lauantai 26. toukokuuta 2012

Näkemykset avartuvat tositoimissa

Huh, olipas jännä ilta! Päästiin nyt vihdoin nimittäin käymään ihan ekaa kertaa keinoluolilla Ruotsinpyhtäällä. Mukana oli omat koiramme Jasu ja Jane, sekä Janen pentu Mila (Yonster's Monster Magic). Täytyy sanoa, että olipa kovasti tämän kasvattajan ajatuksia avartavaa touhua!

Aluksi ensikertalaiset päästettiin haistelemaan häkissä olevaa kettua. Jane meni koiristamme ensin. Haju kiinnosti sitä kovasti ja se kävi haistelemassa koko tilan. Sitten kettu sähähti vähän häkissään, niin Jane vasta tajusi, että sieltähän se haju tuli. Se alkoi haukkua välittömästi :) Haukkua tuli oikein kunnolla, mutta ihan lähelle häkkiä Jane ei uskaltanut mennä. Seuraavaksi oli Milan vuoro. Se toimi lähes samalla lailla kuin äitinsä. Jasukin haukkui kettua hienosti ja uskalsi ihan lähellekin. Tosin sillä oli aluksi vähän ongelmia tajuta, että pitikö haukkua kettua vai vieressä olevaa tätiä :D Ehkä huomasi, ettei Jasu ollut niin vietikkäästi kiinnostunut ketusta (ei ollut kyllä mikään yllätys), mutta haukkui, koska tiesi olevansa jonkinlaisessa työhommassa.

Sitten koittikin jännimmät hetket, kun kettu laitettiin putkeen ja koirat sitten perään. Heti alussa oli ahdinkokohta, josta koiran olisi pitänyt mennä kyljellään. Janea ei vielä ahdingosta saatu, mutta kiinnostus oli kyllä kova. Alkuun Janea jännitti putkessa olo, eikä se uskaltanut kovin lähelle kettua, mutta pikku hiljaa ketun liikkuessa pesältä toiselle, Janen kiinnostus lisääntyi ja lopulta se painostikin viimeisellä pesällä kettua jo aika napakasti ja sai ketun sähisemään takaisin :) Minulle oli sinänsä aika yllätys, että Jane toimi noinkin hyvin. Hyvin Jane mahtui liikkumaankin luolassa, vähän vaan vielä pesien edessä olevat matalammat kohdat hidasti sen menoa. Mutta uskon, että se on ihan siitä kiinni, että Jane oppii oikean tekniikan. Ahdinkokin varmaan saattaisi mennä seuraavalla kerralla, kun koira tietää mistä hommassa on kyse.

Jännä oli huomata, että Mila meni hyvin samalla lailla kuin äitinsä :D Mutta se ei minulle tullut yllätyksenä, että Mila selvitti alkujännityksen äitiään nopeammin ja haukku lähti murinan kautta ja voimakkaammin. Hieno tyttö! Mila myös lyhempijalkaisena liikkui ketterämmin putkessa. Milakin pääsi Janen tavoin ihan viimeiselle pesälle saakka ja se ei olisi millään halunnut lopettaa touhua :) Ahdingosta Milakaan ei vielä mennyt. Tosi mainiot tytöt! Meille sanottiinkin, että kyllä niistä molemmista ihan potentiaalia hommaan löytyy, vielä vaan pitää treenailla, jos kokeeseen aikoo. Mutta mikä onkaan kasvattajalle upeampaa tietoa, kuin huomata, että kasvatti toimii rodulleen tyypillisessä työssä!

Jasukin vielä pistettiin luolaan, vaikka alunperin ei ollut tarkoitus. Jere kuitenkin halusi :D Jasu toimi oikeastaan juuri niin kuin ajattelinkin. Kiinnostus kettua kohtaan oli kova, mutta se ei halunnut liikkua luolassa. Kun "katto" oli auki, Jasu olisi halunnut edetä, mutta pimeässä putkessa ei. Homma ei ollut kyllä mistään heikosta luonteesta kiinni, mutta uskon, että sen kroppa sanoi ei. Vähän niin kuin pelkäsinkin. Saatiin kuitenkin Jasu menemään pesän edustan matalasta kohdasta kovalla kannustuksella, mikä oli minusta hieno saavutus! Jasu haukkui kettua, mutta kovin kaukana. Että kyllä Jasustakin luolakoiran taipumusta kuitenkin löytyi, mutta luultavimmin tämä jäi sen ainoaksi kerraksi keinoluolassa.

Mutta kyllä touhu vaan oli kovasti mieltä avartavaa. Tästä kasvattajasta tuli kyllä kertaheitolla luolaihminen :D Jos on kerran olemassa koiraa koko pakettina testaava rodunomainen koe, niin miksi ei sitä käyttäisi hyväksi jalostuskoirien valinnassa?? Luolassa koirasta mitataan sekä luonne, koko, rakenne että kestävyys, mitkä ovat ne asiat, mitkä jalostuskoirasta pitää löytyäkin. Koiran koko on määritelty ihan sillä, että koira mahtuu liikkumaan putkessa. Koirassa pitää olla terävyyttä ja kovuutta, jotta se yleensä ottaen suostuu menemään putkeen. Sillä pitää myös olla älyttömän hyvä kunto, jotta se jaksaa liikkua luolassa. Janenkin alta löytyi märkä kuolaläntti, kun se putkesta nostettiin ja se oli aivan totaalisen väsynyt homman jälkeen. Tietysti koiralla täytyy löytyä riistaviettiä, jotta se yleensä ottaen kiinnostuu ketusta. Näitä ominaisuuksia alan nyt entistä enemmän ajattelemaan jalostusvalinnoissani. Kyllä se vaan niin on, että koiran pitää pystyä tekemään sitä työtä, mihin se on tehty. Piste.

Tässä muutama kuva treeneistä:







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti