Samikset Jali ja Jane-mutsi
Mentiin viikonlopuksi Jeren porukoille Hollolaan ja Jali tuli lauantaiksi taas ihastuttamaan meidän päivää :) Heti aamusta kävin sen turkin kimppuun. Kyllä siinä muutama tunti vierähtikin, että päästiin näkemään mitä sieltä karvan alta oikein paljastui. Säkäkorkeuskin kummasti hupeni ainakin kolme senttiä, kun karva lähti ;) Jali näyttää kyllä ihan älyttömästi äidiltään! Sillä on kyllä vahvemmat ja aavistuksen lyhemmät jalat, hieman vahvempi pää ja parempi selkälinja, joten oikein hienolta poika ainakin minun silmään näytti. Eiköhän 7kk ikäinen kaveri tuosta vielä vankistu ja kasvata lihaksia, niin alkaa varmasti näyttää enemmän mieheltä ;) Korkeutta ei saisi kyllä tulla hirveästi enää lisää. Mutta kyllä Jali vielä oli sentin-pari äitiään kuitenkin matalampi.
Jali ennen..
..ja jälkeen trimmauksen.
Ulkonäköseikkojen lisäksi Jalin luonne kyllä säväyttää kovastikin. Hirmu reippaasti se taas tutki uusia paikkoja yläkerrassa, mutta oli myös älyttömän kiinnostunut jokaisesta ihmisestä, mitä vastaan tuli. Kaikkeen uuteen Jali suhtautuu varauksetta ja mun matkaan lenkillekin se lähti oikein reippaana yhtään Tiiaa kaipailematta. Jane tietysti taas pisti aluksi kakaraansa aisoihin, mutta pienen rähinän päätteeksi taisi tajuta, ettei Jalin kanssa kannata hirveästi enää alkaa rettelöimään. Sen jälkeen tyypit olivat oikein kaveruksia keskenään. Jasulta Jali yritti varastaa luita (koska on tottunut kuulemma siihen, että Jippu ja Tytti aina luovuttaa kaikki luunsa sille). Tästä Jasu ei oikein tykännyt, mutta taisi Jali lopulta yhden luun Jasulta saadakin :D Riitaa kyllä Jali ei halua kenenkään kanssa haastaa, mitä nyt vähän välillä käyttäytyy pentumaisen hölmösti aikuisten koirien mielestä ;) Älyttömän ihana otus! Kiitos taas Tiialle "lainasta" :D
Suloinen Jali:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti