Mallioppilas

Jasu aloitti pari viikkoa sitten uuden harrastuksen. Meidät hyväksyttiin Vantaan palveluskoiraporukan rauniotreeneihin mukaan, vaikka vähän myöhässä tajuttiinkin ilmoittautua. Tässähän on ihan meidän lähellä rauniorata, mitä olen koko kevään ajan katsellut vähän "sillä silmällä" ja mietiskellyt, että olisiko meistä pelastuskoirahommiin. Turhaan kyllä mietiskelin, sillä aivan loistavasti on uusi harrastus lähtenyt käyntiin ja olen itsekin innostunut kovasti touhusta. Se ei kuitenkaan ole tullut yllätyksenä, että Jasu on ollut treeneissä suorastaan mallioppilas :D Lähinnä vaan jännittää, että miten sen paikat kestää moista harrastusta.

Ekalla kerralla oli ohjelmassa vaan makkararinkiä, että Jasu tottuisi ihmisiin :D Kuten arvata saattoi, Jasu oli ihan liekeissä ja sinkoili ihmisen luota toiselle. Vai pitäisikö sanoa makkaran luota toiselle ;) Että ei ole ainakaan yhtään epäluuloinen kaveri ihmisiä kohtaan. Päinvastoin. Kuhan makkaraa tulee, niin Jasu on ihan kenen vaan kaveri. Kouluttaja vielä oikein häkeltyi, kun Jasu alkoi komentamaan, että "anna jo sitä makkaraa!" Siitäkös kouluttaja sitten alkoi oikein haukuttamaan Jasua. Että ilmaisukin on jo siis oikein hyvällä mallilla :D

Viime kerralla emme treenanneetkaan Kulomäen raunioilla, vaan Petikossa ketteryysradalla. Jasu oli taas ihan mallioppilas. Agilitystä on kyllä suuri hyöty siinä, että Jasu ei kokenut esteitä mitenkään vaikeina. Metallisesta putkesta se sujahti läpi, hyppäsi pituusesteen yli, suoritti keinun ja tasapainoilulaudan, käveli vaakatasossa olevat tikapuut, käveli rämisevien peltien yli ja hyppi pöydältä toiselle. Mikään este ei tuottanut ongelmia. Mutta rauhoittumista pitäisi kyllä harjoitella paljon, sillä Jasu ilmiselvästi luuli olevansa agilityradalla :D Raunioiden ketteryyskokeessa kun esteet suoritetaan tokomaisesti. Että ennen estettä ja sen jälkeen pitää mennä perusasentoon ja seurata esteeltä toiselle nätisti vierellä. Siinä onkin meillä paljon harjoittelemista!

Tässä pari kuvaa ketteryysesteistä:





Haaveena olisi päästä joskus Janenkin kanssa raunioita treenailemaan. Se olisi varmasti parempi tottispuolessa, mutta saa nähdä miten pää kestäisi muuten. Jasu on kyllä ihan mahtava koira! Sen luonne on jotain niin uskomatonta <3 Ja tasapainokin sillä on ihan huippuluokkaa. Vaikka se on tuommoinen pyllerö, joka ei juostessa oikein aina hallitse jalkojaan ja kärsii selkäkivuista.