Agilitykentällä

Otin eilen pennut mukaan agilitytreeneihin. Treenikaverit tietysti halusivat päästä paijaamaan söpöläisiä. Päästettiin nelikko irti kentälle ja ryhmittäydyttiin ympärille ihmettelemään. Aluksi tietty uusi paikka kaikkia hieman jännitti. Olihan se kerrassaan ihan hirmu erilainen paikka, kuin missä ollaan aiemmin käyty. Paljon haukkuvia koiria ympärillä, pimeyttä ja hälinää. Tosi nopeasti kaverukset kuitenkin ottivat tilanteen haltuun ja pian ne juoksentelivat jo aika kaukana turvallisesta boksistaan. Jutsu erityisesti ihmetteli isoja haukkuvia koiria ja melkein sen teki mieli jo vähän ärhennellä takaisin :D Tirppa-tyttönen taisi ensimmäisenä uskaltautua putkeen ja lopulta se sujahti siitä läpi lähes kuin ammattilainen. Pojat seurasivat perässä.

Pentuset saivat paljon ihastelua osakseen ja kehuja reippaudestaan. Ovat ne kyllä tosi mukavia, vaikka alkavat olla aika rasittaviakin. Tänään käytiin vähän ihmettelemässä meidän alakerran varastoa ja ulkonakin peuhaamassa. Testasin vähän namimagneetin ja retuutuslelun toimivuutta pentusiin. Tirppa on oikein super perso erityisesti namien perään. Jutsu taas tykkäsi enemmän retuuttaa lelua. Venkku-Venkulalle kelpaa kaikki yhtä lailla ja Jermua en päässyt vielä testaamaan, kun se veteli sikeitä. Jermu oli saanut jostain vähän mahan sekaisin. Toivottavasti se olisi vaan joku ulkona syöty ja mahan sekoittanut juttu, eikä mikään pöpö.

Treenailuja ja fyssaria

Nyt alkoi ainakin muutaman viikon agilityn tehotreenailut. Joka toinen viikko on treenit sunnuntai-iltaisin Keravalla sisähallissa. Lisäksi siihen sitten edelleen keskiviikon iltatreenit niin kauan kuin ulkona pystyy olemaan. Ja kentällähän voi käydä myös omalla ajalla. Jasu on toistaiseksi edelleen ollut mun treenikaveri, mutta on Janekin käynyt tekemässä jo jotain pientä. Yksi ilta se änkesi mukaan treeneihin ja käytiin vähän kentän reunalla taas ihmettelemässä tunnelmia. Ihmetyksekseni mammakoira vänkäsikin radalle, joten tehtiin pikku harjoituksia sitten. Matalaa A:ta, puomia, keppejä ja niihin yhdistettynä vähän hyppyjäkin rimat alhaalla. Jane oli ihan intopiukeena ja suoritti ihan täysillä! :) Kylläpä tuntui taas kivalta mun vauhtipakkauksen kanssa, mutta pitää nyt malttaa vähän kuitenkin vielä. Toisten koirien haukkuminen vähän Janea vielä ihmetyttää, mutta nyt se oli jo huomattavasti reippaampi kuin muutama viikko sitten.

Jasu on kulkenut treeneissä ihan loistavasti! Nyt tuntuu, että ollaan löydetty sellainen yhteinen sävel. Onkohan se tulossa siihen maagiseen ikään, että se alkaa lukea mun ajatuksia? ;) Reilu viikko sitten vaan tein aika pahan mokan, kun vedätin sitä vähän liikaa puomilla. Jasu ei saanut jalkojaan hallintaan, vaan putosi alas täydestä vauhdista korkeimmalta kohdalta suoraan rinta edellä alas :/ Ei kyllä onneksi tainnut käydä kuinkaan. Nyt pitää muistaa olla vedättämättä. Turha yrittää tehdä sille nopeutta kontakteille, kun meno on tuollaista. Yritetään sitten vaikka tehdä tiukempia kurveja. Nyt onneksi keskiviikkona Jasu oli selvästi oppinut virheestään ja otti puomin vähän rauhallisemmin. Ei mikään tyhmä koira.

Sisätreeneissä ajattelin alkaa hiomaan kummankin koiran pujottelua. Jasulla on vähän väärä tekniikka ja Janelle pitäisi saada vauhtia lisää. Hallissa on verkot, joten niiden avulla voisin yrittää treenailla aina sunnuntaitreeneissä. Hallissa on aika tahmea mattopohja ja matala katto. Mutta pikkukoirille halli toimii kuitenkin ihan hyvin. Maton tahmeus ei tuntunut haittaavan kuin minua. Mutta siihenkin varmaan tottuu.

Eilen käytiin taas fyssarilla Riihimäellä. Janekin pääsi hoitoon tällä kertaa. Ajattelin nyt tsekata senkin pentusten jäljiltä. Jasulla hoidettiin nyt koko keskiselän aluetta mahankin osalta. Hyvinkin voi johtua Jasun mahavaivat (=närästys) siitä, että sen koko keskiosa on ihan tukossa, eikä suolistokaan pääse toimimaan kunnolla :/ Mutta nyt ollaan taas astetta lähempänä rennompaa koiraa. Ihmeellistä, miten Jasun selkä alkoi liikkua hoidon jälkeen! Janellakin oli vähän vinoutta takapäässä, joka korjattiin. Nyt pitäisi taas alkaa peräpään heilumaan hännän mukana :D Kuukauden päästä pitää kyllä taas mennä hoitoihin, Janenkin. Mutta kyllä tuntuu kivalta, kun näkee oikeasti, että tästä hoidosta on apua! Tämä viikko vaan lepäillään ja ensi viikolla sitten taas tositoimiin :) Ensi viikolla lähtee pentusetkin, joten sitten koittaa taas normaali elämä. Toisaalta hirmu kivaa.

Hirveesti kaikkea uutta

On ollut oikein tehoviikonloppu. Varsinkin lauantai, kun lähdettiin pentujen kanssa käymään Hollolassa Jeren vanhempien luona. Oli oikein kaunis syyspäivä, joten pentuset sai olla melkeinpä koko iltapäivän ulkona. Päikkärit ottivat tyytyväisinä boksissa pihalla auringon paisteessa :D Otettiin paljon kuvia, kun tyypit juoksenteli pihamaalla. Kuvista välittyy ihana aurinkoinen tunnelma ja kauniit syksyn värit, vaikka oikeasti tilanne tuntui minusta lähinnä kaoottiselta ;) Yksi juoksi tuonne ja toinen tänne.. Mutta ihania ovat pentuset ja jotenkin niin hirmu tasaisia kaikin puolin.

Hollolassa ehdittiin käydä pentusten kanssa tutustumassa myös vähän toisenlaisiin ihmisiin. Käytiin nimittäin moikkaamassa Jeren siskoa kehitysvammaisten hoitokodilla. Siellä pentuset tietysti valloitti monta pientä ja vähän suurempaakin ihmistä :) Kyllä oli monta rapsuttelijaa ja ihastelijaa! Pentuset taisivatkin olla vähän väsyneitä pitkän päivän jälkeen ja nukkuivat aika tyytyväisinä illalla. Mutta tänään meno on tietysti ollut taas ihan yhtä vauhdikasta kuin muinakin päivinä. Kunpa tuo väsymys kestäisi vähän pidempään! ;)

Latasin taas Flickriin kuvia Hollolan reissulta. Pitäisi kyllä keksiä joku järkevä paikka kuville, kun kotisivuille niiden lataaminen on niin hidasta.. Mutta nyt väliaikaisesti latailen nyt kuvia ainakin tuonne. Tässä kuitenkin vielä suosikkikuvat teksteineen tähän blogiin:


Tirppa-tyttönen


Jutsu ja äippä


Jumpe eli Venkula-Venkku


Jasu raukkaa vähän ahdistaa pentuset


Jutsu-lelukoira


Jermu löysi maasta varmaan jotain syötävää


Jermun juoksuharjoituksia


Riitapukarit


Saatiin yhteiskuva, kun laitettiin riitapukarit reunoille ;)

Seisomakuvat

Eilen pakkasin kaikki koirat autoon ja hurautettiin Marin kanssa Keinukalliolle. Mukaan lähti myös Marin pienenpieni russeli Shira. Marillahan asustelee myös kelpie Stitch ja asusteli Jasun isoisä Eppu-Elmerikin, joka ikävä kyllä vaan jouduttiin lopettamaan kesällä 10-vuotiaana :( Stitch ei päässyt mukaan pentujen takia, koska Jane ei viimeksi tullut oikein sen kanssa juttuun.

Pennut saivat nyt siis hurjasti kaikenlaisia uusia kokemuksia! Shira oli niille tietysti ensimmäisenä uusi tuttavuus, mutta se ei kyllä juuri pikku riiviöistä välittänyt. Päästettiin koko lauma juoksentelemaan parkkiksen viereen nurmikolle. Janekin hyväksyi hyvin Shiran porukkaan :) Kyllä kaikki oli riemuissaan! Pian pentuja tulikin sitten lääppimään koko koululuokallinen keravalaisia teinejä, joten uusia ihmiskontakteja tuli valtavasti :D Myös kaikenlaista häiriötä oli ympäristössä, kun koululaiset harjoittelivat muun muassa puolijoukkueteltan pystyttämistä. Hirmu reippaita olivat kaikki pentuset ja suhtautuivat uusiin asioihin pelotta. Kyllä koko porukka olikin aika väsynyttä ja nukkui pitkälle iltapäivään, kun kotiin viimein päästiin.


Teinit ihailemassa Tirppaa

Retken tarkoitus oli ottaa pentusista ensimmäiset seisomakuvat. Itse "valokuvaajamestari" Jere ei ollut paikalla, joten yritin sitten itse ottaa kuvat. Kyllä me jotain aikaiseksi saatiin, vaikka mitään mahtiotoksia näistä ei tullutkaan:

Yonster's Monster Magic

Meidän pikku Tirpsukka-Tirpasta ei meinannut saada oikein onnistunutta kuvaa millään. Sillä oli kauhea kiire pois pöydältä herkullisen sormen perässä :D Pöydällä tämä tyyppi ei kyllä jännittänyt yhtään. Tirppa edelleen valloittaa topakalla olemuksellaan. Aika itsetietoinen tyyppi. Ei pahemmin väistä ilkeää mutsiaankaan, vaan pistää jo sillekin kampoihin. Hirmuisesti sillä vaan on karvaa! Toivottavasti tuosta pehkosta tulee vielä karkeaa, eikä semmoista pehmyttä haiventa. Tirppa on kyllä ihan tappijalkamallia. Kaikkein matalin pentusista. Siitä taitaa tulla mulle se lyhytjalkainen Jane <3

Yonster's Monster Mascot

Jermua taisi pikkaisen jännittää pöydällä, kun häntä ei meinannut nousta pystyyn. Mutta kyllä se seisoi tosi reippaasti ja söi hulluna maksapasteijaa. Jermu on aika itsenäinen. Se tykkää leikkiä lähes koko ajan. Jos ei muut leiki sen kanssa, niin Jermu leikkii vaikka yksin. Komea se kyllä on ja karva edelleen tosi kiiltävää :) Saapa vaan nähdä, miten iso Jermusta vielä tulee. Luustoa ainakin löytyy :D

Yonster's Monster Madness

Mari taisi ihan rakastua meidän Venkula-Venkkuun. Se on kyllä kieltämättä semmoinen oikein mukavan sporttikoiran alku :) Venkulla on tosi kivat liikkeet ja edelleen semmoinen sporttinen rakenne. Se menee vielä joskus lujaaaaa :D Se tuntuu kyllä älyn mukavalta kaverilta kaikin puolin. Pöydällä Venkku ei jännittänyt yhtään. Mutta vauhti tietysti kiihtyi kiihtymistään :D

Yonster's Monster Master

Jutsu se vaan valloittaa ihmisiä söpöydellään. Se taitaa haluta isona näyttelykoiraksi :D Pöydällä se jo seisoi kuin olisi tehnyt sitä aina. Tietty aluksi oli pientä jännitystä havaittavissa, mutta kun Jutsu tajusi taas, että mikä on homman nimi, niin kuvia ottaessa ei kauaa nokka tuhissut. Ihan kuin se olisi ajatellut "Ai juu, mun pitää seistä näin, niin saan herkkua." Ei mikään tyhmä kaveri :D Jutsukin on melkeinpä yhtä karvainen kuin siskonsa. Toivotaan myös Jutsulle karkeaksi muuttuvaa turkkia. Vaikeahan noiden turkkien laaduista on tässä vaiheessa mitään sanoa. Niistä voi tulla oikeastaan ihan mitä vaan.

Pentuset löytyy nyt muuten jo KoiraNetistä! Jihuu!

Kuvamateriaalia raunioilta

Saatiin vähän kuvamateriaalia rauniotreeneistä nähtäville. Viime maanantain treeneissä ei ollut kouluttajaa, joten säädettiin vähän omillamme siellä. Ihan hyvin pärjäiltiin kyllä, mutta autoin ehkä vähän liikaa Jasua etsinnässä. Yleensä olen kouluttajan käskystä antanut Jasun touhuta enemmän itsenäisesti.

Tässä video viime treenistä:


Treenikaverillamme Nelli Ketolalla on myös ollut kamera mukana viimeisimmissä treeneissä, joten tässä muutamia hänen napsimiaan kuvia:


Rauniorata ilta-auringossa


Välillä olemme saaneet nauttia näin hyvästä häiriöstä :D


Jasun kanssa odotetaan lähtölupaa


Janen velipuoli Rudolf tuli myös treeneihin mukaan :)

Viralliset nimet!

Nyt on varmaan aika julkistaa pentujen viralliset nimet. Käytiin keskiviikkona hakemassa mikrosirut eläinlääkärissä ja samalla tehtiin pennuille jo pentutarkastus. Kaikki oli tyypeillä kunnossa ja pojilla oli pallitkin havaittavissa. Hieno homma! Nyt sitten vaan jännäämään milloin saadaan paperit Kennelliitosta.

Tänään pennut ulkoilivat ensimmäistä kertaa tuossa meidän lähimetsässä. Sepä vasta oli pentusista mukavaa! Tässä uudet 5-viikkoiskuvat jokaisesta ja taas vähän tarinaa virallisilla nimillä höystettynä :D

Otin myös vähän videota tänään pennuista ja täältä löytyy kaikki ulkoilukuvat.



Yonster's Monster Magic

Jekku-tytön lempinimeksi on muotoutunut viime viikkoina Tirppa. Mutta virallisen nimensä se sai isoäitiensä Tinan (Kinapak Lip Tin Magic) ja Tjorvenin (Saltisgården's Guld-Spira Magica) mukaan. Samalla ainut tyttö sai nimetä koko pentueen magic-pentueeksi. Tirpasta on kyllä tullut viimeisen parin viikon aikana varsinainen persoona. Se on valloittanut minut ihan täysin. Tirppa muistuttaa paljon Janea luonteeltaan. Se on tosi kontaktinhaluinen, aktiivinen ja rohkea. Toivottavasti se vaan olisi perinyt isältään vähän harkintakykyä. Tirppa on sisäistänyt meidän päivärytmin. Se ei aina oikein tunnu ymmärtävän, että miksi se ei välillä pääse aitauksesta pois ja tyyliin lenkille mukaan. Sanoinkin Jerelle, että tuo varmasti kyllä sulautuisi tähän "järjestelmään" oikein hyvin. Mutta ei, kyllä Tirppa meiltä muiden pentujen ohella pois muuttaa. Edelleen Tirppa on porukan äänekkäin ja pitää veljet varmasti ojennuksessa :D
------------------------------------------------------------------------------------------------------



Yonster's Monster Mascot

Jermusta tuli meidän Maskotti. Semmoinen se kyllä onkin. Jermu on edelleen ihan isänsä kopio. Kasvattaa kovaa vauhtia yhtä kiiltävää karvaakin. Rohkea tutkimusmatkailija, joka selvitti ensimmäisenä tien pois parvekkeeltakin tyynykasojen läpi. Vaikuttaa hyvin "japimaiselta" myös luonteeltaan. Semmoinen kylmähermoinen kaveri, joka kyllä alistaa tarvittaessa veljensä tuosta noin vaan, mutta ei turhia kuitenkaan haasta riitaa. Älyttömän mukava koiran alku ja komeakin vielä!
------------------------------------------------------------------------------------------------------



Yonster's Monster Madness

Meidän "venkulapentu" Jumpe on sporttisella rakenteella varustettu kaveri. Muistuttaa paljon Janea ulkonäöltään. Jumpe ei edelleenkään tee erityistä numeroa itsestään. Se on aika itsenäinen, mutta toihuilee mielellään myös muiden mukana. Rohkeutta löytyy Jumpestakin. Se on monesti seikkailemassa olohuoneessa paikoissa, mistä muut pennut vaan unelmoivat :D Niin kuin kaikki pennut, myös Jumpe ottaa mielellään kontaktia ihmiseen, mutta ei ehkä jää kainaloiseksi, vaan painelee pian jo jossain tutkimusretkillään.
------------------------------------------------------------------------------------------------------



Yonster's Monster Master

Jutsu näyttää kyllä ihan pieneltä lelukoiralta. Se on edelleen semmoinen äidin pieni kiltti poika. Vähän ehkä harkitsevaisempi kuin muut pennut, mutta kun Jutsu toteaa asian normaaliksi, alkaa hirmuinen hännän huiskutus :D Jutsusta on kovaa vauhtia kehittymässä oikein komea (ja karvainen) nuori mies. Ainiin. Mistäs Jutsun lempinimi oikein tulee? Nimi viittaa japanilaisiin ninja-tarinoihin. "Jutsu (術, lit. "technique" or "skill") refers to the supernatural abilities ninja can use." (Wikipedia)

Eka umpipiilo

Eilen oltiin taas Jasun kanssa raunioita treenailemassa. Viime kerralla kouluttaja lupasi, että tällä kertaa järjestetään Jasulle eka umpipiilo eli "umppari". Semmoinenhan siellä viimeisenä piilona sitten olikin. Samaan aikaan radalla duunailivat taas vapaapalokuntalaiset, joten häiriötä oli kerrakseen. Kolme paloautoa, paloletkuja, ihmisiä.. eli hirmuisesti hälinää. Jasu hyvähermoisena ei yhtään noista hälinöistä välittänyt, vaan ryhtyi hommiin ihan samaan tapaan kuin yleensäkin. Nykyään se jopa malttaa kuunnella minua lähetyksessä, kun otan sen haltuun aina piilon löytymisen jälkeen. Nyt kyllä kouluttaja sanoi, että jos koira on menossa oikeaan suuntaan ja pääsen hyviin "lähetysasemiin", voin lähettää sen suoraan piilolta.

Kaksi ensimmäistä piiloa löytyi nopeaan ja Jasu ilmaisi haukullaan ne hienosti. Sitten edettiin umpipiilolle. Itse en tiennyt yhtään, missä piilo on, mutta Jasu täpäkkänä tarkasti alueen ja jäi haukkumaan yhden kasan päälle. Sitten mentiin yhdessä katsomaan mitä kannen alla betonirenkaan sisässä oli. Ja sieltähän se viimeinen maalimies löytyi nakkipurkin kanssa! Voi Jasun riemua :D

Tänne blogiin tulee nyt näköjään päiviteltyä näitä rauniokuulumisiakin. Mutta kun Jasu vaan on niin loistava! Ei voi muuta sanoa. Rauniot on kyllä ihan Jasun juttu. Se etenee vaikeakulkuisella alueella reippasti, mutta kuitenkin harkiten. Etsii nopeasti ilmavainua käyttäen ja löytää piilot takuuvarmasti. Osaa jo ilmaista todella mallikkaasti haukkuen. Ihan mahtava etsijäkoira! Moni treenikaveri on kyllä ihan ällistynyt, että miten porukan pienin koira voi olla noin taitava :D Saapa nähdä päästäänkö ihan joskus kokeisiin asti Jasun kanssa. Etsiminen alkaa olemaan jo todella hyvällä mallilla. Tottelevaisuusosuus voikin olla sitten se haastavampi juttu..

Mietin, että Janelle ehkä voisi toimia paremmin lelupalkka raunioilla. Pitää vähän sulatella asiaa. On tässä muutama viikko vielä aikaa päättää, että mitä sen kanssa teen. Se kun on niin liekeissä kaikista leluista.