Jermua moikattiin kaksi viikkoa sitten lämpöisenä päivänä uimarannalla. Siellä Jermun perhe viihtyykin kuulemma kesäisin paljon. Sen kyllä menostakin huomasi :D Meidän kaupunkilaiskoirat meinasivat ihan jäädä jalkoihin. Jasu ui Jermun kämppiksen Jaskan kanssa tosi pitkälle ja pojat roikkuivat samassa kepissä vedessäkin. Aika hurjaa menoa. Jermu keskittyi äitinsä tavoin lähinnä rannalla päivystämiseen. Se odotti vedessä, että joku räiskyttäisi vettä, jotta voisi esittää hienoja loikkia. Hassu otus. Jermua ei meinannut saada järvestä pois millään. Kiitos Jermun perheelle mukavasta iltapäivästä! Toivottavasti nähdään pian taas uudelleen.
Sitten seuraavana sunnuntaina oli aika moikata Max-poikaa. Mentiin perinteisesti taas käymään Maxin "omalla" takapihalla. Koirat saivat taas mukavaa leikkiseuraa. Tai taashan siinä kävi niin, että meidän koirat penkoivat esiin kaikki Maxin lelut (vaikka ne oli yritetty piilottaa :D). Max ei paljon omia lelujaan kaivannut vaan nautti muiden jahtaamisesta. Ihanan välittömiä poikia! Jane yritti tunnettuun tyyliinsä pitää pojat kurissa, mutta yllättävän nätisti osasi meidän irvistelevä otus olla. Kiitos myös Leealle, että saatiin väsyttää koirat ja lapsi pihallanne :D
Sitten eilen olikin jännittävä päivä, kun lähdettiin keinoluolille Janen ja Jalin kanssa. Tällä kertaa Orimattilaan. Kerrottakoot Janen luolailukuulumiset erillisessä postauksessa myöhemmin, mutta täytyy mainita, että Jane on yllättänyt minut kyllä suorastaan luolailutaidoillaan :) Jali ei ollut ainakaan ensinäkemältä ihan äitinsä veroinen luolailija. Ketun haju kyllä herätti kiinnostusta ja sivussa olevasta putkenpätkästä se meni läpi ja yritti jopa mennä ahdinkoonkin, mutta haukkua ei kuulunut eikä kettua käyty kuin kurkistamassa putken ulkopuolelta. Vähän harmi homma, kun siskonsa ja äitinsä menivät kuitenkin niin pätevästi, mutta saattaahan se olla, että kiinnostus syttyisi myöhemmin. Muuten kyllä Jali taas näytti mukavat puolensa. Se on niin huoleton veikko, tulee jotenkin eräs Ilona Janen edellisestä pentueesta mieleen :D Hyvin samanlaisia Jalin veljetkin kyllä ovat. Ärripurria toki löytyy trimmatessa ja kyllä Jali osaa itseään tarvittaessa puolustaa, mutta mitään riitaa se ei halua haastaa kenenkään kanssa. Kovasti se vaan kettuluolallakin olisi halunnut muiden kanssa leikkiin :D Jotenkin niin pentumainen vielä (samaa ovat kyllä kaikkien näiden pentujen omistajat sanoneet). Karvan alta taas paljastui ihan kivan näköinen poika jälleen. Ensi viikolla Linta vie Jalin sitten näyttelyihin.
Alla kuvia hienoista pojista. Taas kaikki pötköön, kun muuten tämä uusi Blogger pistää taas kaiken ihan sekaisin :( Ensin uimamaisteri Jermu, sitten vähän kesäkarvainen Max ja hienosti poseerannut vasta siistitty taitava poseeraaja Jali-herra (otin ihan yksinäni kuvan oksalle kiinnitetyn namipussin avulla) :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti