Kotkan kisat

Ei tullut vieläkään.. sitä viimeistä nollaa meinaa. Janen kanssa kisattiin lauantaina kaksi starttia Kotkassa. No, onpa nyt sentään kisakausi avattu. Ei tullut kovin häikäiseviä suorituksia. Treenaamisen puute kyllä näkyin selvästi tekemisessä. Pitäisi varmaan päästä treenaamaan useammin kuin kerran tai kaksi kuukaudessa ;) Jännitin taas ihan liikaa ja Janekin oli paikoin vähän pihalla.. Tosin itseäni saan kyllä syyttää kaikista virheistä. Janehan menee juuri niin kuin sitä ohjaa.

Tässä videokooste kisoista:



Ekalta radalta 10 virhepistettä, mutta päästiin kuitenkin alle ihanneajan :D Eka rima tippui, kun omaa liikettä ei ollut mihinkään suuntaan. Sitten kämmäsin pujotteluun ohjauksen. Janella oli aika kiire kepeille. Se ei korjannut linjaansa, vaikka yritin kääntää sitä parempaan kulmaan ennen keppejä. Sitten vielä ajoin Janen päälle, joten se painoi kakkosväliin (näin ainakin järkeilin asian videolta ;)). Sitten vielä ihan surkea takaaleikkaus A:lla, jossa Jane meinasi kääntyä takaisin. Noita pitäisi vaan harjoitella! ..kun vaan pääsisi treenaamaan..

Toka rata alkoi ihan hienosti, mutta loppu lässähti ihan täysin. Mutta jo heti alussa Jane luki harmillisesti väärän esteen, en vetänyt sitä tarpeeksi sivuun niin kuin oli tarkoitus. Lopussa sitten unohdin hakea Janen putkesta, ajauduin ihan liikaa eteenpäin ja näin ollen se meni muurin ohi. Sitten alkoi niin huvittaa koko kämmäily, että unohdin radankin ja vielä putkella hävitin koiran :D Ihan naurattaa koko toilailu!

Mutta tosiaan, onpa nyt ainakin kisakausi korkattu. Toivottavasti seuraavat kisat menee jo paremmin ;)

Metsän eläjät

Alkaa olla koirat jo sen verran "metsittyneitä", että ei meinaa hihnalenkeistä tulla enää mitään. Vai onkohan sitten kevättä rinnassa, kun kaikki hajut pitäisi päästä haistelemaan ;) Keskiviikkona oli taas ihana aurinkoinen ilma. Pitihän sitä käydä vähän kameran kanssa ulkona. Samalla yritin ottaa kuvia uusista Kusse&Kutta-valjaista. Välillä oli aika haastavaa kuvata, kun koirat juoksivat jänisten hajujen perässä. Ja multa tietysti unohtui kaikki lahjukset kotiin ;) Illalla vielä käytiin Väinön kanssa lenkillä. Kyllä siinä oli taas riekkumista kerrakseen sille päivälle!

Tässä muutama ottamani kuva. Vielä on vähän valotukset mitä sattuu, mutta tarkennus sentään alkaa jotenkin pysyä perässä ;)


Janen pöljärallia


Tiukat kurvit


..ja ne pöljät ilmeet..


"Ähäkutti!"


Tuuli vaan suhisee korvissa..

Russelin kestävä lelu

Jätti-Masi on ainut vinkuva lelu, mitä Jane ei ole vielä saanut rikki. Ja sekös vasta potuttaakin :D Muuton jäljiltä lelu koki taas uuden tulemisen. Sen kanssa on vierähtänyt Janella aikaa monena iltana. Tosi kova puruvoima sillä on, kun saa tuosta äänenkin aikaiseksi. Itsekin saa puristaa ihan täysiä!

Uusia ja vanhoja kamuja

Taas ollaan saatu paljon uusia kavereita :) Ja vanhojakin ollaan moikattu siinä sivussa. Viikko sitten sunnuntaina meillä kävi jopa 5 koiran kokoinen koiralauma. Siitä kerron kyllä myöhemmin ;) Hih, salaisuuksia.

Torstai-iltana lenkkeiltiin meidän metsässä Väinö-russelin (=Riikolan Pelimies) kanssa. Se on kyllä varmaan niin, että minne vaan sitä muuttaakin, niin aina russelikamuja löytyy :) Väinö asuu ihan melkeen meidän naapurissa, tuossa ehkä kilometrin päässä. Väinöstä ja omistajastaan Martasta saatiin kyllä tosi mukavat uudet lenkkikamut. Väinö tuli oikein hyvin toimeen Jasun ja Janen kanssa. Janekin jopa hyväksyi sen kaverikseen ja hirmuiset rallit alkoi heti, kun koirat irti päästettiin. Tosi kiva!

Viikonloppu oltiin Muuramessa mun porukoilla ja samalla tietty käytiin Jyväskylässä kavereiden luona. Lauantaina kävimme katsomassa Heta-pentusta (=Endell One More Night) Heinin ja Vesan luona. Heta on ihastuttava nyt noin 4kk ikäinen tyttönen, joka muutti Heinille ja Vesalle Siiri-russelin kaveriksi. Heta on itse asiassa Ilonan ja muiden Janen pentusten serkkupuoli, joten oli ihan hauska bongailla yhteneväisyyksiä. Ainakin sillä on ihan samanlaiset pilkut vasemmassa kyljessään, kuin Iltsillä! Hassua :D Pitihän Hetasta ja kumppaneista ottaa vähän kuviakin, vaikka aika pimeää oli.


Tässä Heta söpöliini syö luuta lelukoiran päällä :D


Ja tämä puolestaan ei ole huilisti, vaan Osku-saku, joka oli Heinin ja Vesan luona hoidossa. Hassu otus, joka toi koko ajan leluja viereen ja toljotti tuolla tavalla, että "Heitä jo!" :D

Sunnuntaina kävin Janen kanssa treenaamassa meidän vanhoissa mestoissa Polleparkissa. Oli tosi kiva moikata kamuja ja muutenkin päästä kunnon treeneihin! Jane kulki radalla ihan super hienosti! Nyt alkoi paineet vähän nousemaan ensi viikonlopun kisoja ajatellen.. Jännää! Treenien jälkeen käytiin Johannan ja Iltsin & Onnin kanssa lenkillä ampumaradan metsässä. Oltiin ehkä rämmitty lenkkipolkua noin puoleen väliin lumikinosten keskellä, kunnes yhtäkkiä tajusimme, että Onni oli jäänyt porukasta! Siinä sitten aloimme tutkailemaan maastoa ja huomasimme paljon jäniksen jälkiä. Lopulta löysimme Onninkin jäljet ja Johanna lähti rämpimään umpihankeen perään. Melkein tunti siinä meni rämpiessä, ennen kuin Johanna löysi Onnin! Se tuli vastaan omia jälkiään ja oli raapinut kovaa lumenpintaa vasten tassut ja mahanalusen ihan verille. Huh huh! Kyllä Onni taas säikäytti - Eikä ollut muuten ensimmäinen kerta! Mutta onneksi löytyi!

MUOKS! Ainiin, vallan meinasi unohtua tännekin mainita asiasta! Treeniblogiin jotain jo kirjoittelinkin. Nähtiin Janen pentua Donnaa myös viime viikolla, kun käytiin taas Sporttikoirahallilla treenaamassa. Donna tuli Christelin kanssa mukaan vähän tutustumaan agilityn saloihin. Ovathan he jo alkeisryhmässä treenailleetkin ja intoa näyttää olevan molemmilla kovasti :) Donna on luonteeltaan hyvin samanlainen kuin Jane. Ehkä aavistuksen pehmeämpi, mutta ohan Donna vielä nuori. Häntä viuhui lähes taukoamatta kentän laidalla ja tosi avoimesti Donna tervehti kaikkia. Leluun se tarttui innolla ja leikki tulista taisteluleikkiä. Hienoa! Donna on tosi pieni, painaa reilu 5 kiloa, mutta sillä on tooosi pitkät jalat :D Harmi sinänsä, koska muuten Donna olisi minusta oikein kivan kokoinen ja mallinen russelinarttu. Mutta kiva, että Jane jättää pientäkin kokoa! Iltsi taas on hyvin samanmallinen ja kokoinen kuin Jane. Ehkä aavistuksen pienempi kuitenkin. Luonnekin on hyvin samanlainen näillä kaikilla tyttösillä. Ihania <3 Tykkään kaikista kovasti!

Jasu tapasi isoisänsä

Perjantaina järjestyi vihdoin jo kauan suunniteltu tapaaminen. Jasun isoisä Kesänkeijun Eppu-Elmeri asuu Keravalla, eli siis aika lähellä meitä. Viime kuussa näin Elmerin ihan vilaukselta, mutta nyt lähdettiin koko porukalla ihan lenkille asti. Mukana oli siis itseni ja koirieni lisäksi Mari, Marin poika Mikkis, russelit Shira ja Elmeri sekä kelpie Stitch. Aurinko paistoi ja oli ihanan keväistä :) Vähän jänskäilin etukäteen, että mitä Jane tuumii itseään nuoremmasta kelpienartusta. Pitihän se arvata, että pieni välien selvittely tapahtui heti alkumatkasta. Janesta taisi kuitenkin tulla pomo, vaikka se vähän osumaa korvaansa saikin. Verta tuli ihan hirmuisesti, mutta ei korvan lehdestä kuitenkaan löytynyt kuin pieni reikä, joten jatkoimme matkaa. Tappelupukarit osasivat ollakin loppumatkan ihan nätisti :)

Jasu taas tavoilleen uskollisena sopeutui koiralaumaan hyvin. Elmeri-isoisästä taisi tulla ihan Jasun uusi paras kaveri :D Kummallinen yhteys vaan löytyi heti alkumatkasta urosten välillä. Samat hajut haisteltiin ja kuljettiin koko ajan yhtä matkaa. Haussut :D Ja jännä oli muutenkin huomata, miten samanlainen Eppu on Jasun kanssa. Lenkin jälkeen kun käväisin sisällä vielä vähän lärpättelemässä, niin Eppu änki samalla lailla jalkoihini kuin Jasu tekee. Sillain huomaamattomasti, mutta kuitenkin vaatien rapsutuksia. Sohvallakin Eppu makasi ihan samoin kuin Jasu. Mulkoillen vähän, että "pikkasen on kyllä tylsää, mutta olen nyt vaan tässä" :D Minun silmään Elmeri näytti vielä oikein vetreältä 10-vuotiaalta, vaikka vähän samanlaista selkävaivaa sillä on ollut kuin Jasulla.

Tässä pari kuvaa Elmeristä:


Jotain samaa kuin Jasun naamassa?


Jasu edellä ja Eppu perässä :D

Sirkkusilmäsutkauttaja

Eilen uhmattiin taas lähialueiden liikennettä ja lähdettiin kahdestaan Janen kanssa joukkosilmätarkastuksille Espooseen. Paikkana oli pieni trimmaamo, jossa oli suuri odotustila. Mutta kun sinne änkee arviolta 20 koiraa, niin sutina oli arvattavasti melkoinen! Ovella Jane taisi aluksi päättää, että täällähän ei pienet valeraskaat russelit viihdy. Mutta onneksi se muutti pian mielensä. Tosi hyvää häiriöharjoitusta saatiin vuoroa odotellessa. Jane esitti kaikki temppunsa (eli sivulle tulon, maahan menon ja istumisen ;)) ja lopulta halusi jo häntä viuhuen moikata muitakin koiria. Olen siis tosi tyytyväinen Janen käytökseen :)

Itse silmätarkastus meni myös ihan mukavasti. Terveet on Janen silmät :) Toisen silmän kohdalle paperiin vaan merkattiin "PPM - diagnoosi avoin", eli jonkinlaista sikiöaikaista verisuonijäännettä sieltä löytyi. Mutta siitä ei kuulemma tarvitse olla huolissaan.

Valeraskaus alkaa onneksi pikku hiljaa olemaan ohi. Jane on muuttumassa taas siitä säikystä, äkäisestä ja vinkuvasta tavaroitaan vahtivasta hirviöstä omaksi iloiseksi ja leikkisäksi itsekseen :) Eilen lenkin jälkeen koirat sinkoilivat jo ympäri huushollia peräkanaa. Illalla oli sitten hyvä levähtää sohvalle rankan iltarupeaman jälkeen. Pupillit möllöttivät tuolla silmissä vielä pitkään levällään. Siitä se sitten saikin uuden nimen, Sirkkusilmäsutkauttaja ;) Kyllä meillä nämä lempinimet on aina erityisen fiksuja ;)