Iltsin pennut ja Jasun tassupipi

Sunnuntaina ajeltiin mun porukoilta Muuramesta Ähtäriin Ilonan (Achanthus Doris Day) pentusia, eli siis meidän Janen lapsenlapsia, moikkaamaan. Pennut olivat noin 6 viikkoisia. Samaan aikaan Johanna ja Kimmo olivatkin hakemassa jo Iltsi-mammaa takaisin kotiin. Iltsi taas vallan riemastui meidän Jeren näkemisestä eikä meinannut millään antaa pentujen kuvausrauhaa ;) Söpöläisiä olivat pentuset, kuten arvata saattaa. Meinasi lähteä taskuun mukaan yksi Iltsi-kopio narttu tai sitten komea isänsä näköinen poika ;) Jere teki pennuille "ärhäkkyystestin" rapsuttamalla hännän tyvestä. Nuo kaksi edellä mainittua pistivät oikein kunnon ärinät pystyyn :D Kivat kodit on kuulemma kaikille pennuille tiedossa. Tässä vielä muutama kuva:


Tästä pojasta tulee vielä näyttelystara (Eximus Vis Easy Rider).


Tällä tytöllä on niin hauskat pilkut, että minä antaisin sille nimeksi Tiikeri (Eximus Vis Epic Beauty) :D


Mun suosikki "Iltsi-kakkonen" (Eximus Vis Exotic Romance) vasemmalla ja ilmeisesti sileäkarvaiseksi jäävä poika (Eximus Vis Eternal Flame) oikealla.


Ihanainen Iltsi-mamma leikkipuuhissa.

Maanantaina oltiin illalla taas koko perheen voimin rauniotreeneissä. Tosin Jane odotteli autossa ja Jasu treenasi tällä kertaa. Jasu meni hienosti koko radan jälleen ja löysi kolme piiloa ongelmitta. Intoa oli taas vaikka muille jakaa ;) Mutta takaisin autolle tullessa huomattiin, että anturasta vuosi aika hurjasti verta. Onneksi treenikaveri on eläinlääkäri ja saatiin heti apua paikan päällä. Ison anturan sisäpinnalta etutassusta löytyi aika syvä haava. Onneksi se on kuitenkin tosiaan sisäpinnalla, eikä varsinaisesti kulutuskohdassa. Että eiköhän me selvitä tästä tassuongelmasta varsin kivuttomasti. Jasu on vaan nyt joutunut olemaan tötterö päässä kotona, kun en vauvan takia ehdi koko ajan sitä vahtimaan. Mutta ei tötterö paljon Jasun menoa haittaa, eikä ihme kyllä töppönenkään, jota se joutuu pitämään pihalla.


Treenikaveri laittoi Jasulle pinkin töppösen :D

Videota raunioilta

Eilen käytiin taas raunioilla treenailemassa. Muistin treeniajan väärin, joten porukka juuri lopetteli, kun me tultiin paikalle. Harmitti hirmuisesti, mutta onneksi Mari jäi vielä meidän kanssa treenaamaan. Eli pystyttiin tekemään vain pari yksittäistä "pistoa", kun oli vaan yksi maalimies. Jere kuvasi treenin videolle, joten tässä mun taitavien koirien työskentelyä nyt sitten nähtäväksi:



Kyllä mulla sitten on taitavat rauniorusselit! Samat piilot oli molemmilla. Jasu tietysti taas kokeneempana (ja myös innokkaampana hätähousuna ;)) suoriutui etsinnästä nopeammin. Jane sen sijaan tekee tarkempaa työtä, joka ilmenikin toisella piilolla hyvin. Janelle ei riittänyt se, että se paikansi maalimiehen muutaman metrin päästä, vaan sen piti päästä lähemmäs. Hienosti Jane löysi reitin kasan alle ja pääsi siten ihan maalimiehen viereen :) Ja huomatkaa, miten Janekin on nyt oppinut ilmaisemaan haukkumalla!

Kuvia raunioilta

Jere lähti eilen mukaan raunioille kameran kanssa, kun halusin koirista vihdoin treenikuvia. Muutenkin oli kiva, että Jere pääsi näkemään miten hienosti russelit siellä toimii. Taisin saada hyväksynnän harrastuksellemme ;) Viime kerralla kouluttaja kehui kovasti Janen tarkkaa nenää ja tälläkin kertaa saatiin samat kehut. Mutta erityisesti Jasusta kouluttaja sanoi, että se olisi jo ihan valmis rauniokokeen maasto-osuuteen! Uskomattoman nopeasti kaveri on kyllä homman hanskannut. Vielä kun saataisiin se tottispuolikin kuntoon.. ketteryys tuskin tulisi olemaan ongelma näille agilitykoirille :) Jane ei vielä ilmaise, mutta muuten toimii kyllä myös jo aivan loistavasti treeneissä sekin.


"Jostain se haju tulee, kun vaan keksisi, että mistä."


Jane kiipeilee kasan päällä.


Jasu haukkuu maalimiehelle.


Jasu löysi toisenkin hyvän makkaratarjoilun.

Kevät tulee!

Lumet suli uskomattoman nopeasti ja kevät tuli ihan yllättäen. Kalenteri alkaa täyttymään uhkaavaa tahtia.. Mutta kivahan se vaan on, että kaikenlaista mukavaa tekemistä on tiedossa :) Agilityä, tokoa, raunioita, mejää, näyttelyitä..

Pitkäperjantaina käytiin tempaisemassa Janen kanssa taas pari kisarataa. Tällä kertaa Hyvinkäällä. Ei voi olla todellista, että kaksi hylkyä saatiin taas aikaan! Vauhtia oli ihan mukavasti, mutta hallintaa ei sitten senkään edestä. Ihan kivoja pätkiä kyllä paikoin, mutta ei mahtanut mitään, kun koira ajautui taas väärille esteille. Tuntuu siltä, että tarvitsisin nyt kipeästi "Jasu-terapiaa" ;) Harmi vaan kun pikkupoju on viime aikoina aristanut taas vähän takajalkaa, eikä olla sen takia nyt agilityä tehty.

Perjantaina sain kuulla kuitenkin mukavia uutisia Lahdesta. Janen pentu Eetu (Achanthus Wild Bill) oli siellä näyttelyissä. Eetu sai ERI:n ja oli hienosti isossa näyttelyssä avoimen luokan urosten neljänneksi paras! Paljon onnea upeasta tuloksesta Eetulle ja Jonnalle :)

Meidänkin matka suuntautui Lahden suunnalle viikonloppuna. Mentiin sinne anoppilaan viettämään pääsiäistä. Kiva oli välillä vähän rentoutua, kun töitä on saanut viime aikoina paiskia niin hurjasti. Nautittiin koko porukka ulkona olosta aurinkoisessa säässä. Trimmauspöytäkin lähti matkaan ja vihdoin sain Jasunkin vähän siistimpään kesäkarvaan. Janestakin lähti taas ylimääräiset hapsut ja pohjavillat pois, joten toiveita ehkä olisi saada se näyttelyturkkiin toukokuun loppupuolelle.


Koirat löysivät kylpemispaikan lenkillä Hollolassa

Viime viikolla alkoi ulkotreenit agilityssä ja eilen päästiin vihdoin myös raunioille :) Kyllä Janessa riitti virtaa agilitykentällä ja raunioillakin se suorastaan loisti! Viime syksynä päästiin sen kanssa raunioille vain pari kertaa ihan pentujen lähdön jälkeen, joten hormonihuuruisena se ei tainnut vielä hommaa silloin oikein tajuta. Mutta nyt oli ihan eri ääni kellossa. Vinkulelupalkka toimii Janella oikein loistavasti ja nyt se juoksi ihan suoraan piilolle. Hienoa! Jasunkin etsinnät lähti käyntiin ihan entiseen malliin. Jasuhan on suorastaan luonnonlahjakkuus raunioilla ;) Ilmaisu sujuu jo ihan ongelmitta, nyt vain pitää keksiä sille vaativampia tehtäviä. Eilen opeteltiin paikantamaan haju pienestä betonirenkaan raosta. Rakoa kun haisteli, sieltä tippui makkaraa suuhun :) Paljon tuli taas minulle uusia juttuja, miten koiraa ohjataan oikein tuulen ja muiden esteiden mukaan. Hirmuisen mielenkiintoista ja paljon riittää opeteltavaa!

Toissa viikonloppuna oltiin koko viikonloppu Janen kanssa PetExpo-messuilla markkinoimassa Kusse&Kutta-tuotteita. Osallistuttiin Dogishopin järjestämään muotinäytökseenkin. Jane oli oikein mukava messukaveri, vaikka sunnuntaina taisi jo vähän alkaa kyllästyttää jo. Kaikki ihmiset se moikkasi häntä viuhuen ja olisi tietty halunnut tsekata kaikki vinkulelukojut ;) Tässä vielä yksi kuva muotinäytöksestä:

Raunioita ja kynsiongelmia

Viikko sitten Jane pääsi aloittamaan ihan kunnolla rauniohommat, kun otin senkin treeneihin mukaan. Tutustuttiin maalimiehiin vähän "sattumalta", nimittäin käveltiin vain kasoilla ja ihan "vahingossa" löydettiin pari maalimiestä siinä matkalla. Siis ihan suunniteltu juttu, eikä mitään sattumaa oikeasti. Viimeisen se tuntui jo selvästi vähän haistavan, kun oikein juoksi häntä viuhuen moikkaamaan :) Otettiin Janelle käyttöön lelupalkka, koska uskon sen olevan sille se maailman paras juttu.

En vaan tiedä repeytyikö Janen kannuskynsi raunioilla vai metsälenkillä. Semmoinen ikävä vaiva nyt nimittäin tuli heti pentujen jäljiltä. Kynsi on suorastaan kuoriutunut kuin sipuli ja alkaa vuotaa verta tosi helposti. Kävin sitä eilen näyttämässä eläinlääkärillekin ja saatiin siihen parin viikon antibioottikuuri, vaikka ei se tulehtuneelta vaikuta. Jos se tulehtuu, niin sitten pitää varmaan leikata koko kannus irti. Täytyy nyt vaan olla tarkkana, ettei se pääsisi uudelleen repeytymään. Onneksi Jane antaa teipin olla, ettei tarvitse tötteröä pistää päähän. Eli ikävä kyllä agility on nyt vähän aikaa meillä kiellettyjen lajien listalla. Mutta raunioilla käytiin maanantaina kynsi teipattuna.

Kouluttajalla taisi vähän mennä mun koirat sekaisin, kun teki Janelle vähän turhan vaikeat piilot. Janen kanssa kun on tokoiltu niin paljon, että se mielellään pyörii mun jaloissa. Seuraavalla kerralla pitää tehdä sille "haamuja", että lähtisi innokkaammin irtoamaan maalimiesten luo. Kyllä se ihan selvästi maanantaina innokkaasti etsi, mutta tuli aina kertomaan mulle, että "tuu nyt mun kanssa kattomaan, kun tuolla on joku tyyppi piilossa" ;) Jasun etsinnät sujuu edelleen ihan super hienosti. Nyt vaan ollaan tehty umpipiiloja niin monta kertaa, ettei se meinannut enää muistaa ollenkaan, että piilon sisäänkin voi yrittää mennä :D

Kuvamateriaalia raunioilta

Saatiin vähän kuvamateriaalia rauniotreeneistä nähtäville. Viime maanantain treeneissä ei ollut kouluttajaa, joten säädettiin vähän omillamme siellä. Ihan hyvin pärjäiltiin kyllä, mutta autoin ehkä vähän liikaa Jasua etsinnässä. Yleensä olen kouluttajan käskystä antanut Jasun touhuta enemmän itsenäisesti.

Tässä video viime treenistä:


Treenikaverillamme Nelli Ketolalla on myös ollut kamera mukana viimeisimmissä treeneissä, joten tässä muutamia hänen napsimiaan kuvia:


Rauniorata ilta-auringossa


Välillä olemme saaneet nauttia näin hyvästä häiriöstä :D


Jasun kanssa odotetaan lähtölupaa


Janen velipuoli Rudolf tuli myös treeneihin mukaan :)

Eka umpipiilo

Eilen oltiin taas Jasun kanssa raunioita treenailemassa. Viime kerralla kouluttaja lupasi, että tällä kertaa järjestetään Jasulle eka umpipiilo eli "umppari". Semmoinenhan siellä viimeisenä piilona sitten olikin. Samaan aikaan radalla duunailivat taas vapaapalokuntalaiset, joten häiriötä oli kerrakseen. Kolme paloautoa, paloletkuja, ihmisiä.. eli hirmuisesti hälinää. Jasu hyvähermoisena ei yhtään noista hälinöistä välittänyt, vaan ryhtyi hommiin ihan samaan tapaan kuin yleensäkin. Nykyään se jopa malttaa kuunnella minua lähetyksessä, kun otan sen haltuun aina piilon löytymisen jälkeen. Nyt kyllä kouluttaja sanoi, että jos koira on menossa oikeaan suuntaan ja pääsen hyviin "lähetysasemiin", voin lähettää sen suoraan piilolta.

Kaksi ensimmäistä piiloa löytyi nopeaan ja Jasu ilmaisi haukullaan ne hienosti. Sitten edettiin umpipiilolle. Itse en tiennyt yhtään, missä piilo on, mutta Jasu täpäkkänä tarkasti alueen ja jäi haukkumaan yhden kasan päälle. Sitten mentiin yhdessä katsomaan mitä kannen alla betonirenkaan sisässä oli. Ja sieltähän se viimeinen maalimies löytyi nakkipurkin kanssa! Voi Jasun riemua :D

Tänne blogiin tulee nyt näköjään päiviteltyä näitä rauniokuulumisiakin. Mutta kun Jasu vaan on niin loistava! Ei voi muuta sanoa. Rauniot on kyllä ihan Jasun juttu. Se etenee vaikeakulkuisella alueella reippasti, mutta kuitenkin harkiten. Etsii nopeasti ilmavainua käyttäen ja löytää piilot takuuvarmasti. Osaa jo ilmaista todella mallikkaasti haukkuen. Ihan mahtava etsijäkoira! Moni treenikaveri on kyllä ihan ällistynyt, että miten porukan pienin koira voi olla noin taitava :D Saapa nähdä päästäänkö ihan joskus kokeisiin asti Jasun kanssa. Etsiminen alkaa olemaan jo todella hyvällä mallilla. Tottelevaisuusosuus voikin olla sitten se haastavampi juttu..

Mietin, että Janelle ehkä voisi toimia paremmin lelupalkka raunioilla. Pitää vähän sulatella asiaa. On tässä muutama viikko vielä aikaa päättää, että mitä sen kanssa teen. Se kun on niin liekeissä kaikista leluista.

Viikkokuulumisia

Vauhti sen kun kiihtyy pentuaitauksessa :D Jekkukin oppi sunnuntaipäivän aikana kävelemään ja menee jo yhtä lujaa kuin veljensä. Arvasinkin, että tyttö hiljenee huomattavasti, kun se saa jalat alleen. Jermukin on myös oppinut hallitsemaan takapäätään. Aika samalla tasolla tuntuu nyt kehitys olevan. Pennut painivat jo paljon keskenään ja nukkuvat mieluummin jossain muualla kuin laatikossa. Välillä osa on piiloutunut jonnekin ja pitää ihan etsiä, että mistä onkaan paras unipaikka löytynyt. Joskus joku löytyy pentuputken sisältä ja toinen taas jostain patjan alta. Kunnon luolakoiria ;)

Jane on ollut aika väsynyt. Ilmeisesti pennut valvottavat sitä öisin. Päivällä en juurikaan nää sen imettävän pentuja. Mutta tyytyväisiä tuntuvat silti olevan. Tänään annoin pennuille ensimmäisen kerran pieniä jauhelihapalloja. Jumpe ja Jekku suorastaan ahmivat niitä. Jutsukin maisteli vähän varauksella. Jermu päätti olla maistamatta moisia ällötyksiä. Ehkä sillä vaan ei ollut nälkä ;)

Jasu treenaili eilen raunioita. Olen kyllä niin innoissani, kun nään miten Jasu nauttii hommasta :) Siitä taitaa tulla ihan Jasun ykköslaji, niin taitava se hommassa on. Nyt se osaa jo ilmaista piiloja oikein mallikkaasti ja etsiä koko alueelta. Ensi kerralla kuulemma pistämme maalimiehen jo umpipiiloon. Hieno Jasu!

Jasu tauolla

Väliin vähän muita kuulumisia.. kunnes saadaan taas otettua uusia kuvia pennuista.

Jasu kävi fyssarilla Riihimäellä maanantaina. Tai mitä lie osteopatiaa se mies tekikään :D Kuten arvelinkin, Jasu on päässyt aika huonoon kuntoon. Tai en tiedä onko se yhtään sen vuoden takaisen Piiralla käynnin jälkeen parantunutkaan. Silloin homma jäikin sen verran kesken, että samat vaivat sieltä selästä löytyi edelleen. Jasun selkä oli kauttaaltaan vino. Jonkun iskun/iskujen takia lantio on vino. Jumeja ja vinouksia löytyi sitten jokaisesta selän "osasta". Eli koko koira on ihan kaarella. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin fyssari-setä sanoi, että Jasu on terve koira ja se on hänen mielestään ihan saatavissa kuntoon. Nyt on vaan se tilanne, että "vesilasi" on päässyt niin täyteen, että se vaan läikkyy yli, jos ei asialle nyt tehdä oikeasti jotain.

Jotain taikoja se mies teki Jasulle ja sanoi, että nyt kaveri on taas suora. Mutta uudestaan täytyy mennä muutaman viikon päästä käymään hoidoissa. Ja varmaan myöhemmin syksyllä taas uudelleen. Ihmeellistä kyllä, tällä kertaa huomaan Jasussa ihan selvän eron! Pitkästä aikaa se kävelee esimerkiksi portaat alas suoraan, eikä tee semmoista kummallista siksak-liikettä. Ihanaa, jos tästä olisi tosiaan apua Jasulle!

Jasu sai nyt ainakin muutaman päivän lepotuomion, joten päätin nyt vähän pikku hiljaa aloitella Janen kanssa taas harrastuksia. Pennut vaan lähinnä nukkuu kotona eivätkä ole moksiskaan, vaikka mamma olisi tunnin-pari poissa välillä. Maanantaina käytiin rauniotreeneissä ihan vaan tekemässä pientä makkararinkiä ja tutustumassa siinä samalla alueeseen ja maalimiehiin. Vähän Janea jo kuljetettiinkin raunioilla ja hienosti mammakoira siellä liikkui. Vähän oli vielä epäselvää Janelle, että nenääkin voisi käyttää ihmisten paikantamiseen, tyyppi tykkäsi ennemminkin tutkia mitä betonipalkkien alta löytyy :D Meidän luolakoira..

Tänään sitten päätin käydä Janen kanssa agilitytreeneissä. Tai ihan siis vaan ihmettelemässä meininkiä ja tekemässä jotain pientä. Otettiin aluksi puomia. Se meni oikein hienosti :) Sitten päätettiin kokeilla vähän keppejäkin, mutta siitä Jane ei selvästi tykännyt. Tissit varmaan roikkui kummallisesti mahan alla tai sitten sitä sattui johonkin. Joten jätettiin kepit sitten siihen. Vähän oli mammakoira vielä ihmeissään kaikesta hälinästä, joten totesin, että ehkä odotamme vielä muutaman viikon ennen kuin vien sen uudestaan treeneihin. Ehkä voidaan omalla ajalla kuitenkin käydä radalla jo aiemminkin.

Treenejä ja kamuja :)

Tässä vähän tunnelmia Kulomäen täyttömäen päältä ;) Ollaan taas lenkkeilty ahkerasti Väinön kanssa. Yritettiin saada koko katras nätisti samaan kuvaan ja kyllähän se lopulta ihan onnistuikin. Jane pönötti hienosti keskellä paikoillaan, mutta pojat piti eristää reunoille, kun eivät olisi muuten paikoilleen asettuneet. Väinö on niiiin rakastunut Jasuun. Meidän tytöltä tuoksuva poika ;)

Ollaan saatu toinenkin uusi lenkkikaveri. Bongasin Janen velipuolen Rudolfin (Achanthus Speed King) urosluettelosta. Pitihän sitä pyytää lenkille, samassa kaupungissa kun asuvat ;) Rudolf on siis myös Janen äidin, Tjorvenin, pentu. Sen isä on TomTom. Rudolf on kyllä oikein kivan näköinen uros. Tosi hyvät kulmaukset ja oikeat mittasuhteet. Kookas Rudolf kyllä on. Jane näytti suorastaan pieneltä sen rinnalla :D Luonnettakin tuntuu löytyvän, niin kuin arvata saattaa :D Olen tutustunut Rudolfin isään Viron reissulla pari vuotta sitten. Siinäpä vasta olikin pakkaus ;)

Jane käyttäytyi Rudolfia kohtaan suorastaan sikamaisesti. En ymmärrä, mikä sitä oikein riivasi?! Väinöä kohtaan ensireaktio oli ihan toisenlainen. Jane sitten päätti suoraan käydä irvistelemään ja hyökkimään nenille. Onneksi Rudolf ei kuitenkaan ollut moksiskaan vaan väisti ilkeää ämmää. Mutta lenkin puolessa välissä Jane innostui ihan juoksemaankin rallia Rullen kanssa. Mutta ei vaan voi ymmärtää tuon aivoituksia. Ensin irvistetään, mutta sitten leikitään. Vähän epäilyttää, ettei Jane kovin tosissaan ollutkaan irvistelemässä ;)

Rudolf esiintyi myös Aptus-show:ssa pari viikkoa sitten. Tässä yksi kuva uudesta ystävästämme:



Vähän uutisia myös Keski-Suomesta. Ilona on aloittanut agilityn alkeiskurssin! Tosi hienosti on parit ekat treenit sujuneet. Tyttö suoritti puominkin kuin vettä vaan, eikä pelännyt yhtään. Hienoa! Nyt on vaan vähän haasteena saada Iltsi keskittymään johonkin muuhunkin kuin vinkuhiireen ;) Mutta kyllä se siitä. Hienoa vaan, että intoa löytyy!

Me treenattiin eilen Janen kanssa Oreniuksilla viimeistä kertaa. Oli tosi haastava treeni ja älyn kuuma! Jane rojahti treenin jälkeen vesikuppinsa viereen rötköttämään. Sain oikein potkuja persauksille Juhalta. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa :D Mutta hyvä, että joku katsoo perään ja antaa neuvoja. Vaikka sitten vähän tiukempaankin sävyyn. Jane kulkee paikoin tosi hienosti, mutta usein saan sen liikkeen töksähtämään omalla tunaroinnilla. Estevarmuutta pitäisi vaan saada paremmaksi. Mutta kyllä se siitä, kuhan päästään seuraan ja kunnolla treenailemaan. Oreniusten kurssi oli kyllä todellakin silmiä avaava ja opin hirmuisesti uutta. Itsestäni ja koirasta :)

Jasu on treenaillut raunioita oikein mallikkaasti. Nyt ollaan ihan jo etsitty ihmisiä raunioiden seasta. Jasu on tehnyt jo saman tasoisia etsintöjä kuin muutkin ja aina on ukot löytyneet lohkareiden seasta. Hienoa! Raunioharrastus tuntuu todellakin sopivan Jasulle hyvin. Siinä se saa liikkua omaan tahtiin ja päättää, mistä kohtaa menee. Ja ihan tuntuukin olevan Jasulla pää mukana touhuissa. Mitään tyhmää se ei tee, eikä käy kamalilla kierroksilla. Kaveri tekee oikein tunnollisesti hommia <3 Vaikka nyt pitää kyllä metsälenkillä tehostaa Jasun hallintaa. Yhdet miehet se kävi jo omin luvin moikkaamassa.. Enää ei ohitetakaan ihmisiä ilman hihnaa.

Mallioppilas

Jasu aloitti pari viikkoa sitten uuden harrastuksen. Meidät hyväksyttiin Vantaan palveluskoiraporukan rauniotreeneihin mukaan, vaikka vähän myöhässä tajuttiinkin ilmoittautua. Tässähän on ihan meidän lähellä rauniorata, mitä olen koko kevään ajan katsellut vähän "sillä silmällä" ja mietiskellyt, että olisiko meistä pelastuskoirahommiin. Turhaan kyllä mietiskelin, sillä aivan loistavasti on uusi harrastus lähtenyt käyntiin ja olen itsekin innostunut kovasti touhusta. Se ei kuitenkaan ole tullut yllätyksenä, että Jasu on ollut treeneissä suorastaan mallioppilas :D Lähinnä vaan jännittää, että miten sen paikat kestää moista harrastusta.

Ekalla kerralla oli ohjelmassa vaan makkararinkiä, että Jasu tottuisi ihmisiin :D Kuten arvata saattoi, Jasu oli ihan liekeissä ja sinkoili ihmisen luota toiselle. Vai pitäisikö sanoa makkaran luota toiselle ;) Että ei ole ainakaan yhtään epäluuloinen kaveri ihmisiä kohtaan. Päinvastoin. Kuhan makkaraa tulee, niin Jasu on ihan kenen vaan kaveri. Kouluttaja vielä oikein häkeltyi, kun Jasu alkoi komentamaan, että "anna jo sitä makkaraa!" Siitäkös kouluttaja sitten alkoi oikein haukuttamaan Jasua. Että ilmaisukin on jo siis oikein hyvällä mallilla :D

Viime kerralla emme treenanneetkaan Kulomäen raunioilla, vaan Petikossa ketteryysradalla. Jasu oli taas ihan mallioppilas. Agilitystä on kyllä suuri hyöty siinä, että Jasu ei kokenut esteitä mitenkään vaikeina. Metallisesta putkesta se sujahti läpi, hyppäsi pituusesteen yli, suoritti keinun ja tasapainoilulaudan, käveli vaakatasossa olevat tikapuut, käveli rämisevien peltien yli ja hyppi pöydältä toiselle. Mikään este ei tuottanut ongelmia. Mutta rauhoittumista pitäisi kyllä harjoitella paljon, sillä Jasu ilmiselvästi luuli olevansa agilityradalla :D Raunioiden ketteryyskokeessa kun esteet suoritetaan tokomaisesti. Että ennen estettä ja sen jälkeen pitää mennä perusasentoon ja seurata esteeltä toiselle nätisti vierellä. Siinä onkin meillä paljon harjoittelemista!

Tässä pari kuvaa ketteryysesteistä:





Haaveena olisi päästä joskus Janenkin kanssa raunioita treenailemaan. Se olisi varmasti parempi tottispuolessa, mutta saa nähdä miten pää kestäisi muuten. Jasu on kyllä ihan mahtava koira! Sen luonne on jotain niin uskomatonta <3 Ja tasapainokin sillä on ihan huippuluokkaa. Vaikka se on tuommoinen pyllerö, joka ei juostessa oikein aina hallitse jalkojaan ja kärsii selkäkivuista.