taistelu 1

"Seuraavaksi oli viehe. Iltsi lähti vieheen perään, mutta ensimmäisellä kerralla jäi perse pystyssä häntä heluen saaliin luokse ja kävi nuuskuttelemassa. Toisella kerralla lähti myös vieheen perään hyvin ja sitten jäi samalla tavalla sinne perse pystyssä heiluttelemaan häntäänsä, ja sitten otti sen elukan hampaisiinsa ja teki tapporavistuksia :D ja toi sitä saalista minua kohti!"

3a takaa-ajo 1. kerta 4
3b tarttuminen 1. kerta 2
3c takaa-ajo 2. kerta 4
3d tarttuminen 2. kerta 3

"Sitten mut laitettiin seisomaan ympyrään ja käskettiin tuijottelemaan puun latvoja. Iltsi jäi pönöttelemään siihen rauhassa eikä hötkyillyt mihinkään."

Aktiviteettitaso 2

"Etäleikissä täti kopisteli keppejä kuopassa ja nousi sieltä (me seisottiin määrätyllä viivalla, Ilona oli kiinni) nosteli liehuksiaan ja meni kiven taakse piiloon. Ilona seuraili tätin touhuja rauhallisesti paikallaan. Ilona päästettiin vapaaksi. Se lähti sivuun haistelemaan tyynen rauhallisesti omia juttujaan. Sitten se täti huuteli sieltä kiven takaa, ja Ilona lähti katsomaan kuka siellä huutelee. Häntä vipatti. Täti tuli pois kiven takaa ja heilutteli pötkelöä. Ilona oli ajatuksessa mukana, ja perse pystyssä, ja juoksenteli, muttei koskenut pötkelöön."

5a etäleikki kiinnostus 3
5b etäleikki uhka/agressio 1
5c etäleikki uteliaisuus 3
5d etäleikki leikkihalu 2
5e etäleikki yhteistyö 5

"Sitten tuli haalarit. Iltsi käveli nätisti vierellä ja kun haalarit nousivat pystyyn niin Iltsi jäi minun taakse ja väksätti pari kertaa. Jäi minun taakse, ja teki pieniä liikkeitä eteenpäin. Minä menin puoliväliin niin Ilona tuli vähän lähemmäksi. Kun menin kyykkyyn niin Ilona tuli nuuskimaan haalareita. Menimme kaksi kertaa vielä kävellen haalareiden ohi. Ensimmäisellä kerralla Ilona oli hieman kaartanut pois päin haalareista, Mutta toisella kerralla ei mitään."

6a yllätys pelko 2
6b yllätys puolustus/agressio 1
6c uteliaisuus 2
6d yllätys jäljelle jäävä pelko 2
6e jäljelle jäävä kiinnostus 1

"Metelikohdalla Ilona pysähtyi räminän kohdalle ja väksätti hieman. Kävi nuuskuttelemassa räminää itse. Tätä Ilonaa kiinnosti räminäkone enemmän kun haalarit ohikävelykerroilla."

7a ääniherkkyys pelko 2
7b ääniherkkyys uteliaisuus 5
7c ääniherkkyyn jäljelle jäävä pelko 3
7d ääniherkkyys jäljelle jäävä kiinnostus 2

"Aaveet eivät herättäneet Iltsissä mitään erikoista :D Jäin seisomaan määrätylle paikalle ja aaveet lähestyivät meitä hiljalleen. Ilona katseli muutaman kerran aaveita, mutta makoili leppoisasti edessäni. Aaveet eivät kiinnostaneet, vaikka pysähtyivät meidän lähelle. Eivät oikein sittenkään kun sain käskyn päästää irti hihnasta, ja mennä puoliväliin aaveita. Vasta sitten kun menin halausetäisyydelle niin ilona kävi antamassa iloiset tassut vaaleeseen pukuun :D"

8a aaveet puolustus/agressio 1
8b aaveet tarkkaivaisuus 2
8c aaveet pelko 1
8d aaveet uteliaisuus 3
8e aaveet kontaktinotto aaveeseen 4

"Leikkiä kokeiltiin uudelleen pötkylällä ja nyt Ilona leikki hieman aktiivisemmin kun alussa. Ja Sitten kun täti heitti pötkylää niin Ilona otti siitä jopa kiinni ♥ jee!"

9a leikki 2 leikkihalu 4
9b leikki 2 tarttuminen 3

"Ampuminen olikin sitten ylläri. Siellä olikin sitten aika terävä ja pinkeä paukku. Ilona leikki kanssani (jahtasi pötkylää) ja tuli ensimmäinen paukku, Ilona havaitsi sen ja vähän epäröiden jatkoi leikkiä. Seuraavien paukkujen jälkeen ei enää leikkinyt, vaan tuijotteli ja oli ihan sen näköinen että ihmetteli mitä tapahtuu. Sain vaativat tassut reisille."

10 ampuminen 4

"Mutta sanoisin, että tuo meni aika Iltsimäisesti. Ilona ei toimi aina uusissa paikoissa hirvittävän hyvin. Ilona on aina tarvinnut selkeät sävelet uusiin asioihin. Mutta minusta hyvä, ettei ole agressiivinen ♥ Ja äkkinäiset ja uudet kummalliset asiat kuten haalarit ja tuo räminä menivät paljon paremmin mitä olisin voinut kuvitella!! Mutta sinänsä, että Ilonaa on pitäny opettaa repimään karvaleluja niin tuo pötkylällä leikkiminen meni yllättävänkin hyvin, ja parani loppua kohden! Ja täti sanoi, että jos taulukossa ei ole sellaista teksiä mikä kuvaa koiran käyttäytymistä, niin sitten se menee numeroiden mukaan."

Lisää komeita poikia

2011-05-07T01:43:00.001-07:00

Sain kuvia myös Jalista ja Jermusta. Kyllä ovat komeita poikia kaikki! Pian pennut pääsevätkin jo 9 kuukauden "näyttelyikään". Voi kun ne on jo niin vanhoja!

Jermu on kyllä ihan kopio isästään :D Kuva: Tiina Mäkinen

Jali taas näyttää hyvin paljon äidiltään :) Kuva: Emmi Tommola

Jali mätsärissä Tiian kanssa. Kuva: Emmi Tommola

Maxin kuvatervehdys

2011-05-02T21:48:00.000-07:00

Leea lähetti muutaman kuvan Maxista. Oikein komea poika siitäkin on kasvanut ja erityisen iloinen olen aina kun kuulen, miten kiva se on luonteeltaan :) Max on varsinainen nautiskelija. Se viihtyy mielellään takkatulen ääressä lampaantaljalla. Kevätauringossakin nostaa aina kuonon kohti lämpöä ja etsii ne aurinkoisimmat paikat. Taitaa olla koko pentue nautiskelijoita, kun samanlaisia juttuja olen kuullut muiltakin :D Imuriin Max suhtautuu ihan eri lailla kuin äitinsä. Janehan teurastaisi moisen ällön kapistuksen, jos vain pystyisi. Minun pitääkin laittaa se aina eri huoneeseen, kun alan imuroimaan. Max puolestaan piiloutuu sohvatyynyjen taa ja pysyy kaukana imurista. Varsin fiksu kaveri!

Tässä sitten niitä kuvia:

Tässä Max on tainnut mennä imuria piiloon :D

Max unilla (varsinaisia rötköjä ovat koko pentue)

Komea poika Max. Se on niiiiin yhdistelmä isäänsä ja äitiään!

Max puutarhavahti

MEJÄ-kauden avaus

2011-05-02T02:57:00.000-07:00

Nyt on sitten MEJÄ-kausikin korkattu :) Ja oikein tohinalla! Jyväskylässä vedettiin lyhyet jäljet metsään Johannan kanssa. Lähtipä sitten ilmot kokeeseenkin menemään, että niin tohkeissaan tässä ollaan :D Johanna ilmoitti Onnin ja minä Janen. Hurjaa! Saapa nähdä päästäänkö. Toivottavasti päästäisiin molemmat.

Neljä lyhyttä (noin 100m pitkiä keskimäärin) jälkeä vedettiin lauantaina metsään ja sunnuntaina käytiin ne sitten ajamassa vappupäivän ratoksi. Onnille tehtiin aika haastava jälki, kun se meni pienen ojan yli. Jasulla oli yksi loiva kulma ja tytöille (=Ilonalle ja Janelle) tehtiin suorat jäljet. Kaatona meillä oli oikein hirven sorkka. Jane taisi tutustua moiseen yllätykseen (vai kenties ällötykseen..) jäljen lopussa ekaa kertaa.

Onni selvitti haastavan jälkensä oikein mainiosti. Pientä tarkistuskieppiä se joutui tekemään ojan jälkeen, mutta hyvin jatko löytyi ja loppu meni upeasti. Jasu kulki paljon taas ilmavainulla jäljen sivussa ja teki siksakkia, mutta hyvältä meno näytti ja kaatokin löytyi pienen mutkan kautta. Iltsi töhötti aika paljon alussa eikä malttanut oikein keskittyä, mutta jäljen lopussa työskentely oli jo tosi tarkkaa. Johannan pitää vaan muistaa rauhoittaa se alkuun seuraavan kerran kunnolla. Janen turhat töhötykset ovat jo unohtuneet ja se teki oikein tarkkaa työtä. Lopussa vaan pyöri aika paljon kaadon lähistöllä eikä se meinannut ihan heti löytyä. Mutta taisipa tosiaan olla eka kerta kun moinen ruho kaadolta löytyi. Taitavia koiria kaikki :)

Tässä muutama kuva vappupäivältä:

Onni maistoi vähän kaatoa

Ilona jäljellä

Jane tutkii kaatoa

Jane pinkoo niin onnellisena..

..ja tässä hänen onnellinen tyttärensä :D

Sainpa vihdoin päivitettyä..

2011-04-28T11:02:00.000-07:00

..pentutestin tulokset nettisivuille! Eikä siihen mennytkään kuin reilu puoli vuotta aikaa :D Mutta sieltä ne nyt löytyy kuitenkin:

- Milan tulokset
- Jermun tulokset
- Maxin tulokset
- Jalin tulokset

..ja olipa mielenkiintoista taas tutkiskella tuloksia pitkästä aikaa. Aika paljon huomaan samoja piirteitä koirissa nyt vanhempina, vaikka en ole livenä muita nähnytkään kuin Jalia. Asia kyllä onneksi korjaantuu pian. Kesäkuussa ainakin pidetään pentutreffejä Japi-iskän luona. Max on kyllä yllättänyt mukavalla luonteellaan, vaikka testi vähän toista osoittikin. Se tulee kuulemma toimeen ihan kaikkien kanssa, eikä ärhentele :) Max on nyt myös aloittanut TOKO-kurssin! Jermu kuulemma oikein loisti pentukurssilla ja innolla ollaan jo seuraavalle kurssille menossa. Milakin käy ahkerasti viikottain TOKO:ssa ja näyttelytreeneissä sekä harjoittelee agilityä pihassa. Jali kävi Tiian kanssa viime viikolla mätsärissä ja hienosti oli pokannut sieltä palkintojakin :) Kiva on aina kuulla pentusten kuulumisia.

Kevät tulee!

2011-04-25T11:38:00.000-07:00

Lumet suli uskomattoman nopeasti ja kevät tuli ihan yllättäen. Kalenteri alkaa täyttymään uhkaavaa tahtia.. Mutta kivahan se vaan on, että kaikenlaista mukavaa tekemistä on tiedossa :) Agilityä, tokoa, raunioita, mejää, näyttelyitä..

Pitkäperjantaina käytiin tempaisemassa Janen kanssa taas pari kisarataa. Tällä kertaa Hyvinkäällä. Ei voi olla todellista, että kaksi hylkyä saatiin taas aikaan! Vauhtia oli ihan mukavasti, mutta hallintaa ei sitten senkään edestä. Ihan kivoja pätkiä kyllä paikoin, mutta ei mahtanut mitään, kun koira ajautui taas väärille esteille. Tuntuu siltä, että tarvitsisin nyt kipeästi "Jasu-terapiaa" ;) Harmi vaan kun pikkupoju on viime aikoina aristanut taas vähän takajalkaa, eikä olla sen takia nyt agilityä tehty.

Perjantaina sain kuulla kuitenkin mukavia uutisia Lahdesta. Janen pentu Eetu (Achanthus Wild Bill) oli siellä näyttelyissä. Eetu sai ERI:n ja oli hienosti isossa näyttelyssä avoimen luokan urosten neljänneksi paras! Paljon onnea upeasta tuloksesta Eetulle ja Jonnalle :)

Meidänkin matka suuntautui Lahden suunnalle viikonloppuna. Mentiin sinne anoppilaan viettämään pääsiäistä. Kiva oli välillä vähän rentoutua, kun töitä on saanut viime aikoina paiskia niin hurjasti. Nautittiin koko porukka ulkona olosta aurinkoisessa säässä. Trimmauspöytäkin lähti matkaan ja vihdoin sain Jasunkin vähän siistimpään kesäkarvaan. Janestakin lähti taas ylimääräiset hapsut ja pohjavillat pois, joten toiveita ehkä olisi saada se näyttelyturkkiin toukokuun loppupuolelle.

Koirat löysivät kylpemispaikan lenkillä Hollolassa

Viime viikolla alkoi ulkotreenit agilityssä ja eilen päästiin vihdoin myös raunioille :) Kyllä Janessa riitti virtaa agilitykentällä ja raunioillakin se suorastaan loisti! Viime syksynä päästiin sen kanssa raunioille vain pari kertaa ihan pentujen lähdön jälkeen, joten hormonihuuruisena se ei tainnut vielä hommaa silloin oikein tajuta. Mutta nyt oli ihan eri ääni kellossa. Vinkulelupalkka toimii Janella oikein loistavasti ja nyt se juoksi ihan suoraan piilolle. Hienoa! Jasunkin etsinnät lähti käyntiin ihan entiseen malliin. Jasuhan on suorastaan luonnonlahjakkuus raunioilla ;) Ilmaisu sujuu jo ihan ongelmitta, nyt vain pitää keksiä sille vaativampia tehtäviä. Eilen opeteltiin paikantamaan haju pienestä betonirenkaan raosta. Rakoa kun haisteli, sieltä tippui makkaraa suuhun :) Paljon tuli taas minulle uusia juttuja, miten koiraa ohjataan oikein tuulen ja muiden esteiden mukaan. Hirmuisen mielenkiintoista ja paljon riittää opeteltavaa!

Toissa viikonloppuna oltiin koko viikonloppu Janen kanssa PetExpo-messuilla markkinoimassa Kusse&Kutta-tuotteita. Osallistuttiin Dogishopin järjestämään muotinäytökseenkin. Jane oli oikein mukava messukaveri, vaikka sunnuntaina taisi jo vähän alkaa kyllästyttää jo. Kaikki ihmiset se moikkasi häntä viuhuen ja olisi tietty halunnut tsekata kaikki vinkulelukojut ;) Tässä vielä yksi kuva muotinäytöksestä:

Jermu ROP-pentu

2011-04-10T07:42:00.000-07:00

Jermu (Yonster's Monster Mascot) esiintyi tänään ensimmäistä kertaa näyttelyissä Vaasa KV:ssä. Olipa tuo näyttely ihka ensimmäinen Jermun omistajalle Tiinallekin, joten jännitystä oli varmasti ilmassa. Hienosti Jermu oli kuitenkin hoitanut homman kehässä ja kehän laidallakin osasi ottaa oikein rennosti :) Tuomari tykkäsi kovasti Jermusta, vaikka koosta toki huomauttikin. Jermusta tuli ROP-pentu! Upea tulos, vaikka ainut pentu olikin. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia koitoksia. Olen niin iloinen siitä, miten upea poika Jermustakin on kehittynyt! Näyttää niin kovin paljon isältään Japilta ja luonnekin tuntuu olevan hyvin samanlainen.

Tässä vielä Tiinan lähettämä Jermun arvostelu:
"Oikeat mittasuhteet. Vankkarakenteinen pentu, ei tarvitse kasvaa enää. Oikeanmallinen pää. Hyvät korvat. Tummat silmät. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä etu? Hieman pystyt lavat. Melko vahva rintakehä. Hyvät takakulmaukset. Oikea karvanlaatu. Häntä painuu selälle. Oikea askelpituus. Vispaa hieman edestä." (tuomari: Leni Finne, Suomi)

Onnea Jermu, Tiina ja Toni! ..ja kiitos ihanasta kuvasta :)

Hylkyputki jatkuu..

2011-04-09T23:20:00.000-07:00

Pitihän se arvata, kun ensin menee hyvin, niin sitä ei voi seurata kuin armottomat epäonnistumiset :( Lempäälän surkeasti menneet kisat saivat eilen jatkoa Riihimäellä. Ohjelmassa oli meillä Janen kanssa kaksi hyppäriä ja yksi agirata. Tuomareina Savikko ja Savioja. Hylky saatiin jokaiselta radalta. Blaah. Ei tunnu nyt oikein onnistuvan mikään.

Eka rata oli periaatteessa ihan ok. Aika alussa hyppysuoran jälkeen Jane pääsi vaan lipsahtamaan väärälle hypylle, josta saatiin hylky. Siinähän meni sitten omat pasmat sen verran taas sekaisin, että ohjasin parissa kohtaa virheen jälkeen ihan eri lailla kuin piti. Mutta taisteltiin kuitenkin loppuun asti ja vikat esteet jopa meni ihan hyvin.

Tokasta radasta saatiin videokin:

Keppien ja renkaan jälkeen tuli tiukka kääntö okserilta keinulle, joka oli nurkassa. Tilanteeseen oli oikeastaan pakko tehdä takaaleikkaus, vaikka en kisoissa ole niitä juuri Janen kanssa uskaltautunut tekemään irtoamisongelmien vuoksi. Treenattiin ennen rataa takaaleikkausta ulkona lämmittelyesteillä ja yllättäen kisatilanteessa se onnistui oikein hyvin :) Muuten rata sitten meni niin kuin meni.. Kepeille taas perinteinen avokulmaan menovirhe. Itse kiirehdin taas ihan liikaa, kun olisi pitänyt vekata ja odottaa, että Jane hakee ekaan väliin.. Keinu nurkassa tuotti yllättäen vaikeuksia. Ihmettelin, kun Jane jäi himmaamaan keinulla, vaikka yleensä se tulee nätisti loppuun asti. Olin sitten jo auttamatta liian pitkällä ja koira jäi selän taa, jonka seurauksena kielto muurilta. Lopussa vielä yksi kielto putkelta. Taas samasta syystä kuin kaksi edellistäkin kieltoa. Etenin liian nopeasti jo kohti seuraavaa estettä. Olisi pitänyt vaan ottaa Jane mukaan edelliseltä putkelta, kun se jäi sinne himmaamaan. Ei tuossa tilanteessa noin kiire olisi ollut. Ääh. Millonkahan oikein opin olemaan kiirehtimättä??

Vika rata lässähti jo sitten heti melkein alkuun. Jane ei ollut taas ihan nopeimmillaan viimeisellä radalla ja homma tuntui aika vääntämiseltä. Yhdeltä putkelta se sitten ampaisi kohti ihan väärää estettä, josta taas meni omat pasmat sekaisin ja ohjasin sitten taas ihan väärin seuraavassa tilanteessa. Poistuttiin sitten radalta, että koiralle jäisi edes vähän parempi fiilis.

Toivottavasti onni kääntyisi pian, ettei tässä vajoa ihan pohjamutiin ;)

Samikset

2011-03-28T05:37:00.000-07:00

Samikset Jali ja Jane-mutsi

Mentiin viikonlopuksi Jeren porukoille Hollolaan ja Jali tuli lauantaiksi taas ihastuttamaan meidän päivää :) Heti aamusta kävin sen turkin kimppuun. Kyllä siinä muutama tunti vierähtikin, että päästiin näkemään mitä sieltä karvan alta oikein paljastui. Säkäkorkeuskin kummasti hupeni ainakin kolme senttiä, kun karva lähti ;) Jali näyttää kyllä ihan älyttömästi äidiltään! Sillä on kyllä vahvemmat ja aavistuksen lyhemmät jalat, hieman vahvempi pää ja parempi selkälinja, joten oikein hienolta poika ainakin minun silmään näytti. Eiköhän 7kk ikäinen kaveri tuosta vielä vankistu ja kasvata lihaksia, niin alkaa varmasti näyttää enemmän mieheltä ;) Korkeutta ei saisi kyllä tulla hirveästi enää lisää. Mutta kyllä Jali vielä oli sentin-pari äitiään kuitenkin matalampi.

Jali ennen..

..ja jälkeen trimmauksen.

Ulkonäköseikkojen lisäksi Jalin luonne kyllä säväyttää kovastikin. Hirmu reippaasti se taas tutki uusia paikkoja yläkerrassa, mutta oli myös älyttömän kiinnostunut jokaisesta ihmisestä, mitä vastaan tuli. Kaikkeen uuteen Jali suhtautuu varauksetta ja mun matkaan lenkillekin se lähti oikein reippaana yhtään Tiiaa kaipailematta. Jane tietysti taas pisti aluksi kakaraansa aisoihin, mutta pienen rähinän päätteeksi taisi tajuta, ettei Jalin kanssa kannata hirveästi enää alkaa rettelöimään. Sen jälkeen tyypit olivat oikein kaveruksia keskenään. Jasulta Jali yritti varastaa luita (koska on tottunut kuulemma siihen, että Jippu ja Tytti aina luovuttaa kaikki luunsa sille). Tästä Jasu ei oikein tykännyt, mutta taisi Jali lopulta yhden luun Jasulta saadakin :D Riitaa kyllä Jali ei halua kenenkään kanssa haastaa, mitä nyt vähän välillä käyttäytyy pentumaisen hölmösti aikuisten koirien mielestä ;) Älyttömän ihana otus! Kiitos taas Tiialle "lainasta" :D

Suloinen Jali:

Molemmille jotain

2011-03-24T23:26:00.000-07:00

Alkuviikosta molemmille koirille oli tiedossa mukavaa ohjelmaa. Tiistaina käytiin Janen kanssa kisaamassa Lempäälässä iltakisoissa ja Jasu pääsi keskiviikkona Hyvinkäälle uimaan :) Janen kisoista ei sen ihmeempää raportoitavaa. Ohjaaja oli jotenkin ihan unessa, joten kummaltakin radalta tuli tympeä hylky. Tämä jatkoi siis hyvin meidän epäonnisten starttien sarjaa Tampereen suunnalta. Ollaankohan ikinä saatu siellä yhtäkään tulosta aikaan?? :D Jos radoista pitää jotain positiivista hakea, niin ainakin ekalla agiradalla saatiin tehtyä hyvät kontaktit ja lopussa vielä ihan suht onnistunut niisto-sokkarikin. Hyppärille sitten yritin ihan tosissani tsempata, mutta sekoilu alkoi heti alusta, kun asettauduin ihan väärälle puolelle hyppysuoraa kuin mitä piti! ÄÄh. Lopussa en sitten enää ohjannut kunnolla, joten Jane jätti menemättä pariin putkeenkin hätäilyni takia. Jane kun lukee ohjausta ja fiilistäni niin tarkkaan, eikä varmasti mene mihinkään, jos en itse tsemppaa yhtään..

Tässä videot kaameista radoista:

Keskiviikko olikin sitten mukavampi päivä. Ainakin Jasulle, kun se pääsi uimaan hyvän kaverinsa Vekku-collien kanssa Hyvinkään koirakylpylään. Jasu kyllä taas tiesi mistä hommassa oli kyse ja jo heti parkkiksella haukkui innosta, kun tajusi mihin oltiin tultu :D Janekin olisi halunnut mukaan, mutta se sai harmikseen odotella autossa, kun en halunnut sitä pilaamaan poikien yhteistä hauskan pitoa. Janen päämääränä kun on tuolla vaan yrittää varastaa Jasulta kaikki lelut ja välillä se tekee sen aika törkeästi altaassa niin, että Jasu on vähällä hukkua ;) Jasu ja Vekku sen sijaan ovat kuin paita ja peppu. Niiden uiskentelua oli niin mukavaa katsella. Molemmat hakivat leluja vedestä ihan sulassa sovussa. Välillä Jasullakin oli monta lelua suussa yhtä aikaa :D Vekun jättimäiseen suuhunhan tietysti niitä mahtui helposti useita. Pääsi Janekin sitten vähän juoksentelemaan metsässä Vekun ja 4kk ikäisen Aino bc:n kanssa. Jasuhan tietty otti Ainonkin heti kaverikseen, mutta Jane ei tuota isoa hösöttäjä pentua oikein vielä kaverikseen hyväksynyt. Toivottavasti tyttöjen kemiat saataisiin sopimaan yhteen kuhan Aino kasvattaa vähän lisää kokoaan ja järkeään.

Pitihän mun tehdä vielä video Jasun ja Vekun uimisestakin:

Janen tyttösiä

2011-03-20T22:40:00.000-07:00

Ihq-Ilona

Oltiin viikonloppu Muuramessa ja koirat pääsivät taas oikein rentoutumaan saunoen ja köllötellen. Mutta kyllä me vähän treenailtiinkin ja käytiin jäällä lenkkeilemässä. Janen pesänhautominen oli aika hurjaa etenkin perjantai-iltana. Ensimmäisenä se meni kaivautumaan äitini lankakoppaan ja seuraavana se punkesi itsenään jo sohvalla isäni selän taa :D Lauantaina pahimmat hormonihuurut kuitenkin tuntuivat hellittäneen, kun lähdettiin aikaisin aamulla JAT-Tila -halliin treenailemaan Johannan ja Ilonan kanssa. Hienosti Jane malttoi treenailla ja kulki radalla tosi lujaa :) Kiva oli nähdä Iltsin ja Johannankin menoa. Vähän on vielä semmoista alkukankeutta meiningissä, mutta perustekeminen on kyllä oikein lupaavaa. Molemmat ovat sporttisia ja innokkaita, joten kyllä siitä vielä taitava pari tehdään!

Iltsin menoa radalla

Vähän harjoiteltiin oikeaoppista saalistusleikkiäkin

Donna-siskostakin kuulin uutisia, että se oli startannut ekoissa möllikioissaan viikonloppuna! Ekalta radalta kuulemma hylky. Syynä pissaaminen radalle.. Mutta toiselta radalta sitten hienosti vitonen :) Oli tosi kiva kuulla, että Donna on päässyt jo näin pitkälle agilityurallaan. Keväällä möllikisoja on varmasti tiedossa lisää.

Sunnuntaina mentiin heti aamusta jäälle tarkoituksena vaan nautiskella auringonpaisteesta ja ottaa samalla vähän kuvia koirista. Mutta kun russeleiden kanssa lähdet, niin aina lenkkeily ei ole niin rentouttavaa ;) Jää oli tietenkin täynnä ihania pilkkimiesten jättämiä kalaherkkuja, joiden perässä koirat juoksentelivat. Jane löysi jopa jonkun elukan jäljetkin, joka oli noita samaisia herkkuja tullut yön pimeydessä etsimään. Sinne se oli jäljille ihan tosissaan lähdössä, mutta onneksi sain sen käännytettyä takaisin. Jasu sen sijaan löysi kokonaisen hauen ja meni tietenkin pyöriskelemään ihanassa tuoksussa. Välillä sitä melkein toivoisi omistavansa jotain tyhmiä sylikoiria! ;)

Jane pinkoo hajujen perässä

Jasu ja hauki

Sunnuntaina sain kivan yllärin, kun Linda lähetti kuvia 7 kuukauden ikäisestä Milasta :) Oikein lupaavasti Mila on ainakin kuvien perusteella kehittynyt. Siinä on kyllä yllättävänkin paljon Janea, mutta sillä on selvästi lyhemmät jalat ja vahvempi pää, eli juuri ne seikat mitä halusinkin Janessa "parantaa". Selkälinja näyttää ainakin kuvassa vielä vähän epätasaiselta, mutta se varmasti vielä kehittyy. Mila on nyt trimmattu ihan pohjavillalle, joten yritetään nyt kasvatella näyttelyturkki sille kevääksi, jos jonnekin mentäisiin vähän pyörähtämään, kun junnuikä tulee täyteen. Agilityä Mila on treenaillut kotipihallaan innokkaasti. Yksi päivä sain muun muassa raportin, että olivat harjoitelleet pakkovalssia yhdellä hypyllä ilman rimaa :)

Tässä kuva Mila-kaunokaisesta:

Taitavia koiria Riihimäellä

2011-03-13T23:14:00.000-07:00

Lauantaina päästiin taas vähän kisailemaan. Tällä kertaa Riihimäelle. Jane kisasi kaikki kolme starttia ja Jasukin pääsi vähän vikalle hyppyradalle kruisailemaan. Meillä oli aika hyvä päivä Janen valeraskaudesta huolimatta :) Pikkaisen jäi kuitenkin hampaankoloon..

Eka rata oli hyppyrata. Jane liikkui todella innokkaasti ja olin jo lähes varma, että nollaa siinä tehdään. Koskaan ei pitäisi kuitenkaan olla mistään varma.. Kiirehdin liikaa loppusuoralle ja Jane pääsi luiskahtamaan esteen ohi. Voi harmituksen harmitus! Vielä enemmän tuo virhe harmitti, koska tehtiin toisella agiradalla sitten puhdas nollatulos. Tuplanolla oli siis niiin lähellä! Vikalla radalla (joka oli myös poikkeuksellisesti hyppäri) Jane kulki selvästi hitaampaa. Nolla me siinäkin tehtiin ja melkein ehdin jo tuplaa tuulettaa, mutta ei.. Ihanneaika 32 sekuntia oli meille aika hurja ja hitailun takia aika ei siihen riittänyt. Pari sekuntia mentiin yli. Mutta Jasukin repäisi tuolla samaisella radalla :D Tehtiin myös yliaikainen nolla ja voitettiin Jane jopa 0,7 sekunnilla :D Kyllä mua huvitti! Jasu oli ihana, vaikka meinasikin kaatua ekan hypyn jälkeen. Muuten kyllä liikkui ihan sujuvasti.

Janen valeraskaus on kyllä taas aika lailla pahimmillaan. Yllättävän hyvin se tuolla kisoissa jaksoi olla, mutta eilinen Karjalaisen Mariannen russelikoulutus Lempäälässä oli sille selvästi liikaa. Jonkin aikaa se jaksoi mennä ihan innolla, mutta sitten tuli ihan totaalinen stoppi. Jane olisi halunnut poistua hautomaan koppiinsa tai mennä putken sisään.. Lelukaan ei kiinnostanut, joten treenaamisesta ei tullut mitään. Yöt se kulkee ja vinkuu ympäriinsä.. Kovasti kyllä taas harkitsen tuon hormonihirviön sterilointia.

Mutta tässä koirien tulokset kisoista vielä kootusti:
Jane C-hyppyrata: -0.36, 5, tulos 5, sija 18.
Jane B-agilityrata: -1.07, 0, tulos 0, sija 9. (SM-0)
Jane A-hyppyrata: 2.10, 0, tulos 2.10, sija 15.
Jasu A-hyppyrata: 2.03, 0, tulos 2.03, sija 14.

.. ja tässä videot Janen kahdesta ekasta radasta:

Jere on nyt ihan innokkaasti ollut kameran kanssa mukana kisoissa (kun osti uuden kameran, niin pitäähän sitä testailla ;)). Vikasta radasta ei saatu videota, mutta pari kuvaa kuitenkin:

Jane vikalla hyppyradalla

Jasulla virtaa riitti :)

Väsyneet kisailijat lauantai-iltana

Pientä päivitystä

2011-03-09T06:00:00.000-08:00

Ensinnäkin hienoja uutisia Ilonasta! Janen "esikoinen" nimittäin kävi eilen silmä- ja polvitarkastuksessa. Iltsi todettiin terveeksi molempien osalta. Hieno homma :) Ilonasta on myös kuulunut kaikenlaisia kuulumisia agilityyn liittyen. Nyt alkoi treenit JAT:issa, eli seurapaikka tietää varmasti paljon edistymistä ja (jos nyt kokemuksesta voidaan puhua) myös tietysti hommaan enemmän hurahtamista ;) Toivottavasti pian pääsen näkemään Iltsin menoa... ja myös muiden Janen tyttöjen! Olenkin tässä iloinnut siitä, että kaikki Janen tytöt harrastavat aktiivisesti agilityä ja tuntuvat olevan vielä kovasti innokkaita siinä puuhassa :) :)

Päivitin vähän sivuja taas. Lähinnä kuvien osalta. Eetun ja Ilonan profiilisivulla on myös vähän päivitystä. Lisäksi myös Janen kuvissa ja harrastuskuvissa sekä Jasun harrastuskuvissa. Jermun 6kk kuva pääsi myös Jermun kuvasivulle.

Eka SM-nolla!

2011-02-23T22:57:00.000-08:00

Viime lauantaina oltiin kisailemassa Janen kanssa Jyväskylässä entisen kotiseuran upouudessa treenihallissa. Pakkasmittari taisi näyttää jopa yli -20 astetta, mutta halliin lämpö oltiin saatu -10 paremmalle puolen. Silti meidät kyllä pelasti se, että isi suostui lainaamaan asuntoautoa, joten eipä tarvinnut juuri palella :) Saatiin kisaseuraksi Tuula ja Japi, joten oikein mukava oli kisailla. Ja nämähän oli Janen ekat 3-luokan startit, joten mikäs sen kivempaa.

Parilta ekalta radalta ei sen kummempia tuloksia saatu. Oli kyllä aika helppoja ratoja, mutta menin kämmäilemään ihan typeriä. Taas olin vähän liikaa edellä ja unohdin ohjata tarkasti. Sen takia ekalla radalla Jane ajautui väärälle esteelle ja toisella tuli sitten tyhmiä kieltoja. Kolmannelle radalle tsempattiin molemmat. Vauhtia oli selvästi parhaiten, tai ainakin rata tuntui sujuvimmalta. Mutta vielä vauhdissa kuitenkin jäätiin aika paljon muille. Osittain tärkeitä sekunteja vei kyllä varmasti se, kun lähdin yhdessä kohtaa tekemään valssia, vaikka ei todellakaan pitänyt. Kuitenkin tuloksena elämäni eka aliaikainen nolla 3-luokasta (jos ei SM-joukkuekisaa lasketa) ja Janen eka SM-nolla, joten kai tässä täytyy olla ihan tyytyväinen. Ollaanhan me Jasun kanssa jo 1,5 vuotta moista yritetty ja Janen kanssa se tuli heti ekoissa kisoissa :D Että tästä on kyllä hyvä jatkaa. Sijoitus oli vasta kahdeksas, mutta tiedän, että tuossa koirassa sitä vauhtia enemmänkin on, kuhan saadaan vaan yhteistyö toimimaan. Nyt otettiin uudet palkkausmetodit käyttöön viime tiistaina treeneissä. Enemmän vain lentävää lelupalkkaa, niin eiköhän sitä vauhtia ala löytymään.

Japi oli hakemassa lähinnä puuttuvaa voittonollaa MM-karsintoihin, koska SM-kisoihin sillä on hienosti jo tulokset kasassa. Voittonollahan on tietysti tosi tiukassa noissa karkeloissa. Japi ei ollut ihan normaalissa vauhdissaan. Mietittiinkin, että onkohan sillä jumia jossain. Ekalta radalta yliaikainen nolla, toiselta nolla (sija 5.) ja kolmannelta 5 riman pudotuksesta. Että voittonollan metsästys jatkuu.

Japi ja Jane olivat kuin vanha pari konsanaan :D Jane irvisteli Japille, kun Japi yritti lähestyä Janen tavaroita. Mutta Japi odotti lenkillä Janea, joka ei olisi halunnut lenkkeillä kylmässä :D Oikea herrasmies. Japi oli kyllä aivan uskomattomassa talvikarvassa taas. Vaikea sitä oli russeliksi tunnistaa. Janellakin oli kyllä melkoinen niskakarvoitus, mutta Japi vei kyllä kirkkaasti voiton!

Täältä löytyy lisää Jeren ottamia kuvia kisoista: http://jkphoto.pp.fi/jattila_19_2/
..ainiin ja tuolta löytyy kuvia viime viikolta Veikkolan treeneistä: http://jkphoto.pp.fi/veikkola/

Ylisöpöt kettaripennut

2011-02-21T23:16:00.001-08:00

Käytiin sunnuntaina ihastelemassa Liekki-kettuterrierin pentuja, joita olin tammikuussa synnyttämässä. Pennut ovat nyt 6-viikkoisia, eli mitä ihanimpia (parin viikon päästähän ne ovat jo sitten ihan täystuhoja)! Poikapennusta taisi tulla suosikkini, se kiipeili heti syliini ja oli tosi kiinnostunut kaikesta. Nappi, joka syntyi ekana, oli edelleen tosi tummapäinen. Se oli aika itsenäinen, mutta viihtyi hyvin ihmistenkin seurassa, kun sen haki omista touhuistaan. Sille oli kasvanut vähän hassu suorempi pörröinen karva. Pinni oli selvästi pienin edelleen, mutta älyttömän terhakka! Siitä tulee vielä loistava luolakoira. Nepparista on tullut nyt nimeltään Nekku. Sillä on ikävä kyllä kehityshäiriö toisessa silmässä, mutta topakka tyttö oli Nekkukin :) Pipari oli taas oikea söpöilijä, joka muistuttaa hyvin paljon äitiään. Sillä oli piiiiitkät jalat. Siitä voisi tulla näyttelykoira. Näyttäisi nyt vähän siltä, että sekä Kerkko-poika että Pipari jäävät tädilleni kotiin asumaan. Aika hurjaa :D

Tässä Jeren ottamia kuvia pentusista:

Tässä Pipari ja Kerkko söpöilemässä

Pikku-Pinni alhaalla ja hassu pörrökarva Nappi ylhäällä

..ja Pipari söpöilee taas :)

Liekki-mamma hoitaa vielä pentuja ja Nappi on löytänyt koristeet

Eetu VSP Latviassa

2011-02-21T06:03:00.000-08:00

Janen ja Jätkän pentu Eetu (Achanthus Wild Bill) oli taas viikonloppuna näyttelyreissussa Jonnansa kanssa. Tällä kertaa Latviassa. Eipä ollut taas turha reissu ollenkaan. Lauantaina Eetu sai ERI:n ja oli PU2. Sunnuntaina saatiin se, mitä lähdettiinkin hakemaan. Eetu sai taas ERI:n ja oli paras uros. ROP-kehässä kauniimmaksi valikoitui Yvonnen Fia, mutta Eetu oli hienosti VSP ja sai sertin! Onnea paljon komealle Eetu-pojalle. Kovasti Porvoossa odotellaan jo lumien sulamista, että Eetu pääsisi jäljestyshommiin ja käyttötulosta hankkimaan. Ihanaa kuulla, että pentuset harrastaa :)

Tässä vielä Eetun tulokset (arvostelusta en kyllä saa mitään tolkkua) ja yksi kuvakin rotunsa kauneimmista sunnuntailta:

Latvia, Valmiera 19.2.2011
tuomari: Ludmila Nikitima (RUS)
AVO, ERI1, SA, PU2

Latvia, Valmiera 20.2.2011
tuomari: Mirja Lapanja (SLO)

"N. type, exc. head & expr, c , cor. tail set, n. mover"
AVO, ERI1, SERT, PU1, VSP

ROP = Little Bloopers Rainbow Brite "Fia" (vasemmalla)
VSP = Achanthus Wild Bill "Eetu" (oikealla)

Magic-pentueen kuulumisia

2011-02-17T22:20:00.000-08:00

Aika rientää hurjaa vauhtia, niin kuin sillä on tapana. Huomenna Magic-pentuset täyttää jo puoli vuotta! Me juhlistetaan synttäreitä lähtemällä Japi-iskän kanssa kisailemaan Jyväskylään :D Pidetään oikein pörrökarvatreffit. Jane korkkaa sitten 3-luokan. Saa nähdä mihin meidän karvaisen neitokaisen vauhti riittää.

Pentusista olen kuullut tasaiseen tahtiin kuulumisia. Treffejä ei olla kyllä vielä saatu järjestettyä, mutta keväällä pitää yrittää. On ollut niin kamalat pakkasetkin taas. Mila on edelleen oikein pieni tyttönen. Korkeutta vasta noin 26,5 senttiä! Siitä taitaa kasvaa mun makuun just sopivan kokoinen russeli. Ihanaa! Kovasti se kuulemma muistuttaa edelleen isoäitiään Tinaa. Sekin on minusta ihanaa, sillä Tina on mun silmään tosi kivan näköinen typy. Äitiään se ei kuulemma muistuta ulkonäöltään yhtään :D Mutta se on vaan Lindan mielipide, joka on itse asiassa tutustunut paremmin juuri Tinaan kuin Janeen, joten mielenkiinnolla odotan miltä Mila mun silmään näyttää. Karvaa se on kovasti kasvattanut. Onkin tainnut periä isänsä monikerroksisen turkin. Eihän sitä raaski näillä keleillä pois kokonaan nyppiä. Milan ylämaitokulmurit oli tosi tiukassa ja reppana jouduttiin nukuttamaan niiden poistamiseksi. Samalla eläinlääkärissä syynättiin pennun suu ja hyvältä vaikuttaa. Näyttäisi siltä, että kaikki hampaat on puhkeamassa! Kyllä kasvattajatäti saa taas huokaista vähän helpotuksesta :)

Maxistakin kuulin pitkästä aikaa. Max on ollut tosi kiltti poika! Vähän yllättävää, mutta näin vaan on :) Mitään tuhoja se ei ole saanut aikaan ja kenellekään koiralle ei ole vielä ärähtänyt. Kaikkien kanssa se haluaisi leikkiä ja kaikkien ihmisten luo se menee iloisesti häntä heiluen. Mikäpä olisikaan mukavampaa kuultavaa :) Ohan sillä kuulemma tietysti omat pienet oikkunsa, mutta mitään suurempia ongelmia ei ole ilmennyt. Max oli trimmattukin ensimmäisen kerran ja näyttää nyt kuulemma ihan virkamieheltä :D Tosi rennosti oli trimmaus sujunut, tyyppi oli vaan nukkunut pöydällä (!!). Vauhdikas Max tietysti on ja painelee pitkin pihaa hirmuista kyytiä. Kovasti odotan, että päästään Maxiakin moikkaamaan joskus keväämmällä.

Jalille ei taida sen ihmeempiä kuulua. Hyvin tuntuu sielläkin menevän :) Joku viikonloppu kyllä käyn tässä moikkaamassa Jalia ja trimmaan sen kaljuksi. Hampaat ovat ilmeisesti vaihtuneet ongelmitta, joten nyt toivotaan, ettei Jalillekaan niitä puutoksia jäisi. Janen suvussa kun nuo hammaspuutokset ovat ikävän yleisiä. Mutta onneksi Japi näyttäisi aika hyvin paikkaavan niitä.

Sitten vielä Jermun kuulumiset. Tiina on taas mittaillut Jermua ja kyllä se on jo kuulemma 31cm korkea. Mutta onneksi kasvu on koko ajan hidastumaan päin. Tosi komea poika Jermu kyllä mun silmään on :) Siitä olenkin saanut nähdä paljon kuvia. Nyt semmoiset pentumaiset hölmöilyt on kuulemma vähän taakse jäänyttä aikaa ja Jermustakin on tullut semmoinen oikein "äitin poika". Ensi viikolla Jermu aloittaa tokokurssin. Onpas mukavaa :) Hampaat silläkin alkaa jo olla vaihtuneet oikein kunnialla ja ilokseni Tiina ilmoitti myös, että sieltä näyttäisi koko rivistö paljastuvan. Purenta on myös kuulemma hyvä. Hienoa!

Tässä vielä 6kk kuva komeasta Jermusta:

Janekin on 3-luokkalainen!

2011-02-05T03:44:00.000-08:00

Noniin, nyt se sitten tapahtui :) Tänään oltiin kisailemassa Janen kanssa Purina-areenalla. Kolme starttia olisi ollut 2-luokilla ohjelmassa, mutta meillä kisat jäivät aika lyhyiksi. Vitsailinkin aamulla, että pitää tehdä se nolla heti ekalla radalla, niin päästään aikaisin kotiin. Ja tulihan se sieltä! Aika kohmeinen rata kyllä oli, mutta kuitenkin ihan sujuva. Pari koiraa päästeli radalla nopeampaa, joten sijoituksemme oli kolmas. Mutta se riitti kaivattuun viimeiseen LUVA-tulokseen. Eli serti ojennettiin käteemme ja menolippu "kuninkuusluokkaan". Nyt sitten sitä vähän kadoksissa olevaa vauhtia metsästämään!

Jane sai palkinnoksi ihan hassun vinkuvan kukan muotoisen lelun. Ihan nauratti, kun otettiin palkintokuvia ja Jane oli ihan liekeissä tuosta hullunkurisesta lelusta :D Palkintopallillakin se vaan hyppi paikallaan, että pitäisi se ihana lelu saada heti. Sain kuin sainkin kerrankin Jeren houkuteltua mukaan kuvaamaan.

Tässä video radasta:

..ja vielä vähän lisää kuvia:

Onnea 2-vuotiaat "Möhkikset"!

2011-01-25T04:23:00.000-08:00

Niin se vaan aika rientää.. Tänään Janen ja Jätkän pennut viettävät jo 2-vuotis synttäreitään. Paljon onnea, haleja ja rapsutuksia Iltsille, Donnalle, Epulle ja Eetulle!

Piti kaivella arkistoja ja etsiä suht tuoreita kuvia pennuista. Suurin osa on omistajiensa lähettämiä (..ja Jonna, kopsasin tuon Eetun kuvan Facebookista, sori! ;)). Kovin vauhdikasta tuntuu pentusten elämä olevan :D

Eppu uimasilla. Kuva: Sanni Nuutinen

Donnalla on kivaa. Kuva: Christel Lindqvist

Eetu ja hirvenluu. Kuva: Jonna Hakkarainen

Iltsi oppi uuden tempun. Kuva: Jere Keskiaho

Taistelu luusta

2011-01-22T03:30:00.000-08:00

Nyt sain viimein laitettua YouTubeen videon Janen ja Jalin puuhista :D

Sivupäivitykset

2011-01-19T23:27:00.000-08:00

Kotisivuilla ei tuo sivupäivityslaatikko uuden tietokannan takia toimi, joten pistetäänpä päivitykset tänne. Nyt on lisätty Milasta, Jalista ja Jermusta uusia kuvia sivuille. Myös pentujen profiileita on vähän muokkailtu. Jermun sivulta löytyy mm. linkki Jermun omille kotisivuille :)

- Elikkäs Milan uusi kuva löytyy täältä.
- Jalin kuvat löytyvät täältä ja Jermun kuvat täältä.
- Profiilisivuille tuli uudet sivukuvat Jermusta ja Jalista.

(Muista painella F5, jos uudet kuvat eivät heti näy ;))

Profiilisivuilta löytyy kuvien lisäksi sen verran uutta, kun lisäsin omistajien ilmoittamia säkäkorkeuksia. Tosin pennuthan vielä kasvavat, mutta Jermun hurja kasvuvauhti on nyt kyllä hidastunut ihan mukavasti :) Toivotaan, että korkeus jäisi noin 30cm tienoille, että Tiina pääsisi aloittamaan haaveilemansa näyttelyharrastuksen.

Mennyttä ja tulevaa

2011-01-12T04:53:00.000-08:00

Minulla on ollut tapana listata aina vuoden vaihteessa kuluneen vuoden tapahtumia. Uusi vuosi on jo lähtenyt käyntiin kovaa vauhtia, mutta tässä nyt tulee vielä muistoja ja onnistumisia viime vuodelta:

Suurimpana ilon aiheena tietenkin täytyy mainita Janen toisen pentueen syntymä viime elokuussa. Sitä kautta on tietysti tullut kaikkea muutakin uutta, kuten oman kennelnimen saaminen ja kasvatustoiminnan aloittaminen. En voisi olla tyytyväisempi pentusiin ja niiden koteihin :) Paljon olen saanut siis taas uusia ystäviä ja kontakteja pentusten kautta. Olen todella iloinen, että olen saanut tutustua mielettömän upeaan koirapersoonaan, eli pentujen isään Japiin ja sitä kautta myös Japin omistajaan Tuulaan. Kuinka voisinkaan kyllin kiittää tästä kaikesta yhteistyöstä ja vieraanvaraisuudesta :)

Toki olen pitänyt myös yhteyttä Janen ensimmäisiin pentuihin ja olen todella iloinen siitä, kuinka aktiiviset omistajat niilläkin pennuilla on :) Eetu keräsi kesällä tuloksia ulkomailla näyttelyissä. Upeimpina saavutuksina kaksi sertiä Virosta. Nyt odottelemme ensi kevättä, jolloin Eetu pääsee jatkamaan MEJÄ-harrastustaan ja kenties menee pian kokeisiinkin. Ties vaikka saisimme Eetusta vielä virallisen Viron muotovalion (Virossa vaaditaan nykyään käyttötulos, että pääsee valioksi). Donna ja Ilona taas ovat kunnostautuneet agilityn saralla. Donnan kanssa olisi tarkoitus ainakin mennä keväällä ensimmäisiin möllikisoihinkin ja virallisiinkin, kunhan keinukammo saadaan voitettua.

Kulunut vuosi on kyllä tuonut kaikenlaisia muutoksia elämään yleisestikin. Muutimme aika tarkalleen vuosi sitten pääkaupunkiseudulle. Meni tietenkin aikansa ennen kuin sain koiraharrastukset pyörimään entiseen malliin. Mutta nyt alkaa tuntua siltä, että mahdollisuuksia on enemmän kuin tajuaakaan. Agilityseuraan pääsimme kesällä ja siellä treenailtiinkin Jasun kanssa ahkerasti, kun Jane hoiti pentuja kotona. Yllättävän hyvin Jasun paikat on kyllä nyt treenaamista kestänyt. Kisat on tosin jääneet nyt vähemmälle. Ilokseni meidät kuitenkin valittiin kesällä entisen seuran SM-joukkueeseen. Jasun upea suoritus kisoissa on kyllä ehdottomasti "uramme" kohokohta! Selvisimme ensimmäisen kerran 3-luokan radasta puhtaalla tuloksella ja vielä alle ihanneajan :) En voi sanoin kuvailla miten upealta se tuntui. Niin paljon on ollut ongelmia Jasun kunnon kanssa, mutta silti pystyimme pitkän tauon jälkeen ihan nappisuoritukseen. Voi olla, ettei toista samanlaista tilaisuutta koskaan Jasulle enää tule, joten senkin takia arvostan tulosta mielettömästi.

Janen kanssa saavutimme sentään kesän tauosta huolimatta yhden tavoitteistamme, nimittäin sain kuin sainkin Janen nostettua keväällä 2-luokkaan. Senkin jälkeen on saatu 2 LUVA-nollaa, joten yhden LUVA:n päässä olisi enää nousu 3-luokkaan. Olenkin nyt ottanut sen kevään tavoitteeksi. Kesällä voisi sitten alkaa keräämään nollia kesän 2012 SM:t mielessä. Tuntuu, että aika kauan ollaan Janen kanssa kisoja tahkottu. Mutta kehitystä on tapahtunut koko ajan, joten eiköhän tämä vielä tästä iloksi muutu :) Janessa on kuitenkin niin älyttömän paljon potentiaalia, joten uskon, että siitä voisi olla vielä vaikka mihin.

Yhtenä ilon aiheena kuluneelta vuodelta pidän myös täysin uuden harrastuksen aloittamista. Jasun kanssa päästiin keväällä tutustumaan raunioihin ja innostuttiin hommasta kovasti. Janekin vähän aloitteli etsintöjä syksyllä pentujensa jälkeen. Nyt melkein jo odotan kevättä, että päästään taas tositoimiin :) Ihana nähdä varsinkin, miten Jasu nauttii etsimisestä ja saa kiipeillä raunioilla oman mielensä mukaan.

Tokoilut on jääneet kyllä menneenä vuonna harmillisen vähiin. Ei olla nyt päästy jatkamaan TK-tunnuksen metsästämistä. Enkä toisaalta tiedä riittääkö kiinnostukseni siihen tarpeeksi. Agility taitaa kuitenkin olla meidän laji. Lisäksi haluaisin tehdä enemmän verijälkiä. Jospa nyt sitten vihdoin päästäisiin Janenkin kanssa sinne kokeisiin asti! Lisäksi kesäksi olen suunnitellut meneväni pitkästä aikaa näyttelyihin Jalin ja Milan kanssa. Ties vaikka ilmoittaisin huvikseen Janenkin :D

Mitähän kaikkea uusi vuosi tuokaan tullessaan. Toivottavasti ainakin paljon hyviä agilitysuorituksia sekä raunioilla ja metsässä tarpomista :)

(Tämän postauksen kuvat on otettu viime viikonloppuna Muuramessa, kun lenkkeiltiin jääuralla. Mun ihanat karvanassut!)

Kettuterrierilapsia synnyttämässä

2011-01-10T22:13:00.001-08:00

Liekki "synnytyssalissa" ennen ekan pennun syntymää

Viime viikolla oli jännät paikat, kun tätini kettuterrieri Liekki sai pentuja. Oltiin puhuttu jo syksyllä hyvissä ajoin, että menen sitten avuksi synnytykseen. Uuden vuoden jälkeen Liekin lämmöt alkoivat laskea ja piti alkaa valmistautumaan lähtöön Kangasniemelle. Laskettu aika oli vasta loppiaisena, torstaina, mutta lähdin matkaan jo tiistai-iltana, koska silloin Liekin lämpö käväisi jo 36,5:ssä. Itse synnytys kuitenkin alkoi vasta juuri laskettuna päivänä, eli torstaina.

Kaikki meni ihan hienosti ensikertalaisella ja aika lailla samaan tapaan kuin Janen synnytykset. Syntyi yhteensä 5 pentua: 1 uros ja 4 narttua. Pennut oli tosi pieniä (ainakin Janen pentuihin verraten), mutta kaikki älyttömän reippaita ja osa jopa näytti jo melkein kävelevän (!??!). Painot olivat 130g ja 165g välillä. Suosikikseni muodostui ensimmäisenä syntynyt tyttö, jolla oli poikkeuksellisen tumma pää. Pieni viiru vain keskellä naamaa <3 Kaikki näyttivät lähes musta-valkoisilta syntyessään, mutta kolmivärisiä pennuista tulee. Pennut nimettiin syntymäjärjestyksessä: Nappi, Kerkko, Pinni, Neppari ja Pipari.

Emo ja kaksi ekaa pentua: uros ja kaunispäinen narttu

Nyt vaan kovasti tsemppiä Ylösen perheelle pentujen hoitamiseen! Paljon olen kuullut kuulumisia tässä viime päivinä ja pienet ovat alkaneet nostaa painoaan.

Tässä vielä pieni mainos pentusista, jos etsit (tai tiedät, että joku etsii) mukavaa harrastuskaveria. Nartut ovat ilmeisesti kaikki vielä vapaana. Uros jää kotiin asumaan. Pentujen isä on FIN MVA Hit TheRoad Made in Savoy (Velho) ja emä Double Star's Fireflame (Liekki). Pennuista odotetaan mukavia harrastuskoiria. Niistä voisi olla hyvinkin esimerkiksi luolille, agilityyn ja näyttelyihinkin. Emä on saanut näyttelyistä EH:n ja on oikein topakka ja pienikokoinen vahvakarvainen narttu. Molemmat vanhemmat ovat tricolor-värisiä, joten pennutkin luultavimmin ovat.

Pentukyselyt tädilleni Maija Ylöselle numeroon: 044 068 4400

Tässä kaikki suloiset pentuset heti syntymän jälkeen. Uros on värikkäin, nartut vaan peräpäästä ja päästä värittyneitä.

Pieni uuden vuoden vieras

2011-01-03T01:04:00.000-08:00

Saatiin uudeksi vuodeksi anoppilaan hoitoon mitä ihastuttavin vieras. Jali tuli nimittäin meille yökylään! Olipa mukavaa nähdä sitä pitkästä aikaa. Viimeksi näin sen silloin 8-viikkoisena, kun se meiltä lähti. Nyt pentusilla on ikää noin 4,5 kuukautta. Hirmu reipas kaveri haettiin kotoaan siitä ihan anoppilan läheltä. Uudenvuoden pamahdukset ja välähdykset eivät yhtään pelottaneet, äitinsä tavoin Jali oli niistä vain lähinnä kiinnostunut. Samanlainen reippaus jatkui sisälläkin. Jalia ei koti-ikävä vaivannut yhtään ja se asettui taloksi ihan tuosta vaan. Jane tietysti ensin mulkoili ja irvisteli kakaralle eikä ryhtynyt sen leikkeihin mukaan. Mutta ulkoilun jälkeen Janekin innostui leikkiin ja sen jälkeen Jali olikin vain Janen omaisuutta. Yksi tappelu tuli meidän omien koirien kanssa, kun Jane pisti Jasun ojennukseen. Eihän Jasu olisi saanut leikkiä pennun kanssa ;) Jane on kyllä aikamoinen poliisi.

Siispä Jane piti välillä pistää eri huoneeseen, että Jasukin sai leikkiä Jalin kanssa. Poikien leikit olivatkin aika äänekkäitä. Jasu omi itselleen kaikki luut ja Jali haukkui vieressä, koska se olisi halunnut ne itselleen. Yläkerta saatiin hiljaiseksi, kun Jane päästettiin paikalle. Sitten pojat olivat ihan nätisti ;) Lopulta illalla Jali simahti ja nukkuikin sitten välillä meidän ja välillä äitinsä vieressä ihan aamu kymmeneen asti.

Jalissa on selvästi molempia vanhempiaan, niin ulkonäössä kuin luonteessakin. Janelta se on selvästi perinyt rakkauden ihmisiin. Koko ajan Jali halusi olla ihmisten kanssa ja änkesi syliin kun vain tilaisuus koitti. Isältään se on taas perinyt kivasti tasapainoisuutta. Jali tuntuu kyllä tulevan kaikkien kanssa toimeen, eikä turkaan hötkyile. Mutta puolustautuu kyllä tarpeen tullen, vaikka äidin edessä esittikin tooosi kilttiä poikaa :D Kovasti se näyttää äidiltään, mutta on sillä Japinkin ilmettä ja rakennetta. Namit sitä kiinnosti kovasti ja ulkona se kuunteli lintujen ääniä ja katseli maailmaa. Aivan ihastuttava poika!

Pitihän Jali tietysti mitata, kun tilaisuus siihen tarjoutui. Korkeutta 4,5kk ikäisellä kaverilla ei ole vasta kuin 25 senttiä, joten jotenkin en jaksa uskoa, että siitä ihan hirmuisen iso tulisi. Painoa ei mitannut, mutta oikein sopusuhtainen Jali kyllä oli. Tietysti vielä kovin pentumainen ja hoikka, mutta siinä on kyllä hyvin varaa vahvistua :) Vähän trimmailinkin sitä kuvauksellisempaan kuntoon, mutta pitää joskus jatkaa paremmalla ajalla ja välineillä. Toinen korva Jalilla nyt höröttää vähän ikävästi. Yritin sitä teippailla, mutta eihän teippi sen vauhdissa pysynyt millään :D Toivotaan, että korva siitä asettuu, kun sen vaan aina muistaa kääntää oikeaan suuntaan ja vähän hieroa sitä taitoskohtaa. Nyt pennuilla vaihtuu hampaat, joten korvien höröttäminen tuossa vaiheessa on ihan normaalia.

Tässä Jalin hienoa liikkumista. Lisää kuvia löytyy täältä.

Ja pitihän sitä ottaa äippäkoirastakin poseerauskuva, kun se on nyt niin hyvässä karvassa ja kunnossa:

Milastakin sain kännykkäkameralla otetun kuvan. Laitan sen Milan omalle kuvasivulle piakkoin. Myös Jalin ja Jermun kuvia pitää laittaa. Tosi hienolta näytti Milakin kuvassa. Kovin se on isoäitinsä Tinan näköinen <3

Ainiin.. Ja Janella alkoi juoksut. Mälsää. Ei päästy uudenvuoden kisoihin :(

Joulun kuvapläjäys

2010-12-28T04:35:00.000-08:00

Joulua vietimme taas perinteiseen tapaan Hollolassa Jeren kotona. Oli hirmu kylmä, mutta onneksi lopulta vähän lauhtui, että päästiin vähän pidemmälle metsäretkellekin. Tässä vähän tarinaa joulusta kuvien muodossa:

Tämä kuva on joulua edeltävältä viikonlopulta Muuramesta. Jane loikoili takkatulen ääressä.

Janekin uskaltautui Jasun kyttäyspaikalle anoppilassa.

Eskimolenkkeilijät.

Joulutontut vuosimallia 2010.

Jasun kanssa ollaan pirteinä aamulla.

Saatiin ikuistettua Janen mulkaisu! "Eeeen tykkää. Jasu pääsi Jonnan kainaloon.."

Sitten kotona päästiin testaamaan Janen kanssa uutta peliä :D

Joulutunnelmissa

2010-12-22T10:36:00.001-08:00

Kohta onkin jo aika vähän rauhottua ja siirtyä joulun viettoon. Viime viikonloppuna vietettiinkin jo vanhempieni luona "ennakkojoulua". Siellä koirat saivat jälleen oikein spesiaalia kohtelua: hirveästi herkkuja, sängyssä nukkumista ja takkatulen edessä loikoilua. Oli niin kylmä, että lenkit jäivät kyllä aika vähiin, mutta päästiin onneksi pitkästä aikaa vähän jäällekin juoksentelemaan. Käytiin moikkaamassa pikaisesti myös Ilonaa ja se jälleen kerran vallan villiintyi meidän näkemisestä (ilkeä Jane-mutsi kun ei ollut paikalla).

Tähän alle vielä pari Tiinan lähettämää kuvaa 4kk ikäisestä Jermusta. Jermu oli käynyt ekaa kertaa trimmissä ja näin upea poika sieltä karvan alta paljastui! Tyyppi näyttää jo ihan aikuiselta :D Toivottavasti kokoa ei vaan tule hirveästi tuosta enää lisää. Mutta tällä hetkellä Jermu on kyllä ainakin mun silmään todella upean näköinen. Ihana sporttipoju! Tässähän kasvattajatäti ihan melkein ylpistyy ;)

Itse trimmaus oli ollut oikein tahtojen taistelu. Meidän rötkö-Jermusta on tainnut kuoriutua oikein varsinainen ärripurri! Mutta muistan kyllä, että Janen ensimmäinen trimmaus oli myös todella tuskainen. Toivottavasti seuraava sujuu helpommin.

Muiskis!

Vielä komeasta pojasta sivukuvakin

Lunta ja pakkasta

2010-12-08T02:35:00.001-08:00

Varsin talvisilta ovat kelit tuntuneet täällä etelässäkin. Ensin oli huimat pakkaset, nyt lumikinoksia on kertynyt valtavat määrät. Treenaamiset on pitänyt suosiolla siirtää sisätiloihin. Tiistaisin ollaan nyt käyty Veikkolan hallissa treenaamassa russeliporukalla. Tosi mukava ja lämmin keinonurmipohjainen halli :) Tunti tuntuu kyllä tajuttoman lyhyeltä ajalta. Ei siinä ehdi oikein kunnolla mihinkään paneutumaan. Mutta pointtina onkin lähinnä ollut saada Janelle mukavaa virettä päälle ja opettaa sitä lukemaan ohjausta paremmin. Osittain ollaankin näissä ihan onnistuttu.

Katselin Janen 1-luokan hylkyratojen videoita yksi päivä. Silloin sillä tuntui olevan hurjasti vauhtia. Minne se vauhti on kadonnut?? Keväällä se himmailu alkoi ja jatkuu edelleen. Sujuvaltahan se meno voi jonkun silmään näyttää, mutta itse huomaan, että sillä vaan on se jarru pohjassa koko ajan. Juoksuja ei ole vielä kuulunut. Toivottavasti alkaisivatkin tässä kuussa, niin päästäisiin heti vuoden alusta kisailemaan. Hirveä hinku nyt, kun taas pääsee :D

Sunnuntaina käytiin kokeilemassa umpihankiagilityäkin :D Se vasta olikin hauskaa! Ojangon kenttä on kyllä aika pahasti tukossa ja lisää lunta tuli vielä eilen. Turha sinne on varmaan yrittää mennä nyt. Toivottavasti aura-auto kävisi siellä joku päivä.

Että semmoisia meininkejä täällä. Hirveä ikävä on välillä Janen pentusia ja tekisi mieli mennä niitä moikkaamaan. Jalia ainakin yritetään nähdä joulun aikaan. Se oli päässyt nyt turkistaan eroon. Oikein jänskättää, että millainen poika sieltä karvan alta paljastui :)

Onnistumisia pakkaskisoissa

2010-11-28T22:53:00.000-08:00

Lauantaina oltiin kisailemassa Jyväskylässä. Pakkasmittari näytti matkalla -8, mutta iltaa kohti varmasti oli vielä kylmempää. Maneesi ei hirveästi lämpöä sisällään pitänyt, joten aika hyytävät kisat oli. Ja minä tyhmänä tietysti olin ilmoittanut Jasunkin kisaamaan.. Myös Tuula ja Japi olivat mukana, joten oikein kivaa kisaseuraa oli tarjolla kaikkien vanhojen treenikavereiden ohella :)

Tällä kertaa Jane oli aika innokas, vaikka vielä siitä pystyisi enemmänkin vauhtia puristamaan. Eka rata oli hieno, mutta harmillisesti mentiin aika alussa väärään päähän putkea, joten siitä tuli sitten hylkyrata. Toiselle radalle saatiin ihan hyvin tsemppi taas päälle. Rata oli minusta ihan 3-luokan tasoa ja tuntui aika haastavalta, mutta selvisimme siitä kuitenkin oikein mallikkaasti. Pieni kauneusvirhe tuli keppien jälkeen, kun Jane tuli "väärään käteen". Mutta sain onneksi pelastettua, ettei se ehtinyt ajautua seuraavan esteen ohi. Puhdas rata siis saatiin ja yllätyksekseni voitimme koko kisan! Näin ollen Jane sai toisen LUVAn 2-luokasta. Enää yksi puuttuu ja sitten pääsemme "kuninkuusluokkaan" kisailemaan. Hurjan jännää!

Jasun radoista ei jäänyt kyllä paljon kerrottavaa. Molemmilla se haahuili ja jäi haistelemaan hevosenkakkapallukoita. Ensimmäinen rata sentään taisteltiin loppuun asti. Toista en jaksanut enää yrittää, vaan poistuttiin radalta, koska Jasu ei tehnyt hommia. Olin kyllä ihan tyhmä, kun Jasun tuonne ilmoitin.

Mutta Tuulalla ja Japilla kulki oikein hienosti! Ekalla radalla vaan pituuden palikat kolisivat, joten siitä tuli vitonen. Toinen rata oli kolmosissa hyvin samanlainen kuin Janen voittorata. Japi ja Tuula selvittivät sen myös oikein mallikkaasti. Pieni kauneusvirhe tuli myös kepeillä Japille, kun Tuula teki rohkeasti takaaleikkauksen. Mutta onneksi tilanne saatiin pelastettua ja Japikin kiisi puhtaalla radalla maaliin. Ja mikä hienointa Japi sijoittui tuloksella toiseksi ja sai toisen agilitysertinsä! Kyllä oli hieno fiilis kylmyydestä ja Jasun kenkkuilusta huolimatta. Jane ja Japi on kyllä aika tehopari :D

Tässä Janen ja Japin nollaradat:

Mitä enemmän Japiin tutustuu, niin sitä enemmän siihen ihastun. Niin itsevarma ja rauhallinen tyyppi radan ulkopuolella, mutta sitten kun tehdään hommia Japi keskittyy aina ihan täysillä ja tekee hommia terrierimäisellä voimalla. Upea koira! Ja niin komeakin vielä! En olisi kyllä parempaa sulhoa voinut Janelle löytää <3 Selvästi molemmat olivat iloisia jälleennäkemisestä. Jane ei ihan ketä tahansa kaverikseen hyväksy, mutta Japi on ollut alusta asti ihan sen suosikkeja selvästi. Häntä viuhuen Jane otti taas Japin vastaan, mutta tietty näytti vähän hammastakin, ettei meno vaan käynyt liian villiksi ;) Ihan kuin vanha pari konsanaan :D

Nyt jäädään sitten kisoista joulutauolle. Toivottavasti Jane aloittaisi juoksunsakin tauon aikana. Sitten taas yritetään saada päänuppi kuntoon juoksun jälkeen ja aletaan sitä viimeistä nollaa metsästämään :)

Hyvinkäällä kisaamassa

2010-11-21T10:17:00.000-08:00

Käytiin Janen kanssa vetäisemässä ekat viralliset startit mammaloman jälkeen Hyvinkäällä. Treeneissä meno on ollut aika ailahtelevaista. Oikeastaan kunnon pätkää ei olla saatu tehtyä vielä ollenkaan. Välillä kun pääkoppa ei Janella tunnu oikein olevan mukana hommassa ja muutenkin meidän yhteistyö takkuilee aika pahasti. Torstaina saatiin kuitenkin ihan hyviä omatoimipätkiä Hakkilan hallissa aikaan, joten ihan hyvillä mielin lähdin kisaan. Vaikka kyllä jännittikin ihan sikana!! :D

Ennen ekaa rataa käytiin vähän lämmittelyesteillä. Siinä meno oli tosi vauhdikasta ja Jane oli innoissaan. Mitenkäs muuten, kun palkkana oli ihana vinkuhiiri. Hiirulainen taisi palata Janen mieleen radallakin moneen otteeseen. En tiedä pitäisikö palkkaamista muuttaa enemmänkin niin, että palkka tulee jostain muualta kuin minulta, kun Jane tuntuu jäävän tuijottelemaan minua liikaa. Vauhti siis kärsi sen takia. Pitkään rataan ei oikein Janen keskittymiskyky riittänyt. Muuten kyllä se oli radalla ihan innokas ja mentiin jopa sujuvasti, mutta välillä se jäi hiippailemaan ja odotteli varmaan vinkuhiiren ilmestyvän jostain taskun pohjalta.

Ekaan rataan kyllä olen ihan tyytyväinen. Liike ei minusta nyt töksähdellyt, mutta Jane olisi tosiaan voinut olla vauhdikkaampi. A:n jälkeen vaan Jane ajautui aidan väärälle puolen ja hyppäsi sen sitten väärään suuntaan. Juuri siinä kohdassa, jonka arvelinkin olevan meille haastava. Toka rata lähti ihan mukavasti liikkeelle, mutta Jane jäi suorastaan asumaan ekaan putkeen. Sitten taas mentiin välillä nopeasti ja välillä hitaasti, mutta mentiinpä kuitenkin. Kepeillä Jane ei keskittynyt oikein ollenkaan ja teki virheen. Olisi kyllä pitänyt antaa enemmän tilaa, mutta meno näytti siltä, ettei se kuunnellut. Muuten päästiin puhtaalla radalla maaliin, mutta yliaikaa reilu 3 sekkaa (tietty keppien korjaamiseen + kontaktien varmisteluun meni aikaa, mutta tuskin ihan noin paljon..)! Tosi omituista Janelta. Tämä oli eka kerta, kun teimme yliaikaisen radan koko sen kisauran aikana (jos hylkyratoja ei lasketa).

Mutta eiköhän se vauhti taas löydy, kun saadaan homma toimimaan treeneissä. Olen kuitenkin ihan iloinen Janen innokkaasta meiningistä yleisesti kisapaikalla. Pentujen jälkeen sen mielialat ovat heittäneet ihan laidasta laitaan. Tänään tyttö oli kuitenkin iloinen ja innokas. Viikon päästä kisaillaan sitten Jyväskylässä molempien koirien kanssa.

(Sivupäivityslaatikko ei sivuilla nyt toimi, eli mainittakoon tässä, että nyt on lisätty Janen tulokset sivuille.)

Jermua.. taas :)

2010-11-17T22:21:00.001-08:00

Tiina lähetti taas kuvia Jermusta. Joten tässäpä muutama ihailtavaksi. Oikein kivasti näyttää Jermu kehittyneen. Näyttää ainakin vielä ihan russelilta :D Ja voi tuota naamaa.. aivan ihana! Painoa 3kk ikäisellä pojalla on nyt noin 4kg. Saa nähdä miten isoksi se meinaa vielä kasvaa.

Jaska on Jermulle edelleen oikein huolahtivainen isoveli. Yölläkin se mielellään käpertyy Jermun viereen koirien pesään nukkumaan. Jermu ei kuulemma osaa pelätä mitään. Mutta onneksi Jaska on aina vieressä suojelemassa pientä <3 Maxin tavoin Jermukin tykkää olla suihkussa. Ja saunakin on toki ihan lempparipaikka myös Jermulle. Varsinaisia nautiskelijoita! :D

Jane 4 vuotta!

2010-11-11T02:02:00.001-08:00

Tänään meidän ihanimmista ihanin Janezki viettää 4-vuotis synttäreitään. Ehkä paras synttärilahja taisi sille olla, kun äitini tuli käymään meillä heti aamusta. En ymmärrä mistä koirat voivat tunnistaa juuri sen oikean kenkien kopinan, kun alkoivat haukkumaan heti, kun äiti avasi kerrostalon ulko-oven 3 kerrosta alempana! Olinhan minä tietysti kertonut, että "Seikku" on tulossa, mutta silti uskomatonta :D

Pitihän sitä kaivaa kuva-arkistoista joku suht tuore julkaisematon kuva synttärisankarista. Vähän on suhnuinen tämä kuva, mutta ilme on kuitenkin iloinen :)

Kuvaterveisiä Maxilta

2010-11-11T01:32:00.000-08:00

Maxin emäntä lähetti myös muutamia kuvia. Tässä siis vähän terveisiä kuvien muodossa:

Max olisi halunnut lähteä mukaan ruokaostoksille.

Voi mikä söpöys! On kyllä tullut Maxiinkin isänsä näköä.

Viipurista tuotu luuta on kuulemma Maxin suosikkilelu pihalla ;)

Paljon päivityksiä sivuilla

2010-11-09T12:45:00.000-08:00

Onhan tässä muutama viikko iltaisin jo aherrettukin sivupäivitysten kanssa :D Nyt ne sitten vihdoin saatiin nettiin. Ei nyt mitään hirmu näkyvää muutosta sivuille tullut, mutta iso homma siinä oli, kun tiedostot muutettiin lähes kokonaan helpommin päivitettävämpään muotoon. Nyt sai Magic-pentusetkin kaikki omat sivunsa. Muutenkin lähes joka sivulle tuli jotain muutosta. Kiitos taas taitavalle aviomiehelleni Jerelle :)

Osoite pysyi kuitenkin edelleen samana: http://www.jkphoto.fi/jasu/

Pentusten kuulumisia

2010-11-07T02:29:00.000-08:00

Hyvin on edelleen elämä jatkunut pentusilla kodeissaan. Kaikkien omistajien kanssa ollaan vaihtettu kuulumisia. Ensi viikolla tulee 12 viikkoa täyteen ja on ensimmäisen rokotuksen aika. Tietysti kaikki ovat kasvaneet hirmuista vauhtia.

Maxilla on mennyt kaikki suorastaan loistavasti. Se tulee tosi hyvin juttuun kaikkien kanssa ja on aina joka touhussa mukana. Tulee mukaan jopa suihkuunkin ja ihan selvästi nauttii siellä olostaan :D Kaikki hoitotoimenpiteetkin ovat ainakin toistaiseksi sujuneet ongelmitta. Tyyppi jopa tykkää, että tassuja pyyhitään ja korvia rassataan. Maxin temppulistaa Leea luetteli: "istu", "maahan" ja "paikka" ovat kuulemma hyvin jo hallussa :) Mutta onhan se tietysti vähän riiviöinytkin muun muassa mylläämällä emännän kukkapenkeissä.

Mila sen sijaan suorastaan inhoaa, kun sen tassuja pyyhitään. Huutaa kuulemma suoraa huutoa pelkästä inhotuksesta. Mutta se oli meidän Drama Queenilta ihan odotettavissa ;) Muuten kyllä Milalla on mennyt oikein kivasti. Luokse se tulee aina lenkillä ihan hirmuista vauhtia ihanien herkkujen toivossa. Eilen Mila osallistui Onnin ja isänsä Japin kanssa agilitykoulutukseenkin. Tai lähinnä Mila oli siellä ihmettelemässä tunnelmia. Pääsi se kuitenkin vähän harjoittelemaan putkea. Oikein vauhdikkaasti tyttö sieltä läpi kuulemma sujahti. Mites muutenkaan, kun palkkana oli taas niitä ihania herkkuja ;)

Jermu on ollut aika rento rötköttäjä. Tiina on laittanut Fabebookkiin kuvia, missä Jermu on aina mitä ihmeellisimmissä rötkötysasennoissa :D Mutta on siinä kuulemma todellisen riiviönkin piirteitä. Välillä ovat johdot saaneet kyytiä ja välillä on pitänyt ottaa kunnon "armeijakuri" käyttöön. Edelleen kyllä Jermu ja Jaska leikkivät lähes aamusta iltaan yhdessä. Jaska osaa suhtautua riiviöpentuun oikein asiallisesti, mutta komentaa kyllä tarvittaessa. Kovasti Jermu on kuulemma innokas tekemään hommia. Tokokurssi sillä alkaa tammikuussa.

Hieno 11-viikkoinen Jermu <3 Kuva: Laura Syväoja

Jaska ja Jermu. Kuva: Tiina Mäkinen

..ja alla vielä kuva Jalista ja Jipusta leikkimässä. Jali on myös tutustunut kissaan ja harrastaa hiirijahtia sen kanssa. Ihan hassuja :D

Nää tytöt alkoi treenaa!

2010-11-05T04:28:00.000-07:00

Janen kannuskynsi on parantunut oikein mukavasti ja muutenkin se on saanut nyt lihaksiaan hyvin takaisin, joten me tytöt aloitettiin treenaaminen tällä viikolla. Ja oikein tehokkaasti aloitettiinkin :D

Sunnuntaina oli oman ryhmän treenit Keravan hallissa. Pientä tekniikkatreeniä tehtiin. Olin aika pihalla itse uudesta ohjauskuviosta ja Janekin huiteli mielellään väärille esteille pelkästä liikkumisen onnesta. Mutta tulipahan muistuteltua sille, mitä on haltuunotto :D

Tiistaina käytiin russeliporukalla Hakkilan hallilla vähän kokeilemassa yhteistyötä. Jane otti häiriötä parin muun ohjaajan kovemmasta käskytyksestä (=Jane luulee, että häntä komennetaan :/), mutta muuten meni oikein vauhdikkaasti. Ärsyttävää, kun se on tuommoinen. Mutta uskon, että tuo käytös kyllä taas jää pois, kuhan se tottuu meluun ja meteliin. Tehtiin vähän Jasunkin kanssa niisto-persjättö -hässäkkää, kun Jasu liikkui siinä innokkaammin.

Keskiviikkona oli sitten taas oman treeniporukan treenit. Ennen sitä käytiin tekemässä oikein kunnon alkuverkka juosten. Klo 18 starttaa Ojangosta nimittäin koirajuoksu(eli canicross)porukka. Päätin, että me aletaan käymään lenkeillä mukana, jos Janesta on juoksijaksi. Porukka osoittautuikin oikein mukavaksi ja Janekin innokkaaksi. Veti oikein vinkunan säestyksellä melkein koko matkan muiden koirien perässä :D Eli meidät näkee varmasti lenkeillä toistekin. Juostiin semmoinen 4km matka 25 minuutissa. Vähän pysähdyksiä tuli, mutta ehkä seuraavalla kerralla jaksetaan jo paremmin. Juoksun perään oli sitten vielä omat treenit kaatosateessa. Jane ei oikein märästä kentästä tykännyt juoksun perään. Reppanalla kun ei ole oikeastaan minkäänlaista karvoitusta mahan alla tällä hetkellä. Mutta kyllä saatiin muutamia juttuja tehtyä ihan kunnolla ja vauhdikkaasti. Onneksi Jane tykkää meidän omasta treeniporukasta :)

Torstaina Leena-Kaisa pyysi meitä mukaan möllikisoihin, jotka oli Asikkalassa asti. Ja kun ollaan näin hyvään treenivauhtiin päästy, niin me tytöthän lähdettiin mukaan Leena-Kaisan & Gerin ja Noran, Tollon & Fanin seuraksi. Osallistuttiin Janen kanssa 1-luokan ja 2-3 luokan radoille. Tavoitteena oli tehdä hyvät pysähdyskontaktit. Ne onnistuikin hyvin, mutta muuten oli aikamoista säätöä. Jane liikkui ihan ok, mutta itse kämmäilin lähestulkoon kaikki takaakierrot ja vaikeammat viennit. Jane kun ei irtoa niin itsenäisesti kuin Jasu, niin nyt pitää taas opetella viemään se loppuun asti. Jane on kyllä opettavainen koira, kun se lukee niin tarkasti ohjausta.

Ekalla radalla tehtiin hylky, kun Jane sujahti puomin sijaan putkeen. Toisella radalla sitten tuli lähinnä niitä takaakiertovirheitä. Mulla nousee käsi taas usein ihan liian ylös ja liike tyssää, kun pitäisi vaan viedä koiraa. Niin kuin kouluttaja-Anna sanoi keskiviikkona, että mun pitäisi muistaa ottaa Janen kanssa välillä se yksi ylimääräinen askel ;) No, kyllä tää tästä. Tärkeintä, että Jane oli innokas.

Tässä video 2-3 luokan radasta:

Russelimestaruudet

2010-10-25T03:49:00.000-07:00

Eilen lähdettiin vielä illalla pienelle autoajelulle Tampereen suuntaan.. minnekäs muualle kuin agilitykisoihin. Tamskin kisoissa oli samalla myös russelimestaruudet. Kisapaikka osoittautuikin ennakko-odotuksista poiketen ihan mukavaksi ja siellä oli jopa ihan jonkin verran tilaa oleilla ja seurata kisoja. Janekin oli turistina mukana vähän ihmettelemässä tunnelmia. Pianhan senkin pitäisi jo startata taas kisoissa, kuhan nyt saadaan vähän treenattua ja kynsivaiva kuntoon.

Jasu oli oikein innokkaana menossa radalle ja hyvinhän se kulkikin. Molemmissa lähdöissä se vaan ehti taas bongata jotain ja oli vähän työ saada sen mielenkiinto pysymään taas yllä. Mutta onneksi haahuilut eivät oikeastaan juurikaan vauhtiin vaikuttaneet, vähän vaan tuli isoja kaarroksia. Paitsi tietysti omat ohjausvirheet oli niihin suurin syy. Tuloksena kaksi hylkyä, joten vähän kehno fiilis radoilta jäi, mutta videolta katsottuna oli niissä paljon positiivistakin. Kisarutiini on nyt taas aika kadoksissa, mutta eiköhän se sieltä taas löydy.

B-rata oli ensin. Se oli hyppäri. Ihan suht mukavasti meni melkein loppuun asti. Alussa vähän turhan iso kaarre ja ennen pussia myös. Muuten ihan mukavaa menoa. Kepeillä olisi pitäny irtaantua enemmän. Jäin sitten renkaalla jälkeen ja Jasu hyppäsi seuraavan hypyn väärään suuntaan. Siitä hylkäys.

A-rata lähti myös ihan hyvin liikkeelle, mutta keppivirhepaholainen iski taas. Olisi pitänyt vähän vekata ennen keppejä. Muuten kyllä Jasun pujottelu on mennyt nyt minusta parempaan suuntaan. Se on paljon sujuvampaa ja sivuttaisliikettä tulee vähemmän. Vedätystekniikka, mitä ollaan harjoiteltu treeneissä, on auttanut. Pitäisi vaan muistaa se kisoissakin.. Lopussa sitten mitä tyhmin virhe putkella ja Jasu meni väärään päähän! Olisi pitänyt ohjata putki kokonaan toiselta puolen tai sitten tehdä pakkovalssi puomilta. Mutta ei auta. Nämä pitäisi osata, mutta hankala kulma yllätti. Hitsi!

Tässä video radoista:

Eka viikko omissa kodeissa takana

2010-10-23T11:20:00.000-07:00

Olen tässä viikon aikana saanut paljon kuulla pentusten kuulumisia omista kodeistaan. Osalla on mennyt oikein hienosti, osalla taas on ollut pieniä ongelmia. Mutta onneksi ei mitään suurempaa kuitenkaan!

Jermu ja sen uusi ystävä Jaska ovat tulleet tosi hyvin juttuun heti alusta lähtien. Kaverukset ovat painineet joka päivä aamusta iltaan :D Jermu on ollut ehkä vähän liiankin innokkaana leikkimässä, kun ekoina öinä se ei malttanut oikein nukkuakaan. Se taisi siihen samaan syssyyn unohtaa kokonaan syömisenkin kaikesta uudesta ja jännittävästä johtuen. Vähän on siis ollut ongelmia syömisen kanssa, mutta loppuviikosta, kun öisin unikin jo tuli paremmin, niin ruokakin alkoi maistumaan. Kaiken lisäksi Jermu satutti varpaansakin, joten sitäkin yritetään nyt parannella kovasti. Eiköhän se uusi elämä pian ala sujumaan pienellä. Terveisiä ja paranemisia pienelle :)

Jermu ja Jaska. Pienellä taitaa olla vähän väsy ;)
(Kuva: Tiina Mäkinen)

Jermun ja Jaskan painia (Kuva: Tiina Mäkinen)

Jalilla on mennyt oikein mukavasti. Vähän se on riiviöinyt kuulemma hampaineen, mutta valloittanut tietysti söpöydellään monta ihmistä. Jali on käynyt usein leikkimässä Tytin ja Jipun kanssa. Kaikkien hämmästykseksi Jipunkin sydän suli pienen pentusen nähdessään ja siitä Jali onkin saanut kivan leikkikaverin. Tytti sen sijaan pysyttelee ennemmin jossain korkealla, mihin riiviöhampaat eivät ylety. Kissaankin Jali on kuulemma päässyt tutustumaan ja käymään hevostallilla, missä se tietenkin oli tosi utelijas.

Jalilla on tosi miehekäs lelu ;) (Kuva: Tiia Manninen)

Nyt on Tirppa-tyttönenkin saanut jo oman nimen. Kyllä sitä mietittiinkin pitkään :D Mila siitä lopulta sitten tuli. Oikein kaunis ja sopiva nimi minusta tyllerölle. Viikon verran siinä melkein meni, ennen kuin Onni hyväksyi Milan kaverikseen. Eilen illalla sitten tuli viesti: "Jee läpimurto! Onni leikki Milan kanssa!" :D Onni antaa Milan varastaa kaikki luut suustaan, vaikka sitten kyllä isoille uroskoirille esittää niin kovaa jätkää. Ei liene vaikea arvata kenestä tulee pomo ;) Mila on ihan mukavasti myös sopeutunut perheen elämään. Sillä meni aluksi jostain vähän maha sekaisin uudessa kodissa, mutta onneksi ruoka alkoi maistumaan pian.

Maxilla on ollut mukava syyslomaviikko uudessa kodissa. Ensi viikolla se joutuukin jo sitten totuttelemaan arkeen. Syyslomalla Max on päässyt kuulemma haravointihommiin. Portaat se osaa mennä jo ylös ja alas. Aika etevä penneli! Maxille on maistunut ruoka hyvin ja se on nukkunut öisinkin. Kaikki siis hyvin Kouvolan suunnalla :) Ja kaikki se on tietenkin hurmannut.

Raunioita ja kynsiongelmia

2010-10-19T23:00:00.000-07:00

Viikko sitten Jane pääsi aloittamaan ihan kunnolla rauniohommat, kun otin senkin treeneihin mukaan. Tutustuttiin maalimiehiin vähän "sattumalta", nimittäin käveltiin vain kasoilla ja ihan "vahingossa" löydettiin pari maalimiestä siinä matkalla. Siis ihan suunniteltu juttu, eikä mitään sattumaa oikeasti. Viimeisen se tuntui jo selvästi vähän haistavan, kun oikein juoksi häntä viuhuen moikkaamaan :) Otettiin Janelle käyttöön lelupalkka, koska uskon sen olevan sille se maailman paras juttu.

En vaan tiedä repeytyikö Janen kannuskynsi raunioilla vai metsälenkillä. Semmoinen ikävä vaiva nyt nimittäin tuli heti pentujen jäljiltä. Kynsi on suorastaan kuoriutunut kuin sipuli ja alkaa vuotaa verta tosi helposti. Kävin sitä eilen näyttämässä eläinlääkärillekin ja saatiin siihen parin viikon antibioottikuuri, vaikka ei se tulehtuneelta vaikuta. Jos se tulehtuu, niin sitten pitää varmaan leikata koko kannus irti. Täytyy nyt vaan olla tarkkana, ettei se pääsisi uudelleen repeytymään. Onneksi Jane antaa teipin olla, ettei tarvitse tötteröä pistää päähän. Eli ikävä kyllä agility on nyt vähän aikaa meillä kiellettyjen lajien listalla. Mutta raunioilla käytiin maanantaina kynsi teipattuna.

Kouluttajalla taisi vähän mennä mun koirat sekaisin, kun teki Janelle vähän turhan vaikeat piilot. Janen kanssa kun on tokoiltu niin paljon, että se mielellään pyörii mun jaloissa. Seuraavalla kerralla pitää tehdä sille "haamuja", että lähtisi innokkaammin irtoamaan maalimiesten luo. Kyllä se ihan selvästi maanantaina innokkaasti etsi, mutta tuli aina kertomaan mulle, että "tuu nyt mun kanssa kattomaan, kun tuolla on joku tyyppi piilossa" ;) Jasun etsinnät sujuu edelleen ihan super hienosti. Nyt vaan ollaan tehty umpipiiloja niin monta kertaa, ettei se meinannut enää muistaa ollenkaan, että piilon sisäänkin voi yrittää mennä :D

Eetulle kaksi Eestin sertiä!

2010-10-17T23:57:00.000-07:00

Eetu (Achanthus Wild Bill) Janen ekasta pentueesta oli viikonloppuna taas ulkomaanmatkalla. Tällä kertaa Virossa, missä ohjelmassa oli kaksi näyttelyä. Molempina päivinä Eetu oli PU2 ja sai myös kaksi sertiä! Voi miten hienoa! Paljon onnea Jonna-kaimalle ja komealle Eetulle! Eestin muotovalion arvo on enää sitten yhdestä sertistä kiinni :) ..ja käsittääkseni myös käyttötuloksesta? Asiantuntijat varmaan tietää paremmin, miten säännöt nykyään menee. Mä kun en oikein ole ekspertti noissa näyttelyhommissa. Mutta onneksi Eetu tuntuu olevan :D

Sinne lähti viimeinenkin

2010-10-16T03:41:00.001-07:00

Ah, ihana hiljaisuus! Sinne lähti nimittäin Tirpsu-tyttönenkin. Tai saa nyt nähdä, mikä sen oikeaksi nimeksi tulee. Tirppa muutti Lindan, Samin ja heidän 1-vuotiaan Jade-tyttönsä luo Haminaan. Heillä asustelee myös pentujen isän Japin velipuoli Onni (Kinapak Tin Gulara). Tirppa jäi mulle sijoitukseen, eli sillä olisi tarkoitus teettää pennut joskus muutaman vuoden päästä, mikäli tyttö kehittyy jalostuskelpoiseksi. Tirpsusta olisi tarkoitus tehdä myös agilitykoira. Onnin kanssa Linda onkin aloittanut kisauran jo oikein kivasti. Tirppa aikoo varmaan tuoda ihanat "sulosointunsa" perheen elämään :D Toivottavasti se osaisi pistää Onnin ojennukseen sopivan jämäkästi ja narttumaisesti. Ainakin taustalta löytyy sen verran täpäköitä narttuja, että uskon Tirpsunkin osaavan näyttää miehille kaapin paikan.

Tirpsu on kyllä semmoinen pieni hassun näköinen otus, jonka kehittymistä seuraan mielenkiinnolla. Tällä hetkellä siinä tuntuu kyllä olevan kaikki, mitä tämän yhdistelmän toivoin jättävänkin. Tirpsulla on vahva ja ilmeikäs pää, mutta se on muuten (ainakin toistaiseksi) pieni ja lyhytjalkainen. Luonteeltaan se on hyvin "janemainen", toiminnallinen ja kontaktinhaluinen. Ei ehkä mikään helppo tapaus, mutta potentiaalia löytyy varmasti harrastuspuolelle oikein mukavasti :) Jos Tirpsusta tulisi minulle nyt se pieni lyhytjalkainen Jane, mistä olen haaveillut. Aika näyttää.

Viimeisenä iltana nypin kaikki kamalat karvat pois ja näin kaunis tyttö sieltä alta paljastui!

Jali ja Jermu

2010-10-15T08:14:00.001-07:00

Tänään lähti loput pojat. Ei ole oikeastaan yhtään haikeaa, kun on niin ihania koteja pentusilla.

Jali

Jutsun nimeksi tuli Jali. Mutta kyllä meidän ninjapentua kuulemma vielä saatetaan välillä Jutsuksikin kutsua :D Jali muutti Hollolaan Tiian luo ja jäi osittain mun omistukseen. Jaliin on myös ostanut jalostusoikeuden yksi kolmas osapuoli, joten siitä tuli meille semmoinen pieni "projektikoira". Toivottavasti siitä siis kasvaisi jalostuskelpoinen yksilö. Jalin "emännän" Tiian äiti Marja on meidän Jasun kasvattaja. Hänen luonaan asustelee Jasun emä Tytti ja Jasun siskopuoli Jippu, joten leikkikavereita Jalilla kyllä riittää. Jos "akat" vaan tuommoisen riiviön kanssa jaksaa leikkiä ;)

Jali pääsee varmaan harrastelemaan jotain kivaa Tiian kanssa. Kenties agilityä tai keinoluolailua. Katsotaan nyt, mikä harrastus vie mennessään. Hevostalleilla Jali pääsee ainakin pyörimään paljon. Varmasti siitä tulee semmoinen Tiian oma rakas kainaloinen.

Jermu

Jermun nimeksi jäi Jermu. Mikäpä sitä sopisikaan paremmin Jaska-nimisen russelin kaverin nimeksi :D Jermu muutti Seinäjoelle asti Tiinan ja Tonin perheeseen. Heillä asustelee jo siis russeliuros Jaska. Saapa nähdä miten kemiat menee kaveruksilla yksiin. Uskon kyllä, ja niin pentutestikin osoitti, että Jermu on näistä parhaiten toisen uroksen kaveriksi sopiva. Kyllä se oma lauma vaan jotenkin aina muotoutuu.

Jermusta olisi tarkoitus tehdä harrastuskoira. Tiinalla on jo paljon suunnitelmia Jermun varalle: tokoa, agilityä, viehejuoksua, raunioita.. Saapa nähdä mistä tuleekaan vielä se ykkösharrastus! Ihana päästä seurailemaan Jermun edistymistä :)

Tiina ilmoitti minulle jo varmaan ensimmäiset pentujen kuvat nähdessään, että he haluavat Jermun. Kovin tyytyväisiltä vaikuttivat, kun äsken saivat viedä sen mukanaan :D

Mad-Max

2010-10-14T06:13:00.000-07:00

Sinne se nyt meni. Venkulapentu. Ensimmäinen on nyt siis lentänyt pois pesästä. Venkusta tuli nimeltään Max. Mad-Max -elokuvan mukaan. Kun onhan se Monster Madness :D Aika osuva nimi minusta Venkulle.

Max muutti Kouvolaan Leean ja Matin luokse. He ovat molemmat poliiseja, joten varmasti kuria ja järjestystä ainakin pyritään perheessä noudattamaan ;) Maxista tulee lähinnä lenkkikaveri ja perhekoira. Isäntä kyllä harrastaa metsästystä. Ehkäpä Max pääsee vielä kokeilemaan MEJÄä tai pääsee metsästysretkille mukaan. Oikein ihana ja rakastava koti, jonne koiraa on jo kauan odotettu. Olen tosi iloinen, vaikka toisaalta olo on vähän haikea ja talo tuntuu heti jo paljon tyhjemmältä.

Kaikkea hyvää pikku-Maxille uuteen kotiin! Kuullaan varmasti paljon kuulumisia ja nähdään taas! :)

Seisomakuvat 8 viikkoisista

2010-10-14T00:27:00.000-07:00

Ennen kuin pennut lähtee, niin pitihän sitä ottaa vielä hirmuisesti kuvia. Tässä rakennekuvat, mitkä saatiin Tytin avustuksella otettua:

Yonster's Monster Mascot

Yonster's Monster Master

Yonster's Monster Madness

Yonster's Monster Magic

Venkula muuttaa tänään ensimmäisenä omaan kotiin

Pentutestausta viikonloppureissun lomassa

2010-10-11T01:36:00.000-07:00

Jermua kiinnosti kovasti Onnin touhut

Vietettiin viimeistä yhteistä viikonloppua pentusten kanssa Muuramessa vanhempieni luona. Siellä päästiin harjoittelemaan paljon sisäsiistinä olemista ja tapasivatpa pennelit vähän muitakin koirakavereita. Lauantaina moikkaamaan tulivat siskopuoli-Ilona, Onni ja Aikku ihmisineen. Kaikki russelit huolehtivaista äitiä lukuunottamatta temmelsivät pihamaalla ja pentuset tietty olivat tohinassa mukana. Aikuisia koiria ei oikein vaan piikkihampaiset riiviöt kiinnostaneet. Iltsi olisi varmaan leikkinyt, mutta se oli jotenkin ihan surkeana juoksujensa takia. Pentusten ihailun jälkeen käytiin vielä lenkillä Riihivuoressa koko jengin kanssa. Janekin pääsi nyt mukaan ja osasi olla oikein nätisti. Kyllä oli upea ruska ja mahtavat maisemat!

Ihailijoita riitti taas

Jasu tuli pilaamaan Ilonan hienon seisomakuvan ;)

Pennelit oli kyllä hurjan virkeinä koko lauantaipäivän, mutta kyllä se uni lopulta tuli. Muuramessa ne saivat asustella keittiössä. Jasukin pääsi siihen tilaan ja siitäkös Jane ei ollut oikein mielissään. Yhden kerran se joutui rähinöimään, että Jasu tajusi pysyä poissa keittiöstä. Jane-masokisti välillä vielä jaksaa imettääkin pentusia. Korvahygieniasta se ainakin pitää hyvän huolen vielä :D

Sunnuntaina Heinosen Hanna tuli tekemään pentutestin. Se oli kyllä älyttömän mielenkiintoista! Oli kiva saada kuulla vähän asiantuntijan arvioita pentujen luonteista ja myös ulkonäöstä. Hanna kasvattaa itse "working russeleita". Aika paljon tuli esille semmoisia asioita, mitä olin itsekin huomannut, mutta toki myös ihan uusiakin juttuja. Jotenkin testitilanteessa jotkut reaktiot vaikuttivat yllättäviltä, mutta kuitenkin lopulliset tulokset oli suurimmaksi osaksi sellaisia kuin olin arvellutkin. Onhan se tietysti hyvin erilainen tilanne pennulle toimia, kun joutuu olemaan erillään muista sisaruksista.

Kaikki pennut saivat hyvin "russelimaiset" pisteet. Kaikki olivat rohkeita ja ystävällisiä ihmistä kohtaan. Kukaan ei osoittanut yhtään arkuutta. Pennut lähtivät kaikki innokkasti "saaliin" perään ja osasivat toimia sen kiinni saadessaan. Kaikilla muilla, paitsi Jermulla, taisteleminen vaan vielä oli vähän harjoitusvaiheessa. Sitä pitää opetella vahvistamaan oikealla tavalla. Jermu (Yonster's Monster Mascot) on luonteeltaan hyvin samanlainen kuin isänsä. Se on semmoinen rento itsevarma tyyppi, joka ei turhaan hötkyile. Jermu tulee varmasti olemaan sellainen, joka ei pienestä hermostu, mutta jos se hermostuu, niin siitä on sitten leikki kaukana. Oikein mukava ja monipuolisiin harrastuksiin soveltuva pentu. Nyt olen vakuuttunut, että se on vielä menossa ihan juuri oikeaan kotiin :)

Jutsu ja Venkula-Venkku saattavat olla vähän Jermua hankalampia tapauksia, mutta ei missään nimessä mahdottomia. Jutsu (Yonster's Monster Master) oli selvästi porukan itsenäisin ja tutki mieluummin ympäristöä, kuin jäi testaajan siliteltäväksi. Tämä oli ehkä minulle isoin yllätys testissä. Mutta hyvin ihmisystävällinen Jutsukin oli, tuli kyllä mielellään tervehtimään. Jutsun kanssa vaan pitää vahvistaa luoksetuloa ja opettaa se siihen, että ihmisen kanssa on mukava tehdä hommia.

Venkula (Yonster's Monster Madness) oli kyllä venkula, niin kuin testikin osoitti :D Hanna sanoi, että se on näistä dominoivin pentu. Suorastaan röyhkeä, joka tunkee syliin ja pian kiipeilee jo olkapäillä asti. Venkun kanssa tuleekin sitten harjoitella sitä, että ihminen määrää miten toimitaan. Sille pitää asettaa vaan selkeät rajat ja opettaa myös, että toimimalla oikein saa tilanteista hyödyn.

Pikku-Tirpasta (Yonster's Monster Magic) löytyi hyvin samanlaisia piirteitä kuin Janesta. Se oli kyllä pentusista varauksellisin. Tutki ensin paikat ja sitten tuli vasta tervehtimään testaajaa. Mutta tervehti kyllä oikein innolla ja viihtyi ihmisen seurassa. Tirpassa oli vähän myös drama-queen -elkeitä :D Kun varpaasta puristettiin, rimpuilu alkoi melkein heti, kun varpaasta puristaminen vaan ei ollut kivaa. Tirpsukan kanssa haasteena tuleekin varmasti olemaan se, ettei sen pidä antaa saada tahtoaan läpi sillä, että se kiljuu tai huutaa ja rimpuilee. Sitähän se on pienestä asti yrittänyt joka päivä aitauksesta uloskin päästäkseen. Sitä ollaankin nyt ahkerasti harjoiteltu, että pois ei pääse muuta kuin odottamalla nätisti istumassa. Joka aamu Tirppa pääsee viimeisenä pois, mutta kyllä se selvästi koko ajan oppii asiaa.

Laitan jossain vaiheessa kaikki testitulokset kotisivuille, kuhan saan tehtyä pentusille sinne omat sivut. Täältä löytyy taas kaikki kuvat Muuramen reissulta.

Heippa hei! Sanoo kaikki Tirpsukka-Tyypit ja niiden äippä

Agilitykentällä

2010-10-07T10:56:00.000-07:00

Otin eilen pennut mukaan agilitytreeneihin. Treenikaverit tietysti halusivat päästä paijaamaan söpöläisiä. Päästettiin nelikko irti kentälle ja ryhmittäydyttiin ympärille ihmettelemään. Aluksi tietty uusi paikka kaikkia hieman jännitti. Olihan se kerrassaan ihan hirmu erilainen paikka, kuin missä ollaan aiemmin käyty. Paljon haukkuvia koiria ympärillä, pimeyttä ja hälinää. Tosi nopeasti kaverukset kuitenkin ottivat tilanteen haltuun ja pian ne juoksentelivat jo aika kaukana turvallisesta boksistaan. Jutsu erityisesti ihmetteli isoja haukkuvia koiria ja melkein sen teki mieli jo vähän ärhennellä takaisin :D Tirppa-tyttönen taisi ensimmäisenä uskaltautua putkeen ja lopulta se sujahti siitä läpi lähes kuin ammattilainen. Pojat seurasivat perässä.

Pentuset saivat paljon ihastelua osakseen ja kehuja reippaudestaan. Ovat ne kyllä tosi mukavia, vaikka alkavat olla aika rasittaviakin. Tänään käytiin vähän ihmettelemässä meidän alakerran varastoa ja ulkonakin peuhaamassa. Testasin vähän namimagneetin ja retuutuslelun toimivuutta pentusiin. Tirppa on oikein super perso erityisesti namien perään. Jutsu taas tykkäsi enemmän retuuttaa lelua. Venkku-Venkulalle kelpaa kaikki yhtä lailla ja Jermua en päässyt vielä testaamaan, kun se veteli sikeitä. Jermu oli saanut jostain vähän mahan sekaisin. Toivottavasti se olisi vaan joku ulkona syöty ja mahan sekoittanut juttu, eikä mikään pöpö.

Treenailuja ja fyssaria

2010-10-04T23:25:00.001-07:00

Nyt alkoi ainakin muutaman viikon agilityn tehotreenailut. Joka toinen viikko on treenit sunnuntai-iltaisin Keravalla sisähallissa. Lisäksi siihen sitten edelleen keskiviikon iltatreenit niin kauan kuin ulkona pystyy olemaan. Ja kentällähän voi käydä myös omalla ajalla. Jasu on toistaiseksi edelleen ollut mun treenikaveri, mutta on Janekin käynyt tekemässä jo jotain pientä. Yksi ilta se änkesi mukaan treeneihin ja käytiin vähän kentän reunalla taas ihmettelemässä tunnelmia. Ihmetyksekseni mammakoira vänkäsikin radalle, joten tehtiin pikku harjoituksia sitten. Matalaa A:ta, puomia, keppejä ja niihin yhdistettynä vähän hyppyjäkin rimat alhaalla. Jane oli ihan intopiukeena ja suoritti ihan täysillä! :) Kylläpä tuntui taas kivalta mun vauhtipakkauksen kanssa, mutta pitää nyt malttaa vähän kuitenkin vielä. Toisten koirien haukkuminen vähän Janea vielä ihmetyttää, mutta nyt se oli jo huomattavasti reippaampi kuin muutama viikko sitten.

Jasu on kulkenut treeneissä ihan loistavasti! Nyt tuntuu, että ollaan löydetty sellainen yhteinen sävel. Onkohan se tulossa siihen maagiseen ikään, että se alkaa lukea mun ajatuksia? ;) Reilu viikko sitten vaan tein aika pahan mokan, kun vedätin sitä vähän liikaa puomilla. Jasu ei saanut jalkojaan hallintaan, vaan putosi alas täydestä vauhdista korkeimmalta kohdalta suoraan rinta edellä alas :/ Ei kyllä onneksi tainnut käydä kuinkaan. Nyt pitää muistaa olla vedättämättä. Turha yrittää tehdä sille nopeutta kontakteille, kun meno on tuollaista. Yritetään sitten vaikka tehdä tiukempia kurveja. Nyt onneksi keskiviikkona Jasu oli selvästi oppinut virheestään ja otti puomin vähän rauhallisemmin. Ei mikään tyhmä koira.

Sisätreeneissä ajattelin alkaa hiomaan kummankin koiran pujottelua. Jasulla on vähän väärä tekniikka ja Janelle pitäisi saada vauhtia lisää. Hallissa on verkot, joten niiden avulla voisin yrittää treenailla aina sunnuntaitreeneissä. Hallissa on aika tahmea mattopohja ja matala katto. Mutta pikkukoirille halli toimii kuitenkin ihan hyvin. Maton tahmeus ei tuntunut haittaavan kuin minua. Mutta siihenkin varmaan tottuu.

Eilen käytiin taas fyssarilla Riihimäellä. Janekin pääsi hoitoon tällä kertaa. Ajattelin nyt tsekata senkin pentusten jäljiltä. Jasulla hoidettiin nyt koko keskiselän aluetta mahankin osalta. Hyvinkin voi johtua Jasun mahavaivat (=närästys) siitä, että sen koko keskiosa on ihan tukossa, eikä suolistokaan pääse toimimaan kunnolla :/ Mutta nyt ollaan taas astetta lähempänä rennompaa koiraa. Ihmeellistä, miten Jasun selkä alkoi liikkua hoidon jälkeen! Janellakin oli vähän vinoutta takapäässä, joka korjattiin. Nyt pitäisi taas alkaa peräpään heilumaan hännän mukana :D Kuukauden päästä pitää kyllä taas mennä hoitoihin, Janenkin. Mutta kyllä tuntuu kivalta, kun näkee oikeasti, että tästä hoidosta on apua! Tämä viikko vaan lepäillään ja ensi viikolla sitten taas tositoimiin :) Ensi viikolla lähtee pentusetkin, joten sitten koittaa taas normaali elämä. Toisaalta hirmu kivaa.

Hirveesti kaikkea uutta

2010-10-03T12:31:00.000-07:00

On ollut oikein tehoviikonloppu. Varsinkin lauantai, kun lähdettiin pentujen kanssa käymään Hollolassa Jeren vanhempien luona. Oli oikein kaunis syyspäivä, joten pentuset sai olla melkeinpä koko iltapäivän ulkona. Päikkärit ottivat tyytyväisinä boksissa pihalla auringon paisteessa :D Otettiin paljon kuvia, kun tyypit juoksenteli pihamaalla. Kuvista välittyy ihana aurinkoinen tunnelma ja kauniit syksyn värit, vaikka oikeasti tilanne tuntui minusta lähinnä kaoottiselta ;) Yksi juoksi tuonne ja toinen tänne.. Mutta ihania ovat pentuset ja jotenkin niin hirmu tasaisia kaikin puolin.

Hollolassa ehdittiin käydä pentusten kanssa tutustumassa myös vähän toisenlaisiin ihmisiin. Käytiin nimittäin moikkaamassa Jeren siskoa kehitysvammaisten hoitokodilla. Siellä pentuset tietysti valloitti monta pientä ja vähän suurempaakin ihmistä :) Kyllä oli monta rapsuttelijaa ja ihastelijaa! Pentuset taisivatkin olla vähän väsyneitä pitkän päivän jälkeen ja nukkuivat aika tyytyväisinä illalla. Mutta tänään meno on tietysti ollut taas ihan yhtä vauhdikasta kuin muinakin päivinä. Kunpa tuo väsymys kestäisi vähän pidempään! ;)

Latasin taas Flickriin kuvia Hollolan reissulta. Pitäisi kyllä keksiä joku järkevä paikka kuville, kun kotisivuille niiden lataaminen on niin hidasta.. Mutta nyt väliaikaisesti latailen nyt kuvia ainakin tuonne. Tässä kuitenkin vielä suosikkikuvat teksteineen tähän blogiin:

Tirppa-tyttönen

Jutsu ja äippä

Jumpe eli Venkula-Venkku

Jasu raukkaa vähän ahdistaa pentuset

Jutsu-lelukoira

Jermu löysi maasta varmaan jotain syötävää

Jermun juoksuharjoituksia

Riitapukarit

Saatiin yhteiskuva, kun laitettiin riitapukarit reunoille ;)

Seisomakuvat

2010-09-30T01:18:00.000-07:00

Eilen pakkasin kaikki koirat autoon ja hurautettiin Marin kanssa Keinukalliolle. Mukaan lähti myös Marin pienenpieni russeli Shira. Marillahan asustelee myös kelpie Stitch ja asusteli Jasun isoisä Eppu-Elmerikin, joka ikävä kyllä vaan jouduttiin lopettamaan kesällä 10-vuotiaana :( Stitch ei päässyt mukaan pentujen takia, koska Jane ei viimeksi tullut oikein sen kanssa juttuun.

Pennut saivat nyt siis hurjasti kaikenlaisia uusia kokemuksia! Shira oli niille tietysti ensimmäisenä uusi tuttavuus, mutta se ei kyllä juuri pikku riiviöistä välittänyt. Päästettiin koko lauma juoksentelemaan parkkiksen viereen nurmikolle. Janekin hyväksyi hyvin Shiran porukkaan :) Kyllä kaikki oli riemuissaan! Pian pentuja tulikin sitten lääppimään koko koululuokallinen keravalaisia teinejä, joten uusia ihmiskontakteja tuli valtavasti :D Myös kaikenlaista häiriötä oli ympäristössä, kun koululaiset harjoittelivat muun muassa puolijoukkueteltan pystyttämistä. Hirmu reippaita olivat kaikki pentuset ja suhtautuivat uusiin asioihin pelotta. Kyllä koko porukka olikin aika väsynyttä ja nukkui pitkälle iltapäivään, kun kotiin viimein päästiin.

Teinit ihailemassa Tirppaa

Retken tarkoitus oli ottaa pentusista ensimmäiset seisomakuvat. Itse "valokuvaajamestari" Jere ei ollut paikalla, joten yritin sitten itse ottaa kuvat. Kyllä me jotain aikaiseksi saatiin, vaikka mitään mahtiotoksia näistä ei tullutkaan:

Yonster's Monster Magic

Meidän pikku Tirpsukka-Tirpasta ei meinannut saada oikein onnistunutta kuvaa millään. Sillä oli kauhea kiire pois pöydältä herkullisen sormen perässä :D Pöydällä tämä tyyppi ei kyllä jännittänyt yhtään. Tirppa edelleen valloittaa topakalla olemuksellaan. Aika itsetietoinen tyyppi. Ei pahemmin väistä ilkeää mutsiaankaan, vaan pistää jo sillekin kampoihin. Hirmuisesti sillä vaan on karvaa! Toivottavasti tuosta pehkosta tulee vielä karkeaa, eikä semmoista pehmyttä haiventa. Tirppa on kyllä ihan tappijalkamallia. Kaikkein matalin pentusista. Siitä taitaa tulla mulle se lyhytjalkainen Jane <3

Yonster's Monster Mascot

Jermua taisi pikkaisen jännittää pöydällä, kun häntä ei meinannut nousta pystyyn. Mutta kyllä se seisoi tosi reippaasti ja söi hulluna maksapasteijaa. Jermu on aika itsenäinen. Se tykkää leikkiä lähes koko ajan. Jos ei muut leiki sen kanssa, niin Jermu leikkii vaikka yksin. Komea se kyllä on ja karva edelleen tosi kiiltävää :) Saapa vaan nähdä, miten iso Jermusta vielä tulee. Luustoa ainakin löytyy :D

Yonster's Monster Madness

Mari taisi ihan rakastua meidän Venkula-Venkkuun. Se on kyllä kieltämättä semmoinen oikein mukavan sporttikoiran alku :) Venkulla on tosi kivat liikkeet ja edelleen semmoinen sporttinen rakenne. Se menee vielä joskus lujaaaaa :D Se tuntuu kyllä älyn mukavalta kaverilta kaikin puolin. Pöydällä Venkku ei jännittänyt yhtään. Mutta vauhti tietysti kiihtyi kiihtymistään :D

Yonster's Monster Master

Jutsu se vaan valloittaa ihmisiä söpöydellään. Se taitaa haluta isona näyttelykoiraksi :D Pöydällä se jo seisoi kuin olisi tehnyt sitä aina. Tietty aluksi oli pientä jännitystä havaittavissa, mutta kun Jutsu tajusi taas, että mikä on homman nimi, niin kuvia ottaessa ei kauaa nokka tuhissut. Ihan kuin se olisi ajatellut "Ai juu, mun pitää seistä näin, niin saan herkkua." Ei mikään tyhmä kaveri :D Jutsukin on melkeinpä yhtä karvainen kuin siskonsa. Toivotaan myös Jutsulle karkeaksi muuttuvaa turkkia. Vaikeahan noiden turkkien laaduista on tässä vaiheessa mitään sanoa. Niistä voi tulla oikeastaan ihan mitä vaan.

Pentuset löytyy nyt muuten jo KoiraNetistä! Jihuu!

Kuvamateriaalia raunioilta

2010-09-29T02:59:00.001-07:00

Saatiin vähän kuvamateriaalia rauniotreeneistä nähtäville. Viime maanantain treeneissä ei ollut kouluttajaa, joten säädettiin vähän omillamme siellä. Ihan hyvin pärjäiltiin kyllä, mutta autoin ehkä vähän liikaa Jasua etsinnässä. Yleensä olen kouluttajan käskystä antanut Jasun touhuta enemmän itsenäisesti.

Tässä video viime treenistä:

Treenikaverillamme Nelli Ketolalla on myös ollut kamera mukana viimeisimmissä treeneissä, joten tässä muutamia hänen napsimiaan kuvia:

Rauniorata ilta-auringossa

Välillä olemme saaneet nauttia näin hyvästä häiriöstä :D

Jasun kanssa odotetaan lähtölupaa

Janen velipuoli Rudolf tuli myös treeneihin mukaan :)

Viralliset nimet!

2010-09-24T12:00:00.000-07:00

Nyt on varmaan aika julkistaa pentujen viralliset nimet. Käytiin keskiviikkona hakemassa mikrosirut eläinlääkärissä ja samalla tehtiin pennuille jo pentutarkastus. Kaikki oli tyypeillä kunnossa ja pojilla oli pallitkin havaittavissa. Hieno homma! Nyt sitten vaan jännäämään milloin saadaan paperit Kennelliitosta.

Tänään pennut ulkoilivat ensimmäistä kertaa tuossa meidän lähimetsässä. Sepä vasta oli pentusista mukavaa! Tässä uudet 5-viikkoiskuvat jokaisesta ja taas vähän tarinaa virallisilla nimillä höystettynä :D

Otin myös vähän videota tänään pennuista ja täältä löytyy kaikki ulkoilukuvat.

Yonster's Monster Magic

Jekku-tytön lempinimeksi on muotoutunut viime viikkoina Tirppa. Mutta virallisen nimensä se sai isoäitiensä Tinan (Kinapak Lip Tin Magic) ja Tjorvenin (Saltisgården's Guld-Spira Magica) mukaan. Samalla ainut tyttö sai nimetä koko pentueen magic-pentueeksi. Tirpasta on kyllä tullut viimeisen parin viikon aikana varsinainen persoona. Se on valloittanut minut ihan täysin. Tirppa muistuttaa paljon Janea luonteeltaan. Se on tosi kontaktinhaluinen, aktiivinen ja rohkea. Toivottavasti se vaan olisi perinyt isältään vähän harkintakykyä. Tirppa on sisäistänyt meidän päivärytmin. Se ei aina oikein tunnu ymmärtävän, että miksi se ei välillä pääse aitauksesta pois ja tyyliin lenkille mukaan. Sanoinkin Jerelle, että tuo varmasti kyllä sulautuisi tähän "järjestelmään" oikein hyvin. Mutta ei, kyllä Tirppa meiltä muiden pentujen ohella pois muuttaa. Edelleen Tirppa on porukan äänekkäin ja pitää veljet varmasti ojennuksessa :D
------------------------------------------------------------------------------------------------------

Yonster's Monster Mascot

Jermusta tuli meidän Maskotti. Semmoinen se kyllä onkin. Jermu on edelleen ihan isänsä kopio. Kasvattaa kovaa vauhtia yhtä kiiltävää karvaakin. Rohkea tutkimusmatkailija, joka selvitti ensimmäisenä tien pois parvekkeeltakin tyynykasojen läpi. Vaikuttaa hyvin "japimaiselta" myös luonteeltaan. Semmoinen kylmähermoinen kaveri, joka kyllä alistaa tarvittaessa veljensä tuosta noin vaan, mutta ei turhia kuitenkaan haasta riitaa. Älyttömän mukava koiran alku ja komeakin vielä!
------------------------------------------------------------------------------------------------------

Yonster's Monster Madness

Meidän "venkulapentu" Jumpe on sporttisella rakenteella varustettu kaveri. Muistuttaa paljon Janea ulkonäöltään. Jumpe ei edelleenkään tee erityistä numeroa itsestään. Se on aika itsenäinen, mutta toihuilee mielellään myös muiden mukana. Rohkeutta löytyy Jumpestakin. Se on monesti seikkailemassa olohuoneessa paikoissa, mistä muut pennut vaan unelmoivat :D Niin kuin kaikki pennut, myös Jumpe ottaa mielellään kontaktia ihmiseen, mutta ei ehkä jää kainaloiseksi, vaan painelee pian jo jossain tutkimusretkillään.
------------------------------------------------------------------------------------------------------

Yonster's Monster Master

Jutsu näyttää kyllä ihan pieneltä lelukoiralta. Se on edelleen semmoinen äidin pieni kiltti poika. Vähän ehkä harkitsevaisempi kuin muut pennut, mutta kun Jutsu toteaa asian normaaliksi, alkaa hirmuinen hännän huiskutus :D Jutsusta on kovaa vauhtia kehittymässä oikein komea (ja karvainen) nuori mies. Ainiin. Mistäs Jutsun lempinimi oikein tulee? Nimi viittaa japanilaisiin ninja-tarinoihin. "Jutsu (術, lit. "technique" or "skill") refers to the supernatural abilities ninja can use." (Wikipedia)

Eka umpipiilo

2010-09-21T02:31:00.000-07:00

Eilen oltiin taas Jasun kanssa raunioita treenailemassa. Viime kerralla kouluttaja lupasi, että tällä kertaa järjestetään Jasulle eka umpipiilo eli "umppari". Semmoinenhan siellä viimeisenä piilona sitten olikin. Samaan aikaan radalla duunailivat taas vapaapalokuntalaiset, joten häiriötä oli kerrakseen. Kolme paloautoa, paloletkuja, ihmisiä.. eli hirmuisesti hälinää. Jasu hyvähermoisena ei yhtään noista hälinöistä välittänyt, vaan ryhtyi hommiin ihan samaan tapaan kuin yleensäkin. Nykyään se jopa malttaa kuunnella minua lähetyksessä, kun otan sen haltuun aina piilon löytymisen jälkeen. Nyt kyllä kouluttaja sanoi, että jos koira on menossa oikeaan suuntaan ja pääsen hyviin "lähetysasemiin", voin lähettää sen suoraan piilolta.

Kaksi ensimmäistä piiloa löytyi nopeaan ja Jasu ilmaisi haukullaan ne hienosti. Sitten edettiin umpipiilolle. Itse en tiennyt yhtään, missä piilo on, mutta Jasu täpäkkänä tarkasti alueen ja jäi haukkumaan yhden kasan päälle. Sitten mentiin yhdessä katsomaan mitä kannen alla betonirenkaan sisässä oli. Ja sieltähän se viimeinen maalimies löytyi nakkipurkin kanssa! Voi Jasun riemua :D

Tänne blogiin tulee nyt näköjään päiviteltyä näitä rauniokuulumisiakin. Mutta kun Jasu vaan on niin loistava! Ei voi muuta sanoa. Rauniot on kyllä ihan Jasun juttu. Se etenee vaikeakulkuisella alueella reippasti, mutta kuitenkin harkiten. Etsii nopeasti ilmavainua käyttäen ja löytää piilot takuuvarmasti. Osaa jo ilmaista todella mallikkaasti haukkuen. Ihan mahtava etsijäkoira! Moni treenikaveri on kyllä ihan ällistynyt, että miten porukan pienin koira voi olla noin taitava :D Saapa nähdä päästäänkö ihan joskus kokeisiin asti Jasun kanssa. Etsiminen alkaa olemaan jo todella hyvällä mallilla. Tottelevaisuusosuus voikin olla sitten se haastavampi juttu..

Mietin, että Janelle ehkä voisi toimia paremmin lelupalkka raunioilla. Pitää vähän sulatella asiaa. On tässä muutama viikko vielä aikaa päättää, että mitä sen kanssa teen. Se kun on niin liekeissä kaikista leluista.

Joukkuepiirinmestikset

2010-09-19T23:13:00.000-07:00

Eilen oltiin Jasun kanssa kisailemassa Helsingin seudun joukkuepiirinmestaruuskisoissa russeliyhdistyken joukkueessa. Jouduttiin odottelemaan omaa vuoroa aika pitkään (kisat oli melkein pari tuntia myöhässä), mutta hienosti Jasu malttoi kuitenkin keskittyä radalla. Vauhtia oli oikein mukavasti ja melkein loppuun asti päästiin puhtaalla radalla. Loppu oli minulle haastava ja mietin ohjauskuvioita vielä lähtöön tullessakin. Puomin jälkeen olin kuitenkin auttamatta myöhässä ja onnistuin melkein saamaan Jasun heti aidan ohi. Kuitenkin myöhässä olo jatkui ja ohjasin Jasun sitten toiseksi viimeisen aidan ohitse. Siinä sitten tuhlaantui monta arvokasta sekuntia säheltäessä. Oltaisiin kevyesti päästy ihanneaikaan, ellen olisi mokannut. Vähän harmi, mutta täytyy olla tyytyväinen Jasun toimivuuteen!

Joukkueella oli tavoitteena saada tulos jokaiselle koirakolle ja hienosti siinä onnistuttiin :) Pikku virheitä kyllä tuli kaikille, joten joukkueen sijoitus oli vasta yhdeksäs. Ensi vuonna sitten on hyvä pistää paremmaksi!

Tässä joukkueen tulokset:
Jasu & Jonna Keskiaho 5/48,43
Tarmo & Kiti Palviainen 15/46,14
Fani & Nora Renell 15/47,36
Kipsu & Päivi Karjalainen 5/36,46

..ja tässä video kaikista:

Epätoivoisia kuvausyrityksiä

2010-09-19T02:14:00.000-07:00

Yritettiin eilen ottaa pennuista onnistunut yhteiskuva, mutta ihan pelleilyksihän se homma tietysti meni :D Latasin kaikki kuvat, epäonnistuneet yritykset mukaanlukien, tänne. Tulihan noista silti aika hauskoja, vaikka ei ihan semmoista kuvaa saatu, kuin oli tarkoitus. Erityisesti Jekku-tytön ilmeet on kyllä niin hassua katseltavaa. Se näyttää edelleen enemmän joltain ihan muulta eläimeltä, kuin koiralta ;) Meidän pikku Tirppa.

Tässä onnistunein kuva kaikista sekä Jermun ja Jutsun yhteiskuva:

..miteniin tuolla Jumpella on aina kita auki??

Pentuvideo

2010-09-18T06:34:00.000-07:00

Olen tässä kuvannut pentujen puuhia videolle muutaman viikon ajan ja nyt sain siitä videokoosteen tehtyä. Nyt ostin uuden hienon ohjelmankin, millä videoita editoida :) Pennut ovat tässä videossa siis 3-4 viikon ikäisiä, eli tuntuu, että tuostakin on meno jo huomattavasti vilkastunut.

Ainiin, pennut syövät jo kiinteää ruokaa aika innokkaasti ja käyvät välillä parvekkeella leikkimässä. Ulkona on vaan ollut niin viileää, ettei siellä kovin kauaa tarkene oleilla.

Viikkokuulumisia

2010-09-14T10:16:00.000-07:00

Vauhti sen kun kiihtyy pentuaitauksessa :D Jekkukin oppi sunnuntaipäivän aikana kävelemään ja menee jo yhtä lujaa kuin veljensä. Arvasinkin, että tyttö hiljenee huomattavasti, kun se saa jalat alleen. Jermukin on myös oppinut hallitsemaan takapäätään. Aika samalla tasolla tuntuu nyt kehitys olevan. Pennut painivat jo paljon keskenään ja nukkuvat mieluummin jossain muualla kuin laatikossa. Välillä osa on piiloutunut jonnekin ja pitää ihan etsiä, että mistä onkaan paras unipaikka löytynyt. Joskus joku löytyy pentuputken sisältä ja toinen taas jostain patjan alta. Kunnon luolakoiria ;)

Jane on ollut aika väsynyt. Ilmeisesti pennut valvottavat sitä öisin. Päivällä en juurikaan nää sen imettävän pentuja. Mutta tyytyväisiä tuntuvat silti olevan. Tänään annoin pennuille ensimmäisen kerran pieniä jauhelihapalloja. Jumpe ja Jekku suorastaan ahmivat niitä. Jutsukin maisteli vähän varauksella. Jermu päätti olla maistamatta moisia ällötyksiä. Ehkä sillä vaan ei ollut nälkä ;)

Jasu treenaili eilen raunioita. Olen kyllä niin innoissani, kun nään miten Jasu nauttii hommasta :) Siitä taitaa tulla ihan Jasun ykköslaji, niin taitava se hommassa on. Nyt se osaa jo ilmaista piiloja oikein mallikkaasti ja etsiä koko alueelta. Ensi kerralla kuulemma pistämme maalimiehen jo umpipiiloon. Hieno Jasu!

Mielenvirkistystreenejä

2010-09-11T03:26:00.001-07:00

Saatiin Martalta hieno pentuputki, joka pääsi meillä heti testiin. Jane selvästi innostui putkesta, joten pidettiin oikein pienet pentuaitausagilitytreenit :D Jutsu oli kuunteluoppilaana, eikä mennyt aikaakaan, kun sekin jo meni putkesta! Reipas poika. Pitää ehkä vähän perua edelliset kirjoitukseni Jutsusta. Se on itse asiassa ihan hirmu rohkea kaveri, mutta kuitenkin semmoinen kainaloinen, joka tulee aina viereen rapsuteltavaksi. Jumpe kyllä selvästi johtaa edelleen "reippaustilastoa". Se painelee jo hirmuista vauhtia ympäri aitausta ja osaa mennä jo eteenpäin, taaksepäin ja sivuttainkin :D Ei pahemmin joudu hankaliin tilanteisiin, vaikka aamulla ui jo Janen vesikupissakin. Yöllä sen sijaan jouduin pelastamaan Jekku-tytön pinteestä. Se oli taas kiivennyt laatikosta pois ja jäänyt vain pyörimään pissapaperin päälle. Jekulla ja Jermulla on selvästi vielä vaikeuksia takapäänhallinnan kanssa. Jekku ei oikeastaan osaa liikkua kuin takaperin ja sitten jää vaan huutamaan jonnekin, kun liikkuminen ei onnistu :D Jermu sen sijaan vaan luovuttaa ja käy unten maille ;)

Tässä meidän pentuputkivideo:

..ja tässä Janen noutotreeniä viime viikolta:

3 viikkoiskuvat

2010-09-08T22:18:00.000-07:00

Noniin, nyt niitä kuvia sitten avautuneista silmistä ja vähän tarinaa taas jokaisesta:

Jekku

Jekku on oikein täpäkkä tyttönen ja näyttää edelleen ihan pieneltä hylkeeltä :D Jekun päivät kuluu lähinnä Jermua ja muitakin veljiä kiusatessa. Oikein rohkea tyttö, joka varmasti pitää kyllä puolensa. Äänitehosteetkin on edelleen kovassa käytössä :D Tyttö ottaa helposti kontaktia ja katselee mielellään silmiin. Jekussa on minusta jotain samaa kuin Japin äidissä Tinassa. 3-viikkoisen paino 981g.

------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jermu

Jermu on kyllä valloittanut meidät ihan täysin. Edelleen se on porukan isoin ja rennoin tyyppi. Kuvien ottaminen onnistui helposti, koska Jermu jää siihen asentoon pällistelemään, mihin sen jättääkin. Vielä on Jermulla vähän peräpäänsä hallinnan kanssa opettelemista. Joten vauhti ei ole vielä kovin hurja tällä jättiläisellä. Mutta eiköhän se siitä, kun saa massansa liikkeelle ;) Jermu muistuttaa kyllä kaikin puolin ihan isäänsä! 3-viikkoisen paino 1170g.

------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jumpe

Jumpe on meidän venkulapentu. Hirmuisen jäntevä ja vilkas tapaus. Kun pennut oli laatikon ulkopuolella siivouksen ajan, Jumpe paineli jo ympäriinsä pentuaitauksessa. Älyttömän rohkea ja vauhdikas kaveri. Kuvia kun otettiin, Jumpe pysyi ehkä sekunnin paikallaan. Sitten yhtäkkiä heitti vaan 360 asteen kiepin ihan odottamattomaan suuntaan. En ole vielä keksinyt ketä Jumpe eniten muistuttaa. Ehkä se on vain oma itsensä :D 3-viikkoisen paino 1051g.

------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jutsu

Jutsu on oikein sporttinen pikkupoika, joka muistuttaa minusta aika paljon äitiään. Jutsu ei ehkä ole se kaikkein rohkein, mutta kuitenkin hirmuisen kiinnostunut ympäristöstään, eikä uudet tilanteet sitä pahemmin jännitä. Jutsu on semmoinen kiltti äitin poika. Ja tosi nättikin vielä. Kuvia ottaessa se alkoi oikein poseeraamaan :D Jutsukin ihan mielellään katselee silmiin. 3-viikkoisen paino 1007g.

Jasu tauolla

2010-09-08T11:21:00.001-07:00

Väliin vähän muita kuulumisia.. kunnes saadaan taas otettua uusia kuvia pennuista.

Jasu kävi fyssarilla Riihimäellä maanantaina. Tai mitä lie osteopatiaa se mies tekikään :D Kuten arvelinkin, Jasu on päässyt aika huonoon kuntoon. Tai en tiedä onko se yhtään sen vuoden takaisen Piiralla käynnin jälkeen parantunutkaan. Silloin homma jäikin sen verran kesken, että samat vaivat sieltä selästä löytyi edelleen. Jasun selkä oli kauttaaltaan vino. Jonkun iskun/iskujen takia lantio on vino. Jumeja ja vinouksia löytyi sitten jokaisesta selän "osasta". Eli koko koira on ihan kaarella. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin fyssari-setä sanoi, että Jasu on terve koira ja se on hänen mielestään ihan saatavissa kuntoon. Nyt on vaan se tilanne, että "vesilasi" on päässyt niin täyteen, että se vaan läikkyy yli, jos ei asialle nyt tehdä oikeasti jotain.

Jotain taikoja se mies teki Jasulle ja sanoi, että nyt kaveri on taas suora. Mutta uudestaan täytyy mennä muutaman viikon päästä käymään hoidoissa. Ja varmaan myöhemmin syksyllä taas uudelleen. Ihmeellistä kyllä, tällä kertaa huomaan Jasussa ihan selvän eron! Pitkästä aikaa se kävelee esimerkiksi portaat alas suoraan, eikä tee semmoista kummallista siksak-liikettä. Ihanaa, jos tästä olisi tosiaan apua Jasulle!

Jasu sai nyt ainakin muutaman päivän lepotuomion, joten päätin nyt vähän pikku hiljaa aloitella Janen kanssa taas harrastuksia. Pennut vaan lähinnä nukkuu kotona eivätkä ole moksiskaan, vaikka mamma olisi tunnin-pari poissa välillä. Maanantaina käytiin rauniotreeneissä ihan vaan tekemässä pientä makkararinkiä ja tutustumassa siinä samalla alueeseen ja maalimiehiin. Vähän Janea jo kuljetettiinkin raunioilla ja hienosti mammakoira siellä liikkui. Vähän oli vielä epäselvää Janelle, että nenääkin voisi käyttää ihmisten paikantamiseen, tyyppi tykkäsi ennemminkin tutkia mitä betonipalkkien alta löytyy :D Meidän luolakoira..

Tänään sitten päätin käydä Janen kanssa agilitytreeneissä. Tai ihan siis vaan ihmettelemässä meininkiä ja tekemässä jotain pientä. Otettiin aluksi puomia. Se meni oikein hienosti :) Sitten päätettiin kokeilla vähän keppejäkin, mutta siitä Jane ei selvästi tykännyt. Tissit varmaan roikkui kummallisesti mahan alla tai sitten sitä sattui johonkin. Joten jätettiin kepit sitten siihen. Vähän oli mammakoira vielä ihmeissään kaikesta hälinästä, joten totesin, että ehkä odotamme vielä muutaman viikon ennen kuin vien sen uudestaan treeneihin. Ehkä voidaan omalla ajalla kuitenkin käydä radalla jo aiemminkin.

Silmä!

2010-08-30T23:00:00.000-07:00

Pitihän sitä ikuistaa ensimmäinen avautunut silmä :D Jutsu päätti eilen avata oikean silmänsä. Jutsu on muutenkin ollut edistyksellinen. Näin nimittäin eilen ihan selvästi, että se seisoi neljällä tassulla pystyssä! Pian on kyllä Janella jo täysi työ pitää kakaransa ojennuksessa.

Eilen oli siivouspäivä makuuhuoneessa. Perhe joutui evakkoon pentulaatikon alusten vaihtamisen ajaksi. Melkein oli jo ahdasta Janen nukkumispesässä :D

Jane oli eilen ihan supervirkeä ja kulki koko ajan perässäni siihen malliin, että "joko mentäis treenaamaan tai tehtäis jotain muuta kivaa?!" Alkaa äippänä olo selvästi jo vähän kyllästyttää. Hyvin Jane on kyllä toipunut synnytyksestä. Ties vaikka pääsisimmekin treenailemaan jo muutaman viikon päästä :) Lenkkejäkin ollaan nyt jo pidennetty ja vauhtia tuntuu löytyvän meidän sporttimutsista <3

Eilen sai Janen kamala turkkikin lähteä. Vielä on kyllä trimmaus vähän vaiheessa ;) Pitää jatkaa joku toinen päivä. Jane on hoikka, mutta ei minusta niin laiha kuin viime pentujen aikaan.

The Natsimutsi

2010-08-29T22:51:00.000-07:00

Jane on varmaan lueskellut koirankasvattajan opasta. Siinä neuvottiin, että pennuille pitää toisella viikolla alkaa juttelemaan. Jane on ainakin päättänyt alkaa noudattamaan aika kirjaimellisesti tuota sääntöä. Viime pentusten aikaan sille iski jossain vaiheessa kauhea vahtimisvimma, ettei pentuset saa mennä laatikon reunan yli. Mutta se oli siinä vaiheessa, kun ne ihan oikeasti alkoivat päästä sen yli. Nyt Jane on ollut ihan pöljä, kun jo tässä vaiheessa vahtii pentujaan. Raukat eivät vielä edes kuule eikä näe mitään! Janen mielestä nyt vain nukkuminen ja syöminen on ok. Tai siis silloin kun se itse hengailee laatikossa, pitää vaan ruokailla. Jos pennut yrittää mennä jonnekin muualle kuin tisseille, Jane työntää niitä mahan alle ja komentaa. Komentaminen kuulostaa tosi hurjalta, mutta ilmeisesti ja näemmä Jane tietää kuitenkin ainakin suunnilleen mitä on tekemässä. Pennut ovat edelleen elämäänsä oikein tyytyväisiä ja kasvavat kovaa vauhtia. Jane vaan on todellakin terrieriemo :D Saavatpa pennut ainakin kunnon koulutuksen heti pienestä pitäen ;) Iltsin omistaja Johanna sanoi kyllä rohkaisevasti, että kyllä Iltsistäkin on ihan fiksu tyttö tullut, vaikka sillä on tämmöinen vähän rajumman luokan mutsi ;)

Jane on nyt ottanut taas koko talon haltuun. Makkarin portti on auki päivisin, että se voi välillä käydä siellä pentusia hoitamassa, muuten se hengailee oikeastaan melkein koko ajan olkkarissa. Jasu ei uskalla mennä makkariin, vaikka se yhden tutustumiskäynnin sinne salaa tekikin. Pennut ei Jasua oikeastaan enää kiinnosta. Nyt se taitaa jo tajuta, mitä ällötyksiä ne ovat.

1-viikkoiset

2010-08-26T22:24:00.000-07:00

Eilen vietettiin pentujen 1-viikkois synttäreitä :D Tai eipä tätä suurta merkkipäivää sen kummemmin juhlistettu. Kaunistauduttiin vaan vähän leikkaamalla kynsiä ja sitten otettiin synttärikuvat. Jännä, kun ihan selvästi alkaa jo jotain eroja pentusten luonteenpiirteissä erottumaan. Kynsiä leikatessa ainakin huomasi hyvin asian. Tässä 1-viikkoisikuvat ja vähän taas tarinaa jokaisesta:

Jekku

Jekku on edelleen oikein viehättävä tyttönen. Porukan pienin, mutta pitää kyllä kummallisilla äänitehosteillaan varmasti huolen, ettei varmasti ole vähäisin :D Kynsien leikkuu sujui oikein hyvin. Jekku retkotti vaan selällään nätisti. Ihmettelin, kun se ei päästänyt äännähdystäkään. Mutta Jekku ei kyllä äänillään valita. Se vaan ölisee pelkästä tyytyväisyydestään :D 1-viikkoisen paino: 469g

Jermu

Jermu on jo nyt jotenkin niin valloittava persoona :D Meidän lempeä jättiläinen. Se on porukan isoin, mutta ruokapöytään ei ole yleensä mikään kiire. Ei ole ollenkaan harvinainen näky, että kaikki kolme muuta pentua ovat ruokailemassa, mutta Jermu vetää sikeitä jossain nurkassa selällään. Olenkin antanut sille lempinimen "Super-Rötkö". Kynsien leikkaus sujui ongelmitta, niin kuin osasin aavistaakin. Kaveri vaan rötkötti selällään ihan rentona :D 1-viikkoisen paino: 555g

Jumpe

Jumpeen on ollut vähän vaikeampi tutustua. Se on aina ruoka-aikaan paikalla, nukkuu rauhassa muiden kanssa ja on hiljainen. Eli hyvin tyytyväinen elämäänsä hänkin. Kynsien leikkauksessa tämä kaveri kyllä pisti eniten hanttiin ja luulenkin, että meillä tulee olemaan sillä saralla vielä paljon opeteltavaa :D Taitaa olla tämä poika tullut vähän äitiinsä. 1-viikkoisen paino: 504g

Jutsu

Jutsu on siskonsa tavoin erittäin mielenkiintoisilla äänitehosteilla varustettu paketti :D Kuten Jekkukin, Jutsu ääntelee vaan pelkästä onnellisuudestaan, yleensä varsinkin ruoka-aikana. Kynsien leikkauksessa ei erityisiä ongelmia, mutta ääntähän tästä pikkumiehestä muuten lähti! :D 1-viikkoisen paino: 490g

Kodit tiedossa

2010-08-23T11:41:00.001-07:00

Kaikille pennuille on tiedossa jo näillä näkymin kodit, joten en ota enää pentukyselyitä vastaan. Kiitos kaikille kiinnostuneille!

Tänään pyykkäsin pentualustoja ja Janen nukkumapesäkin meni pesukoneeseen. Jo pikku hiljaa pentulaatikosta irtautuva äippäkoira taisi vähän protestoida tätä pesuoperaatiota. Se oli löytänyt avonaisesta kaapista alusvaatekorin, mihin oli änkeytynyt makoilemaan :D

Samaan aikaan pentulaatikossa. Eipä tunnu kavereita hirveästi haittaavan, vaikka äippä on välillä poissa ;) (Kuvassa Jekku ja Jumpe)

Kuvasaastetta :P

2010-08-22T02:42:00.000-07:00

Hirmu hyvin on mennyt pentujen ensimmäiset vuorokaudet :) Kaikki ovat yhtä kovia syömään ja yhtä reippaita. Aika samankokoisiakin ovat. Jermu on edelleen kaikkein suurin, se painoi eilen illalla punnituksessa jo 317g! Eli kahdessa päivässä painoa on tullut lisää jopa melkein 60 grammaa. Muilla painon nousu on ollut semmoista 50 gramman luokkaa. Jekku-tyttö on vieläkin pienin ja kaksi muuta veljestä painaa keskenään edelleen aika lailla saman verran (noin 300g). Hyvältä näyttää kaikin puolin :)

Ensimmäisenä päivänä pentujen kanssa Jane oli selvästi aika väsynyt. Ei varmaan nukkunut yöllä ollenkaan, ja samaa täytyy kyllä sanoa itsestänikin :D Jane puunasi pentuja suorastaan vainoharhaisesti. Jos joku vähän unissaankin inisi, niin Jane oli heti paikalla ja hirmu huolissaan pienokaisesta. Sillä on ollut selvästi myös jälkipolttoja, minkä takia pesää olisi vaan pakko kaivaa. Yksi pentu oli kerran jo vähän hukassa Venta-karvan alla. Ei sillä mitään hätää siellä ollut, mutta pitää kuitenkin koko ajan pitää Janea vähän silmällä, ettei se myllää pentujaan peittojen alle. Eilen se kuitenkin oli jo vähän rennompi ja malttoi jo irtaantua vähän pentulaatikosta. Ulkona Jane käy tarpeillaan kyllä ihan mielellään. Maha ei ole ollut pahasti löysällä ja ruokahalu on melkoinen :D

Jasua pienet pentuset kiinnostaa valtavasti ja sekin päivystää mielellään makkarin ovella. Jane vaan ei Jasun lähestymisestä oikein pidä ja murisee siihen malliin, että huoneeseen ei todellakaan ole mitään asiaa. Vielä en ole kaveruksia uskaltanut samaan aikaan ulos viedä. Viikon-parin päästä tilanne on varmasti jo toinen.

Eilen käytiin Jasun kanssa Hakunilan Seudun koiraharrastajien SM-kisatalkooporukan kiitosjuhlissa Ojangossa. Siellä oli kaikenlaisia leikkimielisiä kilpailuja. Meidän ei ollut tarkoitus kyllä mihinkään osallistua, mutta seurakaverit saivat kuitenkin houkuteltua meidät Knock out -kisaan. Eli kaksi samanlaista rataa oli vierekkäin ja koirat suorittivat niitä yhtä aikaa. Minulla ei ollut mitään lelua edes Jasulle mukana ja tennaritkin olin valinnut kengiksi, joten ajattelin, ettei hommasta tule yhtään mitään. Kuitenkin selvitimme tien aina finaaliin asti. Jasu meni tosi innolla ja aika vauhdikkaasti :) Finaalissa kuitenkin itse kämmäsin, joten hävisimme sen. Mutta olinpa aika iloinen kuitenkin viime kisojen epäonnistumisen jälkeen, että Jasu toimi taas näin hyvin radalla. Osaa se välillä yllättää!

Ollaan tietysti otettu paljon kuvia pentusista. Ei nyt mitään huippuotoksia olla vielä saatu aikaan, mutta tässä kuitenkin muutama:

Tuleva agilityhirmuko (Jumpe) se siellä kiipeilee? ;)

Jermu ja Jekku. Tuo Jermun pää on niin ihana!

Päikkäreillä

Jutsu

Äippä ja Jutsu

Testitulos

2010-08-20T08:47:00.001-07:00

Jane antoi muutama viikko sitten PLL-testinäytteensä. Nyt tuli tulokset Genoscoperilta. Iloisena voin ilmoittaa, että Janen (Achanthus Calamity Jane) geenitesti oli normaali, eli clear. Eli Jane ei siis kanna periytyvää linssiluksaatiogeeniä. Näin ollen, koska Japin vanhemmat on myös testattu ja normaaleiksi todettu, pennutkaan eivät kanna tuota geeniä. Olipa helpotus! :)

Ne on täällä!

2010-08-20T00:00:00.000-07:00

Jumpe, Jekku, Jutsu & Jermu

Olin jo ihan varma, että Jane jaksaa odottaa viikonloppuun asti, mutta se taisikin olla yhtä malttamaton kuin emäntänsä ;) Avautumisvaihe alkoi joskus keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Aamulla oli hirveä kiire pihalle tarpeille useaan otteeseen. Lämmöt oli siinä vaiheessa nippa nappa alle 37 astetta. Jane läähätti ja kaivoi pesää. Päivän olin yksin sen seurana ja kätilöapuri Martan sain kaverikseni ensimmäisen pennun synnyttyä. Supistukset alkoivat puoli kuuden aikaan illalla, juuri kun Jere tuli töistä. Jane osasi ajoittaa aika hyvin ;) Syntyi neljä pentua: yksi narttu ja kolme urosta. Kaikki näyttäisivät olevan terveitä ja yhtä kovia syömään. Aivan ihastuttavia ja kauniita! <3

Illalla vielä annettiin lempinimet pennuille ja otettiin kuvia. Tässä vielä vähän tarinaa jokaisesta syntymäjärjestyksessä:

Jekku (narttu)

Syntyi ensimmäisenä klo 18:40 aikoihin. Pienellä avustuksellä pää edellä aika sutjakasti ulos. Jane ehti purra napanuoran tosi lyhyeksi, joten se alkoi vuotaa aika pahasti. Sain sen kuitenkin sidottua ja pentu alkoi virkoamaan. Vähän sai hieroa tyttöä "käyntiin", mutta pian se jo imi maitoa maha pyöristyen kovaa vauhtia. Sitä tyttö onkin harrastanut pääasiassa koko ajan syntymästään lähtien :D Älyttömän kaunis ja kova syömään! Syntymäpaino: 231g

Jermu (uros)

Kesti pitkään, että tämä iso poika saatiin ulos. Tunsin vaan, että se on tulossa takajalat edellä. Oli jo mennyt tunti edellisen syntymästä, joten soitin eläinlääkäriin varuilta. Päätin työntää kaveria vähän takaisinpäin ja se taisi olla ihan fiksu teko. Klo 19:53 aikoihin se sai ison pyllynsä pullautettua pihalle. Juuri tietenkin silloin, kun puhuin eläinlääkärin kanssa puhelimessa :D Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Jermu on porukan isoin ja värittynein kaveri. Sillä on ihan isänsä pää. Se on jotenkin hirmu luiseva ja vahvan oloinen. Syntymäpaino: 259g

Jumpe (uros)

Tämä kaveri päätti, että hän osaa kyllä ihan itse ja syntyi ihan yllättäen ison veljensä jälkeen. Kuului vain rääkäisy ja siellähän se oli rääpäle laatikossa :D Tämä tapahtui noin 20:27 aikaan. Jumpe on lähes kopio isänsä värityksestä. Peilikuvana vaan. Kyllä Japi on aika itsekäs kun tämmöisiä tekee ;) Syntymäpaino: 249g

Jutsu (uros)

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, syntyi klo 21:05 aikaan klassisesti värittynyt uros. Väriä vain päässä ja hännän tyvessä. Kerkesin jo säikähtää, kun kaveri päätti myös tulla ulos perä edellä ja pussinkin se oli saanut rikottua. Onneksi kuitenkin tämä kaveri tuli ulos sukkelaan. Sain otteen jaloista ja vedin sen rauhallisesti ulos supistusten tahdissa :) Syntymäpaino: 242g

Tässä vielä pari kuvaa "synnytyssalista":

Jane näyttää niin onnelliselta <3

Viimeisen pojan syntymä