Aika ikimuistoinen kisapäivä

Eilen kisailtiin Purinalla Helsingissä. Siellä oli 3-luokille peräti neljä starttia, joten päädyin ilmoittamaan Janen kahteen starttiin ja Jasun kahteen. Siksi näin, koska ei ollut viime kertaisten näyttöjen perusteella takeita Janen vauhdista tuolla(kaan) hallissa. Mutta toisin kävi! Ekalla radalla Janen vauhti oli tosi hyvä :) En tiedä johtuiko siitä, kun startattiin ihan ekana, niin en ehtinyt yhtään jännittää ja muutenkaan riekuttaa Janea lelulla, niin sillä ei jäänyt minun toljottelu päälle. Pitääkin ottaa opiksi. Ikävä kyllä videota ei radasta saatu, kun Jeren piti lähteä hakemaan Sakun hoitolaukkua kotoa, mutta hienosti koira kulki ja vauhti riitti yllätykseksemme jopa kolmanteen sijaan! Tämä oli siis minun ja meidän ensimmäinen kerta palkintopallilla 3-luokassa! Aika hieno fiilis, kun kisaajia oli kuitenkin 37.

Sakukin pääsi mukaan palkintojen jakoon:


Sitten toisesta Janen radasta ei jäänyt paljon kerrottavaa jälkipolville. Toisin kuin ekalla radalla, nyt en malttanut odottaa olellisissa kohdissa ja hosuin hylyn heti alussa. Muutenkin vauhti vähän lässähti siihen alun töpeksimiseen ja Jane pääsi vasta keinun jälkeen vauhtiin. Loppusuoralla jäin armottomasti jälkeen.. Treeniä, treeniä.

Janen toka rata:


Mutta sitten oli Jasun vuoro kisata loput radat. Ja Jasu todellakin yllätti! ..tai no, on sen vauhti ollut kyllä treeneissä niin hyvää viime aikoina, että ei tämä nyt ihan puskista minulle tullut. Jasun kanssa nimittäin väännettiin molemmilta radoilta nollat, eli nyt olisi sitten tuplanolla ensi kesän SM-kisoihin takataskussa!! (Sijoitukset ei nyt ihan päätä sentään huimanneet: 12. ja 16.) Aika huisia kyllä Jasun taustat huomioonottaen. Jasun kanssahan ei olla kisattu kuin yksi virallinen startti yhdessä viime keväänä. Jennin kanssa se kisasi pari viikkoa sitten toisen startin. Jasulla ei ole 3-luokasta vielä yhtäkään ihanneaikaista nollatulosta. 3-luokkaan nousimme keväällä 2009. Että aika hienoa saada merkintöjä kisakirjaan reilun kahden vuoden tauon jälkeen :D Ilmeisesti kisatauko on tehnyt Jasulle hyvää. Itsekin olen tänä aikana mitä ilmeisimmin kehittynyt Janea ohjatessa, koska Jane on eri tyyppinen koira ja se vaatii todellakin tarkkaa ohjausta. Nyt ei mene aika Jasun kanssa turhaan tumpelointiin. Koska Jasuhan on hieno agilitykoira ja se osaa kaikki jutut ihan tuosta vaan, niin kuin muutkin asiat sen elämässä <3 Toivotaan, että paikat vaan pysyy nyt kunnossa. Kun kai meidän täytyy niitä SM-tuloksia enemmänkin yrittää kerätä, kun tupla on kerran jo haalittuna. Olisi se kyllä aika hienoa päästä vanhan kotiseuran skaboihin Jasun kanssa näyttäytymään. Onhan se jo SM-joukkuekisoissa huomattu, että Jasu on ilman muuta arvokisailija (koska SM-areenalla kun tuskin on mitään namipaloja maassa, mitä se voisi haistella) :D Nyt voin siis hyvin keskittyä Janen kanssa kisaamiseen ja kisailla silloin tällöin startin Jasunkin kanssa, niin eiköhän ne tulokset sieltä tule. Jee, ihanaa! Kerrankin onnistuttiin!

Tässä vielä Jasun hienot radat. Olisi se varmaan mennyt kovempaakin, mutta kun minun piti välillä miettiä, että mites tätä koiraa ohjattiinkaan :D


Eli ikimuistoiseksi tämän kisapäivän teki se, että Jane sijoittui ekan kerran 3-luokassa ja Jasu sai ekan nollatuloksensa.. ja vieläpä tuplana :D

Pentusten syksyä

Vähän vaihteeksi pentusten kuulumisia. Milalla on ollut vähän epäonninen syksy. Se sai metsälenkillä jotenkin onnistuneesti murrettua varpaansa ja alkoi ontumaan. Onneksi kyseessä oli kannusvarvas, joten sen mahdollinen reistailu tulee luultavasti hyvin vähän haittaamaan Milan elämää. Ja jos tulee, niin sen voi suht helposti leikata kokonaan pois. Mutta varvas on kyllä parantunut hyvin, joten tuskin mitään ongelmaa sen kanssa tulee ilmenemään. Samalla kun syytä ontumiselle etsittiin, kuvattiin koko koiran etuosa ja oikein hyvältä se näytti kaikin puolin :) Ikäväähän tuossa varvasepisoodissa oli se, että Mila joutui olemaan kuukauden verran pois treeneistä ja hyvin pienellä lenkityksellä. Sekös pientä meneväistä tyttöä potutti! Jopa niin paljon, että popsi pari kertaa jalkakääreensäkin. Onneksi ne eivät sentään aiheuttaneet tukosta suoleen.

Milalla oli myös kummallinen toinen valeraskaus heti ensimmäisten perään. Tai ei nyt sen kummempaa oiretta, kuin että tissit sillä oli turvoksissa. Joko se oli valeraskaus tai sitten tyttö tekee jo toista juoksuaan. Pitää nyt vähän seurailla, että minkälaiseksi tyypin hormonitasapaino oikein asettuu. Aluksihan tuollaiset ailahtelut on varmaan ihan normaaleja. Jalillakin (ja varmaan muillakin pojilla) on ollut tytöt aika lailla mielessä. Että näyttää siltä, että hormoonit hyrrää vähän yhdellä jos toisellakin ;)

Yllä syksyinen kuva Jermusta. Jermu on kuulemma aloittanut uuden tokokurssin ja on siellä ollut oikein pätevänä poikana :) Hienoa! Toivottavasti Jermukin pääsee jossain vaiheessa aloittamaan agilityn harjoittelun. Jermu kävi myös rokotuksilla ja siellä katsottiin hammaspuutokset. Kolme pientä sivuhammasta näyttäisi nyt olevan lopullinen puutosmäärä. Harmillista kyllä, kun puutoksia tuli tähänkin pentueeseen niin paljon :( Mutta kaikin puolin muuten olen kyllä todella tyytyväinen pentueeseen.

Ailahtelevaa menoa

Taas on käyty muutamat kisat juoksemassa. Ei oikein nyt onnistu meillä hommat taaskaan. Olen alkanut miettiä onko Jane jumissa vai mistä kiikastaa. Pitää käyttää se fyssarilla. Lauantaina oli kisat Hyvinkäällä. En tainnut tänne kirjoitellakaan viime Hyvinkään kisoista, joissa Jane teki kummallisen jutun, nimittäin HAISTELI! Yleensä se ei tee sellaista missään. Jasu on meillä se, joka saattaa sortua moiseen toimintaan. Mutta mitä Jane teki nyt.. haisteli TAAS! En tajua, mikä siellä Hyvinkään hallissa kisaradan oikeassa reunassa oikein haisee. Siellä Janen nenä menee välittömästi maahan, enkä saa siihen sen jälkeen enää mitään kontaktia. Raivostuttavaa! Jane lähti sitten kainalossa pois kahdelta radalta. Ekalta radalta sentään vähän kankea nolla, mutta nolla kumminkin. Kun radalle lähdettiin siitä "hajuttomasta reunasta" hallia. Sijoitus oli seitsemäs. Tässä video nollaradasta:



Sitten sunnuntaina oli vielä yksi startti oman seuran kisoissa. Jasukin kisasi Jennin kanssa saman radan, kun Jennin omalla koiralla oli juoksut. Jasu ja Jane joutuivat odottamaan koko päivän bokseissa kisapaikalla, kun olin myyntihommissa siellä samalla. Olo taisi olla vähän kankea yhdellä jos toisellakin, kun viimein radalle pääsimme. Mutta Jane ei taaskaan oikein ollut oma itsensä. Se selvästi jänskäili jotain jo ennen starttia. Otti vähän häiriötä keinun pamauksista, eikä oikein haukkunut innosta, niin kuin yleensä. Jäin miettimään, että säikähtikö se tosissaan, kun teki perjantaina treeneissä lentokeinun. Mutta radalle kumminkin mentiin. Ihan hyvin rata lähtikin käyntiin, mutta vauhti ei ollut ihan parasta Janea. Nolla siinä väännettiin, mutta lopussa jouduin korjaamaan, kun valssini valui (mitähän juuri oltiinn harjoiteltu treeneissä??) ja käskytin Janea kovempaa. Siitä se veti sitten lopulta herneet nenään ja into lässähti lopullisesti. Yliaikanollahan se sitten oli. Jane oli tosiaan herkkistuulella. Jäin miettimään oliko lauantainen radalta pois kantaminen sille liian kova juttu ja se luuli, että meinaan tehdä taas saman.. Ei voi tietää. Tai sitten se tosissaan on jumissa jostain. Treenikentällä kyllä kulki tosi lujaa ja teki kaiken mitä pyydettiinkin..

Tässä Janen sunnuntain rata:


Mutta Jasu oli superhieno! Sillä on nyt intoa vaikka muille jakaa. Pitää varmaan kisata jokunen rata tässä senkin kanssa. Jasu meni oikein hienosti Jennin kanssa. Pientä tarkkuutta vain ohjaukseen, niin hieno rata olisi tullut. Mutta tärkeintä, että parilla oli kivaa puolin ja toisin :)

Tässä vielä Jasun ja Jennin rata:

Nollatulos! Vihdoin!

Viikonloppuna kisailtiin peräti neljä starttia Jyväskylässä. Itse kisaaminen tuntui kyllä jäävän välillä vähän sivuseikaksi, kun oli niin paljon kavereita hallilla moikattavana :D Kisat alkoi kuitenkin aika lupaavasti lauantaina heti nollatuloksella. Vähän tuli muutama pidempi käännös tehtyä ja kepeillä sähelsin, mutta puhdas nolla se kuitenkin oli ja päästiin hienosti ihanneaikaankin (-1,65). Sijoitus oli kuudes, Muilta radoilta ei kovasta yrityksestä huolimatta tulosta kertynyt. Pienestä se oli kuitenkin kiinni tällä kertaa. Jane kulki nyt aika lujaa, eikä tuijotellut minua liikaa. Itse tuli vaan kämmäiltyä ne oleelliset kohdat. Tosi iloinen olen kuitenkin vauhdista ja siitä, että suoriuduttiin radoilla monesta semmoisesta kohdasta kunnialla, missä Jane olisi helposti voinut luiskahtaa väärälle esteelle. Tätä lisää!

Eli nyt on sitten SM-nollatili avattu. Onhan tässä kyllä tekemistä, jos meinaa kaikki nollat kasaan saada tällä hylkyprosentilla :D Mutta ei voi muuta kuin yrittää. Videota nollaradasta ei saatu, mutta tässä ne hylyt sitten:

Koulutuspäivä Pieksämäellä

Eilen meillä oli oikein action-päivä Pieksämäellä. Lähdimme sinne moikkaamaan Janen edellisen sulhon Japin omistajaa Tuulaa. Samalla oli tarkoitus tehdä koirille pienimuotoinen luonnetesti ja saada ohjeita lähinnä Janen kanssa ilmeneviin pieniin ongelmiin meidän ja koirien keskinäisessä suhteessa. Tuula kun on käynyt Vilanderin Pertsan oppeihin perustuvan ongelmakoirien koulutuskurssin. Vastapainoksi minä taas neuvoin Tuulalle vähän MEJÄ:n saloja. Samaan koulutukseen osallistui myös tätini ja serkkuni kettuterriereidensä Liekin ja Kerkon kanssa. Tosi mielenkiintoinen ja opettavainen päivä oli. Tässä vähän juttua ja kuvia koirien testistä.

Testi alkoi pienellä kävelylenkillä. Perheen molemmat koirat otettiin mukaan yhdessä ja ne päästettiin irti. Jasu ja Jane juoksentelivat ihan normaaliin tapaansa ihan kiltisti irrallaan lähelläni. Mutta sitten Tuula käski kutsumaan molempia vuorotellen luokse. Ekan kerran Jane tulikin ihan innokkaasti, mutta sitten kun tajusi, ettei minulla ollut mitään namia tarjolla, mielenkiinto vähän lopahti ja seuraavan kerran saikin jo kutsua enemmän. Jasu tuli vähän innokkaammin, mutta asenne oli vähän semmoinen, että "pissaanpa tässä ensin ja tulen sitten". Eli heti yksi ongelma meidän välisessä suhteessa havaittu: koirani kunnioittavat enemmän namipalaa kuin minua.

Sitten alkoi varsinainen testirataosuus, johon molemmat koirat menivät yksinään. Samaan tyyliin kuin luonnetestissä mentiin, eli hihna löysällä ja ottamatta minkäänlaista kontaktia koiraan. Jasu aloitti testin. Jasuhan on taannoin saanut luonnetestistä suorastaan huippupisteet. Hyvät hermorakennepisteet (2) nosti Jasun pisteet yli 200:n. Hyvin samanlainen suoritus oli Jasulla tässäkin testissä. Se meni intopiukeana radalle, ikäänkuin odottaen jotain jännittävämpääkin suoritusta. Räminätynnyriä se hätkähti hyvin vähän. Sitten käveltiin uudestaan kohdan ohi ja Jasu kävi pikkaisen katsomassa, että mikähän siinä vieressä oikein rämähti ja jatkoi innokkaasti matkaa.


Jasu vilkaisee tynnyriä toisella ohituskerralla

Seuraavaksi Jasun edessä nousi äkillisesti ylös haalari. Jasu tietenkin säpsähti vähän ja juoksi sivummalle, mutta nollasi tilanteen hyvin nopeasti. Kehotuksestani se tuli katsomaan haalaria ja jatkoi sitten taas omia puuhiaan. Ihan samanlainen reaktio kuin luonnetestissäkin. Viimeisenä Jasua kohti hinattiin kelkkaa, jonka kyydissä vaappui jännittävän näköinen ukkeli. Jasu ei aluksi huomannut koko ilmestystä, mutta sitten kiinnitti huomionsa kohteeseen. Kun ukko tuli lähemmäs, Jasu alkoi haukkumaan ja siirtyi hiukan sivummalle. Ukon tullessa ihan viereeni, Jasu lähinnä katseli ja ihmetteli. Sitten mentiin yhdessä katsomaan ukkoa. Jasu tuli ihan rohkeasti viereeni ja kävi vähän nuuhkaisemassa. Todettuaan ukon vaarattomaksi, Jasu alkoi taas puuhailla omia juttujaan. Reipas kaveri!



Jasu huomaa lähestyvän ukon, siirtyy vähän sivummalle ja lopuksi ukko ei enää edes kiinnosta.

Testin lopussa Jasu sai leikkiä Japin karvareuhkalla. Eli siis siinä testattiin, että pystyykö koira vielä leikkimään lelulla kaiken "järkytyksen" jälkeen. Jasu tuumasikin, että "onhan tätä tässä jo odotettukin" ja lelun vinkuvuuden tarkistuksen jälkeen, alkoi ravistella sitä voimakkaasti ja kieriskelemään sen kanssa :D Olipa mukavaa toimintaa, tuumi Jasu.


Jasu ja karvareuhka

Enemmän minua jännitti, että miten Jane tulisi selviytymään testistä. Jane ei ole käynyt missään luonnetestissä (vielä), joten ihan uutta oli tämä minulle. Aloitimme myös räminätynnyrin kohtaamisesta. Janen reaktiot oli kautta testin paljon selkeämmät kuin Jasun, eli siis Jane on selvästi toimintakykyisempi koira. Se ei tullut kyllä yhtään yllätyksenä. Kuviakin on Janesta enemmän, kun se tosiaan reagoi selkeämmin. Tynnyrillä Jane säpsähti, mutta yllätyin heti, miten vähän. Se kiersi selkäni taa, mutta palasi välittömästi häntä pystyssä tarkastamaan tilannetta. Seuraavalla ohituskerralla (kun tynnyri ei enää rämähtänyt), Jane teki ihan samalla lailla kuin Jasu, eli kävi pikkaisen tsekkaamassa paikkaa, mutta jatkoi sitten matkaa reippaasti.


Jane säikähtää ja ohituskerralla ohittaa reippaasti häntä pystyssä

Sitten oli haalarin vuoro. Jane säikähti aika melkoisesti, niin kuin alla olevasta kuvasta huomaa. Mutta kääntyi hyvin nopeasti taas tarkastamaan tilannetta. Karvat sillä nousi pystyyn, mutta myös häntä viuhui koko ajan pystyssä. Aluksi Jane päätteli selvästi, että ollaan rauniotreeneissä ja alkoi haukkumaan ukolle ilmaisuhaukkua! Hassu otus :D Mutta sitten se vähän ihmetteli, että ei tainnut olla siitä tässä asiassa kyse ja tuli katsomaan ukkoa pyynnöstäni. Oikein reipas oli Jane tässäkin osiossa.


Jane säikähtää, haukkuu ja tulee katsomaan maahan painettua haalaria.

Janen "rauniotreenit" jatkuivat seuraavallakin osuudella. Jane reagoi selkeämmin heti kohti tulevaan ukkoon. Se alkoi haukkumaan ensin huomiohaukkua. Sitten ukon pikku hiljaa lähestyessä, haukku muuttui huomiohaukun kautta ilmaisuhaukuksi ja sitten vihaisemmaksi haukuksi. Pikku hiljaa Jane myös perääntyi tilanteesta. Lopulta Jane oli jo niin kaukana minusta, että kuulin sen pikku hiljaa alkavan kuristua hihnaansa ;) Mutta Tuula ei keskeyttänyt hommaa, koska Janen häntä oli kuitenkin ylhäällä koko ajan. Hihnan mitta ei vaan meinannut riittää Janelle. Mutta heti kun kyykistyin ukon viereen ja aloimme tutkailemaan sitä, Jane tuli rohkeasti paikalle katsomaan. Ukko ei enää pelottanut ollenkaan, ihmetytti vain.



Ukko tulee kohti ja Jane haukkuu. Mutta ihan lähelle tullessa, Jane perääntyy kauas. Mutta lopuksi ukkoa tullaan katsomaan reippaasti häntä ylhäällä :)

Testin lopussa Janekin sai leikkiä karvareuhkalla. Sen toimintakyky taas kävi tässä ilmi. Kun heittelimme lelua ees taas ensin, Jane sai jo varastettua sen kädestäni. Ja tapporavistukset ja alkoivat välittömästi, kun Jane sai lelun suuhunsa. Jane oli super reipas!


Pöljä kuva, mutta kuvaa hyvin tilannetta ;)

Sitten Tuula analysoi vähän koirieni suorituksia. Jasun hermorakenne ei tosiaan tullut yllätyksenä, mutta ei Janekaan siitä paljon jää. Ihanaa oli huomata, että silläkin on niin hyvät hermot! Jane taas oli tosiaan Jasuun nähden toimintakykyisempi koira. Mutta alussa tehdyn lenkin perusteella meidän keskinäisiä suhteita pitää alkaa parantamaan. Jane on selvästi voimakkaampi tapaus ja pyrkii pienillä eleillä lauman pomoksi. Olen tämän kyllä toki jo tiedostanutkin. Tuula määräsi meille rankan ohjeen: koirille tulee pitää huomioimattomuuskausi. Tämä tulee meidän ohjelmaan sitten ensi viikon kisojen jälkeen. Se tarkoittaa myöskin sitä, ettei treeneissä eikä kisoissa käydä hetkeen. Toivon, että siitä olisi apua myös meidän agilityongelmiin. Jos Jane alkaisi kuuntelemaan minua, eikä vaan taskussani olevaa lelua.

Tätini koirat saivat myös samat ohjeet. Niillä oli enemmän havaittavissa luonne-eroa keskenään. Liekki (6 vuotias narttu) oli todella voimakasluonteinen koira. Se ei hätkähtänyt koko testin aikana oikeastaan ollenkaan. Kerkko taas (9kk uros) oli hyvinkin peloissaan, mutta selvästi koulutuksella koulittavissa oikein mukavaksi harrastuskoiraksi. Kyllä meillä nyt koittaa kovat ajat koirien koulutuksessa :D Lähinnähän tämä tulee olemaan itselle vaikeaa, koirat tuskin paljoa välittävät.

Teimme vielä lyhyen verijäljen metsään, koska Tuula haluaa oppia jäljestystä. Japi pääsi sitten jäljestämään jäljen. Oli tosi kiva nähdä meidän pentujen isän työskentelyä. Japihan ei ollut koskaan aiemmin tehnyt verijälkeä, mutta suoriutui kyllä hommasta kuin vanha tekijä :) Sanoinkin Tuulalle, että eikun kokeeseen vaan! Ja pitihän meidän käydä vähän testaamassa Tuulan agilitykenttääkin. Sain mennä pienen radanpätkän Japinkin kanssa. Kyllä siinä jässikässä on sitten poweria! Söi mun sormet ja teki juuri niin kuin sille näytti. Ihana otus :) Janenkin menoon sain taas muutamia hyviä vinkkejä. Jane meni tietysti Tuulan kanssa kuin vanha tekijä, kun ohjaaja ei hätäillyt ja tehnyt virheitä. Siinä taas minulle vähän pähkinää purtavaksi.


Jonna selittää ja Japi on menossa jo kovaa jäljelle :D

Iltsin pennut ja Jasun tassupipi

Sunnuntaina ajeltiin mun porukoilta Muuramesta Ähtäriin Ilonan (Achanthus Doris Day) pentusia, eli siis meidän Janen lapsenlapsia, moikkaamaan. Pennut olivat noin 6 viikkoisia. Samaan aikaan Johanna ja Kimmo olivatkin hakemassa jo Iltsi-mammaa takaisin kotiin. Iltsi taas vallan riemastui meidän Jeren näkemisestä eikä meinannut millään antaa pentujen kuvausrauhaa ;) Söpöläisiä olivat pentuset, kuten arvata saattaa. Meinasi lähteä taskuun mukaan yksi Iltsi-kopio narttu tai sitten komea isänsä näköinen poika ;) Jere teki pennuille "ärhäkkyystestin" rapsuttamalla hännän tyvestä. Nuo kaksi edellä mainittua pistivät oikein kunnon ärinät pystyyn :D Kivat kodit on kuulemma kaikille pennuille tiedossa. Tässä vielä muutama kuva:


Tästä pojasta tulee vielä näyttelystara (Eximus Vis Easy Rider).


Tällä tytöllä on niin hauskat pilkut, että minä antaisin sille nimeksi Tiikeri (Eximus Vis Epic Beauty) :D


Mun suosikki "Iltsi-kakkonen" (Eximus Vis Exotic Romance) vasemmalla ja ilmeisesti sileäkarvaiseksi jäävä poika (Eximus Vis Eternal Flame) oikealla.


Ihanainen Iltsi-mamma leikkipuuhissa.

Maanantaina oltiin illalla taas koko perheen voimin rauniotreeneissä. Tosin Jane odotteli autossa ja Jasu treenasi tällä kertaa. Jasu meni hienosti koko radan jälleen ja löysi kolme piiloa ongelmitta. Intoa oli taas vaikka muille jakaa ;) Mutta takaisin autolle tullessa huomattiin, että anturasta vuosi aika hurjasti verta. Onneksi treenikaveri on eläinlääkäri ja saatiin heti apua paikan päällä. Ison anturan sisäpinnalta etutassusta löytyi aika syvä haava. Onneksi se on kuitenkin tosiaan sisäpinnalla, eikä varsinaisesti kulutuskohdassa. Että eiköhän me selvitä tästä tassuongelmasta varsin kivuttomasti. Jasu on vaan nyt joutunut olemaan tötterö päässä kotona, kun en vauvan takia ehdi koko ajan sitä vahtimaan. Mutta ei tötterö paljon Jasun menoa haittaa, eikä ihme kyllä töppönenkään, jota se joutuu pitämään pihalla.


Treenikaveri laittoi Jasulle pinkin töppösen :D

Surkeita suorituksia

Viime viikolla oltiin ahkeria ja kisailtiin agilityssä kahteenkin otteeseen. Tuloksilla ei kyllä voi juhlia tällä kertaa. Jokaiselta viideltä radalta tuli sitten hylky.. Mutta ei auta muu kuin nostaa pää ylös ja kääntää rintamasuunta kohti seuraavia koitoksia. Tässä kootut selitykset ja videot radoista.

Keskiviikkona kisailtiin möllikisoissa. Janen ilmoitin kahteen starttiin (joista toinen oli uusintarata) ja Jasukin meni samaisen radan kertaalleen. Radan alku oli aikamoista A-esteen ympärillä pyörimistä, jonka jälkeen tuli vauhdikas pätkä. Ei oikein tuntunut meidän radalta, kun Janelle sopisi ennemmin semmoiset, joissa on kiva vauhtipätkä heti alkuun. Seliseli ;) Tiistaina oltiin treenattu kontakteja kosketusalustan kanssa, joten Jane haki nyt sitten vähän liian hanakasti kontakteille. Mutta eipä tuo ohjauskaan ollut tarpeeksi napakkaa. Hypyillä taas vauhti hyytyi ja Jane jäi toljottelemaan liikaa. Se kun odottaa koko ajan lelua taskusta. Huoh.. Jasu sitten päätti poistua radalta heti alkuun, kun eka hyppy hypättiin kohti makkarakojua.. No, muuten kyllä ihan ok rata Jasulta, vaikka kämmäsinkin takaakierron.



Lauantaina oli sitten Janen kanssa meidän ensimmäinen virallinen koitos sitten huhtikuun. Kisa oli vielä piirinmestaruuskisa, joten osallistujia oli huima määrä. Sama tahti jatkui, kuin möllikisoissakin. Jane tuijotteli taas ihan liikaa minua. Vauhti ja keskittyminen oli sitten sen mukaista. Tällä kertaa ei karattu kontakteille, vaan hypyille. Tuntuu, ettei koira ole yhtään hanskassa koko radan aikana. Itsekin kyllä hosun ohjauksessa. Jane on niiiin tarkka. Ei tässä auta muu kuin treenata haltuunottoa ja miettiä tehokkaampia palkkauskeinoja. Ehkä tästä vielä joskus jotain tulee :D