Aika ikimuistoinen kisapäivä

Eilen kisailtiin Purinalla Helsingissä. Siellä oli 3-luokille peräti neljä starttia, joten päädyin ilmoittamaan Janen kahteen starttiin ja Jasun kahteen. Siksi näin, koska ei ollut viime kertaisten näyttöjen perusteella takeita Janen vauhdista tuolla(kaan) hallissa. Mutta toisin kävi! Ekalla radalla Janen vauhti oli tosi hyvä :) En tiedä johtuiko siitä, kun startattiin ihan ekana, niin en ehtinyt yhtään jännittää ja muutenkaan riekuttaa Janea lelulla, niin sillä ei jäänyt minun toljottelu päälle. Pitääkin ottaa opiksi. Ikävä kyllä videota ei radasta saatu, kun Jeren piti lähteä hakemaan Sakun hoitolaukkua kotoa, mutta hienosti koira kulki ja vauhti riitti yllätykseksemme jopa kolmanteen sijaan! Tämä oli siis minun ja meidän ensimmäinen kerta palkintopallilla 3-luokassa! Aika hieno fiilis, kun kisaajia oli kuitenkin 37.

Sakukin pääsi mukaan palkintojen jakoon:


Sitten toisesta Janen radasta ei jäänyt paljon kerrottavaa jälkipolville. Toisin kuin ekalla radalla, nyt en malttanut odottaa olellisissa kohdissa ja hosuin hylyn heti alussa. Muutenkin vauhti vähän lässähti siihen alun töpeksimiseen ja Jane pääsi vasta keinun jälkeen vauhtiin. Loppusuoralla jäin armottomasti jälkeen.. Treeniä, treeniä.

Janen toka rata:


Mutta sitten oli Jasun vuoro kisata loput radat. Ja Jasu todellakin yllätti! ..tai no, on sen vauhti ollut kyllä treeneissä niin hyvää viime aikoina, että ei tämä nyt ihan puskista minulle tullut. Jasun kanssa nimittäin väännettiin molemmilta radoilta nollat, eli nyt olisi sitten tuplanolla ensi kesän SM-kisoihin takataskussa!! (Sijoitukset ei nyt ihan päätä sentään huimanneet: 12. ja 16.) Aika huisia kyllä Jasun taustat huomioonottaen. Jasun kanssahan ei olla kisattu kuin yksi virallinen startti yhdessä viime keväänä. Jennin kanssa se kisasi pari viikkoa sitten toisen startin. Jasulla ei ole 3-luokasta vielä yhtäkään ihanneaikaista nollatulosta. 3-luokkaan nousimme keväällä 2009. Että aika hienoa saada merkintöjä kisakirjaan reilun kahden vuoden tauon jälkeen :D Ilmeisesti kisatauko on tehnyt Jasulle hyvää. Itsekin olen tänä aikana mitä ilmeisimmin kehittynyt Janea ohjatessa, koska Jane on eri tyyppinen koira ja se vaatii todellakin tarkkaa ohjausta. Nyt ei mene aika Jasun kanssa turhaan tumpelointiin. Koska Jasuhan on hieno agilitykoira ja se osaa kaikki jutut ihan tuosta vaan, niin kuin muutkin asiat sen elämässä <3 Toivotaan, että paikat vaan pysyy nyt kunnossa. Kun kai meidän täytyy niitä SM-tuloksia enemmänkin yrittää kerätä, kun tupla on kerran jo haalittuna. Olisi se kyllä aika hienoa päästä vanhan kotiseuran skaboihin Jasun kanssa näyttäytymään. Onhan se jo SM-joukkuekisoissa huomattu, että Jasu on ilman muuta arvokisailija (koska SM-areenalla kun tuskin on mitään namipaloja maassa, mitä se voisi haistella) :D Nyt voin siis hyvin keskittyä Janen kanssa kisaamiseen ja kisailla silloin tällöin startin Jasunkin kanssa, niin eiköhän ne tulokset sieltä tule. Jee, ihanaa! Kerrankin onnistuttiin!

Tässä vielä Jasun hienot radat. Olisi se varmaan mennyt kovempaakin, mutta kun minun piti välillä miettiä, että mites tätä koiraa ohjattiinkaan :D


Eli ikimuistoiseksi tämän kisapäivän teki se, että Jane sijoittui ekan kerran 3-luokassa ja Jasu sai ekan nollatuloksensa.. ja vieläpä tuplana :D

Pentusten syksyä

Vähän vaihteeksi pentusten kuulumisia. Milalla on ollut vähän epäonninen syksy. Se sai metsälenkillä jotenkin onnistuneesti murrettua varpaansa ja alkoi ontumaan. Onneksi kyseessä oli kannusvarvas, joten sen mahdollinen reistailu tulee luultavasti hyvin vähän haittaamaan Milan elämää. Ja jos tulee, niin sen voi suht helposti leikata kokonaan pois. Mutta varvas on kyllä parantunut hyvin, joten tuskin mitään ongelmaa sen kanssa tulee ilmenemään. Samalla kun syytä ontumiselle etsittiin, kuvattiin koko koiran etuosa ja oikein hyvältä se näytti kaikin puolin :) Ikäväähän tuossa varvasepisoodissa oli se, että Mila joutui olemaan kuukauden verran pois treeneistä ja hyvin pienellä lenkityksellä. Sekös pientä meneväistä tyttöä potutti! Jopa niin paljon, että popsi pari kertaa jalkakääreensäkin. Onneksi ne eivät sentään aiheuttaneet tukosta suoleen.

Milalla oli myös kummallinen toinen valeraskaus heti ensimmäisten perään. Tai ei nyt sen kummempaa oiretta, kuin että tissit sillä oli turvoksissa. Joko se oli valeraskaus tai sitten tyttö tekee jo toista juoksuaan. Pitää nyt vähän seurailla, että minkälaiseksi tyypin hormonitasapaino oikein asettuu. Aluksihan tuollaiset ailahtelut on varmaan ihan normaaleja. Jalillakin (ja varmaan muillakin pojilla) on ollut tytöt aika lailla mielessä. Että näyttää siltä, että hormoonit hyrrää vähän yhdellä jos toisellakin ;)

Yllä syksyinen kuva Jermusta. Jermu on kuulemma aloittanut uuden tokokurssin ja on siellä ollut oikein pätevänä poikana :) Hienoa! Toivottavasti Jermukin pääsee jossain vaiheessa aloittamaan agilityn harjoittelun. Jermu kävi myös rokotuksilla ja siellä katsottiin hammaspuutokset. Kolme pientä sivuhammasta näyttäisi nyt olevan lopullinen puutosmäärä. Harmillista kyllä, kun puutoksia tuli tähänkin pentueeseen niin paljon :( Mutta kaikin puolin muuten olen kyllä todella tyytyväinen pentueeseen.

Ailahtelevaa menoa

Taas on käyty muutamat kisat juoksemassa. Ei oikein nyt onnistu meillä hommat taaskaan. Olen alkanut miettiä onko Jane jumissa vai mistä kiikastaa. Pitää käyttää se fyssarilla. Lauantaina oli kisat Hyvinkäällä. En tainnut tänne kirjoitellakaan viime Hyvinkään kisoista, joissa Jane teki kummallisen jutun, nimittäin HAISTELI! Yleensä se ei tee sellaista missään. Jasu on meillä se, joka saattaa sortua moiseen toimintaan. Mutta mitä Jane teki nyt.. haisteli TAAS! En tajua, mikä siellä Hyvinkään hallissa kisaradan oikeassa reunassa oikein haisee. Siellä Janen nenä menee välittömästi maahan, enkä saa siihen sen jälkeen enää mitään kontaktia. Raivostuttavaa! Jane lähti sitten kainalossa pois kahdelta radalta. Ekalta radalta sentään vähän kankea nolla, mutta nolla kumminkin. Kun radalle lähdettiin siitä "hajuttomasta reunasta" hallia. Sijoitus oli seitsemäs. Tässä video nollaradasta:



Sitten sunnuntaina oli vielä yksi startti oman seuran kisoissa. Jasukin kisasi Jennin kanssa saman radan, kun Jennin omalla koiralla oli juoksut. Jasu ja Jane joutuivat odottamaan koko päivän bokseissa kisapaikalla, kun olin myyntihommissa siellä samalla. Olo taisi olla vähän kankea yhdellä jos toisellakin, kun viimein radalle pääsimme. Mutta Jane ei taaskaan oikein ollut oma itsensä. Se selvästi jänskäili jotain jo ennen starttia. Otti vähän häiriötä keinun pamauksista, eikä oikein haukkunut innosta, niin kuin yleensä. Jäin miettimään, että säikähtikö se tosissaan, kun teki perjantaina treeneissä lentokeinun. Mutta radalle kumminkin mentiin. Ihan hyvin rata lähtikin käyntiin, mutta vauhti ei ollut ihan parasta Janea. Nolla siinä väännettiin, mutta lopussa jouduin korjaamaan, kun valssini valui (mitähän juuri oltiinn harjoiteltu treeneissä??) ja käskytin Janea kovempaa. Siitä se veti sitten lopulta herneet nenään ja into lässähti lopullisesti. Yliaikanollahan se sitten oli. Jane oli tosiaan herkkistuulella. Jäin miettimään oliko lauantainen radalta pois kantaminen sille liian kova juttu ja se luuli, että meinaan tehdä taas saman.. Ei voi tietää. Tai sitten se tosissaan on jumissa jostain. Treenikentällä kyllä kulki tosi lujaa ja teki kaiken mitä pyydettiinkin..

Tässä Janen sunnuntain rata:


Mutta Jasu oli superhieno! Sillä on nyt intoa vaikka muille jakaa. Pitää varmaan kisata jokunen rata tässä senkin kanssa. Jasu meni oikein hienosti Jennin kanssa. Pientä tarkkuutta vain ohjaukseen, niin hieno rata olisi tullut. Mutta tärkeintä, että parilla oli kivaa puolin ja toisin :)

Tässä vielä Jasun ja Jennin rata: