tiistai 28. joulukuuta 2010

Joulun kuvapläjäys

Joulua vietimme taas perinteiseen tapaan Hollolassa Jeren kotona. Oli hirmu kylmä, mutta onneksi lopulta vähän lauhtui, että päästiin vähän pidemmälle metsäretkellekin. Tässä vähän tarinaa joulusta kuvien muodossa:


Tämä kuva on joulua edeltävältä viikonlopulta Muuramesta. Jane loikoili takkatulen ääressä.


Janekin uskaltautui Jasun kyttäyspaikalle anoppilassa.


Eskimolenkkeilijät.


Joulutontut vuosimallia 2010.


Jasun kanssa ollaan pirteinä aamulla.


Saatiin ikuistettua Janen mulkaisu! "Eeeen tykkää. Jasu pääsi Jonnan kainaloon.."


Sitten kotona päästiin testaamaan Janen kanssa uutta peliä :D

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulutunnelmissa



Kohta onkin jo aika vähän rauhottua ja siirtyä joulun viettoon. Viime viikonloppuna vietettiinkin jo vanhempieni luona "ennakkojoulua". Siellä koirat saivat jälleen oikein spesiaalia kohtelua: hirveästi herkkuja, sängyssä nukkumista ja takkatulen edessä loikoilua. Oli niin kylmä, että lenkit jäivät kyllä aika vähiin, mutta päästiin onneksi pitkästä aikaa vähän jäällekin juoksentelemaan. Käytiin moikkaamassa pikaisesti myös Ilonaa ja se jälleen kerran vallan villiintyi meidän näkemisestä (ilkeä Jane-mutsi kun ei ollut paikalla).

Tähän alle vielä pari Tiinan lähettämää kuvaa 4kk ikäisestä Jermusta. Jermu oli käynyt ekaa kertaa trimmissä ja näin upea poika sieltä karvan alta paljastui! Tyyppi näyttää jo ihan aikuiselta :D Toivottavasti kokoa ei vaan tule hirveästi tuosta enää lisää. Mutta tällä hetkellä Jermu on kyllä ainakin mun silmään todella upean näköinen. Ihana sporttipoju! Tässähän kasvattajatäti ihan melkein ylpistyy ;)

Itse trimmaus oli ollut oikein tahtojen taistelu. Meidän rötkö-Jermusta on tainnut kuoriutua oikein varsinainen ärripurri! Mutta muistan kyllä, että Janen ensimmäinen trimmaus oli myös todella tuskainen. Toivottavasti seuraava sujuu helpommin.


Muiskis!


Vielä komeasta pojasta sivukuvakin

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Lunta ja pakkasta

Varsin talvisilta ovat kelit tuntuneet täällä etelässäkin. Ensin oli huimat pakkaset, nyt lumikinoksia on kertynyt valtavat määrät. Treenaamiset on pitänyt suosiolla siirtää sisätiloihin. Tiistaisin ollaan nyt käyty Veikkolan hallissa treenaamassa russeliporukalla. Tosi mukava ja lämmin keinonurmipohjainen halli :) Tunti tuntuu kyllä tajuttoman lyhyeltä ajalta. Ei siinä ehdi oikein kunnolla mihinkään paneutumaan. Mutta pointtina onkin lähinnä ollut saada Janelle mukavaa virettä päälle ja opettaa sitä lukemaan ohjausta paremmin. Osittain ollaankin näissä ihan onnistuttu.

Katselin Janen 1-luokan hylkyratojen videoita yksi päivä. Silloin sillä tuntui olevan hurjasti vauhtia. Minne se vauhti on kadonnut?? Keväällä se himmailu alkoi ja jatkuu edelleen. Sujuvaltahan se meno voi jonkun silmään näyttää, mutta itse huomaan, että sillä vaan on se jarru pohjassa koko ajan. Juoksuja ei ole vielä kuulunut. Toivottavasti alkaisivatkin tässä kuussa, niin päästäisiin heti vuoden alusta kisailemaan. Hirveä hinku nyt, kun taas pääsee :D

Sunnuntaina käytiin kokeilemassa umpihankiagilityäkin :D Se vasta olikin hauskaa! Ojangon kenttä on kyllä aika pahasti tukossa ja lisää lunta tuli vielä eilen. Turha sinne on varmaan yrittää mennä nyt. Toivottavasti aura-auto kävisi siellä joku päivä.

Että semmoisia meininkejä täällä. Hirveä ikävä on välillä Janen pentusia ja tekisi mieli mennä niitä moikkaamaan. Jalia ainakin yritetään nähdä joulun aikaan. Se oli päässyt nyt turkistaan eroon. Oikein jänskättää, että millainen poika sieltä karvan alta paljastui :)

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Onnistumisia pakkaskisoissa

Lauantaina oltiin kisailemassa Jyväskylässä. Pakkasmittari näytti matkalla -8, mutta iltaa kohti varmasti oli vielä kylmempää. Maneesi ei hirveästi lämpöä sisällään pitänyt, joten aika hyytävät kisat oli. Ja minä tyhmänä tietysti olin ilmoittanut Jasunkin kisaamaan.. Myös Tuula ja Japi olivat mukana, joten oikein kivaa kisaseuraa oli tarjolla kaikkien vanhojen treenikavereiden ohella :)

Tällä kertaa Jane oli aika innokas, vaikka vielä siitä pystyisi enemmänkin vauhtia puristamaan. Eka rata oli hieno, mutta harmillisesti mentiin aika alussa väärään päähän putkea, joten siitä tuli sitten hylkyrata. Toiselle radalle saatiin ihan hyvin tsemppi taas päälle. Rata oli minusta ihan 3-luokan tasoa ja tuntui aika haastavalta, mutta selvisimme siitä kuitenkin oikein mallikkaasti. Pieni kauneusvirhe tuli keppien jälkeen, kun Jane tuli "väärään käteen". Mutta sain onneksi pelastettua, ettei se ehtinyt ajautua seuraavan esteen ohi. Puhdas rata siis saatiin ja yllätyksekseni voitimme koko kisan! Näin ollen Jane sai toisen LUVAn 2-luokasta. Enää yksi puuttuu ja sitten pääsemme "kuninkuusluokkaan" kisailemaan. Hurjan jännää!

Jasun radoista ei jäänyt kyllä paljon kerrottavaa. Molemmilla se haahuili ja jäi haistelemaan hevosenkakkapallukoita. Ensimmäinen rata sentään taisteltiin loppuun asti. Toista en jaksanut enää yrittää, vaan poistuttiin radalta, koska Jasu ei tehnyt hommia. Olin kyllä ihan tyhmä, kun Jasun tuonne ilmoitin.

Mutta Tuulalla ja Japilla kulki oikein hienosti! Ekalla radalla vaan pituuden palikat kolisivat, joten siitä tuli vitonen. Toinen rata oli kolmosissa hyvin samanlainen kuin Janen voittorata. Japi ja Tuula selvittivät sen myös oikein mallikkaasti. Pieni kauneusvirhe tuli myös kepeillä Japille, kun Tuula teki rohkeasti takaaleikkauksen. Mutta onneksi tilanne saatiin pelastettua ja Japikin kiisi puhtaalla radalla maaliin. Ja mikä hienointa Japi sijoittui tuloksella toiseksi ja sai toisen agilitysertinsä! Kyllä oli hieno fiilis kylmyydestä ja Jasun kenkkuilusta huolimatta. Jane ja Japi on kyllä aika tehopari :D

Tässä Janen ja Japin nollaradat:





Mitä enemmän Japiin tutustuu, niin sitä enemmän siihen ihastun. Niin itsevarma ja rauhallinen tyyppi radan ulkopuolella, mutta sitten kun tehdään hommia Japi keskittyy aina ihan täysillä ja tekee hommia terrierimäisellä voimalla. Upea koira! Ja niin komeakin vielä! En olisi kyllä parempaa sulhoa voinut Janelle löytää <3 Selvästi molemmat olivat iloisia jälleennäkemisestä. Jane ei ihan ketä tahansa kaverikseen hyväksy, mutta Japi on ollut alusta asti ihan sen suosikkeja selvästi. Häntä viuhuen Jane otti taas Japin vastaan, mutta tietty näytti vähän hammastakin, ettei meno vaan käynyt liian villiksi ;) Ihan kuin vanha pari konsanaan :D

Nyt jäädään sitten kisoista joulutauolle. Toivottavasti Jane aloittaisi juoksunsakin tauon aikana. Sitten taas yritetään saada päänuppi kuntoon juoksun jälkeen ja aletaan sitä viimeistä nollaa metsästämään :)

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Hyvinkäällä kisaamassa

Käytiin Janen kanssa vetäisemässä ekat viralliset startit mammaloman jälkeen Hyvinkäällä. Treeneissä meno on ollut aika ailahtelevaista. Oikeastaan kunnon pätkää ei olla saatu tehtyä vielä ollenkaan. Välillä kun pääkoppa ei Janella tunnu oikein olevan mukana hommassa ja muutenkin meidän yhteistyö takkuilee aika pahasti. Torstaina saatiin kuitenkin ihan hyviä omatoimipätkiä Hakkilan hallissa aikaan, joten ihan hyvillä mielin lähdin kisaan. Vaikka kyllä jännittikin ihan sikana!! :D

Ennen ekaa rataa käytiin vähän lämmittelyesteillä. Siinä meno oli tosi vauhdikasta ja Jane oli innoissaan. Mitenkäs muuten, kun palkkana oli ihana vinkuhiiri. Hiirulainen taisi palata Janen mieleen radallakin moneen otteeseen. En tiedä pitäisikö palkkaamista muuttaa enemmänkin niin, että palkka tulee jostain muualta kuin minulta, kun Jane tuntuu jäävän tuijottelemaan minua liikaa. Vauhti siis kärsi sen takia. Pitkään rataan ei oikein Janen keskittymiskyky riittänyt. Muuten kyllä se oli radalla ihan innokas ja mentiin jopa sujuvasti, mutta välillä se jäi hiippailemaan ja odotteli varmaan vinkuhiiren ilmestyvän jostain taskun pohjalta.

Ekaan rataan kyllä olen ihan tyytyväinen. Liike ei minusta nyt töksähdellyt, mutta Jane olisi tosiaan voinut olla vauhdikkaampi. A:n jälkeen vaan Jane ajautui aidan väärälle puolen ja hyppäsi sen sitten väärään suuntaan. Juuri siinä kohdassa, jonka arvelinkin olevan meille haastava. Toka rata lähti ihan mukavasti liikkeelle, mutta Jane jäi suorastaan asumaan ekaan putkeen. Sitten taas mentiin välillä nopeasti ja välillä hitaasti, mutta mentiinpä kuitenkin. Kepeillä Jane ei keskittynyt oikein ollenkaan ja teki virheen. Olisi kyllä pitänyt antaa enemmän tilaa, mutta meno näytti siltä, ettei se kuunnellut. Muuten päästiin puhtaalla radalla maaliin, mutta yliaikaa reilu 3 sekkaa (tietty keppien korjaamiseen + kontaktien varmisteluun meni aikaa, mutta tuskin ihan noin paljon..)! Tosi omituista Janelta. Tämä oli eka kerta, kun teimme yliaikaisen radan koko sen kisauran aikana (jos hylkyratoja ei lasketa).

Mutta eiköhän se vauhti taas löydy, kun saadaan homma toimimaan treeneissä. Olen kuitenkin ihan iloinen Janen innokkaasta meiningistä yleisesti kisapaikalla. Pentujen jälkeen sen mielialat ovat heittäneet ihan laidasta laitaan. Tänään tyttö oli kuitenkin iloinen ja innokas. Viikon päästä kisaillaan sitten Jyväskylässä molempien koirien kanssa.

(Sivupäivityslaatikko ei sivuilla nyt toimi, eli mainittakoon tässä, että nyt on lisätty Janen tulokset sivuille.)

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Jermua.. taas :)



Tiina lähetti taas kuvia Jermusta. Joten tässäpä muutama ihailtavaksi. Oikein kivasti näyttää Jermu kehittyneen. Näyttää ainakin vielä ihan russelilta :D Ja voi tuota naamaa.. aivan ihana! Painoa 3kk ikäisellä pojalla on nyt noin 4kg. Saa nähdä miten isoksi se meinaa vielä kasvaa.



Jaska on Jermulle edelleen oikein huolahtivainen isoveli. Yölläkin se mielellään käpertyy Jermun viereen koirien pesään nukkumaan. Jermu ei kuulemma osaa pelätä mitään. Mutta onneksi Jaska on aina vieressä suojelemassa pientä <3 Maxin tavoin Jermukin tykkää olla suihkussa. Ja saunakin on toki ihan lempparipaikka myös Jermulle. Varsinaisia nautiskelijoita! :D

torstai 11. marraskuuta 2010

Jane 4 vuotta!

Tänään meidän ihanimmista ihanin Janezki viettää 4-vuotis synttäreitään. Ehkä paras synttärilahja taisi sille olla, kun äitini tuli käymään meillä heti aamusta. En ymmärrä mistä koirat voivat tunnistaa juuri sen oikean kenkien kopinan, kun alkoivat haukkumaan heti, kun äiti avasi kerrostalon ulko-oven 3 kerrosta alempana! Olinhan minä tietysti kertonut, että "Seikku" on tulossa, mutta silti uskomatonta :D

Pitihän sitä kaivaa kuva-arkistoista joku suht tuore julkaisematon kuva synttärisankarista. Vähän on suhnuinen tämä kuva, mutta ilme on kuitenkin iloinen :)

Kuvaterveisiä Maxilta

Maxin emäntä lähetti myös muutamia kuvia. Tässä siis vähän terveisiä kuvien muodossa:


Max olisi halunnut lähteä mukaan ruokaostoksille.


Voi mikä söpöys! On kyllä tullut Maxiinkin isänsä näköä.


Viipurista tuotu luuta on kuulemma Maxin suosikkilelu pihalla ;)

tiistai 9. marraskuuta 2010

Paljon päivityksiä sivuilla

Onhan tässä muutama viikko iltaisin jo aherrettukin sivupäivitysten kanssa :D Nyt ne sitten vihdoin saatiin nettiin. Ei nyt mitään hirmu näkyvää muutosta sivuille tullut, mutta iso homma siinä oli, kun tiedostot muutettiin lähes kokonaan helpommin päivitettävämpään muotoon. Nyt sai Magic-pentusetkin kaikki omat sivunsa. Muutenkin lähes joka sivulle tuli jotain muutosta. Kiitos taas taitavalle aviomiehelleni Jerelle :)

Osoite pysyi kuitenkin edelleen samana: http://www.jkphoto.fi/jasu/

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Pentusten kuulumisia

Hyvin on edelleen elämä jatkunut pentusilla kodeissaan. Kaikkien omistajien kanssa ollaan vaihtettu kuulumisia. Ensi viikolla tulee 12 viikkoa täyteen ja on ensimmäisen rokotuksen aika. Tietysti kaikki ovat kasvaneet hirmuista vauhtia.

Maxilla on mennyt kaikki suorastaan loistavasti. Se tulee tosi hyvin juttuun kaikkien kanssa ja on aina joka touhussa mukana. Tulee mukaan jopa suihkuunkin ja ihan selvästi nauttii siellä olostaan :D Kaikki hoitotoimenpiteetkin ovat ainakin toistaiseksi sujuneet ongelmitta. Tyyppi jopa tykkää, että tassuja pyyhitään ja korvia rassataan. Maxin temppulistaa Leea luetteli: "istu", "maahan" ja "paikka" ovat kuulemma hyvin jo hallussa :) Mutta onhan se tietysti vähän riiviöinytkin muun muassa mylläämällä emännän kukkapenkeissä.

Mila sen sijaan suorastaan inhoaa, kun sen tassuja pyyhitään. Huutaa kuulemma suoraa huutoa pelkästä inhotuksesta. Mutta se oli meidän Drama Queenilta ihan odotettavissa ;) Muuten kyllä Milalla on mennyt oikein kivasti. Luokse se tulee aina lenkillä ihan hirmuista vauhtia ihanien herkkujen toivossa. Eilen Mila osallistui Onnin ja isänsä Japin kanssa agilitykoulutukseenkin. Tai lähinnä Mila oli siellä ihmettelemässä tunnelmia. Pääsi se kuitenkin vähän harjoittelemaan putkea. Oikein vauhdikkaasti tyttö sieltä läpi kuulemma sujahti. Mites muutenkaan, kun palkkana oli taas niitä ihania herkkuja ;)

Jermu on ollut aika rento rötköttäjä. Tiina on laittanut Fabebookkiin kuvia, missä Jermu on aina mitä ihmeellisimmissä rötkötysasennoissa :D Mutta on siinä kuulemma todellisen riiviönkin piirteitä. Välillä ovat johdot saaneet kyytiä ja välillä on pitänyt ottaa kunnon "armeijakuri" käyttöön. Edelleen kyllä Jermu ja Jaska leikkivät lähes aamusta iltaan yhdessä. Jaska osaa suhtautua riiviöpentuun oikein asiallisesti, mutta komentaa kyllä tarvittaessa. Kovasti Jermu on kuulemma innokas tekemään hommia. Tokokurssi sillä alkaa tammikuussa.


Hieno 11-viikkoinen Jermu <3 Kuva: Laura Syväoja


Jaska ja Jermu. Kuva: Tiina Mäkinen

..ja alla vielä kuva Jalista ja Jipusta leikkimässä. Jali on myös tutustunut kissaan ja harrastaa hiirijahtia sen kanssa. Ihan hassuja :D

perjantai 5. marraskuuta 2010

Nää tytöt alkoi treenaa!

Janen kannuskynsi on parantunut oikein mukavasti ja muutenkin se on saanut nyt lihaksiaan hyvin takaisin, joten me tytöt aloitettiin treenaaminen tällä viikolla. Ja oikein tehokkaasti aloitettiinkin :D

Sunnuntaina oli oman ryhmän treenit Keravan hallissa. Pientä tekniikkatreeniä tehtiin. Olin aika pihalla itse uudesta ohjauskuviosta ja Janekin huiteli mielellään väärille esteille pelkästä liikkumisen onnesta. Mutta tulipahan muistuteltua sille, mitä on haltuunotto :D

Tiistaina käytiin russeliporukalla Hakkilan hallilla vähän kokeilemassa yhteistyötä. Jane otti häiriötä parin muun ohjaajan kovemmasta käskytyksestä (=Jane luulee, että häntä komennetaan :/), mutta muuten meni oikein vauhdikkaasti. Ärsyttävää, kun se on tuommoinen. Mutta uskon, että tuo käytös kyllä taas jää pois, kuhan se tottuu meluun ja meteliin. Tehtiin vähän Jasunkin kanssa niisto-persjättö -hässäkkää, kun Jasu liikkui siinä innokkaammin.

Keskiviikkona oli sitten taas oman treeniporukan treenit. Ennen sitä käytiin tekemässä oikein kunnon alkuverkka juosten. Klo 18 starttaa Ojangosta nimittäin koirajuoksu(eli canicross)porukka. Päätin, että me aletaan käymään lenkeillä mukana, jos Janesta on juoksijaksi. Porukka osoittautuikin oikein mukavaksi ja Janekin innokkaaksi. Veti oikein vinkunan säestyksellä melkein koko matkan muiden koirien perässä :D Eli meidät näkee varmasti lenkeillä toistekin. Juostiin semmoinen 4km matka 25 minuutissa. Vähän pysähdyksiä tuli, mutta ehkä seuraavalla kerralla jaksetaan jo paremmin. Juoksun perään oli sitten vielä omat treenit kaatosateessa. Jane ei oikein märästä kentästä tykännyt juoksun perään. Reppanalla kun ei ole oikeastaan minkäänlaista karvoitusta mahan alla tällä hetkellä. Mutta kyllä saatiin muutamia juttuja tehtyä ihan kunnolla ja vauhdikkaasti. Onneksi Jane tykkää meidän omasta treeniporukasta :)

Torstaina Leena-Kaisa pyysi meitä mukaan möllikisoihin, jotka oli Asikkalassa asti. Ja kun ollaan näin hyvään treenivauhtiin päästy, niin me tytöthän lähdettiin mukaan Leena-Kaisan & Gerin ja Noran, Tollon & Fanin seuraksi. Osallistuttiin Janen kanssa 1-luokan ja 2-3 luokan radoille. Tavoitteena oli tehdä hyvät pysähdyskontaktit. Ne onnistuikin hyvin, mutta muuten oli aikamoista säätöä. Jane liikkui ihan ok, mutta itse kämmäilin lähestulkoon kaikki takaakierrot ja vaikeammat viennit. Jane kun ei irtoa niin itsenäisesti kuin Jasu, niin nyt pitää taas opetella viemään se loppuun asti. Jane on kyllä opettavainen koira, kun se lukee niin tarkasti ohjausta.

Ekalla radalla tehtiin hylky, kun Jane sujahti puomin sijaan putkeen. Toisella radalla sitten tuli lähinnä niitä takaakiertovirheitä. Mulla nousee käsi taas usein ihan liian ylös ja liike tyssää, kun pitäisi vaan viedä koiraa. Niin kuin kouluttaja-Anna sanoi keskiviikkona, että mun pitäisi muistaa ottaa Janen kanssa välillä se yksi ylimääräinen askel ;) No, kyllä tää tästä. Tärkeintä, että Jane oli innokas.

Tässä video 2-3 luokan radasta:

maanantai 25. lokakuuta 2010

Russelimestaruudet

Eilen lähdettiin vielä illalla pienelle autoajelulle Tampereen suuntaan.. minnekäs muualle kuin agilitykisoihin. Tamskin kisoissa oli samalla myös russelimestaruudet. Kisapaikka osoittautuikin ennakko-odotuksista poiketen ihan mukavaksi ja siellä oli jopa ihan jonkin verran tilaa oleilla ja seurata kisoja. Janekin oli turistina mukana vähän ihmettelemässä tunnelmia. Pianhan senkin pitäisi jo startata taas kisoissa, kuhan nyt saadaan vähän treenattua ja kynsivaiva kuntoon.

Jasu oli oikein innokkaana menossa radalle ja hyvinhän se kulkikin. Molemmissa lähdöissä se vaan ehti taas bongata jotain ja oli vähän työ saada sen mielenkiinto pysymään taas yllä. Mutta onneksi haahuilut eivät oikeastaan juurikaan vauhtiin vaikuttaneet, vähän vaan tuli isoja kaarroksia. Paitsi tietysti omat ohjausvirheet oli niihin suurin syy. Tuloksena kaksi hylkyä, joten vähän kehno fiilis radoilta jäi, mutta videolta katsottuna oli niissä paljon positiivistakin. Kisarutiini on nyt taas aika kadoksissa, mutta eiköhän se sieltä taas löydy.

B-rata oli ensin. Se oli hyppäri. Ihan suht mukavasti meni melkein loppuun asti. Alussa vähän turhan iso kaarre ja ennen pussia myös. Muuten ihan mukavaa menoa. Kepeillä olisi pitäny irtaantua enemmän. Jäin sitten renkaalla jälkeen ja Jasu hyppäsi seuraavan hypyn väärään suuntaan. Siitä hylkäys.

A-rata lähti myös ihan hyvin liikkeelle, mutta keppivirhepaholainen iski taas. Olisi pitänyt vähän vekata ennen keppejä. Muuten kyllä Jasun pujottelu on mennyt nyt minusta parempaan suuntaan. Se on paljon sujuvampaa ja sivuttaisliikettä tulee vähemmän. Vedätystekniikka, mitä ollaan harjoiteltu treeneissä, on auttanut. Pitäisi vaan muistaa se kisoissakin.. Lopussa sitten mitä tyhmin virhe putkella ja Jasu meni väärään päähän! Olisi pitänyt ohjata putki kokonaan toiselta puolen tai sitten tehdä pakkovalssi puomilta. Mutta ei auta. Nämä pitäisi osata, mutta hankala kulma yllätti. Hitsi!

Tässä video radoista:

lauantai 23. lokakuuta 2010

Eka viikko omissa kodeissa takana

Olen tässä viikon aikana saanut paljon kuulla pentusten kuulumisia omista kodeistaan. Osalla on mennyt oikein hienosti, osalla taas on ollut pieniä ongelmia. Mutta onneksi ei mitään suurempaa kuitenkaan!

Jermu ja sen uusi ystävä Jaska ovat tulleet tosi hyvin juttuun heti alusta lähtien. Kaverukset ovat painineet joka päivä aamusta iltaan :D Jermu on ollut ehkä vähän liiankin innokkaana leikkimässä, kun ekoina öinä se ei malttanut oikein nukkuakaan. Se taisi siihen samaan syssyyn unohtaa kokonaan syömisenkin kaikesta uudesta ja jännittävästä johtuen. Vähän on siis ollut ongelmia syömisen kanssa, mutta loppuviikosta, kun öisin unikin jo tuli paremmin, niin ruokakin alkoi maistumaan. Kaiken lisäksi Jermu satutti varpaansakin, joten sitäkin yritetään nyt parannella kovasti. Eiköhän se uusi elämä pian ala sujumaan pienellä. Terveisiä ja paranemisia pienelle :)


Jermu ja Jaska. Pienellä taitaa olla vähän väsy ;)
(Kuva: Tiina Mäkinen)


Jermun ja Jaskan painia (Kuva: Tiina Mäkinen)

Jalilla on mennyt oikein mukavasti. Vähän se on riiviöinyt kuulemma hampaineen, mutta valloittanut tietysti söpöydellään monta ihmistä. Jali on käynyt usein leikkimässä Tytin ja Jipun kanssa. Kaikkien hämmästykseksi Jipunkin sydän suli pienen pentusen nähdessään ja siitä Jali onkin saanut kivan leikkikaverin. Tytti sen sijaan pysyttelee ennemmin jossain korkealla, mihin riiviöhampaat eivät ylety. Kissaankin Jali on kuulemma päässyt tutustumaan ja käymään hevostallilla, missä se tietenkin oli tosi utelijas.


Jalilla on tosi miehekäs lelu ;) (Kuva: Tiia Manninen)

Nyt on Tirppa-tyttönenkin saanut jo oman nimen. Kyllä sitä mietittiinkin pitkään :D Mila siitä lopulta sitten tuli. Oikein kaunis ja sopiva nimi minusta tyllerölle. Viikon verran siinä melkein meni, ennen kuin Onni hyväksyi Milan kaverikseen. Eilen illalla sitten tuli viesti: "Jee läpimurto! Onni leikki Milan kanssa!" :D Onni antaa Milan varastaa kaikki luut suustaan, vaikka sitten kyllä isoille uroskoirille esittää niin kovaa jätkää. Ei liene vaikea arvata kenestä tulee pomo ;) Mila on ihan mukavasti myös sopeutunut perheen elämään. Sillä meni aluksi jostain vähän maha sekaisin uudessa kodissa, mutta onneksi ruoka alkoi maistumaan pian.

Maxilla on ollut mukava syyslomaviikko uudessa kodissa. Ensi viikolla se joutuukin jo sitten totuttelemaan arkeen. Syyslomalla Max on päässyt kuulemma haravointihommiin. Portaat se osaa mennä jo ylös ja alas. Aika etevä penneli! Maxille on maistunut ruoka hyvin ja se on nukkunut öisinkin. Kaikki siis hyvin Kouvolan suunnalla :) Ja kaikki se on tietenkin hurmannut.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Raunioita ja kynsiongelmia

Viikko sitten Jane pääsi aloittamaan ihan kunnolla rauniohommat, kun otin senkin treeneihin mukaan. Tutustuttiin maalimiehiin vähän "sattumalta", nimittäin käveltiin vain kasoilla ja ihan "vahingossa" löydettiin pari maalimiestä siinä matkalla. Siis ihan suunniteltu juttu, eikä mitään sattumaa oikeasti. Viimeisen se tuntui jo selvästi vähän haistavan, kun oikein juoksi häntä viuhuen moikkaamaan :) Otettiin Janelle käyttöön lelupalkka, koska uskon sen olevan sille se maailman paras juttu.

En vaan tiedä repeytyikö Janen kannuskynsi raunioilla vai metsälenkillä. Semmoinen ikävä vaiva nyt nimittäin tuli heti pentujen jäljiltä. Kynsi on suorastaan kuoriutunut kuin sipuli ja alkaa vuotaa verta tosi helposti. Kävin sitä eilen näyttämässä eläinlääkärillekin ja saatiin siihen parin viikon antibioottikuuri, vaikka ei se tulehtuneelta vaikuta. Jos se tulehtuu, niin sitten pitää varmaan leikata koko kannus irti. Täytyy nyt vaan olla tarkkana, ettei se pääsisi uudelleen repeytymään. Onneksi Jane antaa teipin olla, ettei tarvitse tötteröä pistää päähän. Eli ikävä kyllä agility on nyt vähän aikaa meillä kiellettyjen lajien listalla. Mutta raunioilla käytiin maanantaina kynsi teipattuna.

Kouluttajalla taisi vähän mennä mun koirat sekaisin, kun teki Janelle vähän turhan vaikeat piilot. Janen kanssa kun on tokoiltu niin paljon, että se mielellään pyörii mun jaloissa. Seuraavalla kerralla pitää tehdä sille "haamuja", että lähtisi innokkaammin irtoamaan maalimiesten luo. Kyllä se ihan selvästi maanantaina innokkaasti etsi, mutta tuli aina kertomaan mulle, että "tuu nyt mun kanssa kattomaan, kun tuolla on joku tyyppi piilossa" ;) Jasun etsinnät sujuu edelleen ihan super hienosti. Nyt vaan ollaan tehty umpipiiloja niin monta kertaa, ettei se meinannut enää muistaa ollenkaan, että piilon sisäänkin voi yrittää mennä :D

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Eetulle kaksi Eestin sertiä!

Eetu (Achanthus Wild Bill) Janen ekasta pentueesta oli viikonloppuna taas ulkomaanmatkalla. Tällä kertaa Virossa, missä ohjelmassa oli kaksi näyttelyä. Molempina päivinä Eetu oli PU2 ja sai myös kaksi sertiä! Voi miten hienoa! Paljon onnea Jonna-kaimalle ja komealle Eetulle! Eestin muotovalion arvo on enää sitten yhdestä sertistä kiinni :) ..ja käsittääkseni myös käyttötuloksesta? Asiantuntijat varmaan tietää paremmin, miten säännöt nykyään menee. Mä kun en oikein ole ekspertti noissa näyttelyhommissa. Mutta onneksi Eetu tuntuu olevan :D

lauantai 16. lokakuuta 2010

Sinne lähti viimeinenkin



Ah, ihana hiljaisuus! Sinne lähti nimittäin Tirpsu-tyttönenkin. Tai saa nyt nähdä, mikä sen oikeaksi nimeksi tulee. Tirppa muutti Lindan, Samin ja heidän 1-vuotiaan Jade-tyttönsä luo Haminaan. Heillä asustelee myös pentujen isän Japin velipuoli Onni (Kinapak Tin Gulara). Tirppa jäi mulle sijoitukseen, eli sillä olisi tarkoitus teettää pennut joskus muutaman vuoden päästä, mikäli tyttö kehittyy jalostuskelpoiseksi. Tirpsusta olisi tarkoitus tehdä myös agilitykoira. Onnin kanssa Linda onkin aloittanut kisauran jo oikein kivasti. Tirppa aikoo varmaan tuoda ihanat "sulosointunsa" perheen elämään :D Toivottavasti se osaisi pistää Onnin ojennukseen sopivan jämäkästi ja narttumaisesti. Ainakin taustalta löytyy sen verran täpäköitä narttuja, että uskon Tirpsunkin osaavan näyttää miehille kaapin paikan.

Tirpsu on kyllä semmoinen pieni hassun näköinen otus, jonka kehittymistä seuraan mielenkiinnolla. Tällä hetkellä siinä tuntuu kyllä olevan kaikki, mitä tämän yhdistelmän toivoin jättävänkin. Tirpsulla on vahva ja ilmeikäs pää, mutta se on muuten (ainakin toistaiseksi) pieni ja lyhytjalkainen. Luonteeltaan se on hyvin "janemainen", toiminnallinen ja kontaktinhaluinen. Ei ehkä mikään helppo tapaus, mutta potentiaalia löytyy varmasti harrastuspuolelle oikein mukavasti :) Jos Tirpsusta tulisi minulle nyt se pieni lyhytjalkainen Jane, mistä olen haaveillut. Aika näyttää.


Viimeisenä iltana nypin kaikki kamalat karvat pois ja näin kaunis tyttö sieltä alta paljastui!

perjantai 15. lokakuuta 2010

Jali ja Jermu

Tänään lähti loput pojat. Ei ole oikeastaan yhtään haikeaa, kun on niin ihania koteja pentusilla.

Jali



Jutsun nimeksi tuli Jali. Mutta kyllä meidän ninjapentua kuulemma vielä saatetaan välillä Jutsuksikin kutsua :D Jali muutti Hollolaan Tiian luo ja jäi osittain mun omistukseen. Jaliin on myös ostanut jalostusoikeuden yksi kolmas osapuoli, joten siitä tuli meille semmoinen pieni "projektikoira". Toivottavasti siitä siis kasvaisi jalostuskelpoinen yksilö. Jalin "emännän" Tiian äiti Marja on meidän Jasun kasvattaja. Hänen luonaan asustelee Jasun emä Tytti ja Jasun siskopuoli Jippu, joten leikkikavereita Jalilla kyllä riittää. Jos "akat" vaan tuommoisen riiviön kanssa jaksaa leikkiä ;)

Jali pääsee varmaan harrastelemaan jotain kivaa Tiian kanssa. Kenties agilityä tai keinoluolailua. Katsotaan nyt, mikä harrastus vie mennessään. Hevostalleilla Jali pääsee ainakin pyörimään paljon. Varmasti siitä tulee semmoinen Tiian oma rakas kainaloinen.

Jermu



Jermun nimeksi jäi Jermu. Mikäpä sitä sopisikaan paremmin Jaska-nimisen russelin kaverin nimeksi :D Jermu muutti Seinäjoelle asti Tiinan ja Tonin perheeseen. Heillä asustelee jo siis russeliuros Jaska. Saapa nähdä miten kemiat menee kaveruksilla yksiin. Uskon kyllä, ja niin pentutestikin osoitti, että Jermu on näistä parhaiten toisen uroksen kaveriksi sopiva. Kyllä se oma lauma vaan jotenkin aina muotoutuu.

Jermusta olisi tarkoitus tehdä harrastuskoira. Tiinalla on jo paljon suunnitelmia Jermun varalle: tokoa, agilityä, viehejuoksua, raunioita.. Saapa nähdä mistä tuleekaan vielä se ykkösharrastus! Ihana päästä seurailemaan Jermun edistymistä :)

Tiina ilmoitti minulle jo varmaan ensimmäiset pentujen kuvat nähdessään, että he haluavat Jermun. Kovin tyytyväisiltä vaikuttivat, kun äsken saivat viedä sen mukanaan :D

torstai 14. lokakuuta 2010

Mad-Max



Sinne se nyt meni. Venkulapentu. Ensimmäinen on nyt siis lentänyt pois pesästä. Venkusta tuli nimeltään Max. Mad-Max -elokuvan mukaan. Kun onhan se Monster Madness :D Aika osuva nimi minusta Venkulle.

Max muutti Kouvolaan Leean ja Matin luokse. He ovat molemmat poliiseja, joten varmasti kuria ja järjestystä ainakin pyritään perheessä noudattamaan ;) Maxista tulee lähinnä lenkkikaveri ja perhekoira. Isäntä kyllä harrastaa metsästystä. Ehkäpä Max pääsee vielä kokeilemaan MEJÄä tai pääsee metsästysretkille mukaan. Oikein ihana ja rakastava koti, jonne koiraa on jo kauan odotettu. Olen tosi iloinen, vaikka toisaalta olo on vähän haikea ja talo tuntuu heti jo paljon tyhjemmältä.

Kaikkea hyvää pikku-Maxille uuteen kotiin! Kuullaan varmasti paljon kuulumisia ja nähdään taas! :)

Seisomakuvat 8 viikkoisista

Ennen kuin pennut lähtee, niin pitihän sitä ottaa vielä hirmuisesti kuvia. Tässä rakennekuvat, mitkä saatiin Tytin avustuksella otettua:


Yonster's Monster Mascot


Yonster's Monster Master


Yonster's Monster Madness


Yonster's Monster Magic


Venkula muuttaa tänään ensimmäisenä omaan kotiin

maanantai 11. lokakuuta 2010

Pentutestausta viikonloppureissun lomassa


Jermua kiinnosti kovasti Onnin touhut

Vietettiin viimeistä yhteistä viikonloppua pentusten kanssa Muuramessa vanhempieni luona. Siellä päästiin harjoittelemaan paljon sisäsiistinä olemista ja tapasivatpa pennelit vähän muitakin koirakavereita. Lauantaina moikkaamaan tulivat siskopuoli-Ilona, Onni ja Aikku ihmisineen. Kaikki russelit huolehtivaista äitiä lukuunottamatta temmelsivät pihamaalla ja pentuset tietty olivat tohinassa mukana. Aikuisia koiria ei oikein vaan piikkihampaiset riiviöt kiinnostaneet. Iltsi olisi varmaan leikkinyt, mutta se oli jotenkin ihan surkeana juoksujensa takia. Pentusten ihailun jälkeen käytiin vielä lenkillä Riihivuoressa koko jengin kanssa. Janekin pääsi nyt mukaan ja osasi olla oikein nätisti. Kyllä oli upea ruska ja mahtavat maisemat!


Ihailijoita riitti taas


Jasu tuli pilaamaan Ilonan hienon seisomakuvan ;)

Pennelit oli kyllä hurjan virkeinä koko lauantaipäivän, mutta kyllä se uni lopulta tuli. Muuramessa ne saivat asustella keittiössä. Jasukin pääsi siihen tilaan ja siitäkös Jane ei ollut oikein mielissään. Yhden kerran se joutui rähinöimään, että Jasu tajusi pysyä poissa keittiöstä. Jane-masokisti välillä vielä jaksaa imettääkin pentusia. Korvahygieniasta se ainakin pitää hyvän huolen vielä :D



Sunnuntaina Heinosen Hanna tuli tekemään pentutestin. Se oli kyllä älyttömän mielenkiintoista! Oli kiva saada kuulla vähän asiantuntijan arvioita pentujen luonteista ja myös ulkonäöstä. Hanna kasvattaa itse "working russeleita". Aika paljon tuli esille semmoisia asioita, mitä olin itsekin huomannut, mutta toki myös ihan uusiakin juttuja. Jotenkin testitilanteessa jotkut reaktiot vaikuttivat yllättäviltä, mutta kuitenkin lopulliset tulokset oli suurimmaksi osaksi sellaisia kuin olin arvellutkin. Onhan se tietysti hyvin erilainen tilanne pennulle toimia, kun joutuu olemaan erillään muista sisaruksista.

Kaikki pennut saivat hyvin "russelimaiset" pisteet. Kaikki olivat rohkeita ja ystävällisiä ihmistä kohtaan. Kukaan ei osoittanut yhtään arkuutta. Pennut lähtivät kaikki innokkasti "saaliin" perään ja osasivat toimia sen kiinni saadessaan. Kaikilla muilla, paitsi Jermulla, taisteleminen vaan vielä oli vähän harjoitusvaiheessa. Sitä pitää opetella vahvistamaan oikealla tavalla. Jermu (Yonster's Monster Mascot) on luonteeltaan hyvin samanlainen kuin isänsä. Se on semmoinen rento itsevarma tyyppi, joka ei turhaan hötkyile. Jermu tulee varmasti olemaan sellainen, joka ei pienestä hermostu, mutta jos se hermostuu, niin siitä on sitten leikki kaukana. Oikein mukava ja monipuolisiin harrastuksiin soveltuva pentu. Nyt olen vakuuttunut, että se on vielä menossa ihan juuri oikeaan kotiin :)

Jutsu ja Venkula-Venkku saattavat olla vähän Jermua hankalampia tapauksia, mutta ei missään nimessä mahdottomia. Jutsu (Yonster's Monster Master) oli selvästi porukan itsenäisin ja tutki mieluummin ympäristöä, kuin jäi testaajan siliteltäväksi. Tämä oli ehkä minulle isoin yllätys testissä. Mutta hyvin ihmisystävällinen Jutsukin oli, tuli kyllä mielellään tervehtimään. Jutsun kanssa vaan pitää vahvistaa luoksetuloa ja opettaa se siihen, että ihmisen kanssa on mukava tehdä hommia.

Venkula (Yonster's Monster Madness) oli kyllä venkula, niin kuin testikin osoitti :D Hanna sanoi, että se on näistä dominoivin pentu. Suorastaan röyhkeä, joka tunkee syliin ja pian kiipeilee jo olkapäillä asti. Venkun kanssa tuleekin sitten harjoitella sitä, että ihminen määrää miten toimitaan. Sille pitää asettaa vaan selkeät rajat ja opettaa myös, että toimimalla oikein saa tilanteista hyödyn.

Pikku-Tirpasta (Yonster's Monster Magic) löytyi hyvin samanlaisia piirteitä kuin Janesta. Se oli kyllä pentusista varauksellisin. Tutki ensin paikat ja sitten tuli vasta tervehtimään testaajaa. Mutta tervehti kyllä oikein innolla ja viihtyi ihmisen seurassa. Tirpassa oli vähän myös drama-queen -elkeitä :D Kun varpaasta puristettiin, rimpuilu alkoi melkein heti, kun varpaasta puristaminen vaan ei ollut kivaa. Tirpsukan kanssa haasteena tuleekin varmasti olemaan se, ettei sen pidä antaa saada tahtoaan läpi sillä, että se kiljuu tai huutaa ja rimpuilee. Sitähän se on pienestä asti yrittänyt joka päivä aitauksesta uloskin päästäkseen. Sitä ollaankin nyt ahkerasti harjoiteltu, että pois ei pääse muuta kuin odottamalla nätisti istumassa. Joka aamu Tirppa pääsee viimeisenä pois, mutta kyllä se selvästi koko ajan oppii asiaa.

Laitan jossain vaiheessa kaikki testitulokset kotisivuille, kuhan saan tehtyä pentusille sinne omat sivut. Täältä löytyy taas kaikki kuvat Muuramen reissulta.


Heippa hei! Sanoo kaikki Tirpsukka-Tyypit ja niiden äippä

torstai 7. lokakuuta 2010

Agilitykentällä

Otin eilen pennut mukaan agilitytreeneihin. Treenikaverit tietysti halusivat päästä paijaamaan söpöläisiä. Päästettiin nelikko irti kentälle ja ryhmittäydyttiin ympärille ihmettelemään. Aluksi tietty uusi paikka kaikkia hieman jännitti. Olihan se kerrassaan ihan hirmu erilainen paikka, kuin missä ollaan aiemmin käyty. Paljon haukkuvia koiria ympärillä, pimeyttä ja hälinää. Tosi nopeasti kaverukset kuitenkin ottivat tilanteen haltuun ja pian ne juoksentelivat jo aika kaukana turvallisesta boksistaan. Jutsu erityisesti ihmetteli isoja haukkuvia koiria ja melkein sen teki mieli jo vähän ärhennellä takaisin :D Tirppa-tyttönen taisi ensimmäisenä uskaltautua putkeen ja lopulta se sujahti siitä läpi lähes kuin ammattilainen. Pojat seurasivat perässä.

Pentuset saivat paljon ihastelua osakseen ja kehuja reippaudestaan. Ovat ne kyllä tosi mukavia, vaikka alkavat olla aika rasittaviakin. Tänään käytiin vähän ihmettelemässä meidän alakerran varastoa ja ulkonakin peuhaamassa. Testasin vähän namimagneetin ja retuutuslelun toimivuutta pentusiin. Tirppa on oikein super perso erityisesti namien perään. Jutsu taas tykkäsi enemmän retuuttaa lelua. Venkku-Venkulalle kelpaa kaikki yhtä lailla ja Jermua en päässyt vielä testaamaan, kun se veteli sikeitä. Jermu oli saanut jostain vähän mahan sekaisin. Toivottavasti se olisi vaan joku ulkona syöty ja mahan sekoittanut juttu, eikä mikään pöpö.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Treenailuja ja fyssaria

Nyt alkoi ainakin muutaman viikon agilityn tehotreenailut. Joka toinen viikko on treenit sunnuntai-iltaisin Keravalla sisähallissa. Lisäksi siihen sitten edelleen keskiviikon iltatreenit niin kauan kuin ulkona pystyy olemaan. Ja kentällähän voi käydä myös omalla ajalla. Jasu on toistaiseksi edelleen ollut mun treenikaveri, mutta on Janekin käynyt tekemässä jo jotain pientä. Yksi ilta se änkesi mukaan treeneihin ja käytiin vähän kentän reunalla taas ihmettelemässä tunnelmia. Ihmetyksekseni mammakoira vänkäsikin radalle, joten tehtiin pikku harjoituksia sitten. Matalaa A:ta, puomia, keppejä ja niihin yhdistettynä vähän hyppyjäkin rimat alhaalla. Jane oli ihan intopiukeena ja suoritti ihan täysillä! :) Kylläpä tuntui taas kivalta mun vauhtipakkauksen kanssa, mutta pitää nyt malttaa vähän kuitenkin vielä. Toisten koirien haukkuminen vähän Janea vielä ihmetyttää, mutta nyt se oli jo huomattavasti reippaampi kuin muutama viikko sitten.

Jasu on kulkenut treeneissä ihan loistavasti! Nyt tuntuu, että ollaan löydetty sellainen yhteinen sävel. Onkohan se tulossa siihen maagiseen ikään, että se alkaa lukea mun ajatuksia? ;) Reilu viikko sitten vaan tein aika pahan mokan, kun vedätin sitä vähän liikaa puomilla. Jasu ei saanut jalkojaan hallintaan, vaan putosi alas täydestä vauhdista korkeimmalta kohdalta suoraan rinta edellä alas :/ Ei kyllä onneksi tainnut käydä kuinkaan. Nyt pitää muistaa olla vedättämättä. Turha yrittää tehdä sille nopeutta kontakteille, kun meno on tuollaista. Yritetään sitten vaikka tehdä tiukempia kurveja. Nyt onneksi keskiviikkona Jasu oli selvästi oppinut virheestään ja otti puomin vähän rauhallisemmin. Ei mikään tyhmä koira.

Sisätreeneissä ajattelin alkaa hiomaan kummankin koiran pujottelua. Jasulla on vähän väärä tekniikka ja Janelle pitäisi saada vauhtia lisää. Hallissa on verkot, joten niiden avulla voisin yrittää treenailla aina sunnuntaitreeneissä. Hallissa on aika tahmea mattopohja ja matala katto. Mutta pikkukoirille halli toimii kuitenkin ihan hyvin. Maton tahmeus ei tuntunut haittaavan kuin minua. Mutta siihenkin varmaan tottuu.

Eilen käytiin taas fyssarilla Riihimäellä. Janekin pääsi hoitoon tällä kertaa. Ajattelin nyt tsekata senkin pentusten jäljiltä. Jasulla hoidettiin nyt koko keskiselän aluetta mahankin osalta. Hyvinkin voi johtua Jasun mahavaivat (=närästys) siitä, että sen koko keskiosa on ihan tukossa, eikä suolistokaan pääse toimimaan kunnolla :/ Mutta nyt ollaan taas astetta lähempänä rennompaa koiraa. Ihmeellistä, miten Jasun selkä alkoi liikkua hoidon jälkeen! Janellakin oli vähän vinoutta takapäässä, joka korjattiin. Nyt pitäisi taas alkaa peräpään heilumaan hännän mukana :D Kuukauden päästä pitää kyllä taas mennä hoitoihin, Janenkin. Mutta kyllä tuntuu kivalta, kun näkee oikeasti, että tästä hoidosta on apua! Tämä viikko vaan lepäillään ja ensi viikolla sitten taas tositoimiin :) Ensi viikolla lähtee pentusetkin, joten sitten koittaa taas normaali elämä. Toisaalta hirmu kivaa.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Hirveesti kaikkea uutta

On ollut oikein tehoviikonloppu. Varsinkin lauantai, kun lähdettiin pentujen kanssa käymään Hollolassa Jeren vanhempien luona. Oli oikein kaunis syyspäivä, joten pentuset sai olla melkeinpä koko iltapäivän ulkona. Päikkärit ottivat tyytyväisinä boksissa pihalla auringon paisteessa :D Otettiin paljon kuvia, kun tyypit juoksenteli pihamaalla. Kuvista välittyy ihana aurinkoinen tunnelma ja kauniit syksyn värit, vaikka oikeasti tilanne tuntui minusta lähinnä kaoottiselta ;) Yksi juoksi tuonne ja toinen tänne.. Mutta ihania ovat pentuset ja jotenkin niin hirmu tasaisia kaikin puolin.

Hollolassa ehdittiin käydä pentusten kanssa tutustumassa myös vähän toisenlaisiin ihmisiin. Käytiin nimittäin moikkaamassa Jeren siskoa kehitysvammaisten hoitokodilla. Siellä pentuset tietysti valloitti monta pientä ja vähän suurempaakin ihmistä :) Kyllä oli monta rapsuttelijaa ja ihastelijaa! Pentuset taisivatkin olla vähän väsyneitä pitkän päivän jälkeen ja nukkuivat aika tyytyväisinä illalla. Mutta tänään meno on tietysti ollut taas ihan yhtä vauhdikasta kuin muinakin päivinä. Kunpa tuo väsymys kestäisi vähän pidempään! ;)

Latasin taas Flickriin kuvia Hollolan reissulta. Pitäisi kyllä keksiä joku järkevä paikka kuville, kun kotisivuille niiden lataaminen on niin hidasta.. Mutta nyt väliaikaisesti latailen nyt kuvia ainakin tuonne. Tässä kuitenkin vielä suosikkikuvat teksteineen tähän blogiin:


Tirppa-tyttönen


Jutsu ja äippä


Jumpe eli Venkula-Venkku


Jasu raukkaa vähän ahdistaa pentuset


Jutsu-lelukoira


Jermu löysi maasta varmaan jotain syötävää


Jermun juoksuharjoituksia


Riitapukarit


Saatiin yhteiskuva, kun laitettiin riitapukarit reunoille ;)

torstai 30. syyskuuta 2010

Seisomakuvat

Eilen pakkasin kaikki koirat autoon ja hurautettiin Marin kanssa Keinukalliolle. Mukaan lähti myös Marin pienenpieni russeli Shira. Marillahan asustelee myös kelpie Stitch ja asusteli Jasun isoisä Eppu-Elmerikin, joka ikävä kyllä vaan jouduttiin lopettamaan kesällä 10-vuotiaana :( Stitch ei päässyt mukaan pentujen takia, koska Jane ei viimeksi tullut oikein sen kanssa juttuun.

Pennut saivat nyt siis hurjasti kaikenlaisia uusia kokemuksia! Shira oli niille tietysti ensimmäisenä uusi tuttavuus, mutta se ei kyllä juuri pikku riiviöistä välittänyt. Päästettiin koko lauma juoksentelemaan parkkiksen viereen nurmikolle. Janekin hyväksyi hyvin Shiran porukkaan :) Kyllä kaikki oli riemuissaan! Pian pentuja tulikin sitten lääppimään koko koululuokallinen keravalaisia teinejä, joten uusia ihmiskontakteja tuli valtavasti :D Myös kaikenlaista häiriötä oli ympäristössä, kun koululaiset harjoittelivat muun muassa puolijoukkueteltan pystyttämistä. Hirmu reippaita olivat kaikki pentuset ja suhtautuivat uusiin asioihin pelotta. Kyllä koko porukka olikin aika väsynyttä ja nukkui pitkälle iltapäivään, kun kotiin viimein päästiin.


Teinit ihailemassa Tirppaa

Retken tarkoitus oli ottaa pentusista ensimmäiset seisomakuvat. Itse "valokuvaajamestari" Jere ei ollut paikalla, joten yritin sitten itse ottaa kuvat. Kyllä me jotain aikaiseksi saatiin, vaikka mitään mahtiotoksia näistä ei tullutkaan:

Yonster's Monster Magic

Meidän pikku Tirpsukka-Tirpasta ei meinannut saada oikein onnistunutta kuvaa millään. Sillä oli kauhea kiire pois pöydältä herkullisen sormen perässä :D Pöydällä tämä tyyppi ei kyllä jännittänyt yhtään. Tirppa edelleen valloittaa topakalla olemuksellaan. Aika itsetietoinen tyyppi. Ei pahemmin väistä ilkeää mutsiaankaan, vaan pistää jo sillekin kampoihin. Hirmuisesti sillä vaan on karvaa! Toivottavasti tuosta pehkosta tulee vielä karkeaa, eikä semmoista pehmyttä haiventa. Tirppa on kyllä ihan tappijalkamallia. Kaikkein matalin pentusista. Siitä taitaa tulla mulle se lyhytjalkainen Jane <3

Yonster's Monster Mascot

Jermua taisi pikkaisen jännittää pöydällä, kun häntä ei meinannut nousta pystyyn. Mutta kyllä se seisoi tosi reippaasti ja söi hulluna maksapasteijaa. Jermu on aika itsenäinen. Se tykkää leikkiä lähes koko ajan. Jos ei muut leiki sen kanssa, niin Jermu leikkii vaikka yksin. Komea se kyllä on ja karva edelleen tosi kiiltävää :) Saapa vaan nähdä, miten iso Jermusta vielä tulee. Luustoa ainakin löytyy :D

Yonster's Monster Madness

Mari taisi ihan rakastua meidän Venkula-Venkkuun. Se on kyllä kieltämättä semmoinen oikein mukavan sporttikoiran alku :) Venkulla on tosi kivat liikkeet ja edelleen semmoinen sporttinen rakenne. Se menee vielä joskus lujaaaaa :D Se tuntuu kyllä älyn mukavalta kaverilta kaikin puolin. Pöydällä Venkku ei jännittänyt yhtään. Mutta vauhti tietysti kiihtyi kiihtymistään :D

Yonster's Monster Master

Jutsu se vaan valloittaa ihmisiä söpöydellään. Se taitaa haluta isona näyttelykoiraksi :D Pöydällä se jo seisoi kuin olisi tehnyt sitä aina. Tietty aluksi oli pientä jännitystä havaittavissa, mutta kun Jutsu tajusi taas, että mikä on homman nimi, niin kuvia ottaessa ei kauaa nokka tuhissut. Ihan kuin se olisi ajatellut "Ai juu, mun pitää seistä näin, niin saan herkkua." Ei mikään tyhmä kaveri :D Jutsukin on melkeinpä yhtä karvainen kuin siskonsa. Toivotaan myös Jutsulle karkeaksi muuttuvaa turkkia. Vaikeahan noiden turkkien laaduista on tässä vaiheessa mitään sanoa. Niistä voi tulla oikeastaan ihan mitä vaan.

Pentuset löytyy nyt muuten jo KoiraNetistä! Jihuu!