tiistai 29. toukokuuta 2012

Hyllytettiin sitten näyttelytkin :D

Näköjään sitä voi saada hylyn näyttelyissäkin, mua melkein ihan naurattaa! Sunnuntaina meillä oli siis ohjelmassa ihan viralliset näyttelyt Järvenpäässä Janen kanssa. Ihan huvikseen mentiin vaan, tuttuja moikkaamaan. Olis ehkä pitänyt jättää menemättä. Jane oli tosi hyvässä karvassa ja esiintyi oikein mainiosti. Tuomari (Karin Bergbom) ei kyllä kuin vilkaissut sitä ennen pöydälle menoa ja totesi sen varmaan heti ensi silmäyksellä parsoniksi. Onhan noita parson-tuomioita tullut pari kertaa ennenkin, mutta tällä kertaa tuomari oli niin rohkea, että näytti Janelle harmaata väriä, eli saatiin hylätty. Tuomari tuli sanomaankin ja selväähän se oli, että väärän rotutyypin takia. Sinänsä ikävää saada hylätty, koska mihinkään KoiraNettiin ei tule lukemaan, että miksi hylätty on saatu. Minulla ainakin tulee ensin mieleen, jos nään jonkun koiran saaneen hylätyn, että koira on ollut jotenkin aggressiivinen, purentavikainen tai sairas. Näin ei siis kuitenkaan Janen tapauksessa, vaan siis väärän rotutyypin takia (tämän tuomarin mukaan). Onhan Jane kookas ja kevytraajainenkin, mutta itse näen sen kyllä vielä russelina kuitenkin. Pentujen jälkeen se on minusta vielä vankistunut ja selkälinjakin on laskenut. Junnuaikaan vielä se näytti kyllä todellakin välillä parsonilta. Mutta se nyt oli tämän tuomarin mielipide. Saattoi olla meidän vikat näyttelyt nämä. Olisi kyllä sinänsä kivempi lopettaa johonkin mukavampaan tulokseen. Mielenkiintoisesti tuomareiden mielipiteet kyllä vaihtelee. Vuosi sitten Jane sai näyttelyssä ERI:n ja sijoittui vielä luokassaan kolmanneksi. Ja muutenkin yleislinja on ollut sitä ERI:ä ja EH:a. Vielä H puuttuu, niin olisi koko sarja kasassa :D

Näyttelyssä esiintyi myös Janen pentu Eetu (Achanthus Wild Bill) ja muitakin Janen kasvattajan koiria. Kaikki saivat EH:n, että ei ollut kovin hyvä päivä sitten muutenkaan. Tuomari tykkäsi kyllä Eetusta, mutta se oli sen verran pulskassa kunnossa ja huonossa karvassa, ettei kuulemma voinut antaa ERI:ä.


Achanthus Calamity Jane "Jane" - AVO HYL

"Erittäin kookas. Korkearaajainen. Rotutyypiltään enemmän parson. Kauniit korvat. Pitkä kapea pää. Otsapengertä saisi olla enemmän. Kevyt kuono. Hyvä kaula ja ylälinja. Kevyt luusto ja pienet tassut. Riittävän pitkä rinta. Lyhyt lanne. Hännän kiinnitys saisi olla korkeampi. Hyvä karkea karva. Kevyet korkeat etuliikkeet. Väärän rotutyypin takia 0."

--

Achanthus Wild Bill "Eetu" - AVO EH

"Vank. rak. uros jolla hyvät mittasuhteet. Melko hyvä pää. Otsapengertä saisi olla hieman enemmän. Keskiruskeat silmät, hyvät korvat, hyvä kaula, pehmeä selkä, hyvä luusto. Erittäin vankka täyteläinen runko, voisi olla laihemmassa kunnossa. Takaa voisi olla enemmän kulmauksia. Turkki ei parhaassa kunnossa. Liikkuu hyvin, mutta selkä antaa periksi liikkeessä."


Kuva meidän "parsonista" Nuuksiossa reilu viikko sitten ja Eetusta Järvenpäässä:




lauantai 26. toukokuuta 2012

Näkemykset avartuvat tositoimissa

Huh, olipas jännä ilta! Päästiin nyt vihdoin nimittäin käymään ihan ekaa kertaa keinoluolilla Ruotsinpyhtäällä. Mukana oli omat koiramme Jasu ja Jane, sekä Janen pentu Mila (Yonster's Monster Magic). Täytyy sanoa, että olipa kovasti tämän kasvattajan ajatuksia avartavaa touhua!

Aluksi ensikertalaiset päästettiin haistelemaan häkissä olevaa kettua. Jane meni koiristamme ensin. Haju kiinnosti sitä kovasti ja se kävi haistelemassa koko tilan. Sitten kettu sähähti vähän häkissään, niin Jane vasta tajusi, että sieltähän se haju tuli. Se alkoi haukkua välittömästi :) Haukkua tuli oikein kunnolla, mutta ihan lähelle häkkiä Jane ei uskaltanut mennä. Seuraavaksi oli Milan vuoro. Se toimi lähes samalla lailla kuin äitinsä. Jasukin haukkui kettua hienosti ja uskalsi ihan lähellekin. Tosin sillä oli aluksi vähän ongelmia tajuta, että pitikö haukkua kettua vai vieressä olevaa tätiä :D Ehkä huomasi, ettei Jasu ollut niin vietikkäästi kiinnostunut ketusta (ei ollut kyllä mikään yllätys), mutta haukkui, koska tiesi olevansa jonkinlaisessa työhommassa.

Sitten koittikin jännimmät hetket, kun kettu laitettiin putkeen ja koirat sitten perään. Heti alussa oli ahdinkokohta, josta koiran olisi pitänyt mennä kyljellään. Janea ei vielä ahdingosta saatu, mutta kiinnostus oli kyllä kova. Alkuun Janea jännitti putkessa olo, eikä se uskaltanut kovin lähelle kettua, mutta pikku hiljaa ketun liikkuessa pesältä toiselle, Janen kiinnostus lisääntyi ja lopulta se painostikin viimeisellä pesällä kettua jo aika napakasti ja sai ketun sähisemään takaisin :) Minulle oli sinänsä aika yllätys, että Jane toimi noinkin hyvin. Hyvin Jane mahtui liikkumaankin luolassa, vähän vaan vielä pesien edessä olevat matalammat kohdat hidasti sen menoa. Mutta uskon, että se on ihan siitä kiinni, että Jane oppii oikean tekniikan. Ahdinkokin varmaan saattaisi mennä seuraavalla kerralla, kun koira tietää mistä hommassa on kyse.

Jännä oli huomata, että Mila meni hyvin samalla lailla kuin äitinsä :D Mutta se ei minulle tullut yllätyksenä, että Mila selvitti alkujännityksen äitiään nopeammin ja haukku lähti murinan kautta ja voimakkaammin. Hieno tyttö! Mila myös lyhempijalkaisena liikkui ketterämmin putkessa. Milakin pääsi Janen tavoin ihan viimeiselle pesälle saakka ja se ei olisi millään halunnut lopettaa touhua :) Ahdingosta Milakaan ei vielä mennyt. Tosi mainiot tytöt! Meille sanottiinkin, että kyllä niistä molemmista ihan potentiaalia hommaan löytyy, vielä vaan pitää treenailla, jos kokeeseen aikoo. Mutta mikä onkaan kasvattajalle upeampaa tietoa, kuin huomata, että kasvatti toimii rodulleen tyypillisessä työssä!

Jasukin vielä pistettiin luolaan, vaikka alunperin ei ollut tarkoitus. Jere kuitenkin halusi :D Jasu toimi oikeastaan juuri niin kuin ajattelinkin. Kiinnostus kettua kohtaan oli kova, mutta se ei halunnut liikkua luolassa. Kun "katto" oli auki, Jasu olisi halunnut edetä, mutta pimeässä putkessa ei. Homma ei ollut kyllä mistään heikosta luonteesta kiinni, mutta uskon, että sen kroppa sanoi ei. Vähän niin kuin pelkäsinkin. Saatiin kuitenkin Jasu menemään pesän edustan matalasta kohdasta kovalla kannustuksella, mikä oli minusta hieno saavutus! Jasu haukkui kettua, mutta kovin kaukana. Että kyllä Jasustakin luolakoiran taipumusta kuitenkin löytyi, mutta luultavimmin tämä jäi sen ainoaksi kerraksi keinoluolassa.

Mutta kyllä touhu vaan oli kovasti mieltä avartavaa. Tästä kasvattajasta tuli kyllä kertaheitolla luolaihminen :D Jos on kerran olemassa koiraa koko pakettina testaava rodunomainen koe, niin miksi ei sitä käyttäisi hyväksi jalostuskoirien valinnassa?? Luolassa koirasta mitataan sekä luonne, koko, rakenne että kestävyys, mitkä ovat ne asiat, mitkä jalostuskoirasta pitää löytyäkin. Koiran koko on määritelty ihan sillä, että koira mahtuu liikkumaan putkessa. Koirassa pitää olla terävyyttä ja kovuutta, jotta se yleensä ottaen suostuu menemään putkeen. Sillä pitää myös olla älyttömän hyvä kunto, jotta se jaksaa liikkua luolassa. Janenkin alta löytyi märkä kuolaläntti, kun se putkesta nostettiin ja se oli aivan totaalisen väsynyt homman jälkeen. Tietysti koiralla täytyy löytyä riistaviettiä, jotta se yleensä ottaen kiinnostuu ketusta. Näitä ominaisuuksia alan nyt entistä enemmän ajattelemaan jalostusvalinnoissani. Kyllä se vaan niin on, että koiran pitää pystyä tekemään sitä työtä, mihin se on tehty. Piste.

Tässä muutama kuva treeneistä:







maanantai 14. toukokuuta 2012

Hamina KV

Lauantaiaamuna oli aikainen herätys. Pakkasin lapsen autoon ja lähdin ajamaan kohti Haminaa klo 6 aamulla. Mila (Yonster's Monster Magic) oli ilmoitettu sinne näyttelyyn ja kehä alkoi klo 10. Ei nyt muuten olisi ollut niin kiire, mutta piti vähän siistiä karvaa vielä näyttelykuntoon. Vähän niukassa karvassa tyttö taas oli, mutta saatiin se kuitenkin aika nopeasti siistin näköiseksi. Näyttelypaikalla kävi taas tosi kylmä tuuli ja oltiin kaikki ihan jääpuikkoja. Milakaan ei ollut ihan innokkaimmillaan ("ai eikö nää ollutkaan agilitytreenit" :D), mutta sipsutteli kehässä Lindan kanssa kuitenkin ihan mukavasti. Tuomari jakeli ERIä tosi harvalle, joten Milankin laatumaininta oli tällä kertaa EH. Kaunokainen voitti kuitenkin luokkansa (nuorten luokka), joten oikein mukava oli tulos jälleen :)

Näyttelysuorituksen jälkeen mentiin vielä lämmittelemään Milan kotiin muutaman kilometrin päähän. Kyllä vaan koko ajan olen enemmän ja enemmän sitä mieltä, että Mila on kyllä kovasti russeli minun makuun. Siellä se paineli pihamaalla ihan täysillä menemään (Juoksee ihan yhtä lujaa kuin äitinsä!) ja toi minulle lelua jatkuvasti (Sitä äitinsä ei kyllä tee). Hassu kuriseva elämäniloinen otus, joka muistuttaa niin paljon isäänsä ja äitiänsä, että välillä oikein naurattaa :D Kiitos taas Lindalle ja Samille mukavasta päivästä! Sakukin sai kivaa leikkiseuraa Jade-tytöstä :)

Tässä Milan arvostelu ja muutama kuva 1v9kk ikäisestä tytöstä:

Yonster's Monster Magic - Mila

"Narttumainen kokonaisuus, oikeanmuotoinen pää, hyvä purenta, hyva kaula, tilava runko, pitkä lanneosa. Toivoisin korostuneemman eturinnan. Normaalisti kulmautunut takaosa. Liikkuu ahtaasti takaa. Karva ei tänään parhaimmillaan." (tuomari Harto Stockmari)

NUO EH NUK 1

(Huomasin muuten juuri, että lapussa lukee sijoituksena 2. vaikka voittajan paikalle Mila laitettiin.. Että varmaan 2. tulee sitten näkymään KoiraNetissäkin. Pöh, olisi pitänyt tajuta korjata asia näyttelypaikalla.)



 

maanantai 7. toukokuuta 2012

Päätös pitää kuitenkin..

Päätin nyt sitten kuitenkin, että Jasu jää nyt kisatauolle. I-HAH:in kisat käytiin vielä kokeilemassa, mutta ei oikein ottanut homma taas onnistuakseen. Jasu oli aika jähmeä, ei liikkunut kunnolla. Ekalta radalta oman hätäilyn takia 10 + yliaikaa. Kämmäsin takaakierron (=kielto) ja sitten lopussa vähän vaikeasta kulmasta Jasu ajautui hypylle ja tippui suoraan riman päälle. Voi reppanaa :( Sitten toinen rata oli nolla, mutta alku meni niin hitaasti, että ei sitten päästy millään ihanneaikaan. Lisäksi Jasu tuli pää edellä alas keinulta, joten se pisti nyt miettimään, ettei Jasu taida taas oikein hallita kroppaansa. Koiran ehdoilla on mentävä, joten nyt on vaan jätettävä leikki sikseen. Onhan tässä kyllä reilu kuukausi aikaa "parannella haavoja", joten edelleen olisi kiinnostunut kyllä SM-joukkuekisasta, jos johonkin joukkueeseen päästäisiin.
 
Jane on toipunut leikkauksesta loistavasti ja käytiin perjantaina jo vähän treenailemassakin. Nyt olen päättänyt, että alan ajatella sen ohjaamista agissa vähän toisesta näkökulmasta. Haluaisin opettaa sen itsenäisemmäksi, koska tuntuu, että jos pitättelen sitä liikaa, vauhti kärsii kovasti. Tämä varmasti tarkoittaa ainakin alkuun paljon hylkyjä, mutta toivottavasti myös jossain vaiheessa nopeampia aikoja. Paljon olisi siis töitä edessä, mutta kivaa, kun päästään taas tositoimiin :)
 
Tässä Bloggerissa on nyt joku uusi typerä ohjelma, jolla tekstit ja kuvat lisätään. Kuvat pistää tekstin ihan sekaisin, tai sitten en vaan osaa käyttää ohjelmaa.. Tässä siis nyt kuvat ja Janen treenivideo sitten loppuun, niin ei mene teksti ihan sekaisin. Pöh.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Eetusta FI, EE, RU ja LT MVA!

Nyt se päivä viimein koitti, kun Janen komea poika Eetu (Achanthus Wild Bill) "kruunattiin" valioksi! Se kävi ihan kertaheitolla, kun Eetu sai sunnuntaina käyttötuloksen MEJÄ-kokeesta. Näitä valiotitteleitä tuli samantien neljä kappaletta, koska Eetulla oli vaadittavat sertit kerättynä peräti neljästä eri maasta: Virosta, Venäjältä, Latviasta ja mikä hienointa, myös Suomesta. Älyn paljon onnitteluja Eetun omistajalle kaimalleni Jonnalle sekä kasvattaja Yvonnelle! Eetu on upea poika :)

Tässä vielä MEJÄ-kokeen selostukset. Tuloshan oli siis AVO3. Eikun vaan uusia kokeita kohti, sen verran pätevää työskentely oli parista hukasta huolimatta (ihan taitaa olla samanlainen riistaviettinen jäljestäjä kuin äitinsä ;)).

Iitti, Sääskjärvi 29.4.2012
tuomari: Satu Savolainen-Pulli

Koesuorituksen arvostelu
Jäljestämishalukkuus 0-06 2
Jäljestämisvarmuus 0-12 3
Työskentelyn etenevyys 0-10 2
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkonselvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen 0-14 11
Käyttäytyminen kaadolla 0-03 3
yleisvaikutelma 0-05 2

Pisteet 23

Palkinto AVO3 / Sija 3/5

Koeselostus:
Hienosti ohjattu lähtö. 1. osuuden Eetu jäljestää hienosti aina kulmalle, jossa makaus merkataan nopeasti. Kulma hyvin. 2. osuudella tarkistukset lisääntyvät ja osuuden lopulla paluu tarkistuslenkillä päättyy polun jälkeen. Hukka. Palautuksen jälkeen hyvin kulmalle jossa makaus merkataan nopeasti. Kulmalla Eetu jatkaa suoraan ja jatko ei löydy. Hukka. Palautuksen jälkeen hyvää jäljestystä lähes kaadolle asti. Hieman ennen kaatoa Eetu harhautuu tielle mutta kehoituksesta palaa jäljelle ja kaato löytyy. Hieno suoritus aloittelevalta parilta. Lisää harjoitusta ja tulokset paranevat varmasti.