Mila alkoi näyttää voimakkaasti synnyttämisen merkkejä maanantaiaamuna ja lähdin sitten matkaan niin nopeasti kuin vain pääsin. Aika kiire siinä ehti tulla, koska vedetkin ehtivät mennä matkalla. Onneksi ehdin kyllä vielä hyvin Haminaan todistamaan ensimmäisen pennun syntymää. Reilun tunnin ponnistelujen jälkeen narttupentu syntyi vaille neljä iltapäivällä. Jouduin kyllä avittamaan sitä jonkin verran, sen verran tiukassa se oli ja sikiöpussi oli hajonnut matkalla. Sittenpä tämän pennun jälkeen ei alkanutkaan kuulua seuraavaa ja Mila vaan lähinnä keskittyi hoivailemaan pienokaistaan. Tyttö painoi 216 grammaa. Pari tuntia siinä odottelimme ja sitten päätimme lähteä lääkäriin. Onneksi apu oli tällä kertaa ihan lähellä. Ja hyvä apu olikin! Klo 19 jälkeen seuraava pentu vasta pääsi maailmaan. Se oli kyllä ihan tuloillaan, mutta aika pahasti jumissa ja tuli ulos takajalat edellä. Onneksi oltiin lääkärissä, en tiedä miten olisimme saaneet sen itse ulos. Tämä tulokas oli poika ja painoi 196 grammaa.
Seuraavaa taas sai odotella melkein tunnin verran. Mutta se tuli ulos vauhdilla. Katsoimme, että onpa kaunis pentunen, mutta sitten huomasimme siinä kaamean vian. Suolet olivat pullahtaneet navan kohdalta ulos! Ihan kamalaa! Pentu kiidätettiin äkkiä leikkauspöydälle ja suolet laitettiin takaisin sisälle ja haava ommeltiin kiinni. Mutta ilman muuta ennuste oli todella huono. Oli riipaisevaa kuunnella sen huutoa ja Milakin oli tietysti ihan hädissään. Pentu oli kuitenkin elinvoimainen ja muuten kunnossa. Toki aika pieni, painoi 150 grammaa. Se oli uros ja todella kaunis. Mutta meillä oli nyt haastava tehtävä. Kuinka saada se selviämään??
Siinä sitten sitä yritettiin saada syömään koko yö. Pidettiin sitä lämpimässä. Välillä se ihan söikin, oli reipas ja kakkasi. Milaa ei saanut päästää liikaa nuolemaan sitä, ettei se repisi sen tikkejä. Olihan se aika haastavaa. Aamulla kuitenkin pentu oli selvästi veltompi ja se alkoi huutaa. Mila oli siitä kovin hädissään. Pentu kävi vielä lääkärissä, missä se sai lisää lääkettä ja sitä autettiin tekemään tarpeensa. Iltapäivällä kuitenkin siitä näki, että se hiipui koko ajan. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästää se pois. Lepää rauhassa pieni.
Nimesin sen kotiin ajellessa Challengeriksi. Epäonninen oli se sukkulakin. Linda taas sanoi, että sen nimi oli Surku. Nyt Surku on haudattuna äitinsä pihamaalle. On tämä ollut kyllä surullinen päivä. Mutta ei auta kuin katsoa eteenpäin. Meillä on kaksi todella reipasta pentua, uros ja narttu. Nämä kaverukset saivat nimet Chick ja Chaos.
Vielä täytyy kyllä tässä julkisesti kiittää aivan loistavaa apua, mitä saimme Haminassa ell klinikalla. Emme olisi ehkä saaneet pitää toistakaan poikaa, jos olisimme itse sählänneet. Ja en voi edes kuvitella miten kamalaa olisi ollut nähdä pienen pojan syntymä kotona. Tämä oli kyllä synnytys suoraan painajaisista. Toivottavasti ei satu kohdalle ihan heti uudestaan samanlaista. Tosin onneksi emolla ei ollut hätää, sehän se vasta kamalaa olisi, jos sille sattuisi jotain.
Nyt on pakko mennä lepäilemään. Tässä vielä kuitenkin muutama kuva pienistä. Vaalein on poika ja pilkukkaampi tyttö. Kaikkein värikkäin on Surku, joka ei selvinnyt.
