Jermua kiinnosti kovasti Onnin touhut
Vietettiin viimeistä yhteistä viikonloppua pentusten kanssa Muuramessa vanhempieni luona. Siellä päästiin harjoittelemaan paljon sisäsiistinä olemista ja tapasivatpa pennelit vähän muitakin koirakavereita. Lauantaina moikkaamaan tulivat siskopuoli-Ilona, Onni ja Aikku ihmisineen. Kaikki russelit huolehtivaista äitiä lukuunottamatta temmelsivät pihamaalla ja pentuset tietty olivat tohinassa mukana. Aikuisia koiria ei oikein vaan piikkihampaiset riiviöt kiinnostaneet. Iltsi olisi varmaan leikkinyt, mutta se oli jotenkin ihan surkeana juoksujensa takia. Pentusten ihailun jälkeen käytiin vielä lenkillä Riihivuoressa koko jengin kanssa. Janekin pääsi nyt mukaan ja osasi olla oikein nätisti. Kyllä oli upea ruska ja mahtavat maisemat!
Ihailijoita riitti taas
Jasu tuli pilaamaan Ilonan hienon seisomakuvan ;)
Pennelit oli kyllä hurjan virkeinä koko lauantaipäivän, mutta kyllä se uni lopulta tuli. Muuramessa ne saivat asustella keittiössä. Jasukin pääsi siihen tilaan ja siitäkös Jane ei ollut oikein mielissään. Yhden kerran se joutui rähinöimään, että Jasu tajusi pysyä poissa keittiöstä. Jane-masokisti välillä vielä jaksaa imettääkin pentusia. Korvahygieniasta se ainakin pitää hyvän huolen vielä :D
Sunnuntaina Heinosen Hanna tuli tekemään pentutestin. Se oli kyllä älyttömän mielenkiintoista! Oli kiva saada kuulla vähän asiantuntijan arvioita pentujen luonteista ja myös ulkonäöstä. Hanna kasvattaa itse "working russeleita". Aika paljon tuli esille semmoisia asioita, mitä olin itsekin huomannut, mutta toki myös ihan uusiakin juttuja. Jotenkin testitilanteessa jotkut reaktiot vaikuttivat yllättäviltä, mutta kuitenkin lopulliset tulokset oli suurimmaksi osaksi sellaisia kuin olin arvellutkin. Onhan se tietysti hyvin erilainen tilanne pennulle toimia, kun joutuu olemaan erillään muista sisaruksista.
Kaikki pennut saivat hyvin "russelimaiset" pisteet. Kaikki olivat rohkeita ja ystävällisiä ihmistä kohtaan. Kukaan ei osoittanut yhtään arkuutta. Pennut lähtivät kaikki innokkasti "saaliin" perään ja osasivat toimia sen kiinni saadessaan. Kaikilla muilla, paitsi Jermulla, taisteleminen vaan vielä oli vähän harjoitusvaiheessa. Sitä pitää opetella vahvistamaan oikealla tavalla. Jermu (Yonster's Monster Mascot) on luonteeltaan hyvin samanlainen kuin isänsä. Se on semmoinen rento itsevarma tyyppi, joka ei turhaan hötkyile. Jermu tulee varmasti olemaan sellainen, joka ei pienestä hermostu, mutta jos se hermostuu, niin siitä on sitten leikki kaukana. Oikein mukava ja monipuolisiin harrastuksiin soveltuva pentu. Nyt olen vakuuttunut, että se on vielä menossa ihan juuri oikeaan kotiin :)
Jutsu ja Venkula-Venkku saattavat olla vähän Jermua hankalampia tapauksia, mutta ei missään nimessä mahdottomia. Jutsu (Yonster's Monster Master) oli selvästi porukan itsenäisin ja tutki mieluummin ympäristöä, kuin jäi testaajan siliteltäväksi. Tämä oli ehkä minulle isoin yllätys testissä. Mutta hyvin ihmisystävällinen Jutsukin oli, tuli kyllä mielellään tervehtimään. Jutsun kanssa vaan pitää vahvistaa luoksetuloa ja opettaa se siihen, että ihmisen kanssa on mukava tehdä hommia.
Venkula (Yonster's Monster Madness) oli kyllä venkula, niin kuin testikin osoitti :D Hanna sanoi, että se on näistä dominoivin pentu. Suorastaan röyhkeä, joka tunkee syliin ja pian kiipeilee jo olkapäillä asti. Venkun kanssa tuleekin sitten harjoitella sitä, että ihminen määrää miten toimitaan. Sille pitää asettaa vaan selkeät rajat ja opettaa myös, että toimimalla oikein saa tilanteista hyödyn.
Pikku-Tirpasta (Yonster's Monster Magic) löytyi hyvin samanlaisia piirteitä kuin Janesta. Se oli kyllä pentusista varauksellisin. Tutki ensin paikat ja sitten tuli vasta tervehtimään testaajaa. Mutta tervehti kyllä oikein innolla ja viihtyi ihmisen seurassa. Tirpassa oli vähän myös drama-queen -elkeitä :D Kun varpaasta puristettiin, rimpuilu alkoi melkein heti, kun varpaasta puristaminen vaan ei ollut kivaa. Tirpsukan kanssa haasteena tuleekin varmasti olemaan se, ettei sen pidä antaa saada tahtoaan läpi sillä, että se kiljuu tai huutaa ja rimpuilee. Sitähän se on pienestä asti yrittänyt joka päivä aitauksesta uloskin päästäkseen. Sitä ollaankin nyt ahkerasti harjoiteltu, että pois ei pääse muuta kuin odottamalla nätisti istumassa. Joka aamu Tirppa pääsee viimeisenä pois, mutta kyllä se selvästi koko ajan oppii asiaa.
Laitan jossain vaiheessa kaikki testitulokset kotisivuille, kuhan saan tehtyä pentusille sinne omat sivut. Täältä löytyy taas kaikki kuvat Muuramen reissulta.
Heippa hei! Sanoo kaikki Tirpsukka-Tyypit ja niiden äippä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti