maanantai 17. lokakuuta 2011

Nollatulos! Vihdoin!

Viikonloppuna kisailtiin peräti neljä starttia Jyväskylässä. Itse kisaaminen tuntui kyllä jäävän välillä vähän sivuseikaksi, kun oli niin paljon kavereita hallilla moikattavana :D Kisat alkoi kuitenkin aika lupaavasti lauantaina heti nollatuloksella. Vähän tuli muutama pidempi käännös tehtyä ja kepeillä sähelsin, mutta puhdas nolla se kuitenkin oli ja päästiin hienosti ihanneaikaankin (-1,65). Sijoitus oli kuudes, Muilta radoilta ei kovasta yrityksestä huolimatta tulosta kertynyt. Pienestä se oli kuitenkin kiinni tällä kertaa. Jane kulki nyt aika lujaa, eikä tuijotellut minua liikaa. Itse tuli vaan kämmäiltyä ne oleelliset kohdat. Tosi iloinen olen kuitenkin vauhdista ja siitä, että suoriuduttiin radoilla monesta semmoisesta kohdasta kunnialla, missä Jane olisi helposti voinut luiskahtaa väärälle esteelle. Tätä lisää!

Eli nyt on sitten SM-nollatili avattu. Onhan tässä kyllä tekemistä, jos meinaa kaikki nollat kasaan saada tällä hylkyprosentilla :D Mutta ei voi muuta kuin yrittää. Videota nollaradasta ei saatu, mutta tässä ne hylyt sitten:

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Koulutuspäivä Pieksämäellä

Eilen meillä oli oikein action-päivä Pieksämäellä. Lähdimme sinne moikkaamaan Janen edellisen sulhon Japin omistajaa Tuulaa. Samalla oli tarkoitus tehdä koirille pienimuotoinen luonnetesti ja saada ohjeita lähinnä Janen kanssa ilmeneviin pieniin ongelmiin meidän ja koirien keskinäisessä suhteessa. Tuula kun on käynyt Vilanderin Pertsan oppeihin perustuvan ongelmakoirien koulutuskurssin. Vastapainoksi minä taas neuvoin Tuulalle vähän MEJÄ:n saloja. Samaan koulutukseen osallistui myös tätini ja serkkuni kettuterriereidensä Liekin ja Kerkon kanssa. Tosi mielenkiintoinen ja opettavainen päivä oli. Tässä vähän juttua ja kuvia koirien testistä.

Testi alkoi pienellä kävelylenkillä. Perheen molemmat koirat otettiin mukaan yhdessä ja ne päästettiin irti. Jasu ja Jane juoksentelivat ihan normaaliin tapaansa ihan kiltisti irrallaan lähelläni. Mutta sitten Tuula käski kutsumaan molempia vuorotellen luokse. Ekan kerran Jane tulikin ihan innokkaasti, mutta sitten kun tajusi, ettei minulla ollut mitään namia tarjolla, mielenkiinto vähän lopahti ja seuraavan kerran saikin jo kutsua enemmän. Jasu tuli vähän innokkaammin, mutta asenne oli vähän semmoinen, että "pissaanpa tässä ensin ja tulen sitten". Eli heti yksi ongelma meidän välisessä suhteessa havaittu: koirani kunnioittavat enemmän namipalaa kuin minua.

Sitten alkoi varsinainen testirataosuus, johon molemmat koirat menivät yksinään. Samaan tyyliin kuin luonnetestissä mentiin, eli hihna löysällä ja ottamatta minkäänlaista kontaktia koiraan. Jasu aloitti testin. Jasuhan on taannoin saanut luonnetestistä suorastaan huippupisteet. Hyvät hermorakennepisteet (2) nosti Jasun pisteet yli 200:n. Hyvin samanlainen suoritus oli Jasulla tässäkin testissä. Se meni intopiukeana radalle, ikäänkuin odottaen jotain jännittävämpääkin suoritusta. Räminätynnyriä se hätkähti hyvin vähän. Sitten käveltiin uudestaan kohdan ohi ja Jasu kävi pikkaisen katsomassa, että mikähän siinä vieressä oikein rämähti ja jatkoi innokkaasti matkaa.


Jasu vilkaisee tynnyriä toisella ohituskerralla

Seuraavaksi Jasun edessä nousi äkillisesti ylös haalari. Jasu tietenkin säpsähti vähän ja juoksi sivummalle, mutta nollasi tilanteen hyvin nopeasti. Kehotuksestani se tuli katsomaan haalaria ja jatkoi sitten taas omia puuhiaan. Ihan samanlainen reaktio kuin luonnetestissäkin. Viimeisenä Jasua kohti hinattiin kelkkaa, jonka kyydissä vaappui jännittävän näköinen ukkeli. Jasu ei aluksi huomannut koko ilmestystä, mutta sitten kiinnitti huomionsa kohteeseen. Kun ukko tuli lähemmäs, Jasu alkoi haukkumaan ja siirtyi hiukan sivummalle. Ukon tullessa ihan viereeni, Jasu lähinnä katseli ja ihmetteli. Sitten mentiin yhdessä katsomaan ukkoa. Jasu tuli ihan rohkeasti viereeni ja kävi vähän nuuhkaisemassa. Todettuaan ukon vaarattomaksi, Jasu alkoi taas puuhailla omia juttujaan. Reipas kaveri!



Jasu huomaa lähestyvän ukon, siirtyy vähän sivummalle ja lopuksi ukko ei enää edes kiinnosta.

Testin lopussa Jasu sai leikkiä Japin karvareuhkalla. Eli siis siinä testattiin, että pystyykö koira vielä leikkimään lelulla kaiken "järkytyksen" jälkeen. Jasu tuumasikin, että "onhan tätä tässä jo odotettukin" ja lelun vinkuvuuden tarkistuksen jälkeen, alkoi ravistella sitä voimakkaasti ja kieriskelemään sen kanssa :D Olipa mukavaa toimintaa, tuumi Jasu.


Jasu ja karvareuhka

Enemmän minua jännitti, että miten Jane tulisi selviytymään testistä. Jane ei ole käynyt missään luonnetestissä (vielä), joten ihan uutta oli tämä minulle. Aloitimme myös räminätynnyrin kohtaamisesta. Janen reaktiot oli kautta testin paljon selkeämmät kuin Jasun, eli siis Jane on selvästi toimintakykyisempi koira. Se ei tullut kyllä yhtään yllätyksenä. Kuviakin on Janesta enemmän, kun se tosiaan reagoi selkeämmin. Tynnyrillä Jane säpsähti, mutta yllätyin heti, miten vähän. Se kiersi selkäni taa, mutta palasi välittömästi häntä pystyssä tarkastamaan tilannetta. Seuraavalla ohituskerralla (kun tynnyri ei enää rämähtänyt), Jane teki ihan samalla lailla kuin Jasu, eli kävi pikkaisen tsekkaamassa paikkaa, mutta jatkoi sitten matkaa reippaasti.


Jane säikähtää ja ohituskerralla ohittaa reippaasti häntä pystyssä

Sitten oli haalarin vuoro. Jane säikähti aika melkoisesti, niin kuin alla olevasta kuvasta huomaa. Mutta kääntyi hyvin nopeasti taas tarkastamaan tilannetta. Karvat sillä nousi pystyyn, mutta myös häntä viuhui koko ajan pystyssä. Aluksi Jane päätteli selvästi, että ollaan rauniotreeneissä ja alkoi haukkumaan ukolle ilmaisuhaukkua! Hassu otus :D Mutta sitten se vähän ihmetteli, että ei tainnut olla siitä tässä asiassa kyse ja tuli katsomaan ukkoa pyynnöstäni. Oikein reipas oli Jane tässäkin osiossa.


Jane säikähtää, haukkuu ja tulee katsomaan maahan painettua haalaria.

Janen "rauniotreenit" jatkuivat seuraavallakin osuudella. Jane reagoi selkeämmin heti kohti tulevaan ukkoon. Se alkoi haukkumaan ensin huomiohaukkua. Sitten ukon pikku hiljaa lähestyessä, haukku muuttui huomiohaukun kautta ilmaisuhaukuksi ja sitten vihaisemmaksi haukuksi. Pikku hiljaa Jane myös perääntyi tilanteesta. Lopulta Jane oli jo niin kaukana minusta, että kuulin sen pikku hiljaa alkavan kuristua hihnaansa ;) Mutta Tuula ei keskeyttänyt hommaa, koska Janen häntä oli kuitenkin ylhäällä koko ajan. Hihnan mitta ei vaan meinannut riittää Janelle. Mutta heti kun kyykistyin ukon viereen ja aloimme tutkailemaan sitä, Jane tuli rohkeasti paikalle katsomaan. Ukko ei enää pelottanut ollenkaan, ihmetytti vain.



Ukko tulee kohti ja Jane haukkuu. Mutta ihan lähelle tullessa, Jane perääntyy kauas. Mutta lopuksi ukkoa tullaan katsomaan reippaasti häntä ylhäällä :)

Testin lopussa Janekin sai leikkiä karvareuhkalla. Sen toimintakyky taas kävi tässä ilmi. Kun heittelimme lelua ees taas ensin, Jane sai jo varastettua sen kädestäni. Ja tapporavistukset ja alkoivat välittömästi, kun Jane sai lelun suuhunsa. Jane oli super reipas!


Pöljä kuva, mutta kuvaa hyvin tilannetta ;)

Sitten Tuula analysoi vähän koirieni suorituksia. Jasun hermorakenne ei tosiaan tullut yllätyksenä, mutta ei Janekaan siitä paljon jää. Ihanaa oli huomata, että silläkin on niin hyvät hermot! Jane taas oli tosiaan Jasuun nähden toimintakykyisempi koira. Mutta alussa tehdyn lenkin perusteella meidän keskinäisiä suhteita pitää alkaa parantamaan. Jane on selvästi voimakkaampi tapaus ja pyrkii pienillä eleillä lauman pomoksi. Olen tämän kyllä toki jo tiedostanutkin. Tuula määräsi meille rankan ohjeen: koirille tulee pitää huomioimattomuuskausi. Tämä tulee meidän ohjelmaan sitten ensi viikon kisojen jälkeen. Se tarkoittaa myöskin sitä, ettei treeneissä eikä kisoissa käydä hetkeen. Toivon, että siitä olisi apua myös meidän agilityongelmiin. Jos Jane alkaisi kuuntelemaan minua, eikä vaan taskussani olevaa lelua.

Tätini koirat saivat myös samat ohjeet. Niillä oli enemmän havaittavissa luonne-eroa keskenään. Liekki (6 vuotias narttu) oli todella voimakasluonteinen koira. Se ei hätkähtänyt koko testin aikana oikeastaan ollenkaan. Kerkko taas (9kk uros) oli hyvinkin peloissaan, mutta selvästi koulutuksella koulittavissa oikein mukavaksi harrastuskoiraksi. Kyllä meillä nyt koittaa kovat ajat koirien koulutuksessa :D Lähinnähän tämä tulee olemaan itselle vaikeaa, koirat tuskin paljoa välittävät.

Teimme vielä lyhyen verijäljen metsään, koska Tuula haluaa oppia jäljestystä. Japi pääsi sitten jäljestämään jäljen. Oli tosi kiva nähdä meidän pentujen isän työskentelyä. Japihan ei ollut koskaan aiemmin tehnyt verijälkeä, mutta suoriutui kyllä hommasta kuin vanha tekijä :) Sanoinkin Tuulalle, että eikun kokeeseen vaan! Ja pitihän meidän käydä vähän testaamassa Tuulan agilitykenttääkin. Sain mennä pienen radanpätkän Japinkin kanssa. Kyllä siinä jässikässä on sitten poweria! Söi mun sormet ja teki juuri niin kuin sille näytti. Ihana otus :) Janenkin menoon sain taas muutamia hyviä vinkkejä. Jane meni tietysti Tuulan kanssa kuin vanha tekijä, kun ohjaaja ei hätäillyt ja tehnyt virheitä. Siinä taas minulle vähän pähkinää purtavaksi.


Jonna selittää ja Japi on menossa jo kovaa jäljelle :D