8-viikkoiset maailmanvalloittajat

Nyt vasta ehdin istahtaa koneelle rustaamaan pentusten kuulumisia. Viime viikon maanantaina söpöläiset pääsivät jo 8-viikon ikään, tiistaina kävivät pentutarkastuksessa eläinlääkärissä ja tyttönen muutti perjantaina omaan kotiinsa. Tarkastuksessa oli molemmilla kaikki hyvin, jippii! Pojalta löytyi pallit ja purennat oli kunnossa. Perjantaina sitten ajelin taas kerran Haminaan. Tyttösen uusi emäntä tuli lapsensa kanssa hakemaan pentua omaan kotiin. Portilla ulkona minua vastaan tuli kaksi isoa russelia: Mila ja Onni. Tyttöpentu säesti haukkuen mukana. Hurjan rohkea tyttönen! Poika oli vastaanottokomiteassa vähän syrjemmällä, mutta vierailun aikana se roikkui suurimman osan ajasta jalassani kiinni ;) Tyttö taas puuhaili sitten vähän enemmän omiaan. Poika oli kasvattanut selvästi jalkojaan enemmän, mutta kyllä ihan russeliksi oli ulkomuodoltaan tunnistettavissa ;) Tyttö on kyllä niin kopio äidistään, että jännä nähdä minkälainen klooni siitä vielä kehittyy. Poika edelleen muistuttaa niin kaikin puolin isäänsä.

Tyttöselle löytyi aivan ihana koti Hollolasta Sirun, Jounin, lasten ja Jalo-irskin luota. Asuvat vielä ihan läheltä meidän mummolaa, joten tulemme siis näkemään tyttöä varmasti usein! Juuri tuollainen agilityä harrastava ja muista russelimaisista harrastuksista kiinnostunut koti oli minulla unelmissa ja semmoinenhan tytölle löytyi. Perheen aiemmat russelit olivat molemmat siirtyneet vasta autuaammille metsästysmaille, joten pitihän tuommoinen russelin puutteesta kärsivä koti pelastaa ;) Vaikka olin hairahduksissani jo ehtinyt pennusta itsekin haaveilla, mutta ei sen aika siis ollut vielä. Parempi näin. Ei tähän kiireiseen elämäntilanteeseen vaan tässä vaiheessa kyllä olisi pentua mahtunut. Ehtiihän sitä myöhemminkin.

Poika jäi kuin jäikin nyt sitten Mila-emonsa helmoihin. Mikähän mammanpoika siitä tuleekaan. Ei vaiskaan. Hieno poika se on ja olen älyn iloinen, että Linda lopulta teki päätöksen pitää poika kotona. Toivotaan nyt vain yhteistä sopua Onnille, Milalle ja uudelle perheenjäsenelle. Hyvin on kolmikko ainakin jo toisiinsa sopeutunut, eikä mitään kärhämiä ole ilmennyt.

Vähän sekavaa tekstiä tässä lasten aiheuttamassa härdellissä, mutta lisätään tähän loppuun vielä muutama kuva viimeiseltä Haminan reissultani, kun on näitä vaan niin ihana katsella. Kerron kuulumisia pentujen kodeista sitten seuraavassa postauksessa. Vielä odottelen, mitkä pentusten kutsumanimet tulevat olemaan. Saa nähdä jääkö poika Russeliksi ;)