torstai 30. syyskuuta 2010

Seisomakuvat

Eilen pakkasin kaikki koirat autoon ja hurautettiin Marin kanssa Keinukalliolle. Mukaan lähti myös Marin pienenpieni russeli Shira. Marillahan asustelee myös kelpie Stitch ja asusteli Jasun isoisä Eppu-Elmerikin, joka ikävä kyllä vaan jouduttiin lopettamaan kesällä 10-vuotiaana :( Stitch ei päässyt mukaan pentujen takia, koska Jane ei viimeksi tullut oikein sen kanssa juttuun.

Pennut saivat nyt siis hurjasti kaikenlaisia uusia kokemuksia! Shira oli niille tietysti ensimmäisenä uusi tuttavuus, mutta se ei kyllä juuri pikku riiviöistä välittänyt. Päästettiin koko lauma juoksentelemaan parkkiksen viereen nurmikolle. Janekin hyväksyi hyvin Shiran porukkaan :) Kyllä kaikki oli riemuissaan! Pian pentuja tulikin sitten lääppimään koko koululuokallinen keravalaisia teinejä, joten uusia ihmiskontakteja tuli valtavasti :D Myös kaikenlaista häiriötä oli ympäristössä, kun koululaiset harjoittelivat muun muassa puolijoukkueteltan pystyttämistä. Hirmu reippaita olivat kaikki pentuset ja suhtautuivat uusiin asioihin pelotta. Kyllä koko porukka olikin aika väsynyttä ja nukkui pitkälle iltapäivään, kun kotiin viimein päästiin.


Teinit ihailemassa Tirppaa

Retken tarkoitus oli ottaa pentusista ensimmäiset seisomakuvat. Itse "valokuvaajamestari" Jere ei ollut paikalla, joten yritin sitten itse ottaa kuvat. Kyllä me jotain aikaiseksi saatiin, vaikka mitään mahtiotoksia näistä ei tullutkaan:

Yonster's Monster Magic

Meidän pikku Tirpsukka-Tirpasta ei meinannut saada oikein onnistunutta kuvaa millään. Sillä oli kauhea kiire pois pöydältä herkullisen sormen perässä :D Pöydällä tämä tyyppi ei kyllä jännittänyt yhtään. Tirppa edelleen valloittaa topakalla olemuksellaan. Aika itsetietoinen tyyppi. Ei pahemmin väistä ilkeää mutsiaankaan, vaan pistää jo sillekin kampoihin. Hirmuisesti sillä vaan on karvaa! Toivottavasti tuosta pehkosta tulee vielä karkeaa, eikä semmoista pehmyttä haiventa. Tirppa on kyllä ihan tappijalkamallia. Kaikkein matalin pentusista. Siitä taitaa tulla mulle se lyhytjalkainen Jane <3

Yonster's Monster Mascot

Jermua taisi pikkaisen jännittää pöydällä, kun häntä ei meinannut nousta pystyyn. Mutta kyllä se seisoi tosi reippaasti ja söi hulluna maksapasteijaa. Jermu on aika itsenäinen. Se tykkää leikkiä lähes koko ajan. Jos ei muut leiki sen kanssa, niin Jermu leikkii vaikka yksin. Komea se kyllä on ja karva edelleen tosi kiiltävää :) Saapa vaan nähdä, miten iso Jermusta vielä tulee. Luustoa ainakin löytyy :D

Yonster's Monster Madness

Mari taisi ihan rakastua meidän Venkula-Venkkuun. Se on kyllä kieltämättä semmoinen oikein mukavan sporttikoiran alku :) Venkulla on tosi kivat liikkeet ja edelleen semmoinen sporttinen rakenne. Se menee vielä joskus lujaaaaa :D Se tuntuu kyllä älyn mukavalta kaverilta kaikin puolin. Pöydällä Venkku ei jännittänyt yhtään. Mutta vauhti tietysti kiihtyi kiihtymistään :D

Yonster's Monster Master

Jutsu se vaan valloittaa ihmisiä söpöydellään. Se taitaa haluta isona näyttelykoiraksi :D Pöydällä se jo seisoi kuin olisi tehnyt sitä aina. Tietty aluksi oli pientä jännitystä havaittavissa, mutta kun Jutsu tajusi taas, että mikä on homman nimi, niin kuvia ottaessa ei kauaa nokka tuhissut. Ihan kuin se olisi ajatellut "Ai juu, mun pitää seistä näin, niin saan herkkua." Ei mikään tyhmä kaveri :D Jutsukin on melkeinpä yhtä karvainen kuin siskonsa. Toivotaan myös Jutsulle karkeaksi muuttuvaa turkkia. Vaikeahan noiden turkkien laaduista on tässä vaiheessa mitään sanoa. Niistä voi tulla oikeastaan ihan mitä vaan.

Pentuset löytyy nyt muuten jo KoiraNetistä! Jihuu!

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Kuvamateriaalia raunioilta

Saatiin vähän kuvamateriaalia rauniotreeneistä nähtäville. Viime maanantain treeneissä ei ollut kouluttajaa, joten säädettiin vähän omillamme siellä. Ihan hyvin pärjäiltiin kyllä, mutta autoin ehkä vähän liikaa Jasua etsinnässä. Yleensä olen kouluttajan käskystä antanut Jasun touhuta enemmän itsenäisesti.

Tässä video viime treenistä:


Treenikaverillamme Nelli Ketolalla on myös ollut kamera mukana viimeisimmissä treeneissä, joten tässä muutamia hänen napsimiaan kuvia:


Rauniorata ilta-auringossa


Välillä olemme saaneet nauttia näin hyvästä häiriöstä :D


Jasun kanssa odotetaan lähtölupaa


Janen velipuoli Rudolf tuli myös treeneihin mukaan :)

perjantai 24. syyskuuta 2010

Viralliset nimet!

Nyt on varmaan aika julkistaa pentujen viralliset nimet. Käytiin keskiviikkona hakemassa mikrosirut eläinlääkärissä ja samalla tehtiin pennuille jo pentutarkastus. Kaikki oli tyypeillä kunnossa ja pojilla oli pallitkin havaittavissa. Hieno homma! Nyt sitten vaan jännäämään milloin saadaan paperit Kennelliitosta.

Tänään pennut ulkoilivat ensimmäistä kertaa tuossa meidän lähimetsässä. Sepä vasta oli pentusista mukavaa! Tässä uudet 5-viikkoiskuvat jokaisesta ja taas vähän tarinaa virallisilla nimillä höystettynä :D

Otin myös vähän videota tänään pennuista ja täältä löytyy kaikki ulkoilukuvat.



Yonster's Monster Magic

Jekku-tytön lempinimeksi on muotoutunut viime viikkoina Tirppa. Mutta virallisen nimensä se sai isoäitiensä Tinan (Kinapak Lip Tin Magic) ja Tjorvenin (Saltisgården's Guld-Spira Magica) mukaan. Samalla ainut tyttö sai nimetä koko pentueen magic-pentueeksi. Tirpasta on kyllä tullut viimeisen parin viikon aikana varsinainen persoona. Se on valloittanut minut ihan täysin. Tirppa muistuttaa paljon Janea luonteeltaan. Se on tosi kontaktinhaluinen, aktiivinen ja rohkea. Toivottavasti se vaan olisi perinyt isältään vähän harkintakykyä. Tirppa on sisäistänyt meidän päivärytmin. Se ei aina oikein tunnu ymmärtävän, että miksi se ei välillä pääse aitauksesta pois ja tyyliin lenkille mukaan. Sanoinkin Jerelle, että tuo varmasti kyllä sulautuisi tähän "järjestelmään" oikein hyvin. Mutta ei, kyllä Tirppa meiltä muiden pentujen ohella pois muuttaa. Edelleen Tirppa on porukan äänekkäin ja pitää veljet varmasti ojennuksessa :D
------------------------------------------------------------------------------------------------------



Yonster's Monster Mascot

Jermusta tuli meidän Maskotti. Semmoinen se kyllä onkin. Jermu on edelleen ihan isänsä kopio. Kasvattaa kovaa vauhtia yhtä kiiltävää karvaakin. Rohkea tutkimusmatkailija, joka selvitti ensimmäisenä tien pois parvekkeeltakin tyynykasojen läpi. Vaikuttaa hyvin "japimaiselta" myös luonteeltaan. Semmoinen kylmähermoinen kaveri, joka kyllä alistaa tarvittaessa veljensä tuosta noin vaan, mutta ei turhia kuitenkaan haasta riitaa. Älyttömän mukava koiran alku ja komeakin vielä!
------------------------------------------------------------------------------------------------------



Yonster's Monster Madness

Meidän "venkulapentu" Jumpe on sporttisella rakenteella varustettu kaveri. Muistuttaa paljon Janea ulkonäöltään. Jumpe ei edelleenkään tee erityistä numeroa itsestään. Se on aika itsenäinen, mutta toihuilee mielellään myös muiden mukana. Rohkeutta löytyy Jumpestakin. Se on monesti seikkailemassa olohuoneessa paikoissa, mistä muut pennut vaan unelmoivat :D Niin kuin kaikki pennut, myös Jumpe ottaa mielellään kontaktia ihmiseen, mutta ei ehkä jää kainaloiseksi, vaan painelee pian jo jossain tutkimusretkillään.
------------------------------------------------------------------------------------------------------



Yonster's Monster Master

Jutsu näyttää kyllä ihan pieneltä lelukoiralta. Se on edelleen semmoinen äidin pieni kiltti poika. Vähän ehkä harkitsevaisempi kuin muut pennut, mutta kun Jutsu toteaa asian normaaliksi, alkaa hirmuinen hännän huiskutus :D Jutsusta on kovaa vauhtia kehittymässä oikein komea (ja karvainen) nuori mies. Ainiin. Mistäs Jutsun lempinimi oikein tulee? Nimi viittaa japanilaisiin ninja-tarinoihin. "Jutsu (, lit. "technique" or "skill") refers to the supernatural abilities ninja can use." (Wikipedia)

tiistai 21. syyskuuta 2010

Eka umpipiilo

Eilen oltiin taas Jasun kanssa raunioita treenailemassa. Viime kerralla kouluttaja lupasi, että tällä kertaa järjestetään Jasulle eka umpipiilo eli "umppari". Semmoinenhan siellä viimeisenä piilona sitten olikin. Samaan aikaan radalla duunailivat taas vapaapalokuntalaiset, joten häiriötä oli kerrakseen. Kolme paloautoa, paloletkuja, ihmisiä.. eli hirmuisesti hälinää. Jasu hyvähermoisena ei yhtään noista hälinöistä välittänyt, vaan ryhtyi hommiin ihan samaan tapaan kuin yleensäkin. Nykyään se jopa malttaa kuunnella minua lähetyksessä, kun otan sen haltuun aina piilon löytymisen jälkeen. Nyt kyllä kouluttaja sanoi, että jos koira on menossa oikeaan suuntaan ja pääsen hyviin "lähetysasemiin", voin lähettää sen suoraan piilolta.

Kaksi ensimmäistä piiloa löytyi nopeaan ja Jasu ilmaisi haukullaan ne hienosti. Sitten edettiin umpipiilolle. Itse en tiennyt yhtään, missä piilo on, mutta Jasu täpäkkänä tarkasti alueen ja jäi haukkumaan yhden kasan päälle. Sitten mentiin yhdessä katsomaan mitä kannen alla betonirenkaan sisässä oli. Ja sieltähän se viimeinen maalimies löytyi nakkipurkin kanssa! Voi Jasun riemua :D

Tänne blogiin tulee nyt näköjään päiviteltyä näitä rauniokuulumisiakin. Mutta kun Jasu vaan on niin loistava! Ei voi muuta sanoa. Rauniot on kyllä ihan Jasun juttu. Se etenee vaikeakulkuisella alueella reippasti, mutta kuitenkin harkiten. Etsii nopeasti ilmavainua käyttäen ja löytää piilot takuuvarmasti. Osaa jo ilmaista todella mallikkaasti haukkuen. Ihan mahtava etsijäkoira! Moni treenikaveri on kyllä ihan ällistynyt, että miten porukan pienin koira voi olla noin taitava :D Saapa nähdä päästäänkö ihan joskus kokeisiin asti Jasun kanssa. Etsiminen alkaa olemaan jo todella hyvällä mallilla. Tottelevaisuusosuus voikin olla sitten se haastavampi juttu..

Mietin, että Janelle ehkä voisi toimia paremmin lelupalkka raunioilla. Pitää vähän sulatella asiaa. On tässä muutama viikko vielä aikaa päättää, että mitä sen kanssa teen. Se kun on niin liekeissä kaikista leluista.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Joukkuepiirinmestikset

Eilen oltiin Jasun kanssa kisailemassa Helsingin seudun joukkuepiirinmestaruuskisoissa russeliyhdistyken joukkueessa. Jouduttiin odottelemaan omaa vuoroa aika pitkään (kisat oli melkein pari tuntia myöhässä), mutta hienosti Jasu malttoi kuitenkin keskittyä radalla. Vauhtia oli oikein mukavasti ja melkein loppuun asti päästiin puhtaalla radalla. Loppu oli minulle haastava ja mietin ohjauskuvioita vielä lähtöön tullessakin. Puomin jälkeen olin kuitenkin auttamatta myöhässä ja onnistuin melkein saamaan Jasun heti aidan ohi. Kuitenkin myöhässä olo jatkui ja ohjasin Jasun sitten toiseksi viimeisen aidan ohitse. Siinä sitten tuhlaantui monta arvokasta sekuntia säheltäessä. Oltaisiin kevyesti päästy ihanneaikaan, ellen olisi mokannut. Vähän harmi, mutta täytyy olla tyytyväinen Jasun toimivuuteen!

Joukkueella oli tavoitteena saada tulos jokaiselle koirakolle ja hienosti siinä onnistuttiin :) Pikku virheitä kyllä tuli kaikille, joten joukkueen sijoitus oli vasta yhdeksäs. Ensi vuonna sitten on hyvä pistää paremmaksi!

Tässä joukkueen tulokset:
Jasu & Jonna Keskiaho 5/48,43
Tarmo & Kiti Palviainen 15/46,14
Fani & Nora Renell 15/47,36
Kipsu & Päivi Karjalainen 5/36,46

..ja tässä video kaikista:

Epätoivoisia kuvausyrityksiä

Yritettiin eilen ottaa pennuista onnistunut yhteiskuva, mutta ihan pelleilyksihän se homma tietysti meni :D Latasin kaikki kuvat, epäonnistuneet yritykset mukaanlukien, tänne. Tulihan noista silti aika hauskoja, vaikka ei ihan semmoista kuvaa saatu, kuin oli tarkoitus. Erityisesti Jekku-tytön ilmeet on kyllä niin hassua katseltavaa. Se näyttää edelleen enemmän joltain ihan muulta eläimeltä, kuin koiralta ;) Meidän pikku Tirppa.

Tässä onnistunein kuva kaikista sekä Jermun ja Jutsun yhteiskuva:


..miteniin tuolla Jumpella on aina kita auki??

lauantai 18. syyskuuta 2010

Pentuvideo

Olen tässä kuvannut pentujen puuhia videolle muutaman viikon ajan ja nyt sain siitä videokoosteen tehtyä. Nyt ostin uuden hienon ohjelmankin, millä videoita editoida :) Pennut ovat tässä videossa siis 3-4 viikon ikäisiä, eli tuntuu, että tuostakin on meno jo huomattavasti vilkastunut.



Ainiin, pennut syövät jo kiinteää ruokaa aika innokkaasti ja käyvät välillä parvekkeella leikkimässä. Ulkona on vaan ollut niin viileää, ettei siellä kovin kauaa tarkene oleilla.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Viikkokuulumisia

Vauhti sen kun kiihtyy pentuaitauksessa :D Jekkukin oppi sunnuntaipäivän aikana kävelemään ja menee jo yhtä lujaa kuin veljensä. Arvasinkin, että tyttö hiljenee huomattavasti, kun se saa jalat alleen. Jermukin on myös oppinut hallitsemaan takapäätään. Aika samalla tasolla tuntuu nyt kehitys olevan. Pennut painivat jo paljon keskenään ja nukkuvat mieluummin jossain muualla kuin laatikossa. Välillä osa on piiloutunut jonnekin ja pitää ihan etsiä, että mistä onkaan paras unipaikka löytynyt. Joskus joku löytyy pentuputken sisältä ja toinen taas jostain patjan alta. Kunnon luolakoiria ;)

Jane on ollut aika väsynyt. Ilmeisesti pennut valvottavat sitä öisin. Päivällä en juurikaan nää sen imettävän pentuja. Mutta tyytyväisiä tuntuvat silti olevan. Tänään annoin pennuille ensimmäisen kerran pieniä jauhelihapalloja. Jumpe ja Jekku suorastaan ahmivat niitä. Jutsukin maisteli vähän varauksella. Jermu päätti olla maistamatta moisia ällötyksiä. Ehkä sillä vaan ei ollut nälkä ;)

Jasu treenaili eilen raunioita. Olen kyllä niin innoissani, kun nään miten Jasu nauttii hommasta :) Siitä taitaa tulla ihan Jasun ykköslaji, niin taitava se hommassa on. Nyt se osaa jo ilmaista piiloja oikein mallikkaasti ja etsiä koko alueelta. Ensi kerralla kuulemma pistämme maalimiehen jo umpipiiloon. Hieno Jasu!

lauantai 11. syyskuuta 2010

Mielenvirkistystreenejä

Saatiin Martalta hieno pentuputki, joka pääsi meillä heti testiin. Jane selvästi innostui putkesta, joten pidettiin oikein pienet pentuaitausagilitytreenit :D Jutsu oli kuunteluoppilaana, eikä mennyt aikaakaan, kun sekin jo meni putkesta! Reipas poika. Pitää ehkä vähän perua edelliset kirjoitukseni Jutsusta. Se on itse asiassa ihan hirmu rohkea kaveri, mutta kuitenkin semmoinen kainaloinen, joka tulee aina viereen rapsuteltavaksi. Jumpe kyllä selvästi johtaa edelleen "reippaustilastoa". Se painelee jo hirmuista vauhtia ympäri aitausta ja osaa mennä jo eteenpäin, taaksepäin ja sivuttainkin :D Ei pahemmin joudu hankaliin tilanteisiin, vaikka aamulla ui jo Janen vesikupissakin. Yöllä sen sijaan jouduin pelastamaan Jekku-tytön pinteestä. Se oli taas kiivennyt laatikosta pois ja jäänyt vain pyörimään pissapaperin päälle. Jekulla ja Jermulla on selvästi vielä vaikeuksia takapäänhallinnan kanssa. Jekku ei oikeastaan osaa liikkua kuin takaperin ja sitten jää vaan huutamaan jonnekin, kun liikkuminen ei onnistu :D Jermu sen sijaan vaan luovuttaa ja käy unten maille ;)

Tässä meidän pentuputkivideo:


..ja tässä Janen noutotreeniä viime viikolta:

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

3 viikkoiskuvat

Noniin, nyt niitä kuvia sitten avautuneista silmistä ja vähän tarinaa taas jokaisesta:



Jekku

Jekku on oikein täpäkkä tyttönen ja näyttää edelleen ihan pieneltä hylkeeltä :D Jekun päivät kuluu lähinnä Jermua ja muitakin veljiä kiusatessa. Oikein rohkea tyttö, joka varmasti pitää kyllä puolensa. Äänitehosteetkin on edelleen kovassa käytössä :D Tyttö ottaa helposti kontaktia ja katselee mielellään silmiin. Jekussa on minusta jotain samaa kuin Japin äidissä Tinassa. 3-viikkoisen paino 981g.

------------------------------------------------------------------------------------------------------



Jermu

Jermu on kyllä valloittanut meidät ihan täysin. Edelleen se on porukan isoin ja rennoin tyyppi. Kuvien ottaminen onnistui helposti, koska Jermu jää siihen asentoon pällistelemään, mihin sen jättääkin. Vielä on Jermulla vähän peräpäänsä hallinnan kanssa opettelemista. Joten vauhti ei ole vielä kovin hurja tällä jättiläisellä. Mutta eiköhän se siitä, kun saa massansa liikkeelle ;) Jermu muistuttaa kyllä kaikin puolin ihan isäänsä! 3-viikkoisen paino 1170g.

------------------------------------------------------------------------------------------------------



Jumpe

Jumpe on meidän venkulapentu. Hirmuisen jäntevä ja vilkas tapaus. Kun pennut oli laatikon ulkopuolella siivouksen ajan, Jumpe paineli jo ympäriinsä pentuaitauksessa. Älyttömän rohkea ja vauhdikas kaveri. Kuvia kun otettiin, Jumpe pysyi ehkä sekunnin paikallaan. Sitten yhtäkkiä heitti vaan 360 asteen kiepin ihan odottamattomaan suuntaan. En ole vielä keksinyt ketä Jumpe eniten muistuttaa. Ehkä se on vain oma itsensä :D 3-viikkoisen paino 1051g.

------------------------------------------------------------------------------------------------------



Jutsu

Jutsu on oikein sporttinen pikkupoika, joka muistuttaa minusta aika paljon äitiään. Jutsu ei ehkä ole se kaikkein rohkein, mutta kuitenkin hirmuisen kiinnostunut ympäristöstään, eikä uudet tilanteet sitä pahemmin jännitä. Jutsu on semmoinen kiltti äitin poika. Ja tosi nättikin vielä. Kuvia ottaessa se alkoi oikein poseeraamaan :D Jutsukin ihan mielellään katselee silmiin. 3-viikkoisen paino 1007g.

Jasu tauolla

Väliin vähän muita kuulumisia.. kunnes saadaan taas otettua uusia kuvia pennuista.

Jasu kävi fyssarilla Riihimäellä maanantaina. Tai mitä lie osteopatiaa se mies tekikään :D Kuten arvelinkin, Jasu on päässyt aika huonoon kuntoon. Tai en tiedä onko se yhtään sen vuoden takaisen Piiralla käynnin jälkeen parantunutkaan. Silloin homma jäikin sen verran kesken, että samat vaivat sieltä selästä löytyi edelleen. Jasun selkä oli kauttaaltaan vino. Jonkun iskun/iskujen takia lantio on vino. Jumeja ja vinouksia löytyi sitten jokaisesta selän "osasta". Eli koko koira on ihan kaarella. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin fyssari-setä sanoi, että Jasu on terve koira ja se on hänen mielestään ihan saatavissa kuntoon. Nyt on vaan se tilanne, että "vesilasi" on päässyt niin täyteen, että se vaan läikkyy yli, jos ei asialle nyt tehdä oikeasti jotain.

Jotain taikoja se mies teki Jasulle ja sanoi, että nyt kaveri on taas suora. Mutta uudestaan täytyy mennä muutaman viikon päästä käymään hoidoissa. Ja varmaan myöhemmin syksyllä taas uudelleen. Ihmeellistä kyllä, tällä kertaa huomaan Jasussa ihan selvän eron! Pitkästä aikaa se kävelee esimerkiksi portaat alas suoraan, eikä tee semmoista kummallista siksak-liikettä. Ihanaa, jos tästä olisi tosiaan apua Jasulle!

Jasu sai nyt ainakin muutaman päivän lepotuomion, joten päätin nyt vähän pikku hiljaa aloitella Janen kanssa taas harrastuksia. Pennut vaan lähinnä nukkuu kotona eivätkä ole moksiskaan, vaikka mamma olisi tunnin-pari poissa välillä. Maanantaina käytiin rauniotreeneissä ihan vaan tekemässä pientä makkararinkiä ja tutustumassa siinä samalla alueeseen ja maalimiehiin. Vähän Janea jo kuljetettiinkin raunioilla ja hienosti mammakoira siellä liikkui. Vähän oli vielä epäselvää Janelle, että nenääkin voisi käyttää ihmisten paikantamiseen, tyyppi tykkäsi ennemminkin tutkia mitä betonipalkkien alta löytyy :D Meidän luolakoira..

Tänään sitten päätin käydä Janen kanssa agilitytreeneissä. Tai ihan siis vaan ihmettelemässä meininkiä ja tekemässä jotain pientä. Otettiin aluksi puomia. Se meni oikein hienosti :) Sitten päätettiin kokeilla vähän keppejäkin, mutta siitä Jane ei selvästi tykännyt. Tissit varmaan roikkui kummallisesti mahan alla tai sitten sitä sattui johonkin. Joten jätettiin kepit sitten siihen. Vähän oli mammakoira vielä ihmeissään kaikesta hälinästä, joten totesin, että ehkä odotamme vielä muutaman viikon ennen kuin vien sen uudestaan treeneihin. Ehkä voidaan omalla ajalla kuitenkin käydä radalla jo aiemminkin.