Nyt se on päätetty!

Nimittäin se, että steriloin tuon Janen. Olen niiiin kyllästynyt noihin sen valeraskauksiin! Nyt on taas se pahin aika meneillään. Jane vinkuu, kaivaa pesää joka paikkaan ja hoivaa ihan kaikkea. Sillä on koko ajan hullunkiilto silmissä ja se on Jasulle äkäinen. Ulkona se tekee vaan tarpeet mahdollisimman nopeasti ja alkaa vetää takaisin kohti kotia. Raivostuttavaa! Juoksu juoksulta nuo oireet ovat käyneet vaan pahemmiksi ja alan uskoa, että tuo stressi alkaa vaikuttamaan jo sen käyttäytymiseen yleisesti. Agilitya on turha nyt edes ajatella (no, siksikin, että Janen selkä on jumissa) koska se kaivaisi kentälläkin vaan pesää.

Pentusuunnitelmia minulla ei Janelle enää ole ollut. Päätin jo noiden toisten pentujen jälkeen, että pentuja se ei enää tule tekemään, koska niitäkin se hoivasi minusta välillä aika vainoharhaisesti. Lisäksi se on jättänyt jälkeläisilleen aika paljon hammaspuutoksia, joka oli myös sinetti pennuttamatta jättämiselle. Toivotaan, että Janen pennut (mahdollisesti) lisääntyessään jättäisivät vähemmän hammaspuutoksia. Mutta hieno jalostuskoira Jane minusta kyllä kaikin puolin on ollut. Vaikkakin monet pitävät sitä liian parsonmaisena ja kookkaana, mutta se on kuitenkin (voisin jopa sanoa harvinaisen) terverakenteinen russeli. Ja terve se on ollut koko elämänsä muutenkin, samoin sen pennut ovat (minun tietooni) olleet. Luonteeltaan Jane on kyllä aika ailahtelevainen, mutta saa nyt nähdä miten leikkaus sitten vaikuttaa. Juoksujen välillä, kun Jane on normaalitilassa, se on kuitenkin oikein mukava ja aktiivinen koira. Jane on ehkä hieman herkkis, mutta kuitenkin niin toimintakykyinen ja vietikäs, että herkkyys jää usein pimentoon. Saa nähdä, jos sen joskus luonnetestiin vien, niin siellähän se sitten selviää.

Sterilointia olen vaan pähkäillyt jo varmaan turhankin kauan. Tietysti leikkaus aina jännittää, mutta muutamia kommenttejakin olen kuullut siitä, miten nartusta voisi tulla voimakastahtoisempi (koska meillä muutenkin otetaan aina välillä yhteen, tosin johtuen aika paljon kyllä yleensä jotenkin Janen hormooneista..) tai se voisi saada virtsaamisvaivoja tms.. Mutta nyt tuntuu siltä, että olemme tulleet siihen pisteeseen, että en jaksa tuota koiraa enää muuten ja toivoisin saavani siitä vielä siedettävän otuksen vanhuuden päivikseen,

Tunnen kyllä epäonnistuneeni aika lailla, kun en mennyt leikkaamaan Janea jo viime keväänä. Silloin olisi ollut hyvin aikaa, kun itse en raskauden takia enää pystynyt juoksemaan. Nyt olen vaan turhaan yrittänyt saada SM-kisatuloksia kasaan jumiutuneella valeraskauksista kärsivällä koiralla. Jos olisin leikannut sen aiemmin, voitaisiin olla nyt menossa ensi kesän SM:iin.. No, turha se on jossitella. Koiralla ei kuitenkaan ole ikää kuin vasta reilu 5 vuotta, joten meillä on vielä monta vuotta aikaa kisata. Toivottavasti Janesta tulisi mukavampi harrastuskaveri leikkauksen myötä. Leikkaus on nyt alustavasti varattu lauantaille 7.4. Hassua, miten ison numeron tästä osaankaan tehdä, vaikka oikeasti tämähän on ihan rutiinitoimenpide :D

Mutta toivokaamme, että tuleva leikkaus menee hyvin ja Jane muutenkin paranee selkäjumeistaan. Ensi kesänä ollaan sitten ihan kuin uusi pari agilitykentillä :D