Pieni uuden vuoden vieras

Saatiin uudeksi vuodeksi anoppilaan hoitoon mitä ihastuttavin vieras. Jali tuli nimittäin meille yökylään! Olipa mukavaa nähdä sitä pitkästä aikaa. Viimeksi näin sen silloin 8-viikkoisena, kun se meiltä lähti. Nyt pentusilla on ikää noin 4,5 kuukautta. Hirmu reipas kaveri haettiin kotoaan siitä ihan anoppilan läheltä. Uudenvuoden pamahdukset ja välähdykset eivät yhtään pelottaneet, äitinsä tavoin Jali oli niistä vain lähinnä kiinnostunut. Samanlainen reippaus jatkui sisälläkin. Jalia ei koti-ikävä vaivannut yhtään ja se asettui taloksi ihan tuosta vaan. Jane tietysti ensin mulkoili ja irvisteli kakaralle eikä ryhtynyt sen leikkeihin mukaan. Mutta ulkoilun jälkeen Janekin innostui leikkiin ja sen jälkeen Jali olikin vain Janen omaisuutta. Yksi tappelu tuli meidän omien koirien kanssa, kun Jane pisti Jasun ojennukseen. Eihän Jasu olisi saanut leikkiä pennun kanssa ;) Jane on kyllä aikamoinen poliisi.

Siispä Jane piti välillä pistää eri huoneeseen, että Jasukin sai leikkiä Jalin kanssa. Poikien leikit olivatkin aika äänekkäitä. Jasu omi itselleen kaikki luut ja Jali haukkui vieressä, koska se olisi halunnut ne itselleen. Yläkerta saatiin hiljaiseksi, kun Jane päästettiin paikalle. Sitten pojat olivat ihan nätisti ;) Lopulta illalla Jali simahti ja nukkuikin sitten välillä meidän ja välillä äitinsä vieressä ihan aamu kymmeneen asti.

Jalissa on selvästi molempia vanhempiaan, niin ulkonäössä kuin luonteessakin. Janelta se on selvästi perinyt rakkauden ihmisiin. Koko ajan Jali halusi olla ihmisten kanssa ja änkesi syliin kun vain tilaisuus koitti. Isältään se on taas perinyt kivasti tasapainoisuutta. Jali tuntuu kyllä tulevan kaikkien kanssa toimeen, eikä turkaan hötkyile. Mutta puolustautuu kyllä tarpeen tullen, vaikka äidin edessä esittikin tooosi kilttiä poikaa :D Kovasti se näyttää äidiltään, mutta on sillä Japinkin ilmettä ja rakennetta. Namit sitä kiinnosti kovasti ja ulkona se kuunteli lintujen ääniä ja katseli maailmaa. Aivan ihastuttava poika!

Pitihän Jali tietysti mitata, kun tilaisuus siihen tarjoutui. Korkeutta 4,5kk ikäisellä kaverilla ei ole vasta kuin 25 senttiä, joten jotenkin en jaksa uskoa, että siitä ihan hirmuisen iso tulisi. Painoa ei mitannut, mutta oikein sopusuhtainen Jali kyllä oli. Tietysti vielä kovin pentumainen ja hoikka, mutta siinä on kyllä hyvin varaa vahvistua :) Vähän trimmailinkin sitä kuvauksellisempaan kuntoon, mutta pitää joskus jatkaa paremmalla ajalla ja välineillä. Toinen korva Jalilla nyt höröttää vähän ikävästi. Yritin sitä teippailla, mutta eihän teippi sen vauhdissa pysynyt millään :D Toivotaan, että korva siitä asettuu, kun sen vaan aina muistaa kääntää oikeaan suuntaan ja vähän hieroa sitä taitoskohtaa. Nyt pennuilla vaihtuu hampaat, joten korvien höröttäminen tuossa vaiheessa on ihan normaalia.

Tässä Jalin hienoa liikkumista. Lisää kuvia löytyy täältä.



Ja pitihän sitä ottaa äippäkoirastakin poseerauskuva, kun se on nyt niin hyvässä karvassa ja kunnossa:



Milastakin sain kännykkäkameralla otetun kuvan. Laitan sen Milan omalle kuvasivulle piakkoin. Myös Jalin ja Jermun kuvia pitää laittaa. Tosi hienolta näytti Milakin kuvassa. Kovin se on isoäitinsä Tinan näköinen <3

Ainiin.. Ja Janella alkoi juoksut. Mälsää. Ei päästy uudenvuoden kisoihin :(

Joulun kuvapläjäys

Joulua vietimme taas perinteiseen tapaan Hollolassa Jeren kotona. Oli hirmu kylmä, mutta onneksi lopulta vähän lauhtui, että päästiin vähän pidemmälle metsäretkellekin. Tässä vähän tarinaa joulusta kuvien muodossa:


Tämä kuva on joulua edeltävältä viikonlopulta Muuramesta. Jane loikoili takkatulen ääressä.


Janekin uskaltautui Jasun kyttäyspaikalle anoppilassa.


Eskimolenkkeilijät.


Joulutontut vuosimallia 2010.


Jasun kanssa ollaan pirteinä aamulla.


Saatiin ikuistettua Janen mulkaisu! "Eeeen tykkää. Jasu pääsi Jonnan kainaloon.."


Sitten kotona päästiin testaamaan Janen kanssa uutta peliä :D

Joulutunnelmissa

Kohta onkin jo aika vähän rauhottua ja siirtyä joulun viettoon. Viime viikonloppuna vietettiinkin jo vanhempieni luona "ennakkojoulua". Siellä koirat saivat jälleen oikein spesiaalia kohtelua: hirveästi herkkuja, sängyssä nukkumista ja takkatulen edessä loikoilua. Oli niin kylmä, että lenkit jäivät kyllä aika vähiin, mutta päästiin onneksi pitkästä aikaa vähän jäällekin juoksentelemaan. Käytiin moikkaamassa pikaisesti myös Ilonaa ja se jälleen kerran vallan villiintyi meidän näkemisestä (ilkeä Jane-mutsi kun ei ollut paikalla).

Tähän alle vielä pari Tiinan lähettämää kuvaa 4kk ikäisestä Jermusta. Jermu oli käynyt ekaa kertaa trimmissä ja näin upea poika sieltä karvan alta paljastui! Tyyppi näyttää jo ihan aikuiselta :D Toivottavasti kokoa ei vaan tule hirveästi tuosta enää lisää. Mutta tällä hetkellä Jermu on kyllä ainakin mun silmään todella upean näköinen. Ihana sporttipoju! Tässähän kasvattajatäti ihan melkein ylpistyy ;)

Itse trimmaus oli ollut oikein tahtojen taistelu. Meidän rötkö-Jermusta on tainnut kuoriutua oikein varsinainen ärripurri! Mutta muistan kyllä, että Janen ensimmäinen trimmaus oli myös todella tuskainen. Toivottavasti seuraava sujuu helpommin.


Muiskis!


Vielä komeasta pojasta sivukuvakin

Lunta ja pakkasta

Varsin talvisilta ovat kelit tuntuneet täällä etelässäkin. Ensin oli huimat pakkaset, nyt lumikinoksia on kertynyt valtavat määrät. Treenaamiset on pitänyt suosiolla siirtää sisätiloihin. Tiistaisin ollaan nyt käyty Veikkolan hallissa treenaamassa russeliporukalla. Tosi mukava ja lämmin keinonurmipohjainen halli :) Tunti tuntuu kyllä tajuttoman lyhyeltä ajalta. Ei siinä ehdi oikein kunnolla mihinkään paneutumaan. Mutta pointtina onkin lähinnä ollut saada Janelle mukavaa virettä päälle ja opettaa sitä lukemaan ohjausta paremmin. Osittain ollaankin näissä ihan onnistuttu.

Katselin Janen 1-luokan hylkyratojen videoita yksi päivä. Silloin sillä tuntui olevan hurjasti vauhtia. Minne se vauhti on kadonnut?? Keväällä se himmailu alkoi ja jatkuu edelleen. Sujuvaltahan se meno voi jonkun silmään näyttää, mutta itse huomaan, että sillä vaan on se jarru pohjassa koko ajan. Juoksuja ei ole vielä kuulunut. Toivottavasti alkaisivatkin tässä kuussa, niin päästäisiin heti vuoden alusta kisailemaan. Hirveä hinku nyt, kun taas pääsee :D

Sunnuntaina käytiin kokeilemassa umpihankiagilityäkin :D Se vasta olikin hauskaa! Ojangon kenttä on kyllä aika pahasti tukossa ja lisää lunta tuli vielä eilen. Turha sinne on varmaan yrittää mennä nyt. Toivottavasti aura-auto kävisi siellä joku päivä.

Että semmoisia meininkejä täällä. Hirveä ikävä on välillä Janen pentusia ja tekisi mieli mennä niitä moikkaamaan. Jalia ainakin yritetään nähdä joulun aikaan. Se oli päässyt nyt turkistaan eroon. Oikein jänskättää, että millainen poika sieltä karvan alta paljastui :)

Onnistumisia pakkaskisoissa

Lauantaina oltiin kisailemassa Jyväskylässä. Pakkasmittari näytti matkalla -8, mutta iltaa kohti varmasti oli vielä kylmempää. Maneesi ei hirveästi lämpöä sisällään pitänyt, joten aika hyytävät kisat oli. Ja minä tyhmänä tietysti olin ilmoittanut Jasunkin kisaamaan.. Myös Tuula ja Japi olivat mukana, joten oikein kivaa kisaseuraa oli tarjolla kaikkien vanhojen treenikavereiden ohella :)

Tällä kertaa Jane oli aika innokas, vaikka vielä siitä pystyisi enemmänkin vauhtia puristamaan. Eka rata oli hieno, mutta harmillisesti mentiin aika alussa väärään päähän putkea, joten siitä tuli sitten hylkyrata. Toiselle radalle saatiin ihan hyvin tsemppi taas päälle. Rata oli minusta ihan 3-luokan tasoa ja tuntui aika haastavalta, mutta selvisimme siitä kuitenkin oikein mallikkaasti. Pieni kauneusvirhe tuli keppien jälkeen, kun Jane tuli "väärään käteen". Mutta sain onneksi pelastettua, ettei se ehtinyt ajautua seuraavan esteen ohi. Puhdas rata siis saatiin ja yllätyksekseni voitimme koko kisan! Näin ollen Jane sai toisen LUVAn 2-luokasta. Enää yksi puuttuu ja sitten pääsemme "kuninkuusluokkaan" kisailemaan. Hurjan jännää!

Jasun radoista ei jäänyt kyllä paljon kerrottavaa. Molemmilla se haahuili ja jäi haistelemaan hevosenkakkapallukoita. Ensimmäinen rata sentään taisteltiin loppuun asti. Toista en jaksanut enää yrittää, vaan poistuttiin radalta, koska Jasu ei tehnyt hommia. Olin kyllä ihan tyhmä, kun Jasun tuonne ilmoitin.

Mutta Tuulalla ja Japilla kulki oikein hienosti! Ekalla radalla vaan pituuden palikat kolisivat, joten siitä tuli vitonen. Toinen rata oli kolmosissa hyvin samanlainen kuin Janen voittorata. Japi ja Tuula selvittivät sen myös oikein mallikkaasti. Pieni kauneusvirhe tuli myös kepeillä Japille, kun Tuula teki rohkeasti takaaleikkauksen. Mutta onneksi tilanne saatiin pelastettua ja Japikin kiisi puhtaalla radalla maaliin. Ja mikä hienointa Japi sijoittui tuloksella toiseksi ja sai toisen agilitysertinsä! Kyllä oli hieno fiilis kylmyydestä ja Jasun kenkkuilusta huolimatta. Jane ja Japi on kyllä aika tehopari :D

Tässä Janen ja Japin nollaradat:





Mitä enemmän Japiin tutustuu, niin sitä enemmän siihen ihastun. Niin itsevarma ja rauhallinen tyyppi radan ulkopuolella, mutta sitten kun tehdään hommia Japi keskittyy aina ihan täysillä ja tekee hommia terrierimäisellä voimalla. Upea koira! Ja niin komeakin vielä! En olisi kyllä parempaa sulhoa voinut Janelle löytää <3 Selvästi molemmat olivat iloisia jälleennäkemisestä. Jane ei ihan ketä tahansa kaverikseen hyväksy, mutta Japi on ollut alusta asti ihan sen suosikkeja selvästi. Häntä viuhuen Jane otti taas Japin vastaan, mutta tietty näytti vähän hammastakin, ettei meno vaan käynyt liian villiksi ;) Ihan kuin vanha pari konsanaan :D

Nyt jäädään sitten kisoista joulutauolle. Toivottavasti Jane aloittaisi juoksunsakin tauon aikana. Sitten taas yritetään saada päänuppi kuntoon juoksun jälkeen ja aletaan sitä viimeistä nollaa metsästämään :)

Hyvinkäällä kisaamassa

Käytiin Janen kanssa vetäisemässä ekat viralliset startit mammaloman jälkeen Hyvinkäällä. Treeneissä meno on ollut aika ailahtelevaista. Oikeastaan kunnon pätkää ei olla saatu tehtyä vielä ollenkaan. Välillä kun pääkoppa ei Janella tunnu oikein olevan mukana hommassa ja muutenkin meidän yhteistyö takkuilee aika pahasti. Torstaina saatiin kuitenkin ihan hyviä omatoimipätkiä Hakkilan hallissa aikaan, joten ihan hyvillä mielin lähdin kisaan. Vaikka kyllä jännittikin ihan sikana!! :D

Ennen ekaa rataa käytiin vähän lämmittelyesteillä. Siinä meno oli tosi vauhdikasta ja Jane oli innoissaan. Mitenkäs muuten, kun palkkana oli ihana vinkuhiiri. Hiirulainen taisi palata Janen mieleen radallakin moneen otteeseen. En tiedä pitäisikö palkkaamista muuttaa enemmänkin niin, että palkka tulee jostain muualta kuin minulta, kun Jane tuntuu jäävän tuijottelemaan minua liikaa. Vauhti siis kärsi sen takia. Pitkään rataan ei oikein Janen keskittymiskyky riittänyt. Muuten kyllä se oli radalla ihan innokas ja mentiin jopa sujuvasti, mutta välillä se jäi hiippailemaan ja odotteli varmaan vinkuhiiren ilmestyvän jostain taskun pohjalta.

Ekaan rataan kyllä olen ihan tyytyväinen. Liike ei minusta nyt töksähdellyt, mutta Jane olisi tosiaan voinut olla vauhdikkaampi. A:n jälkeen vaan Jane ajautui aidan väärälle puolen ja hyppäsi sen sitten väärään suuntaan. Juuri siinä kohdassa, jonka arvelinkin olevan meille haastava. Toka rata lähti ihan mukavasti liikkeelle, mutta Jane jäi suorastaan asumaan ekaan putkeen. Sitten taas mentiin välillä nopeasti ja välillä hitaasti, mutta mentiinpä kuitenkin. Kepeillä Jane ei keskittynyt oikein ollenkaan ja teki virheen. Olisi kyllä pitänyt antaa enemmän tilaa, mutta meno näytti siltä, ettei se kuunnellut. Muuten päästiin puhtaalla radalla maaliin, mutta yliaikaa reilu 3 sekkaa (tietty keppien korjaamiseen + kontaktien varmisteluun meni aikaa, mutta tuskin ihan noin paljon..)! Tosi omituista Janelta. Tämä oli eka kerta, kun teimme yliaikaisen radan koko sen kisauran aikana (jos hylkyratoja ei lasketa).

Mutta eiköhän se vauhti taas löydy, kun saadaan homma toimimaan treeneissä. Olen kuitenkin ihan iloinen Janen innokkaasta meiningistä yleisesti kisapaikalla. Pentujen jälkeen sen mielialat ovat heittäneet ihan laidasta laitaan. Tänään tyttö oli kuitenkin iloinen ja innokas. Viikon päästä kisaillaan sitten Jyväskylässä molempien koirien kanssa.

(Sivupäivityslaatikko ei sivuilla nyt toimi, eli mainittakoon tässä, että nyt on lisätty Janen tulokset sivuille.)

Jermua.. taas :)

Tiina lähetti taas kuvia Jermusta. Joten tässäpä muutama ihailtavaksi. Oikein kivasti näyttää Jermu kehittyneen. Näyttää ainakin vielä ihan russelilta :D Ja voi tuota naamaa.. aivan ihana! Painoa 3kk ikäisellä pojalla on nyt noin 4kg. Saa nähdä miten isoksi se meinaa vielä kasvaa.



Jaska on Jermulle edelleen oikein huolahtivainen isoveli. Yölläkin se mielellään käpertyy Jermun viereen koirien pesään nukkumaan. Jermu ei kuulemma osaa pelätä mitään. Mutta onneksi Jaska on aina vieressä suojelemassa pientä <3 Maxin tavoin Jermukin tykkää olla suihkussa. Ja saunakin on toki ihan lempparipaikka myös Jermulle. Varsinaisia nautiskelijoita! :D