Rauhallista joulunaikaa!

Näiden kuvien myötä haluamme toivottaa kaikille russeleille ja russelinmielisille oikein rauhaisaa joulumieltä!

Jyväskylän kisat

Lauantaina kisaltiin molempien koirien kanssa Jyväskylässä. Siellä oli kaksi agilityrataa. Oli aika jännä juosta radat kahteen otteeseen, mutta ihan hyvin selvisin. Tuloksena sentään yksi nolla kilpailukirjaan, tälläkin kertaa Jasulle :) Nollarata ei kyllä ollut mitenkään hieno, mutta päästiin ihanneaikaan juuri ja juuri, vaikka tuli tehtyä yksi aika massiivinen kurvi ja Jasu myös haisteli välillä vauhdissa. Janenkin meno oli ihan hyvää, mutta tuli taas itse mokailtua. Harmillisesti toisella radalla molemmat koirat teki pujotteluvirheen. Kepit oli aika hankalassa kulmassa. Jane meni hienosti sisään, mutta jäin sitten ihastelemaan sitä enkä muistanut käskyttää loppuun asti. Voi minua! Ja sitten Jasulla oli ihan liikaa vauhtia kepeille tullessa, olisi pitänyt tehdä jotain puolivalssia tms. ennen sitä. No, otetaan taas opiksi. Jasu teki kyllä taas jasut heti tokan radan alussa juoksemalla suoraan tuomarin luokse. Luuli varmaan namitädiksi. Hitsi kun olisin katsonut lähdössä missä tuomari oli, niin olisin ehkä osannut ennakoida. En kyllä huomannut, että Jasu olisi erityisemmin bongaillut mitään tällä kertaa lähdössä muuten.

Tässä oli sitten tämän vuoden kisat. Jane aloittaa varmaan pian juoksunsa, joten se jää ansaitulle tauolle. Jasun kanssa voisi kisata jonkun kisan tammikuussa.

Tässä Jasun radat:


Ja tässä Janen radat:

Terveystuloksia

Eilen käytiin omien koirien kanssa terveystarkissa Espoossa. Ajattelin, että nyt katsotaan Jasunkin silmät, koska se alkaa olla siinä iässä, että perinnöllinen kaihi näkyisi, jos sellaista olisi. Lisäksi kuunneltiin molempien sydänäänet ja katsottiin Janen polvet nyt uudelleen vanhemmalla iällä. Kovin olen iloinen tuloksista:

Jasu "Chase" 6,5v silmät terveet eikä sydämessä sivuääniä.

Jane "Achanthus Calamity Jane" 5v silmät terveet (sama pieni PPM-rihma löytyi kuin edellisessä tarkastuksessa, mutta nykyään sitä ei edes merkitä mihinkään), sydämessä ei sivuääniä ja polvet myös todettiin edelleen olevan 0/0.

Jasun silmiä eläinlääkäri kehui erityisesti :D "Hienot, kirkkaat ja komeat isot silmät" kuulemma olivat. Jane taas oli niin sutjakka pöydällä, että polvista totesi olevan erityisen napakat ja meneväiset (kun meinasi pöydältä alas livetä reppana, kun luuli olevansa pahemmassakin tilanteessa) ;)

Samassa tarkastuksessa nähtiin myös Janen iskä Bandit, jolla oli myös kaikki kunnossa. Hieno homma!

Aika ikimuistoinen kisapäivä

Eilen kisailtiin Purinalla Helsingissä. Siellä oli 3-luokille peräti neljä starttia, joten päädyin ilmoittamaan Janen kahteen starttiin ja Jasun kahteen. Siksi näin, koska ei ollut viime kertaisten näyttöjen perusteella takeita Janen vauhdista tuolla(kaan) hallissa. Mutta toisin kävi! Ekalla radalla Janen vauhti oli tosi hyvä :) En tiedä johtuiko siitä, kun startattiin ihan ekana, niin en ehtinyt yhtään jännittää ja muutenkaan riekuttaa Janea lelulla, niin sillä ei jäänyt minun toljottelu päälle. Pitääkin ottaa opiksi. Ikävä kyllä videota ei radasta saatu, kun Jeren piti lähteä hakemaan Sakun hoitolaukkua kotoa, mutta hienosti koira kulki ja vauhti riitti yllätykseksemme jopa kolmanteen sijaan! Tämä oli siis minun ja meidän ensimmäinen kerta palkintopallilla 3-luokassa! Aika hieno fiilis, kun kisaajia oli kuitenkin 37.

Sakukin pääsi mukaan palkintojen jakoon:


Sitten toisesta Janen radasta ei jäänyt paljon kerrottavaa jälkipolville. Toisin kuin ekalla radalla, nyt en malttanut odottaa olellisissa kohdissa ja hosuin hylyn heti alussa. Muutenkin vauhti vähän lässähti siihen alun töpeksimiseen ja Jane pääsi vasta keinun jälkeen vauhtiin. Loppusuoralla jäin armottomasti jälkeen.. Treeniä, treeniä.

Janen toka rata:


Mutta sitten oli Jasun vuoro kisata loput radat. Ja Jasu todellakin yllätti! ..tai no, on sen vauhti ollut kyllä treeneissä niin hyvää viime aikoina, että ei tämä nyt ihan puskista minulle tullut. Jasun kanssa nimittäin väännettiin molemmilta radoilta nollat, eli nyt olisi sitten tuplanolla ensi kesän SM-kisoihin takataskussa!! (Sijoitukset ei nyt ihan päätä sentään huimanneet: 12. ja 16.) Aika huisia kyllä Jasun taustat huomioonottaen. Jasun kanssahan ei olla kisattu kuin yksi virallinen startti yhdessä viime keväänä. Jennin kanssa se kisasi pari viikkoa sitten toisen startin. Jasulla ei ole 3-luokasta vielä yhtäkään ihanneaikaista nollatulosta. 3-luokkaan nousimme keväällä 2009. Että aika hienoa saada merkintöjä kisakirjaan reilun kahden vuoden tauon jälkeen :D Ilmeisesti kisatauko on tehnyt Jasulle hyvää. Itsekin olen tänä aikana mitä ilmeisimmin kehittynyt Janea ohjatessa, koska Jane on eri tyyppinen koira ja se vaatii todellakin tarkkaa ohjausta. Nyt ei mene aika Jasun kanssa turhaan tumpelointiin. Koska Jasuhan on hieno agilitykoira ja se osaa kaikki jutut ihan tuosta vaan, niin kuin muutkin asiat sen elämässä <3 Toivotaan, että paikat vaan pysyy nyt kunnossa. Kun kai meidän täytyy niitä SM-tuloksia enemmänkin yrittää kerätä, kun tupla on kerran jo haalittuna. Olisi se kyllä aika hienoa päästä vanhan kotiseuran skaboihin Jasun kanssa näyttäytymään. Onhan se jo SM-joukkuekisoissa huomattu, että Jasu on ilman muuta arvokisailija (koska SM-areenalla kun tuskin on mitään namipaloja maassa, mitä se voisi haistella) :D Nyt voin siis hyvin keskittyä Janen kanssa kisaamiseen ja kisailla silloin tällöin startin Jasunkin kanssa, niin eiköhän ne tulokset sieltä tule. Jee, ihanaa! Kerrankin onnistuttiin!

Tässä vielä Jasun hienot radat. Olisi se varmaan mennyt kovempaakin, mutta kun minun piti välillä miettiä, että mites tätä koiraa ohjattiinkaan :D


Eli ikimuistoiseksi tämän kisapäivän teki se, että Jane sijoittui ekan kerran 3-luokassa ja Jasu sai ekan nollatuloksensa.. ja vieläpä tuplana :D

Pentusten syksyä

Vähän vaihteeksi pentusten kuulumisia. Milalla on ollut vähän epäonninen syksy. Se sai metsälenkillä jotenkin onnistuneesti murrettua varpaansa ja alkoi ontumaan. Onneksi kyseessä oli kannusvarvas, joten sen mahdollinen reistailu tulee luultavasti hyvin vähän haittaamaan Milan elämää. Ja jos tulee, niin sen voi suht helposti leikata kokonaan pois. Mutta varvas on kyllä parantunut hyvin, joten tuskin mitään ongelmaa sen kanssa tulee ilmenemään. Samalla kun syytä ontumiselle etsittiin, kuvattiin koko koiran etuosa ja oikein hyvältä se näytti kaikin puolin :) Ikäväähän tuossa varvasepisoodissa oli se, että Mila joutui olemaan kuukauden verran pois treeneistä ja hyvin pienellä lenkityksellä. Sekös pientä meneväistä tyttöä potutti! Jopa niin paljon, että popsi pari kertaa jalkakääreensäkin. Onneksi ne eivät sentään aiheuttaneet tukosta suoleen.

Milalla oli myös kummallinen toinen valeraskaus heti ensimmäisten perään. Tai ei nyt sen kummempaa oiretta, kuin että tissit sillä oli turvoksissa. Joko se oli valeraskaus tai sitten tyttö tekee jo toista juoksuaan. Pitää nyt vähän seurailla, että minkälaiseksi tyypin hormonitasapaino oikein asettuu. Aluksihan tuollaiset ailahtelut on varmaan ihan normaaleja. Jalillakin (ja varmaan muillakin pojilla) on ollut tytöt aika lailla mielessä. Että näyttää siltä, että hormoonit hyrrää vähän yhdellä jos toisellakin ;)

Yllä syksyinen kuva Jermusta. Jermu on kuulemma aloittanut uuden tokokurssin ja on siellä ollut oikein pätevänä poikana :) Hienoa! Toivottavasti Jermukin pääsee jossain vaiheessa aloittamaan agilityn harjoittelun. Jermu kävi myös rokotuksilla ja siellä katsottiin hammaspuutokset. Kolme pientä sivuhammasta näyttäisi nyt olevan lopullinen puutosmäärä. Harmillista kyllä, kun puutoksia tuli tähänkin pentueeseen niin paljon :( Mutta kaikin puolin muuten olen kyllä todella tyytyväinen pentueeseen.

Ailahtelevaa menoa

Taas on käyty muutamat kisat juoksemassa. Ei oikein nyt onnistu meillä hommat taaskaan. Olen alkanut miettiä onko Jane jumissa vai mistä kiikastaa. Pitää käyttää se fyssarilla. Lauantaina oli kisat Hyvinkäällä. En tainnut tänne kirjoitellakaan viime Hyvinkään kisoista, joissa Jane teki kummallisen jutun, nimittäin HAISTELI! Yleensä se ei tee sellaista missään. Jasu on meillä se, joka saattaa sortua moiseen toimintaan. Mutta mitä Jane teki nyt.. haisteli TAAS! En tajua, mikä siellä Hyvinkään hallissa kisaradan oikeassa reunassa oikein haisee. Siellä Janen nenä menee välittömästi maahan, enkä saa siihen sen jälkeen enää mitään kontaktia. Raivostuttavaa! Jane lähti sitten kainalossa pois kahdelta radalta. Ekalta radalta sentään vähän kankea nolla, mutta nolla kumminkin. Kun radalle lähdettiin siitä "hajuttomasta reunasta" hallia. Sijoitus oli seitsemäs. Tässä video nollaradasta:



Sitten sunnuntaina oli vielä yksi startti oman seuran kisoissa. Jasukin kisasi Jennin kanssa saman radan, kun Jennin omalla koiralla oli juoksut. Jasu ja Jane joutuivat odottamaan koko päivän bokseissa kisapaikalla, kun olin myyntihommissa siellä samalla. Olo taisi olla vähän kankea yhdellä jos toisellakin, kun viimein radalle pääsimme. Mutta Jane ei taaskaan oikein ollut oma itsensä. Se selvästi jänskäili jotain jo ennen starttia. Otti vähän häiriötä keinun pamauksista, eikä oikein haukkunut innosta, niin kuin yleensä. Jäin miettimään, että säikähtikö se tosissaan, kun teki perjantaina treeneissä lentokeinun. Mutta radalle kumminkin mentiin. Ihan hyvin rata lähtikin käyntiin, mutta vauhti ei ollut ihan parasta Janea. Nolla siinä väännettiin, mutta lopussa jouduin korjaamaan, kun valssini valui (mitähän juuri oltiinn harjoiteltu treeneissä??) ja käskytin Janea kovempaa. Siitä se veti sitten lopulta herneet nenään ja into lässähti lopullisesti. Yliaikanollahan se sitten oli. Jane oli tosiaan herkkistuulella. Jäin miettimään oliko lauantainen radalta pois kantaminen sille liian kova juttu ja se luuli, että meinaan tehdä taas saman.. Ei voi tietää. Tai sitten se tosissaan on jumissa jostain. Treenikentällä kyllä kulki tosi lujaa ja teki kaiken mitä pyydettiinkin..

Tässä Janen sunnuntain rata:


Mutta Jasu oli superhieno! Sillä on nyt intoa vaikka muille jakaa. Pitää varmaan kisata jokunen rata tässä senkin kanssa. Jasu meni oikein hienosti Jennin kanssa. Pientä tarkkuutta vain ohjaukseen, niin hieno rata olisi tullut. Mutta tärkeintä, että parilla oli kivaa puolin ja toisin :)

Tässä vielä Jasun ja Jennin rata:

Nollatulos! Vihdoin!

Viikonloppuna kisailtiin peräti neljä starttia Jyväskylässä. Itse kisaaminen tuntui kyllä jäävän välillä vähän sivuseikaksi, kun oli niin paljon kavereita hallilla moikattavana :D Kisat alkoi kuitenkin aika lupaavasti lauantaina heti nollatuloksella. Vähän tuli muutama pidempi käännös tehtyä ja kepeillä sähelsin, mutta puhdas nolla se kuitenkin oli ja päästiin hienosti ihanneaikaankin (-1,65). Sijoitus oli kuudes, Muilta radoilta ei kovasta yrityksestä huolimatta tulosta kertynyt. Pienestä se oli kuitenkin kiinni tällä kertaa. Jane kulki nyt aika lujaa, eikä tuijotellut minua liikaa. Itse tuli vaan kämmäiltyä ne oleelliset kohdat. Tosi iloinen olen kuitenkin vauhdista ja siitä, että suoriuduttiin radoilla monesta semmoisesta kohdasta kunnialla, missä Jane olisi helposti voinut luiskahtaa väärälle esteelle. Tätä lisää!

Eli nyt on sitten SM-nollatili avattu. Onhan tässä kyllä tekemistä, jos meinaa kaikki nollat kasaan saada tällä hylkyprosentilla :D Mutta ei voi muuta kuin yrittää. Videota nollaradasta ei saatu, mutta tässä ne hylyt sitten:

Koulutuspäivä Pieksämäellä

Eilen meillä oli oikein action-päivä Pieksämäellä. Lähdimme sinne moikkaamaan Janen edellisen sulhon Japin omistajaa Tuulaa. Samalla oli tarkoitus tehdä koirille pienimuotoinen luonnetesti ja saada ohjeita lähinnä Janen kanssa ilmeneviin pieniin ongelmiin meidän ja koirien keskinäisessä suhteessa. Tuula kun on käynyt Vilanderin Pertsan oppeihin perustuvan ongelmakoirien koulutuskurssin. Vastapainoksi minä taas neuvoin Tuulalle vähän MEJÄ:n saloja. Samaan koulutukseen osallistui myös tätini ja serkkuni kettuterriereidensä Liekin ja Kerkon kanssa. Tosi mielenkiintoinen ja opettavainen päivä oli. Tässä vähän juttua ja kuvia koirien testistä.

Testi alkoi pienellä kävelylenkillä. Perheen molemmat koirat otettiin mukaan yhdessä ja ne päästettiin irti. Jasu ja Jane juoksentelivat ihan normaaliin tapaansa ihan kiltisti irrallaan lähelläni. Mutta sitten Tuula käski kutsumaan molempia vuorotellen luokse. Ekan kerran Jane tulikin ihan innokkaasti, mutta sitten kun tajusi, ettei minulla ollut mitään namia tarjolla, mielenkiinto vähän lopahti ja seuraavan kerran saikin jo kutsua enemmän. Jasu tuli vähän innokkaammin, mutta asenne oli vähän semmoinen, että "pissaanpa tässä ensin ja tulen sitten". Eli heti yksi ongelma meidän välisessä suhteessa havaittu: koirani kunnioittavat enemmän namipalaa kuin minua.

Sitten alkoi varsinainen testirataosuus, johon molemmat koirat menivät yksinään. Samaan tyyliin kuin luonnetestissä mentiin, eli hihna löysällä ja ottamatta minkäänlaista kontaktia koiraan. Jasu aloitti testin. Jasuhan on taannoin saanut luonnetestistä suorastaan huippupisteet. Hyvät hermorakennepisteet (2) nosti Jasun pisteet yli 200:n. Hyvin samanlainen suoritus oli Jasulla tässäkin testissä. Se meni intopiukeana radalle, ikäänkuin odottaen jotain jännittävämpääkin suoritusta. Räminätynnyriä se hätkähti hyvin vähän. Sitten käveltiin uudestaan kohdan ohi ja Jasu kävi pikkaisen katsomassa, että mikähän siinä vieressä oikein rämähti ja jatkoi innokkaasti matkaa.


Jasu vilkaisee tynnyriä toisella ohituskerralla

Seuraavaksi Jasun edessä nousi äkillisesti ylös haalari. Jasu tietenkin säpsähti vähän ja juoksi sivummalle, mutta nollasi tilanteen hyvin nopeasti. Kehotuksestani se tuli katsomaan haalaria ja jatkoi sitten taas omia puuhiaan. Ihan samanlainen reaktio kuin luonnetestissäkin. Viimeisenä Jasua kohti hinattiin kelkkaa, jonka kyydissä vaappui jännittävän näköinen ukkeli. Jasu ei aluksi huomannut koko ilmestystä, mutta sitten kiinnitti huomionsa kohteeseen. Kun ukko tuli lähemmäs, Jasu alkoi haukkumaan ja siirtyi hiukan sivummalle. Ukon tullessa ihan viereeni, Jasu lähinnä katseli ja ihmetteli. Sitten mentiin yhdessä katsomaan ukkoa. Jasu tuli ihan rohkeasti viereeni ja kävi vähän nuuhkaisemassa. Todettuaan ukon vaarattomaksi, Jasu alkoi taas puuhailla omia juttujaan. Reipas kaveri!



Jasu huomaa lähestyvän ukon, siirtyy vähän sivummalle ja lopuksi ukko ei enää edes kiinnosta.

Testin lopussa Jasu sai leikkiä Japin karvareuhkalla. Eli siis siinä testattiin, että pystyykö koira vielä leikkimään lelulla kaiken "järkytyksen" jälkeen. Jasu tuumasikin, että "onhan tätä tässä jo odotettukin" ja lelun vinkuvuuden tarkistuksen jälkeen, alkoi ravistella sitä voimakkaasti ja kieriskelemään sen kanssa :D Olipa mukavaa toimintaa, tuumi Jasu.


Jasu ja karvareuhka

Enemmän minua jännitti, että miten Jane tulisi selviytymään testistä. Jane ei ole käynyt missään luonnetestissä (vielä), joten ihan uutta oli tämä minulle. Aloitimme myös räminätynnyrin kohtaamisesta. Janen reaktiot oli kautta testin paljon selkeämmät kuin Jasun, eli siis Jane on selvästi toimintakykyisempi koira. Se ei tullut kyllä yhtään yllätyksenä. Kuviakin on Janesta enemmän, kun se tosiaan reagoi selkeämmin. Tynnyrillä Jane säpsähti, mutta yllätyin heti, miten vähän. Se kiersi selkäni taa, mutta palasi välittömästi häntä pystyssä tarkastamaan tilannetta. Seuraavalla ohituskerralla (kun tynnyri ei enää rämähtänyt), Jane teki ihan samalla lailla kuin Jasu, eli kävi pikkaisen tsekkaamassa paikkaa, mutta jatkoi sitten matkaa reippaasti.


Jane säikähtää ja ohituskerralla ohittaa reippaasti häntä pystyssä

Sitten oli haalarin vuoro. Jane säikähti aika melkoisesti, niin kuin alla olevasta kuvasta huomaa. Mutta kääntyi hyvin nopeasti taas tarkastamaan tilannetta. Karvat sillä nousi pystyyn, mutta myös häntä viuhui koko ajan pystyssä. Aluksi Jane päätteli selvästi, että ollaan rauniotreeneissä ja alkoi haukkumaan ukolle ilmaisuhaukkua! Hassu otus :D Mutta sitten se vähän ihmetteli, että ei tainnut olla siitä tässä asiassa kyse ja tuli katsomaan ukkoa pyynnöstäni. Oikein reipas oli Jane tässäkin osiossa.


Jane säikähtää, haukkuu ja tulee katsomaan maahan painettua haalaria.

Janen "rauniotreenit" jatkuivat seuraavallakin osuudella. Jane reagoi selkeämmin heti kohti tulevaan ukkoon. Se alkoi haukkumaan ensin huomiohaukkua. Sitten ukon pikku hiljaa lähestyessä, haukku muuttui huomiohaukun kautta ilmaisuhaukuksi ja sitten vihaisemmaksi haukuksi. Pikku hiljaa Jane myös perääntyi tilanteesta. Lopulta Jane oli jo niin kaukana minusta, että kuulin sen pikku hiljaa alkavan kuristua hihnaansa ;) Mutta Tuula ei keskeyttänyt hommaa, koska Janen häntä oli kuitenkin ylhäällä koko ajan. Hihnan mitta ei vaan meinannut riittää Janelle. Mutta heti kun kyykistyin ukon viereen ja aloimme tutkailemaan sitä, Jane tuli rohkeasti paikalle katsomaan. Ukko ei enää pelottanut ollenkaan, ihmetytti vain.



Ukko tulee kohti ja Jane haukkuu. Mutta ihan lähelle tullessa, Jane perääntyy kauas. Mutta lopuksi ukkoa tullaan katsomaan reippaasti häntä ylhäällä :)

Testin lopussa Janekin sai leikkiä karvareuhkalla. Sen toimintakyky taas kävi tässä ilmi. Kun heittelimme lelua ees taas ensin, Jane sai jo varastettua sen kädestäni. Ja tapporavistukset ja alkoivat välittömästi, kun Jane sai lelun suuhunsa. Jane oli super reipas!


Pöljä kuva, mutta kuvaa hyvin tilannetta ;)

Sitten Tuula analysoi vähän koirieni suorituksia. Jasun hermorakenne ei tosiaan tullut yllätyksenä, mutta ei Janekaan siitä paljon jää. Ihanaa oli huomata, että silläkin on niin hyvät hermot! Jane taas oli tosiaan Jasuun nähden toimintakykyisempi koira. Mutta alussa tehdyn lenkin perusteella meidän keskinäisiä suhteita pitää alkaa parantamaan. Jane on selvästi voimakkaampi tapaus ja pyrkii pienillä eleillä lauman pomoksi. Olen tämän kyllä toki jo tiedostanutkin. Tuula määräsi meille rankan ohjeen: koirille tulee pitää huomioimattomuuskausi. Tämä tulee meidän ohjelmaan sitten ensi viikon kisojen jälkeen. Se tarkoittaa myöskin sitä, ettei treeneissä eikä kisoissa käydä hetkeen. Toivon, että siitä olisi apua myös meidän agilityongelmiin. Jos Jane alkaisi kuuntelemaan minua, eikä vaan taskussani olevaa lelua.

Tätini koirat saivat myös samat ohjeet. Niillä oli enemmän havaittavissa luonne-eroa keskenään. Liekki (6 vuotias narttu) oli todella voimakasluonteinen koira. Se ei hätkähtänyt koko testin aikana oikeastaan ollenkaan. Kerkko taas (9kk uros) oli hyvinkin peloissaan, mutta selvästi koulutuksella koulittavissa oikein mukavaksi harrastuskoiraksi. Kyllä meillä nyt koittaa kovat ajat koirien koulutuksessa :D Lähinnähän tämä tulee olemaan itselle vaikeaa, koirat tuskin paljoa välittävät.

Teimme vielä lyhyen verijäljen metsään, koska Tuula haluaa oppia jäljestystä. Japi pääsi sitten jäljestämään jäljen. Oli tosi kiva nähdä meidän pentujen isän työskentelyä. Japihan ei ollut koskaan aiemmin tehnyt verijälkeä, mutta suoriutui kyllä hommasta kuin vanha tekijä :) Sanoinkin Tuulalle, että eikun kokeeseen vaan! Ja pitihän meidän käydä vähän testaamassa Tuulan agilitykenttääkin. Sain mennä pienen radanpätkän Japinkin kanssa. Kyllä siinä jässikässä on sitten poweria! Söi mun sormet ja teki juuri niin kuin sille näytti. Ihana otus :) Janenkin menoon sain taas muutamia hyviä vinkkejä. Jane meni tietysti Tuulan kanssa kuin vanha tekijä, kun ohjaaja ei hätäillyt ja tehnyt virheitä. Siinä taas minulle vähän pähkinää purtavaksi.


Jonna selittää ja Japi on menossa jo kovaa jäljelle :D

Iltsin pennut ja Jasun tassupipi

Sunnuntaina ajeltiin mun porukoilta Muuramesta Ähtäriin Ilonan (Achanthus Doris Day) pentusia, eli siis meidän Janen lapsenlapsia, moikkaamaan. Pennut olivat noin 6 viikkoisia. Samaan aikaan Johanna ja Kimmo olivatkin hakemassa jo Iltsi-mammaa takaisin kotiin. Iltsi taas vallan riemastui meidän Jeren näkemisestä eikä meinannut millään antaa pentujen kuvausrauhaa ;) Söpöläisiä olivat pentuset, kuten arvata saattaa. Meinasi lähteä taskuun mukaan yksi Iltsi-kopio narttu tai sitten komea isänsä näköinen poika ;) Jere teki pennuille "ärhäkkyystestin" rapsuttamalla hännän tyvestä. Nuo kaksi edellä mainittua pistivät oikein kunnon ärinät pystyyn :D Kivat kodit on kuulemma kaikille pennuille tiedossa. Tässä vielä muutama kuva:


Tästä pojasta tulee vielä näyttelystara (Eximus Vis Easy Rider).


Tällä tytöllä on niin hauskat pilkut, että minä antaisin sille nimeksi Tiikeri (Eximus Vis Epic Beauty) :D


Mun suosikki "Iltsi-kakkonen" (Eximus Vis Exotic Romance) vasemmalla ja ilmeisesti sileäkarvaiseksi jäävä poika (Eximus Vis Eternal Flame) oikealla.


Ihanainen Iltsi-mamma leikkipuuhissa.

Maanantaina oltiin illalla taas koko perheen voimin rauniotreeneissä. Tosin Jane odotteli autossa ja Jasu treenasi tällä kertaa. Jasu meni hienosti koko radan jälleen ja löysi kolme piiloa ongelmitta. Intoa oli taas vaikka muille jakaa ;) Mutta takaisin autolle tullessa huomattiin, että anturasta vuosi aika hurjasti verta. Onneksi treenikaveri on eläinlääkäri ja saatiin heti apua paikan päällä. Ison anturan sisäpinnalta etutassusta löytyi aika syvä haava. Onneksi se on kuitenkin tosiaan sisäpinnalla, eikä varsinaisesti kulutuskohdassa. Että eiköhän me selvitä tästä tassuongelmasta varsin kivuttomasti. Jasu on vaan nyt joutunut olemaan tötterö päässä kotona, kun en vauvan takia ehdi koko ajan sitä vahtimaan. Mutta ei tötterö paljon Jasun menoa haittaa, eikä ihme kyllä töppönenkään, jota se joutuu pitämään pihalla.


Treenikaveri laittoi Jasulle pinkin töppösen :D

Surkeita suorituksia

Viime viikolla oltiin ahkeria ja kisailtiin agilityssä kahteenkin otteeseen. Tuloksilla ei kyllä voi juhlia tällä kertaa. Jokaiselta viideltä radalta tuli sitten hylky.. Mutta ei auta muu kuin nostaa pää ylös ja kääntää rintamasuunta kohti seuraavia koitoksia. Tässä kootut selitykset ja videot radoista.

Keskiviikkona kisailtiin möllikisoissa. Janen ilmoitin kahteen starttiin (joista toinen oli uusintarata) ja Jasukin meni samaisen radan kertaalleen. Radan alku oli aikamoista A-esteen ympärillä pyörimistä, jonka jälkeen tuli vauhdikas pätkä. Ei oikein tuntunut meidän radalta, kun Janelle sopisi ennemmin semmoiset, joissa on kiva vauhtipätkä heti alkuun. Seliseli ;) Tiistaina oltiin treenattu kontakteja kosketusalustan kanssa, joten Jane haki nyt sitten vähän liian hanakasti kontakteille. Mutta eipä tuo ohjauskaan ollut tarpeeksi napakkaa. Hypyillä taas vauhti hyytyi ja Jane jäi toljottelemaan liikaa. Se kun odottaa koko ajan lelua taskusta. Huoh.. Jasu sitten päätti poistua radalta heti alkuun, kun eka hyppy hypättiin kohti makkarakojua.. No, muuten kyllä ihan ok rata Jasulta, vaikka kämmäsinkin takaakierron.



Lauantaina oli sitten Janen kanssa meidän ensimmäinen virallinen koitos sitten huhtikuun. Kisa oli vielä piirinmestaruuskisa, joten osallistujia oli huima määrä. Sama tahti jatkui, kuin möllikisoissakin. Jane tuijotteli taas ihan liikaa minua. Vauhti ja keskittyminen oli sitten sen mukaista. Tällä kertaa ei karattu kontakteille, vaan hypyille. Tuntuu, ettei koira ole yhtään hanskassa koko radan aikana. Itsekin kyllä hosun ohjauksessa. Jane on niiiin tarkka. Ei tässä auta muu kuin treenata haltuunottoa ja miettiä tehokkaampia palkkauskeinoja. Ehkä tästä vielä joskus jotain tulee :D

Erinomainen Porvoo

Tänään huristelimme Porvooseen ihan vaan ihastelemaan kauniita russeleita ja moikkaamaan tuttuja näyttelykehän laidalle. Itse ei tarvinnut kehään raahautua, mutta pari Janen pentusta (Eetu ja Mila) oli kuitenkin esiintymässä. Russeleita oli ilmoitettu peräti 51 kappaletta. Johtui varmaan australialaisesta tuomarista. Kyllä täytyy sanoa, että vieläkin on pää pilvissä Janen lapsosten menestyksestä! Molemmat saivat ERI:t, SA:t ja Eetu sijoittui paras uros kehässä vieläpä neljänneksi! Aika huikeaa, kun tuomari oli tosiaan vielä rodun kehittäjämaasta. Eetu esiintyy nykyään tosi iloisesti. Häntä heilui lähes koko ajan. Milakin on mitä ihastuttavin pikku tyttö. En voisi olla tyytyväisempi siihen :) Janen täpäkkää luonnetta löytyy ja rakenne on semmoinen minun makuuni juuri sopiva: ei liian massiivinen, mutta ei liian kevytkään. Milan turkki ei ollut ihan ehtinyt kasvaa näyttelykuntoon, siitä tuomari antoikin vähän palautetta. Ensi kerralla yritetään olla vähän viisaampia turkin suhteen ;) Mutta kylläpä on mukavaa katsella Janen lapsosia ihanien omistajiensa kanssa puuhailemassa. Oli niin kiva taas nähdä.

Tässä vielä lyhyet arvostelut ja pari kuvaa.



Achanthus Wild Bill "Eetu" - AVO ERI AVK2 SA PU4

"Correct head. The eyes not too bad. Would like to see a little bit more length of shoulder. Topline is good. Would like to see better texture of coat."



Yonster's Monster Magic "Mila" - JUN ERI JUK2 SA

"Correct head with dark eye. Would like more length of neck. Would like more coat. Has nice black nails."

Eetu VSP Muuramessa

Taas kuultiin upeita näyttelytuloksia Eetusta. Viikonloppuna se nyt sitten vihdoin tuli, eli serti täältä kotimaasta. Eetu oli näyttelyissä Muuramessa, ihan minun kotikonnuillani. Harmittaa vähän, kun en päässyt paikan päälle todistamaan tapahtunutta. Eetu oli hienosti vielä VSP! Paljon onnea jälleen kerran Jonnalle ja myös kasvattaja Vonnelle! Nyt Eetu on sitten yhtä käyttötulosta vaille neljän maan valio :)

Achanthus Wild Bill "Eetu" - AVO ERI AVK1 SA PU1 SERT VSP

"2,5v. vahva, maskuliininen uros. Hyvät rungon mittasuhteet ja ylälinja. Urosmainen pää ja ilme. Hyvät korvat ja silmät & purenta. Hyvä kaula. Iso tilava rintakehä, jossa hyvä pituus, mutta joka vain vaivoin spannattavissa. Hyvä luusto ja käpälät. Hieno häntä. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu tasapainoisesti sivusta, ahtaasti takaa, hyvin edestä. Liikkuu tänään laiskasti, mutta muuten oikea temperamentti. Seistessään tyypiltään erinomainen."

(tuomari: Maija Mäkinen, Suomi)


Kuvassa päivän ROP ja VSP:
Rapunzellin Hurricane Helen & Achanthus Wild Bill
(kuva: Heidi Kolunsarka)

Agilityä, vihdoin!

Tällä viikolla päästiin aloittamaan pitkän tauon jälkeen taas agilityn treenaaminen. Tavoitteena olisi tässä päästä taas kisavireeseen ja saada ainakin Janen kanssa tulokset kasaan ensi kesän SM-kisoihin. Haaveilen myös, että kisaisin ainakin jokusen hyppyradan myös Jasun kanssa. Jere on ystävällisesti lupautunut meidän "personal traineriksi", kun jaksoin aika aktiivisesti kulkea kesän mukana hänen maastopyöräkisoissaan ;) Viime tiistaina oli koko kesän odotetut ekat kunnon treenit. Ne meni kyllä aika lailla penkin alle, kun alkoi tietysti sataa ja valeraskaana oleva Jane ei sen takia oikein kulkenut. Mietin sitten kovasti, että viitsinkö ilmoittaa sitä ollenkaan torstain epiksiin. Kuitenkin ajattelin, että aina vaan parempi keksiä sille jotain kivaa tekemistä, kun kotona se vaan vinkuu, tärisee ja kaivaa pesää. Meni sitten kisa ihan miten tahansa.

Mutta yllätyksekseni kisapaikalla Janesta kuoriutui melkeinpä se normaali Jane ja saatiin pari oikein hyvää harjoitusrataa aikaiseksi :) Itsekin jaksoin juosta yllättävän hyvin, eikä kropassa tuntunut kipuja, vaikka synnytyksestä oli vaan kolme viikkoa. Hirveästi en kuitenkaan viitsinyt revitellä, joten se ehkä näkyi vähän meidän ajoissa, mutta oikein tyytyväinen olen kyllä suorituksiin :) Eka rata oli ehkä kokonaisuutena parempi, vaikka tehtiin kielto heti radan alussa. Sinänsä harmi tuo kielto, kun Jane lähti kerrankin oikein haukkuen matkaan. Kontaktit kyllä oli aika hitaat, kun taisin sanoa taas Janelle "odota" liian aikaisin. Seuraavalla (joka oli uusintarata edellisestä) radalla sitten päätin olla sanomatta mitään. Vähän se himmaili kuitenkin lopussa, joten taisi valeraskaushautomiset tulla taas mieleen. Nolla saatiin kuitenkin väännettyä. Kokonaisuutena olen ratoihin oikein tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa syksyn koitoksiin :) ..ja toivotaan, että tuo valeraskaus hellittäisi. Ei hirveästi auta kyllä asiaa, kun kotona on tuommoinen pieni tuhiseva vauva, jota Jane yrittää myös imettää..

Video torstain radoista:

Iloisia perhetapahtumia

Viimeisen viikon aikana onkin tapahtunut yhtä sun toista. Tapahtumaketju taisi saada alkunsa viime tiistaina, jolloin saimme Jermu-pentulaisen (Yonster's Monster Mascot) käymään yhdessä Tiinan, Tonin ja Jaskan kanssa. Tehtiin pitkä lenkki yhdessä. Kiivettiin oikein täyttömäen päälle asti. Hienosti tulivat russelit toimeen keskenään :) Jermu ja Jaska olivat oikein hyväkäytöksisiä herroja, joten Janen ei tarvinnut huomauttaa käytöstavoista. Irvistelihän se toki, jos pojat yrittivät liian lähelle tulla. Jaskalle se kyllä ihan heilutti häntääkin :D

Jermu on oikein komea ja tottelevainen iso poika. Kyllä olen niin tyytyväinen koko pentueeseen! Hampaita ikävä kyllä puuttuu vaan Jermultakin. Pitää tsekkailla siltäkin myöhemmin, että kuinka monta rakoa sieltä suusta nyt oikein lopulta sitten löytyykään.

Tässä muutama kuva Jermusta (ja Jaskastakin):







Illalla käytiin vielä agitreeneissä, joten aika tehokas oli päivä. Se taisi olla syynä sille, että synnytykseni käynnistyi keskiviikkona, 8 päivää etuajassa. Se olikin aikamoista menoa sitten. Homma eteni niin vauhdilla, että meille tuli oikein kiire sairaalaan. Klo 22:34 illalla saimmekin jo pidellä omaa ihmislastamme sylissä :) Eli tästä lähtien joukossamme seikkailee myös pieni "Saku"-poika. Koirat ottivat hyvin uuden perheenjäsenen vastaan. Jane on arvattavasti hieman yli-innokas, mutta alkaa jo tajuamaan kyllä sallitut rajat. Jasua ei hirveästi poika hetkauta, lähinnä sitä vaan kiinnostaa kaikki pienet lelut ja kakkavaipat sun muut ;)

Alla ensimmäisen illan tunnelmia, kun koirat tulivat takaisin kotiin. Janen mielestä lapsi on niin ihana, että sitä pitäisi nuolla koko ajan.



Tässä kun on uutta arkea opeteltu, saimme eilen tietää toisenkin iloisen uutisen. Ilona (Achanthus Doris Day) oli myös synnyttänyt pentusensa maailmaan! Kaikki oli kuulemma mennyt hyvin ja Ilona hoitaa pentuja innokkaasti. Meidän Jane on nyt siis mummo! Heidiltä sain kuvan pikku palleroista ja ihanasta Iltsistä hoitamassa niitä. Pakko kyllä päästä vielä noita ihanuuksia katselemaan! Niin, saldona siis kaksi urosta ja kaksi narttua. Aivan kuin Iltsin omassa pentueessakin :D



Vielä yksi näyttelykuuluminenkin viikon varrelta. Jermu kävi lauantaina pyörähtämässä kehässä Kauhavalla. Tuomari ei tällä kertaa kyllä oikein Jermua arvostanut, mutta EH:n se sai silti :) Tässäpä vielä arvostelu Tiinan lähettämän kuvan kera:



Yonster's Monster Mascot "Jermu" - JUN EH

"Hyväntyyppinen turhan kookas uros, jolla pitkä pää. Liian pitkä kuono osa, mikä antaa vieraan ilmeen. Hyvät silmät, oikea purenta. Pitkät korvat. Hyvä kaula ja runko. Varsin hyvä etuosa. Hyvä askelpituus. Hieman ahdas takaa ja löysä edestä. Turkki voisi olla karkeampi. Tarvitsee hieman itsevarmuutta." (tuomari: Jetta Tschokkinen, Suomi)

Iltsi saa kohta pentuja

Pieni mainospala tänne meidänkin blogiin :) Janen ja Jätkän pentu Ilona (Achanthus Doris Day) on nimittäin astutettu ja sen maha pyöristyy kovaa vauhtia. Pentuja on odotettavissa kennel Eximus Vis:in nimiin tässä elokuun puolen välin tienoilla. Voi hurjaa! Voiko olla totta, että meidän Janesta tulee pian mummo!? Tulevien pentujen isä on nimeltään Amories Zorbas Jack, eli tuttavallisemmin Rasse. Pentujen sukutaulu näyttää tältä. Ilona on äitinsä tavoin aktiivinen ja monipuolinen harrastuskoira. Semmoinen aina iloinen ja vauhdikas pakkaus. Rasse on pärjännyt oikein mukavasti myös näyttelyrintamalla. Jos tuleva pentue kiinnostaa, kyselyjä voi laittaa Heidille: hentun_ruusu@hotmail.com tai 040 730 4654.

Kuvassa Iltsi "vauvauinnilla" :D (Kuva: Johanna Ikäheimonen)

Eetu PU3 Porvoossa

Eetu kävi esiintymässä Porvoossa ryhmänäyttelyssä viime viikonloppuna. Upeasti esiintyminen sujuikin, sillä Eetu pääsi peräti paras uros -kehään asti! Siellä sijoitus hienosti kolmas, joten serti oli tosi lähellä :) Paljon onnea upeasta tuloksesta Eetulle ja Jonnalle! Tässä vielä komean pojan arvostelu:

Achanthus Wild Bill "Eetu" - AVO ERI AVK 1 SA PU3

"Maskuliininen uros, jolla hyvä ylälinja. Hyvä pää ja ilme joskin kuono voisi olla hieman lyhyempi. Kauniit korvat ja silmät. Oikea purenta. Hyvä kaula ja etuosa. Syvä, kyljistä hieman pyöristynyt rintakehä, joka vain vaivoin käsin mitattavissa. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä. Turkki ei aivan parhaimmillaan. Liikkuu tänään laiskasti. Selässä pehmeyttä. Hyvä pitkä askel. Toivoisin lisää temperamenttia esiintymiseen."

(tuomari: Maija Mäkinen, Suomi)

Videota raunioilta

Eilen käytiin taas raunioilla treenailemassa. Muistin treeniajan väärin, joten porukka juuri lopetteli, kun me tultiin paikalle. Harmitti hirmuisesti, mutta onneksi Mari jäi vielä meidän kanssa treenaamaan. Eli pystyttiin tekemään vain pari yksittäistä "pistoa", kun oli vaan yksi maalimies. Jere kuvasi treenin videolle, joten tässä mun taitavien koirien työskentelyä nyt sitten nähtäväksi:



Kyllä mulla sitten on taitavat rauniorusselit! Samat piilot oli molemmilla. Jasu tietysti taas kokeneempana (ja myös innokkaampana hätähousuna ;)) suoriutui etsinnästä nopeammin. Jane sen sijaan tekee tarkempaa työtä, joka ilmenikin toisella piilolla hyvin. Janelle ei riittänyt se, että se paikansi maalimiehen muutaman metrin päästä, vaan sen piti päästä lähemmäs. Hienosti Jane löysi reitin kasan alle ja pääsi siten ihan maalimiehen viereen :) Ja huomatkaa, miten Janekin on nyt oppinut ilmaisemaan haukkumalla!

Maxia moikkaamassa

Käytiin eilen aamulla pikaisesti Maxia (Yonster's Monster Madness) moikkaamassa Kouvolassa, kun Jerellä oli maastopyöräkisa siinä lähellä. Kyllä minua suorastaan jännitti Maxin näkeminen, kun en ole kuin kuullut vain (enimmäkseen) kehuja siitä puhelimessa ja nähnyt muutamia kuvia sen jälkeen kuin "venkulapentu" Max meiltä lähti. Voi mikä komistus sieltä meitä tuli tervehtimään! Jane pääsi aluksi moikkaamaan poikaansa. Mammahan tietysti luikahti heti taloon sisälle ja omi kaikki Maxin lelut itselleen. Max ei vahtinut lelujaan ja väisteli Janen äkäisiä murahduksia. Tietysti se oli hurjan kiinnostunut, kun saman rotuinen ihanan vaikeasti tavoiteltava nainen tuli käymään (ei kerrota Maxille, että se oli sen oma äiti ;)) ja Janeahan tietysti potutti nuoren pojan kosiskelut. Jasukin leikitti vähän Maxia. Tai harrasti oikeastaan ihan samaa kuin Janekin, eli omi itselleen kaikki Maxin kivat lelut eikä välittänyt pojasta oikeastaan pätkääkään. Tylsät kaverit, mutta kivaa Maxilla silti näytti olevan :D

Maxilla on aivan ihana valtakunta, missä se asustelee oikein onnellisena. Ihan oma sänkykin sillä oli portaiden alla ja valtava kasa leluja :D Naapuruston koirat ja lapset käy kuulemma leikkimässä Maxin pihamaalla, joten ohjelmaa riittää varmasti yllin kyllin. Ja voi tosiaan miten komea Max on! Tosi paljon muistuttaa kyllä Maxikin isäänsä Japia. Aika lailla saman korkuinenkin se on. Arvelisin, että noin 30cm korkea ja rakenteeltaan oikein sopusuhtainen ja sporttinen. Hampaita yritettiin katsoa, mutta ei niistä oikein päässyt vielä selvyyteen. Samoin kun en ole päässyt Jalinkaan hampaistosta. Ei uskalla sanoa mitään, ennen kuin on ihan varma, että kaikki maitohampaat ovat irronneet. Alaleuasta ei ainakaan toistaiseksi puuttunut hampaita. Ylhäältä saattaa puuttua yksi pieni sivuhammas.

Otettiin paljon kuvia ja niistä tulikin aika kivoja, joten tässä nyt oikein kuvapläjäys:








..ja pitihän sitä ottaa poseerauskuvakin komeasta melkein vuoden ikäisestä pojasta :)

Russelierkkari 2011

Lauantaina suuntasimme Tampereelle russeliyhdistyksen perinteiseen erikoisnäyttelyyn. Mukaan lähti meidän koirat turisteiksi. Jali-poju lähti mukaan ihan esiintymään. Perjantai-iltana haettiin jo Jali meidän luo yökylään ja trimmailin sen turkkia vähän parempaan kuosiin. Yö nukuttiin melko huonosti, kun nuori kaveri keksi kaikenlaista puuhaa äitinsä kanssa. Heräsin mm. siihen, että Jali oli kantanut ruokakupin sänkyyn ja pureskeli sen reunaa. Hohhoijjaa ;)

Näyttelypaikalla ehdittiin treenailla hyvin vähän esiintymistä ennen kehää, koska myyntikojun kanssa meni myös aikaa. Jali tuntui olevan äärettömän kiinnostunut muista koirista ja minulla oli täysi työ saada sen huomio kiinnittymään minuun. Tosi ystävällisesti ja avoimesti se kyllä suhtautuu kaikkeen ja kaikkiin. Ei rähistele kenellekään :) Mutta esiintyminen meni sitten miten meni. Mutta ihan hyvinkin sain sen välillä kävelemään. Tuloksena EH, johon olen todella tyytyväinen! Alla Jalin kiva arvostelu ja muutama kuva.





Yonster's Monster Master "Jali" - JUN EH

"Hyvän tyyppinen junioriuros. Kuono-osa voisi olla hieman vahvempi. Oikea purenta, tummat silmät & hyvät korvat. Hyvä kaulalinja. Eturinta & runko saavat vielä kehittyä. Sopivat kulmaukset. Liikkuu melko hyvin. Hieman ohut nahka. Riittävän karkea karva. Hyvä käytös."

suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä (1)
(tuomari: Matti Luoso, Suomi)

--

Näyttelyyn osallistui toinenkin Janen pentu, nimittäin meidän "näyttelykonkarimme" Eetu kaimani Jonnan esittämänä. Taivas suorastaan repesi juuri silloin, kun Jonna ja Eetu menivät kehään. Oikein hienosti poika kyllä esiintyi kaatosateesta huolimatta. Eetullekin tulokseksi tällä kertaa EH. Hieno tulos sekin erkkarista :) Tässä vielä muutama uusi kuva Eetusta ja arvostelu myös.





Achanthus Wild Bill "Eetu" - AVO EH

"Erittäin hyvän tyyppinen sopivan kokoinen uros. Kuono-osa voisi olla hieman vahvempi. Oikea purenta. Hyvät silmät & korvat. Hyvä kaula, hyvä luusto & käpälät. Vahva runko. Sopivat kulmaukset. Liikkuu hyvin. Hyvä käytös."

suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä (1)
(tuomari: Matti Luoso, Suomi)